Barösundin rannalla kahvittelemassa

Viimeisen viiden vuoden aikana olen huomannut, että mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä useampia syntymäpäiviä vietän sitä enemmän minussa lisääntyy "Carpe diem - tartu hetkeen" -asenne. Olen toki aina ollut melko spontaani ja nopeasti asioista innostuva tyyppi. Itse en muista mutta minulle on kerrottu seuraava tarina lapsuudestani.

Olimme perheen kanssa kyläilemässä sukulaisten luona. Taidettiin elää tällaista loppukesän aikaa kuin nytkin. Isoäidin sisko oli puhunut "yleisellä tasolla", että sipulit pitäisi kohta nostaa maasta. Olin kuulemma hipsinyt pikkuserkkuni kanssa pellolle ja alkanut ahkerasti repiä sipuleita mullasta. Auttavainen ja innostuva lapsi selkeästi! Serkkuni ristiäisissä olen myös konttausikäisenä kuulemma ryöminyt avaamaan papin kengännaulat kun hän valeli vettä serkkuni päähän.

Viime syksynä kun ajoimme Fagervikiin näin juuri ennen ruukkikylään saapumista tienviitan "Barösund" osoittamassa merelle päin. Kiinnosti kovasti mihin tämä tie veisi mutta silloin ei ollut aikaa valitettavasti käydä katsomassa. Tein työmatkan kesäkuun loppupuolella Tammisaareen ja päätin palata sieltä takaisin ajaen Snappertunan kautta. Ajoin samaa 1050 tietä, joka halkoo myös Fagervikin. Kun tulin samaiseen risteykseen käännyi merta kohti. Koska minulla ei ollut kiirettä mihinkään ajoin tätä Barösundintietä 1104 niin pitkälle kuin pääsin. Päädyin lossirantaan ja Barönsalmen rannalle.

Tässä lomaviikolla sitten yhtenä päivänä päätin ajella katselemaan ja tutkimaan tarkemmin mitä tuon lossiyhteyden toisella puolella Inkoon saaristossa oikein olisikaan. Pyysin mukaan isäni kahvittelemaan kanssani saaristoon kertomatta sen tarkemmin mihin ollaan menossa. Olen huomannut äitini kuoleman (2016 syksy) ja isäni vakavan aortan repeämisen (2017 syksy) jälkeen, että juuri näihin yhteisiin hetkiin kannattaa tarttua. Jokainen päivä voi kenen tahansa meistä kohdalla olla se vihonviimeinen.

Ihan sokkona en toki lähtenyt ajelemaan tuonne Barösundiin vaan otin toki netistä etukäteen selvää mitä sieltä löytyy. Jo ennen lauttamatkaa päästään mantereelta ensin ajamaan kauniilla merinäköaloilla varustettu siltaa pitkiin ensimmäiseen saareen. Tämä silta johtaa saareen nimeltään Barölandet. Tie muuttui yhtä mutkittelevammaksi ja tuntuu siltä, että täällä on myös vilkkaasti liikennettäkin. Pyöräilijöitäkin näin kesäsesongin aikaan tienvierillä.

Barösundsvägen loppuu lauttarantaan ja keltaisella, tutulla Finferries saaristoaluksella päästään yli 285m kapean Barösundin salmen. Lossi on pieni ja siihen mahtuu vain 14 autoa. Parissa minuutissa ollaankin sitten jo vilkkaasti liikennöidyn salmen toisella puolella Orslandetissa. Veneliikennettä salmessa todella riittää koska Barösundin vierasvenesatama ja kauppa houkuttavat veneilijöitä saareen. Lossi liikennöi vaijerin varassa joten veneilijöiden tulee tarkasti noudattaa liikennevaloja tässä salmessa.

Meidän määränpäämme Barösundissa näkyi jo heti lossirantaan. Menisimme kahvittelemaan punaiseen vanhaan taloon nimeltään Scola. Tämä tasokas saaristoravintola sijaitsee siis entisen koulun tiloissa, jotka on pieteetillä remontoitu vanhaa kunnioittaen. Tarjolla olisi ollut vielä lounastakin mutta helteinen sää ei houkutellut meitä vielä syömään. Otimme vain kahvit juuri leivottujen pullien kera. Ja nyt on kuulkas kerrankin käynyt niin, että pullat ehtivät kadota kahvittelijoiden suihin ennen niiden valokuvaamista. Herkut jäivät teiltä nyt näkemättä :D

Ravintolan terassilta on aivan mielettömän upeat näkymät itse Barösundin kapeaan salmeen sekä muihin saariin. Aurinko porotti todella kuumasti ja saimme pyytämättä lisää vettä. Erittäin hyvää palvelua kokonaisuudessaan ja iso plussa siitä, että täällä tarjoillaan pöytiin. Ystävällinen tarjoilija tuli vielä erikseen kysymään "satsikupistakin". Pakko tunnustaa, että myös pullat olivat niin herkullisia että otimme vielä yhden puoliksi!

Terassilla on mielenkiintoista katsella kuinka vilkasta tuo liikenne tuossa pienessä salmessa itse asiassa onkaan. Oli isoa ja pientä purjevenettä sekä myös valtavan hulppeita moottoriveneitä. Tuli sellainen tunne kuin olisi jossain paljon kauempana mantereesta. Ja pakko myöntää, että tuon trooppisen ilmanalan takia olisimme hyvin voineet istua jossain Välimeren rannallakin. Tosin huojuvat männyt palauttivat ajatukset Inkoon saaristoon.

Kuva lainattu Ravintola Scolan omilta nettisivuilta

Ennen paluuta mantereelle teimme vielä pienen lenkin itse saarella, joka on täynnä toinen toistaan ihanampia kesänviettopaikkoja. Paikallisia asukkaita Barösundissa on noin 180 mutta kesällä määrä moninkertaistuu. Viereisestä Älsjön saaresta löytyy puolestaan Elisaaren luonto- ja virkistäytymiskeskus ja osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Minun tekisi mieli mennä tutkimaan Elisaaren tammimetsä joku kerta.

Tulevana viikonloppuna on Barösundissa kesätoripäivä ja 25.8. Muinaistulien yö jos joku vaikka innostuu vierailemaan siellä vielä tänä kesänä. Näkemisen arvoinen paikka ainakin on!

Me suuntasimme Espoota kohti yhtä kokemusta ja kahvitteluhetkeä rikkaampana. 

♥ Tartutaan näihin tärkeisiin hetkiin ♥