"Haaveilu ja siitä saatava mielihyvä kertovat siitä, että ihminen voi psyykkisesti hyvin. Unelmoijan mielessä on tilaa leikille, toiveille ja erilaisille tunteille. Haaveet ovat hyvää tekeviä irtiottoja arjesta, voimaannuttavia päiväunia ja aikuisten satuja silloin, kun haaveilija tietää, ettei niiden kaikkien ole tarkoituskaan toteutua. Hetki hyvässä mielikuvassa rentouttaa ja lataa akkuja."
Minulla on ollut ikuisuus tapana napata lehdistä ajatuksia herättäviä artikkeleita kun ne osuvat silmiini. Repäisen (HUOM! hyvin harvoin leikkaan siististi) itselleni lehdestä mielenkiintoisen sivun miettien"tähän vielä palataan". Muistan kun olen jopa kampaajantuolissa istuessani vähän häpeillen pyytänyt saada itselleni jostain vanhasta lehdestä "must to have" -huippuartikkelin kotiin viemisiksi.
Nyt kännykkä aikakaudella olen napannut valokuviakin näistä kiinnostukseni kohteista. Puhelin vain täyttyy kaiken maailman kuvista ja jostain kumman syystä ne aidot artikkelit vain ovat paljon parempia. Toki myös voisin arkistoida näitä artikkeleita myös vähän huolellisemmin. Säännöllisesti käyn revittyjä juttuja kyllä läpi ja heitän jotain välillä myös pois. En ole siis "himohamstraaja" :D
Etsin ihan toista kesään liittyvää "tuiki tärkeää artikkelia" kun käteeni osui Anna-lehdessä 2012 ollut juttu "Haaveilu on mielen leikkiä". Minun oli ihan pakko lukaista tuo juttu uudelleen. "Hetki hyvässä mielikuvassa rentouttaa ja lataa akkuja", psykoterapeutti Leena Ehrling Suomen Mielenterveysseurasta kertoo artikkelissa. Tiesin heti miksi olin ottanut repäissyt tämän jutun aikoinaan itselleni. Minähän olen armoton haaveilija ja unelmoitsija.
Voin vallan mainiosti haaveilla miltä tuntuisi kävellä näillä huippukorkeilla ja mielikuvituksellisilla D&G kengillä. Tai kantaa kädessään "Liisa Ihmemaassa" -käsilaukkua varustettuna kellolla, jossa ei ole ollenkaan viisareita. Järjen ääneni tosin aina välillä nostaa päätään ja muistuttaa minua palaamaan maan pinnalle.
"Mitä ihmettä sinä tekisit näillä kengillä?" tai "Käsitätkö yhtään minkä suuruinen hintalappu tällä käsilaukulla on?" kuiskii korvaani aina niin fiksu järjen ääneni. Se yrittää estää minua tekemästä täysin järjettömiä hankintoja ja olemaan käytännöllinen. "Kyllä noilla koroilla menee nilkat" ikävä järjen ääni jatkaa. Järjen ääni yrittää peittää minun nupullaan olevia haaveita painokkaasti muistuttamalla rahallisista resursseista muiden huomautustensa välissä. Järjen ääni on tylsä! Mutta järjen ääni hoitaa vaan omaa osuuttaan...
Uskon, että juurikin tämä "haihatteluni ja pilvilinnojen rakentelu" on tärkeää mieleni leikkiä, joka ei välttämättä siis koskaan tule johtamaan konkreettiseen omistamiseen. Olen yli viisi vuotta sitten tämän blogin perustamisen aikoihin kirjoittanut tänne "omasta mielestäni kuolemattoman ajatuksen". Blogin sivupalkista löytyy tiivistettynä mitä Marjon matkassa -blogi on ja sieltä lause "Ihanien asioiden ihailusta ilman, että niitä on aina välttämätöntä omistaa."
Anna-lehden artikkeli jatkaa "Jokainen unelma ei toteudu, eikä tarvitsekaan. Unelmointi on sellaisenaan voimavara ja mieletön mielihyvän lähde, jokaiselle sallittu nautinto!" Joten jatkossakin tulen jatkamaan tätä unelmointiani. Turha siis pelätä, että kenkäpostaukseni ja kengistä unelmointi häviäisi blogista. Se vain on NIIN tärkeä juttu!
Tätä postausta kirjoittaessani tuli radiosta ihan kuin tilauksesta Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -biisi. Kun kuulen tämän kappaleen keskityn aina ihan iho kananlihalla sen sanoihin ja sanomaan. Näihin Toni Wirtasen sanoihin on kirjoitetu niin paljon viisautta. Ja uskoa siihen, että se voima löytyy itsestä ja siitä, että uskaltaa välillä unelmoida ja haaveilla ihan kympillä. Vaikka niistä kengistä jos se tekee onnelliseksi. Tai jostain muusta itselleen tärkeästä asiasta.
"Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoista
Valot pimeyksien reunoilla.
Ja osa totuutta."
♥ Mukavaa ja haaveilun täyteistä lauantaita kaikille ♥
Unelmoin paljon. Jotkut uskomattomiltakin tuntuneet unelmat ovat käyneet toteen, osan tiedän olevan aina saavuttamattomissa. Jo yliopilasaineessani kirjoitin unelmista ja mielikuvituksesta. Ilmeisen onnistuneesti, sillä yo-aineeni palautui koulun parhailla pisteillä. Siitä en ollut osannut edes unelmoida!
VastaaPoistaUnelmointi on ihanaa ❤
PoistaMinusta kaikkien unelmien ei missään tapauksessa pidäkään tapahtua koska "aina kuuta vain voi saada taivaalta". Jos kaiken saisi ei sekään olisi kivaa. Hauska yhteensattuma, että kirjoitit yo-aineen tästä aiheesta. Tuo arvosana oli asia, josta et edes unelmoinut ja silti sen sait. Uskon, että fiilis on voittajan!
Minä olen kanssa unelmoija. Se sopii hyvin ajoittaiseen tarpeeseeni keskittyä pitämään sohvaa paikoillaan. Siinä on unelmoida. Iso osa unelmista ovat sellaisia, että sure lainkaan sitä, että ne eivät jää toteutumaan. Osa jää itämään mieleen niin sitkeästi, että niitä pitää alkaa jotenkin työstämään ja parhaimmillaan toteutuvat jossakin muodossa. Minulla ainakin unelmointi siis kannattaa :)
VastaaPoistaArvarsin sinun kuuluvan meidän unelmoitsijoiden joukkoon :) En tiedä mutta tällaiset asiat vain vaistoaa toisesta. Eräs tuttuni on niin rationaalinen ja järkevä ihminen ettei hän omien sanojensa mukaan "edes viitsi haaskata kallista aikaansa turhaan unelmointiin". Olemme melkein kinanneet tästä unelmoinnnista muutamia kertoja mutta hänestä unelmointi on "turhaa ja haihattelu". Suon hänelle tämän mielipiteen koska se tekee hänen elämästään onnellista.
PoistaRakastan haaveilua, ilman unelmia olisi tosi tylsää. Välillä haaveet voivat ollakin sellaisia, joista jo tietää, että niitä ei tule milloinkaan hankkimaan, mutta itse se haaveiluprosessi jo riittää.
VastaaPoistaIhana tuo Liisa Ihmemaassa laukku <3
Touche - unelmointi on "ehkä ne vaaleanpunaiset silmälasit"! Välillä on hyvä nostaa ne nenällee ja nähdä asiat ruusunpunaisilla reunoilla varustettuna. Tuostakin olen samaa mieltä, että haaveiluprosessi on ihana itsessään. Ja se on merkki terveeestä mielestä.
PoistaTässä D & G mallistossa on myös pelikorttipukuja, käsilaukkuja ja muutakin Liisa Ihmemaassa juttua.