Loviisan Wanhat Talot - kooste viime viikonlopulta

Tehdäänpä vielä kerran kurkistus viikko sitten tekemääni vierailuun Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Kiitos kaikille teille, jotka olette laittaneet sähköpostia ja pyytäneet lisää kuvia Loviisasta. Vihdoin olen kahlannut läpi kaikki valokuvani ja koostanut tämän postauksen.Vaikka tänä vuonna ehdin kiertää vain muutamia taloja mahtui joukkoon pari uuttakin kohdetta, joista esitellään mielenkiintoinen Välimeren majatalo tällä kertaa. Pitäisikö ensi vuonna vihdoin miettiä sitä yöpymistä Loviisassa, että ehtisi kiertää enemmän taloja? Vai pyhittää toinenkin päivä kiertelylle...

Kuninkaanlampi

Kirjoitin viime kesänä postauksen "Kuninkaanlammen lumous", joka oli yksi vuoden luetuimpia postauksiani. Kuninkaanlammella on todella pitkä historiallinen tausta ja hyvin ainutlaatuinen miljöö, joka varmasti vuodesta toiseen saa minut aina palaamaan sinne. Totta kai myös kaunis sisustus talossa, pieni viehättävä kahvila, lifestyle shop ja omistajien ystävällisyys lisäävät kohteen kiinnostavuutta. Unohtamatta Olga rouvan maanmainioita leipomuksia. Tänä vuonna en nähnyt vilahdustakaan perheen kissoista. Ehkä he olivat nukkumassa tai omilla teillään :)

Kuninkaanlammen puutarhassa sattui hyvin mieleenpainuva tapahtuma viikko sitten. Kiertelin puutarhassa täysin uppoutuneena valokuvaamaan lukuisia puita, pensaita ja kukkia. Yhtäkkiä naishenkilö lähestyy minua sanoen "Oletko sinä Marjon matkassa-bloggaaja?" Minä, joka en juuri koskaan hämmenny mistään tunsin punan kohoavan poskilleni ja vastasin toki myöntävästi.

Rouva jatkoi "Minä seuraa blogiasi ja kirjoituksiesi innoittamana olen nyt ensimmäistä kertaa Loviisassa. Sanoin tässä juuri ystävälleni, että sinun blogiasi kannattaa lukea. Saa paljon hyödyllistä tietoa ja vinkkejä. Sinä tiedät niin paljon arkkitehtuurista ja muistakin asioista." Kyllä tällainen suora palaute lämmittää ja olisi tehnyt mieli halata rouvaa.

Sen verran ihana kohtaaminen lukijan ja mahdollisen tulevan lukijan kanssa häkellytti, että unohdin kokonaan vierailla Kuninkaanlammen asuintalossa sisällä. Wanhan Ajan Joulukotien yhteydessä käyn sielläkin ihan varmasti parin kuukauden kuluttua. Myös lifestyle shopin ihania tuotteita pitää aina käydä hypistelemässä. Olen löytänyt sieltä monia kivoja lahjoja Loviisan reissullani.

Kiertelin pitkään puutarhassa ihaillen miten viherpeukalon omaavat ihmiset saavat pidettyä hengissä näin kuivana kesänä kaikki kasvit ja myös ruohikonkin vihreänä. Sateettomuus oli vaikuttanut valitettavasti itse Kuninkaanlampeen, jossa vettä oli todella vähän. Toivotaan, että syyssateet täyttävät lammen taas.

Pitkänpöydäntalo

Pitkänpöydäntalon ulkomaalaus on tämän kesän projekti Korpelan perheellä joten talo oli tapahtuma-ajan suljettuna yleisöltä. Ihanan vehreään puutarhaan oli mahdollista päästä kurkistamaan ja myös talon emännän keramiikkapajaan alapihalla. Tämä ei olekaan mikään ihan tavallinen loviisalainen pihapiiri sillä täältä löytyy oma kesäkanala. Siellä ne kanat tepastelivat kananverkkoaitansa takana. Tämä valokuvassa oleva yksilö taisi rakastaa valokuvien ottamista. Hän oikein otti poseerausasennon ja tuli hyvin lähelle verkkoaitaa kuvattavaksi. Varsinainen linssilude! 

Talon emännän Kaisa Korpelan keramiikka on huikean kaunista. Kaisan tekemä koirakuorolainen onkin kerran joulukotitapahtumasta lähtenyt Marjon matkaan. "Koirakuorolainen" seisoo nyt olohuoneen ikkunalaudalla seuranaan kaksi Krintin lifestyle shopista ostettua koiraa. Minulla on siis kotona russeliriiviöni lisäksi kolme "loviisalaista posliinikoiraa". Ja muutama Kaisan "koiramainen vaatekoukkukin".

Kaisa on kuvataideopettaja. keramiikan artesaani sekä perinne- ja hyötypuutarhaharrastaja.

Lisäksi hän on superihana ihminen, johon olen saanut kunnian tutustua täällä LWT-tapahtumassa  ♥

Kaisan keramiikassa näkyy rakkaus koiriin ja kanoihin. Lisäksi siinä on humoristinen ote, joka puhuttelee minua. Tästä voit tutustua tarkemmin keramiikkaan. 

Jo viime kesänä ihailin Kaisan tekemiä ihanan punaisia unikoita käydessäni Loviisassa. Nyt minun omaa parvekeviidakkoani koristaa yksi Kaisan tekemä unikko. Sopii sinne äärimmäisen hyvin ja laitan teille kuvaa jossain vaiheessa tästä kaunokaisesta. 

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman aikaan järjestettiin myös Tvättlina-tempaus eli jokainen saattoi osoittaa tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ripustamalla omalle pyykkinarulleen sateenkaarenkirjavaa pyykkiä. Tässä Pitkänpöydäntalon pyykit kuivumassa.

Loviisan kadut ja pihat täyttyvät LWT-tapahtuman aikana lukuisista kirpputoreista ja kahviloista. Tässä kahvilaa pidetään näppärästi oman ikkunan kautta ohikulkijoille. Muistan, että Helsingin ravintolapäivässä on pari vuotta sitten ollut vähän vastaava idea käytössä.

Kaduille oli levittäytynyt myös joukko soittajia, jotka meidän tapahtumaan osallistuvien iloksi musisoivat. Tämä viulistityttö Mariankadulla oli taitava. Villa Aaltosen lähellä puolestaan oli kaksi iloista haitarin soittajapoikaa. He taisivat jakaa soittimen ja lurittelivat aina vuorotellen.

Ajurintalo

Ajurintalossa huomio aina kiinnittyy ruokailutilan pöydälle levitettyihin vanhoihin valokuviin. Talon aiempia vaiheita näkyy näissä kuvissa ja talo saa heti enemmän perspektiiviä. Myös vanhat tapetinpalat pöydällä kertovat niistä ajan kerrostumista talossa ja historiasta myös. Jos itse asuisin tällaisessa vanhassa talossa olisi hurjan jännittävää tutkia talon aiempaa historiaa ja asukkaita, jotka olisivat asuneet talossa joskus muinoin.

Täällä sai myös silittää mustavalkoista kissaa, joka tapojensa mukaan istuu keittiön pöydällä tuijotellen ulos. Voi miten pehmeä turkki sillä olikaan ja kiiltävä! Kauniit silmät myös :)

Talon isäntä Heikki kertoi, että eteinen on pyhitetty peuraryijyille. Muistatteko enää näitä, joita joskus lapsena näki maaseudulla kun mentiin kylään mummolaan? Minusta ryijyt olivat lapsena vähän pelottavia ehkä johtuen peurojen silmistä ryijyissä. Itsehän pikkutyttönä pelkäsin mummolan lehmiä juuri niiden silmien takia. "Ei mennä katsomaan ammuja." olin hokenut kun mentiin mummolaan. Vanhempana olen ymmärtänyt, että se johtuu siitä ettei lehmien silmissä - eikä myöskään peurojen - näy ollenkaan valkuaisia. Lehmät on minusta nykyään ihania ♥

Tänä vuonna muistin kiivetä myös kesävintille. Kesävintti on jokaisen lapsen ja myös meidän aikuisten unelma. Täällä harjakaton alla suojassa ja omassa rauhassa on koko talon leveydeltä tilaa olla viettämässä aikaa. Totta kai täällä voisi vaikka yöpyä vieraillessaan talossa tai järjestää vaikka jonkun romaanin lukuhetken kun sade ropisee kattoon. Tämäkin paikka tuo tulvahduksen lapsuuden mummolasta ja muistoja. Vaikka pystysuorat portaat ullakolle ovat haastavat ei tätä kannata missata!

Vaikka olen vieraillut talossa lukemattomia kertoja en ollut kertakaan ennen toissa lauantaita tavannut Ajurintalon emäntää Katjaa. Joka kerta kun olen käynyt talossa on Katja ollut aina lasten harrastuksissa tai jossain muualla poissa kodistaan. Nyt onneksi saatiin järjestettyä treffit ja Katja sai kasvotkin - oli kiva vihdoin tavata ♥

Vackerbacka

Vackerbacka on IHANA TALO isoilla kirjaimilla. Tämän Suolatorin varrella olevan porttitalon vaiheita olen myös päässyt seuraamaan usean vuoden ajan. On ollut palkitsevaa ja äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mitä talossa on tapahtunut edellisen vierailun jälkeen. Ja minä takaan, että Tina ja Juha ovat aina tehneet siellä jotain uutta sekä näkemisarvoista jokaisen vierailun yhteydessä ♥

Vanhempien makuuhuone oli muuttanut takaisin "vanhalle puolelle". Näytti todella hyvältä!
Talon emäntä Tina oli kesän ikkunaprojektissaan kunnostanut ja maalannut pellavaöljyllä 65 kappaletta 1800-1900 -lukujen ikkunapokia! Huh huh - aika iso projekti mutta onhan tänä kesänä ollut "maalausäitäkin". Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä näistä pokista tulee...

Karvosten talostakin bongattiin kissa mutta hän vain nukkui eikä paljon vieraista piitannut.

Tällaisen "uuninpanko" piilopaikan minäkin olisin halunnut lapsena. Vackerbackan lapsilla on myös mahdollisuus ryömiä "salatunnelia" talosta toiseen porttiosan läpi siis yläkautta. Jännää....!!!

Vanhat elokuvateatterin penkit ovat päässeet "vanhan puolen olohuoneeseen". Upeat!

Jos taloihin johtava, katettu porttikongi näyttää jo näin kauniilta täytyy talojenkin olla sitä!

Krinti lifestyle shop

Krintissä Suolatorin laidalla kannattaa aina pistäytyä. Sieltä löytyy kivoja antiikkisia juttuja ja myös uusiakin tavaroita. Krintistä olen itse hankkinut uushopeisia ruokailuvälineitä ja ne ikkunalaudallani istuvat posliinikoirat. Krintin ulko-ovessa on kyltti "HUOM! Liikkeessämme on koira Ylppö. We have a dog inside. Ylppö - hund vaktar här!". Ylppö on kiltti mutta aika suuri koira joten pitää varmaan myös tunkeilijat poissa täältä.

Välimeren majatalo 

Välimeren majatalo oli minulle tässä LWT:ssä ihan uusi kohde. Olen kerran aiemmin ollut joulukotien yhteydessä menossa tänne mutta koska kohde on keskustan ulkopuolella emme ehtineet sinne ajoissa ennen tapahtuma-ajan loppumista.

1800-luvun loppupuolella rakennettua taloa asuttaa italialainen tanssijakoreografi Beniamino Borgh, joka ihastui taloon sen vaatimattomuuden takia. Tässä vanhassa talossa käydään pikku hiljaa läpi mittavaa remonttia. On mielenkiintoista seurata mitä täällä tulee tapahtumaan.

Välimeren majatalossa eri puolilta maailmaa tulevat taiteilijat voivat järjestää monenlaisia tapahtumia kuten konsertteja, tanssiesityksiä ja pop up-ravintolailtoja. Vierailuni aikana siellä oli tanssiesitys, jossa valitun katsojan kulunut päivä kuvattiin tanssillisin keinoin. Pianon takana oli Sahanmäen sunnuntaista tuttu Kalle Katz.

Esillä oli myös taidetta. Alla olevissa töissä on käytetty puhdistettuja eläinten suolia. Kauempaa katsottuna ne näyttivät ihan pitsillä. Taitavissa käsissä syntyy materiaalista kuin materiaalista upeita ja puhuttelevia juttuja. 

♥ Kiitos kaikille kotinsa oven avanneille loviisalaisille ♥