Mathildedalin ruukkimiljöössä voi matkata isoäidin äidin aikaan ja nähdä alpakoitakin

Salon läheltä Perniöstä löytyy pieni 130 asukkaan kylä nimeltään Mathildedal. Tämä vanha ruukkialue tuntuu olevan nyt tänä kesänä kaikkien huulilla. Helsingin Sanomissa oli 15.heinäkuuta iso artikkeli Mathildedalista otsikolla "Suomen hipsterein paikka on pieni kylä Nokian hylkäämässä Salossa". Lisäksi 2015 on ihan kylän viereen perustettu upea Teijon kansallispuisto, jossa vierailee vuosittain peräti 80 000 ihmistä.

Olin katsellut ihaillen muutaman tutun blogikollegan upeita valokuvia Mathildedalista jo muutamia vuosia sitten. Hyvä ystäväni, joka vierailee sekä Matildedalissa että Teijon kansallispuistossa säännöllisesti kehotti minua toistuvasti myös piipahtamaan siellä. No, vihdoin viime tiistaina matkani suuntautui tälle hurmaavalla ruukkialueelle. Ja nyt minua vähän harmittaa etten ole mennyt sinne aikaisemmin. Lohduttaudun sillä, että nyt löydettyäni paikan palaan ihan varmasti sinne uudelleen!

Mathildan kylällä on pitkä historia ruukkialueena. Mathildedalin ruukki alkoi kehittyä jo 1686 kun vapaaherra Lorentz Creutz nuorempi sai luvan rakentaa Hummendalin puron varteen vasaralaitoksen. Laitos otti käyttövoimansa virtaavasta vedestä.

Vuorineuvos Viktor Zebor Bremer perusti Mathildedalin rautaruukin 1852. Sysäyksen perustamiselle antoi 1800-luvun alkupuolella tehty mittava malmilöydös alueella. Bremer rakennutti myös putlauslaitoksen alueelle. Ruukki sai muuten nimensä Bremerin toisen vaimon vapaaherratar Ottilian Mathilda Bremer os. Rehbinder mukaan. Miten romanttista nimetä yritys vaimonsa mukaan ♥

Mathildedalin ruukkialue kehittyi vilkkaasti. Ruukista rakennettiin satamalaiturille johtava rautatie ja tehdas laajeni uudella valssauslaitoksella 1857. Valimossa työskenteli parhaimmillaan peräti 200 miestä. Mathildedalissa valmistettiin 1800-luvun loppupuolella työkaluja ja koneita maatalouteen sekä höyrykoneita ja venemoottoreita.

Ruukissa vaihtuivat omistajat vararikon ja pakkohuutokaupankin takia. Putlaus ja valssaus lopetettiin 1900-luvun alkupuolella ja aloitettiin laivatelakka, joka kuitenkin muuttui laivapurkaamoksi. Merenkulkuneuvos Antti Wihuri osti Mathildedalin 1958 ja hänen aikanaan täällä koottiin autojakin aina vuoteen 1979 saakka.

Putlauslaitoksesta löytyy "Teijon Tehtaat Vuosisatojen Saatossa Näyttely", jossa kannattaa piipahtaa. Hyvää informaatiota ruukin historiasta ja mielenkiintoisia esineitä nähtävillä. Tilassa oli myös helteisenä kesäpäivänä ihanan viileää.

Mathildedalista löytyy myös Ruukin Kehräämö, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Tässä rakennuksessa nimittäin on alpakan villasta valmistettuja tuotteita myynnissä ja totta kai myös alpakkalankaa. Olen tainnut Metsäkylän navetta postauksen yhteydessä kirjoitella jo jotain alpakoista reilu vuosi sitten.

Alpakat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, ja ne on alun perin jalostettu juuri ainutlaatuisen hienon villansa takia. Jokainen alpakka villakuitu on sisältä ontto ja siksi tässä villassa on paljon ilmaa. Em. ominaisuuden takia alpakan villa toimii eristäjänä sekä kylmässä että lämpimässä säässä.

Tästä voit lukea tarkemmin Mathildedalin alpakoiden kasvattajista ja myös kehräämön puodin tuotteista.

Ruukin Kehräämön yhteydessä on myynnissä muitakin tuotteita kuten nämä kauniit keraamiset kupit. Harmittaa kun en ostanut tuollaista sinistä itselleni mutta pelkäsin, että kuumuudessa vielä rikkoisin sen. Myös Perniön muinaispuku oli upea! Kiva yksityiskohta oli "alpaca beach" eli hiekka-alue kehräämön edessä, joka oli tarkoitettu lapsille. Samassa rakennuksessa toimii myös Ruukin Kutomo, josta muistuttavat kangaspuut pihamaalla.

Ruukin Kehräämön takana oli aitauksessa muutamia alpakoita laiduntamassa. Kylläpä ne ovat suloisia otuksia. Minä olen jopa kerran elämässäni ollut alpakoiden agilitykisoissa Vantaalla ja ne olivat myös taitavia temppuradalla. Enemmän alpakoita näkyy kun ajaa Mathildedalin ruukkialueelle. Alpakat olivat omassa aitauksessaan vähän kauempana tiestä paistattelemassa päivää.

Mathildedalin ruukkialueessa minua viehätti se, että tehdyt korjaukset tukivat vanhaa tehdasmiljöötä. Erittäin hyvin asia on kiteytetty ruukin omilla nettisivuilla "Tänä päivänä ruukkitehdasalue palvelee kulttuurimatkailukohteena. Rakennuksia kunnostetaan vanhaa vaalien ja mahdollisimman vähän, jotta paikan vuosisatainen aitous ja rouheus säilyvät."

Alueella ovat edelleen käytössä sekä valssauslaitos ja putlauslaitos myös. Molempien talojen seinissä näkyvät vuosiluvut 1800-luvulta, jolloin talot on rakennettu. Toki toiminta rakennuksissa on muuttunut erilaiseksi. Ruukissa kävellessään aistii myös sen historiallisuuden koska sieltä puuttuu mielestäni kaikki "turha kaupallisuus ja räikeät mainosvalot".

Mathildedalin ruukkialueella toimii myös kesäteatteri, jossa tänä vuonna esitetään Reinikaista. Vielä nyt kuluvalla viikolla on näytäntöjä, joten jos kiinnostaa kesäteatteri ja hulvaton huumori niin tästä lisätietoa.

Jos nälkä ja kahvittelutarve yllättää niin ei hätää sillä Café Mathildedal ja Ravintola Ruukin Krouvi löytyvät alueelta. Me vierailimme vain kahvilla ja pienellä suolaisella kun kuumalla ei jaksanut alkaa syömään tukevammin. Kahvila oli erittäin viehättävästi sisustettu ja sen yhteydessä oli myös pieni myymälä. Krouviin emme kurkistaneet sisälle. Molemmissa paikoissa on myös terassit.

Ehdottomasti kannattaa poiketa myös Second Chance tuotemerkin myymälätilassa, jossa on myynnissä myös Petri's Chocolate tuotteita. Maija Nuppulan suunnittelemiin Second Chance tuotteisiin olen tutustunut Palonilla. Laadukkaita kotimaisen tuotannon naisten- ja lastenvaatteita.

Jos vanhat tavarat kiinnostavat niin täältä löytyy myös pieni Antiikkiliike Huldan Puoti.

Päätimme itse ruukkialueen jälkeen käydä vielä katsastamassa sekä Kyläravintola ja Kyläpaahtimo Terhon. Oli aika jännä tunne 1800-luvun ruukin jälkeen vierailla valkoisessa linjakkaassa funkistalossa. Täällä on muuten töissä ex-Killer yhtyeen solisti Siiri Nordin kuten tuossa heinäkuisessa Hesarin jutussakin kerrottiin.

Itse ravintola oli niin täynnä, että päädyimme takapihan terassille istumaan. Jännää oli istua paperisten lyhtyjen alla kun jalkojen alla oli levitettynä räsymattoja. Harmiksemme kyläkauppa oli "kesätauolla" kyseisenä päivänä. Terhon yläkerrasta löytyy muuten ihan mielettömän kauniita tuotteita pullollaan oleva "Sisustusolkkari". Kannattaa käydä katsomassa sekin!

Meidän matka jatkui Mathildedalista Teijon ruukkiin mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa...