Pentalaan ja Gurlin taloon ehtii vielä elokuussa

Syyskuun 2.päivään saakka on mahdollista päästä nauttimaan ihanasta saaristotunnelmasta ja luonnonrauhasta Pentalassa Espoon saaristossa. Saaristomuseo Pentala on avoinna nyt ensimmäistä kesäänsä ja monet ovatkin jo löytäneet tämän upean kohteen. Luontoreitillä pääset kurkistamaan saaristoluontoon, näet Pentalan saaressa olevan järven saarineen ja pääset nauttimaan eksoottisesta Diksandin hiekkarannastakin. Tästä voit kurkistaa miten minun luontoseikkailuni sujui Pentalassa heinäkuun lopussa.

Toinen mielenkiintoinen puoli Pentalassa on saaristomuseo, jossa tutustutaan entisaikojen saariston arkeen, kesäasukkaiden suvenviettoon ja Gurli Nyholmin koskettavaan elämäntarinaan. Pentalan museokokonaisuus on helposti hallittavan pieni ja myös siksi hyvin sympaattinen. Kaikissa muissa kohteissa voit saarella vierailla vapaasti mutta Gurlin taloon pääset vain oppaan kanssa maksullisella kiertokäynnillä sisälle.

Kalastajanmökki

Ensimmäinen punamultainen rakennus heti lauttalaiturin jälkeen on kalastajanmökki. Tämä mökki on rakennettu jo 1790-luvulla. Museoalueen vanhin rakennus on alun perin ollut matala savutupa. Mökkiä on korotettu nykyiseen korkeuteensa 1820-luvulla. Kun astut sisälle mökin melko kapeasta ovesta narahtavat lattialankut nostalgisesti jalkojesi alla. Ei mikään ihme sillä onhan kalastajamökki 230 vuotta vanha.

Kalastajanmökin hirsikehikon perusteella on arveltu, että huonejako mökissä on säilynyt muuttumattomana vuosien saatossa. Rakennuksen sisäseinissä oli kanerva-savirappaus, jonka päällä vielä kalkkirappaus. Kalkkipinnan päältä on löytynyt peräti 15 kerrosta erilaisia tapetteja, joita on esillä kalastajanmökissä. Tapettikerrosten määrä kertoo siitä, että mökistä on haluttu tehdä kodikas ja ehkä vähän kulloista sisustusmuotiakin on seurattu Pentalan kalastajanmökissä.

Kalastajamökki on ollut Nyholmin kalastajaperheen käytössä aina vuodesta 1850 vuoteen 1930. Tässä mökissä ehti siis asua peräti kolme sukupolvea Nyholmeja. Kun kalastajaperhe ei ole enää tarvinnut mökki on sitä vuokrattu kesäasukkaille.

Olisin voinut tuijottaa noita äärimmäisen moninaisia tapetteja pidempäänkin. Ennen on käytetty kyllä paljon "räväkämpiä" tapetteja kuin nykyään. Tai sitten vain tässä kalastajamökissä on haluttu väreillä todella irrotella. Tapettien joukossa oli monia, joita voisi vieläkin sijoittaa oman kotinsa seinälle. Vesirajasta löytyy myös erikoisella katolla varustettu rantavaja.

Gurlin talo

Gurli Nyholm oli Pentalan viimeisiä ympärivuotisia asukkaita. Hänen kuolemansa jälkeen 1988 Espoon kaupunki osti Nyholmin kalastajatilan rakennuksineen uuden perustettavan saaristomuseon sijoituspaikaksi. Samalla kaupungille siirtyi myös laaja metsä- ja ranta-alue espoolaisten tulevaksi virkistyspaikaksi.

Vasta 2000-luvun alkupuolella Espoo alkoi korjauttamaan vanhoja rakennuksia. Pinnoissa ja rakennusosissa on kunnioitettua alkuperäisyyttä ja historiaa sekä pyritty säästämään mahdollisimman paljon entistä. Upeaa on myös se, että näin Pentalan saaristomuseon perustaminen toteutti myös Gurlin viimeisen toiveen, että hänen rakkaan kotinsa ympärille tulisi museo! 

Espoon museon opas kertoo kotimuseo kierroksen aluksi Gurlin elämäntarinan. Gurli oli Kirkkonummelta kotoisin oleva maatilan tytär, joka piti eläimien ja puutarhan hoidosta. Gurlin isä oli vinkannut Pentalassa asuvasta kalastaja Arvidista naimattomalle tyttärelleen mutta 14 vuotta vanhempi kalastaja "jostain syrjäisestä saaresta"  ei oikein kiehtonut aluksi Gurlia.

Arvid jatkoi neljän vuoden ajan sinnikkäästi Gurlin piirittämistä ja vuonna 1929 vietettiin lopulta häitä tuolla kalastajamökissä. Opas kuvaili kuinka hääväki ja pappi olivat hirveässä myrskyssä kastuneet likomäräksi merimatkalla mantereelta hääpaikalle mutta onneksi Nyholmien talosta oli löytynyt kaikille häävieraille kuivat vaatteet hääjuhliin.

Itse Gurlin talon vanhin osa on peräisin jo 1920-luvulta mutta ulkopuolelta se on kunnostettu 1950-luvun asuun. Talo toimi Gurlin ja Arvidin kotina mutta kesällä siellä majoittui myös kesävieraita. Gurli joutui myös Arvidin opastamana opettelemaan kalastamisen. Näimme mustavalkoisen valokuvan, jossa Gurli, Arvid ja kolmas henkilö selvittelivät verkkoja.

Kalastaminen on aika fyysistä puuhaa joten nostan kyllä hattua Gurlille! Aamuyön tunteina on lähdetty säässä kuin säässä kalastamaan ja viety sitten kalasaalis myytäväksi Kauppatorille Helsinkiin. Toripäivän jälkeen on selvitelty rysää tai verkkoja seuraavan päivän kalareissua varten. Varmasti jo sopeutuminen asumiseen saaressa, josta ei kelirikon aikaan edes pääse pois on ollut rankkaa mantereelta saaristoon muuttaneelle.

Oppaamme kertoi meille, että Gurli oppi ilman vaaka laittamaan kalalaatikkoon juuri oikean määrän kaloja. Hän oli Arvidin avustamana harjoitellut aidoilla tiilillä oppiakseen tuntemaan oikean painon pelkästään käsillään. Ja oppihan hän!

Puutarhanhoito

Gurlille puutarhanhoito oli lähellä sydäntä joten täällä saaressakin hän hoiti omaa puutarhaansa huolella. Arvidin äiti oli ihmeissään miniän puutarhaharrastuksesta sillä saaristossa oli perinteisesti vain viljelty perunoita. Gurli istutti puutarhaansa runsaasti kukkia, marjapensaita, vihanneksia ja juureksia ihmettelyistä huolimatta. Gurli kävi jopa myymässä kukkiaan Helsingin Kauppatorilla. Olympiavuonna 1952 Gurlin toripöydältä löytyi myös mansikoita olympiavieraille naposteltavaksi.

Gurlin talossa näkyy esillä jouluisia asioita koska kun hän sairastui ja joutui pois saarelta juuri joulun aikaan. Kannattaa kierroksella kiinnittää huomioita lukemattomiin värikkäisiin räsymattoihin, joita Gurli on kutonut. Isosta salissa on myös lukemattomille kummilapsille tehtyjä nukkeja. Gurli ja Arvid olivat lapseton pariskunta mutta heillä oli paljon kummilapsia. Gurli myös rakasti muovikukkia, jotka talvella muistuttivat häntä kesäisestä Pentalan kukkapaljoudesta.

Navetta

Maatalon tyttärenä Gurli oli tottunut hoitamaan myös lehmiä, joten myös Nyholmien navetassa oli lehmä tai pari asukkeina. Lisäksi Nyholmien tilalla oli sikolätti ja kanala. Kalastamisen jälkeen oli siis hoidettava puutarhan lisäksi myös navettahommat ja ruokittava eläimet. Varmasti vapaa-aikaa ei juurikaan Pentalassa jäänyt. Navetan läheltä löytyy myös maakellari, jossa on ennen jääkaappia säilytetty ruokaa. Myös vanha sauna on tässä yhteydessä.

Villa Rosengård

Villa Rosengårdin jugend-henkinen huvila on rakennettu 1919. Tässä talossa asuivat Gurlin anoppi ja Arvidin sisar myöhemmin. Talosta löytyy info, pieni museokauppa ja täältä voi myös ostaa lipun Gurlin talokierrokselle tai vilauttaa Museokorttiaan. Talossa kannattaa kiinnittää huomio kauniisiin kakluuniuuneihin ja muutamiin siellä oleviin jugend-kalusteisiin. Myös lasinen kuisti, joka ikkunoilla kukki verenpisara ja pelargoniat on kaunis. Toisesta kerroksesta löytyy kokoushuoneita.

Kun lähdin lautalla pois mietin, että olisi ollut varmaan piristävää tavata Gurli hänen eläessään. Hän vietti talvet yksin saarella seuranaan vain puhelin, päiväkirja ja runojen kirjoittaminen. Opas luki meille pienen katkelman Gurlin päiväkirjasta ja kiinnostukseni heräsi. Toivottavasti joskus runot ja päiväkirjat olisivat luettavissa vaikka verkossa tai museossa. Gurli oli myös hersyvän ystävällinen nainen, joka kutsui ohikulkijoita kahville tai valmisti heille aterian. Kiinnostava persoona!

Nyt viikonloppuna vietetään muuten Espoo päivää 24. - 25.8. Espoo päivän yksi kohdepaikka on juuri Pentala ja sinne pääsee kätevästi saaristoliikenteellä. Suosittelen nauttimaan sekä luonnosta että itse museorakennusten annista. Syyskuun 2.päivän jälkeen Pentalan Saaristomuseo sulkeutuu odottamaan ensi kesää.