Teijon Masuuni tarjoaa taidetta ja kädentaitoja vanhan ruukinkylän sydämessä

Perniön alueelta löytyy Mathildedalin lisäksi kaksi muutakin mielenkiintoista ruukinkylää: Teijo ja Kirjakkala. Kaikki kolme ruukkia ovat saaneet alkunsa vuonna 1686 kun Turun ja Porin läänin maaherra Lorentz Creutz nuorempi sai Ruotsin kuninkaalta etuoikeuskirjan perustaa masuunit. Varsinais-Suomen Teijonjoen suistoon ikivanhan aateliskartanon lähellä alkoi muotoutua Teijon ruukki.

Olimme ajaneet jo matkalla Mathildaan Teijon ohi mutta paluumatkalla päätimme myös pysähtyä tässä ruukissa. Halikonlahden itärannan ruukkikylistä Kirjakkalassa ei valitettavasti ehdittäisi enää poiketa tällä reissulla mutta onhan kesää ja lomaankin vielä tässä jäljellä. Matka pääkaupunkiseudulta Turun moottoritietä ruukkeihin ei ole kuin 120km ja aikaa kannattaa varata tunti ja vartti.

Teijon masuunin perustaneella Lorentz Creutz nuoremmalla oli erikoinen titteli: vuorikollegion presidentti. Kuningas Kustaa II Aadolf oli perustanut 1630 vuoriviraston, joka myöhemmin muuttui kollegioksi. Kaivosteollisuus oli 1600-luvulla valtioille tärkeä toimiala. Joku saattaa muistaa vielä hämärästi koulun historiantunneilta sanan "merkantilismi", jonka opin mukaan valtion varallisuus muodostui metalleista ja erityisesti jalometalleista.

Teijon masuunia ovat täydentäneet aikoinaan Kirjakkalan manufaktuuri ja Hummendalin virran (Mathildedal) kankivasara. Uusi nousu Teijon historiassa alkoi kun turkulainen tukkikauppias Johan Jacob Kijk otti sen haltuunsa 1743. Kijkin omituskaudella rakennettiin uusi masuuni ja nykyinen päärakennus 1784. Vuonna 1792 ruukki siirtyi puolestaan turkulaisen liikemiehen Josep Bremenin omistukseen ja ruukkia rakennettiin taas nykyaikaisemmaksi sekä tehokkaammaksi. 

Vuosina 1844-1858 kun Viktor Zebor Bremer hoiti ruukkia rakennettiin paljon työväenasuntoja ja hiiliuuneja. Bremer paransi myös kuljetusyhteyksiä Strömman avokanavalle. Kun Teijon toiminta laajeni entisestään Hummendalin virralle perustettiin putlauslaitos Mathildedal, josta voit lukea tarkemmin tästä. 

Teijo on ruukkialueena hyvinkin erilainen kuin taas Mathildedal. Teijossa kaikki on suurempaa ja mahtavampaa. Pelkästään jo läheinen Teijon kartano ja kirkkokin saavat ruukkialueen näyttämään mahtipontisemmalta ja jollain tavalla myös "aatelisemmalta paikalta".

Sampsa Sarparanta, Ympäröivä todellisuus taidenäyttely

Mitä Teijon Masuunista sitten löytyy nykyään? Kuten postauksen otsikko jo vähän lupaili tarjoaa se "taidetta ja kädentaitoja vanhan ruukinkylän sydämessä". Vanhan masuunin sisältä löytyy upea kahvila, josta en valitettavasti saanut yhtään onnistunutta valokuvaa. Tästä voitte kurkistaa ruukin omilta nettisivuilta miten kahvittelu sujuu "entisen masuunin kuumuutta hohkaavan kivimuurin" vieressä tänä päivänä. Ollaan suomalaisen teollisuuden syntyjuurilla nauttimassa kupponen kahvia ja samalla ollaan myös historiassa ja kaukana menneessä, Täällä kun on muinoin hirveässä kuumuudessa ja savussa tehty raskaita töitä!

Sampsa Sarparanta, Ympäröivä todellisuus taidenäyttely

Teijon Masuunin näyttelytilassa on vielä 12.8. saakka perniöläisen kuvataiteilija Sampsa Sarparannan Ympäröivä todellisuus -taidenäyttely. Sarparannan työt ovat suurikokoisia ja hyvin puhuttelevia minusta. Taitelija on tunnettu suorista ja usein provokatiivista sekä yhteiskunnallisesti kantaaottavista maalauksistaan. Näyttelyyn on vapaapääsy!

Sampsa Sarparanta, Ympäröivä todellisuus taidenäyttely

Teijon Masuunista löytyy myös käsityöläisten työ- ja myymälätiloja. Ehdottomasti pistäytymisen arvoisia paikkoja hankkia erilaisia ja myös ekologisia tuliaisia ja tuotteita.

Kaarnalaiva myymälästä löytyy toisen polven harjantekijä Kari Heiskarin kauniita käsintehtyjä harjoja. Puodin yhteydessä on verstas, jossa harjoja ihan fyysisesti tehdään. Jos haluat viettää "ikuista muovitonta maaliskuuta" niin täältä myymälästä löytyy myös puisia tiskiharjoja. Teijon myymälä on avoinna nyt 15.8. saakka ja sen jälkeen sopimuksen mukaan. Kaarnalaivan Facebook sivulta löytyy lisätietoa ja yritys on ollut mukana monissa tapahtumissa kuten mm. Maailma kylässä festareilla ja Turun käsityöläismarkkinoilla.

Olin ihaillut jo Mathildedalissa näitä ihania perhosilla ja kukilla varustettuja mukeja ja kahvikuppeja. Näitä valmistaa Keramiikkastudio Oribe. Jos hyvin käy voit ehkä seurata keraamikko Tiina Harjolan työskentelyä dreijan ääressä. Oriben tuotteita voi ostaa työhuoneen lisäksi myös Masuunin yläkerran taide- ja käsityöputiikista.

Helmipuoti Helmiäinen on yhden naisen käsityöpuoti. Täältä löytyy vaikka mitä! Koruja on tehtynä useista eri materiaaleista sekä väännettyä ja virkattua metallilankaa myös. Helmipuoti Helmiäisen töissä on jotain sadunomaista. Ne ovat syntyneet innoituksesta luontoon, musiikkiin ja työt kertovat aina jonkun tarinan. Ihailin puodissa sudenkorentoja ja perhosia - niin kauniita!

Teijon Masuunin pihalla on runsaasti erilaisia jänniä "kukkaistutuksia", joissa vaikka korkokenkiin oli laitettu ihan luontevasti kasvamaan mehikasveja. Kiva idea! Samoin todella kauniita olivat nuo kahvikuppeihin tehdyt pienet kukka-asetelmat - äärimmäisen herkkiä! Minulle jäi vähän epäselväksi kuka nämä ihanuudet oli tehnyt? Asetelmissa oli käytetty Teijon Masuunin tuotteita joten näille olisi kiva saada myös tekijän nimi tietoon...

Seuraavaksi päätimme siirtyä ihailemaan Teijon ruukinkartanoa. Itse kartanon päärakennus on rakennettu jo vuonna 1770. Kartanon suunnitteli Turun kaupunginarkkitehti C. Fr. Schröder. Sama arkkitehti on muuten suunnitellut Fagervikin kartanon ja muutaman muunkin lounassuomalaisen rokokookartanon (Lempisaari ja Mustion ruukinkartanon ensimmäiset suunnitelmat).

Arkkitehti Schröder teki kokonaissommitelman alueesta eli huolellisesti sijoitetut asuin- ja talousrakennukset, ruukinkirkko, puistokujat ja ranskalaisen muotopuutarhakin. Valitettavasti tähän ihanaan kartanoon ei yksityishenkilönä ole mahdollista päästä tutustumaan. Kartanon pihanpiirin nurkalla törmää tauluun "Kartano ja puisto sivurakennuksineen ovat yksityisaluetta. Kulku ainoastaan luvalla tai oppaan seurassa." 

Olimme jo Mathildedalissa törmänneet eläkeläisseurueeseen ja nyt he olivat busseineen tulleet myös Teijoon. Ryhmä kokoontui juuri kartanon eteen oppaan kanssa mennäkseen kartanokierrokselle. Pakko myöntää, että hetken kävi päässä ajatus pyytää maksua vastaan mahdollisuutta liittyä seuraan mutta jatkoimme kuitenkin matkaa liittymättä eläkeläisiin :) Minua suurena arkkitehtuuri ja kartano fanina toki harmitti mutta näin tällä kertaa. 

Pysähdyimme helteisessä kesäpäivässä ihailemaan päärakennukselta avautuvaa todella kaunista puukujaa. Ruukin oma hautausmaa on perustettu meren rannalle päärakennuksen luoteispuolelle. Ehkä tämä puukuja johtaa juuri sinne...? Hautausmaalla on ruukinpatruuna Kijkin 1790 rakennuttama tiilestä muurattu hautakappeli, jonka ympärillä ovat Bremer-suvun haudat.

Teijon kartanolla on toki ollut myös oma kirkko. Kartanon läheiselle kukkulalle on vuonna 1830 rakennettu Suomen olosuhteisiin hyvinkin erikoinen padogityylinen kirkko. Kirkolle johtaa myös kaunis puukuja. Tuo portaittain kohoava "itämaista vaikutelmaa antava" torni on puusta ja se on rapattu valkeaksi. Kirkon oven päälle on kiinnitetty laatta, joka kertoo kirkon rakentamisesta. "Ad gloriam Dei hoc Templum aedificaverunt Robertus et Brita Bremer Anno 1830". Vaikka lukiossa luinkin venäjää latinan sijaan ymmärsin tuon latinankielisen tekstin merkityksen :)

.

Teijon ruukinkylässä kannatti ehdottomasti pistäytyä kotimatkalla vaikka tuonne ihanaan kartanoon ja kirkkoon ei päästykään tällä visiitillä. Teijon Masuuni on vierailemisen arvoinen kohde! Suosittelen lämmöllä. Nyt sitten pitää ottaa vielä joku kerta haltuun tuo Kirjakkala :)