Saaristomuseo Pentala tarjoaa upean luontokokemuksen

Espoossa on 58 km merenrantaa ja peräti 165 saarta! Helsingistä saaria löytyy lähemmäs 300 mutta onhan pääkaupungillamme myös manner-rantaviivaa 123 km. Joten hyvänä kakkosena kotikaupunkini on saarivertailussa pääkaupunkiseudulla :) Meillä Espoossa on myös upea merenrantaraitti, joka mahdollistaa liikkumisen ja virkistäytymisen merellisessä ympäristössä. Itselleni meren läheisyys on todella tärkeä juttu ja 40 km pitkän rantaraitin varrella on hurjasti nähtävää ja koettavaa.

Olen melkein koko ikäni asunut Espoossa muutamaan Helsingin "syrjähyppyvuotta" lukuunottamatta. Silti en ole vieraillut kuin yhdessä Espoon saaressa "pirturisteilyn" yhteydessä muutamia vuosia sitten. En valitettavasti vain enää muista saaren nimeä mutta kaunis paikka se oli. Kirjoitin tänne blogiin toisesta kieltolakisteilystäni pari kesää sitten mutta silloin me vain seilasimme Espoon kauniissa saaristossa rantautumatta. Kieltolakiristeilyt ovat myös hauska tapa viettää erilainen merellinen hetki maisemien ja historiallisten tarinoiden parissa.

Viime lauantaina päätin ottaa haltuuni Suvisaaristossa sijaitsevan Pentalan saaren. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin sen osan saarta, jossa sijaitsee nyt kesäkuussa avattu uusi Saaristomuseo Pentala. Pentala tuntui saatavilla olevan infon perusteella kovin mielenkiintoiselta paikalta. Saaresta löytyisi nimittäin kalastajan kotimuseo, luontoreitti, hieno hiekkaranta, sisäjärvi saarella ja lampaitakin kesälaiduntamassa niityllä. Aivan loistava kohde!

Pentalaan pääsee nyt museon avauduttua käyttämällä Espoon saaristoliikennettä. Aiemmin Pentalaan on ollut mahdollista mennä vain omalla veneellään rantautuen Esbo segelföreningin laituriin. Pentala on muuten Etelä-Suomen korkein saari ja kooltaan se on 130 hehtaarin kokoinen. Noin puolet saaresta on luonnonsuojelualuetta. Lisäksi saaressa on edelleen yksityisiä kesähuviloita tontteineen Espoon kaupungin omistaman alueen lisäksi. Ympärivuotisia asukkaita ei saaressa tosin enää asu. Aiemmin Pentalassa on ollut muutaman kymmenen asukkaan kalastajakylä.

Merimatkamme alkoi Soukan Klobbenin laiturista ja meno-paluu lippu maksoi 3 euroa. Mukaan pitää muistaa varata käteistä ja mielellään myös tasaraha. Soukasta matka Pentalaan kesti noin 20 minuuttia. Mm. Kivenlahdesta ja Suomenojalta pääsee myös Pentalaan. Minä jätin auton Soukan vierasvenesatamaan ja sinne myös sitten palattiin saaripäivän jälkeen. Laivalla oli tarjolla kahvia ja virvoitusjuomia.

Menomatkalla istuttiin yläkannella nauttien auringosta ja maisemista mutta päivän mittaan tuuli yltyy sen verran voimakkaaksi, että paluumatka vietettiin aluksen sisätiloissa. Mennen tullen saaristoalus oli lähes täynnä. Uusi saaristokohde näyttää selkeästi kiinnostavan monia ja totta kai myös helteiset säät houkuttelevat merelle.

Saaristovene rantautuu reittiliikennelaiturille, josta se myös lähtee takaisin mantereelle. Aikataulut kannattaa myös katsastaa etukäteen ja vähän suunnitella aikaa, jonka viettää saarella.

Koska Pentalassa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa ajattelin tässä ensimmäisessä postauksessa keskittyä saaren luontoon, mereen ja kävelyyn Pentalan luontopolulla. Teen myöhemmin toisen postauksen mielenkiintoisista rakennuksista ja Gurlin talosta, johon pääsee vain oppaan kanssa.

Matkalla luontopolulle kuljettiin ihanan lauman ohi, joka laidunsi aidatulla niityllä. Ja olihan siellä joukossa pari sarvellista pässiäkin. Nämä veijarit olivat ahvenanmaanlampaita. Komeita poikia!
Merlin, Linus, Albert, Väinö, Leo ja Robin näyttivät niin tyytyväisiltä niityllä mutustellessaan.

Pentalan luontopolun pituus on 2,3 km ja se on merkitty sekä viitoituksella että keltaisilla merkeillä puiden kyljissä. Maasto ei ole vaikeakulkuista mutta silti se ei korkeuserojen takia minusta sovellu rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuville. Lastenvaunujen kanssa voi olla myös hankaluuksia. Välillä kuljetaan myös pitkospuilla etteivät jalat kastuisi. Nyt tosin kuivuuden takia tästä ei ollut pelkoa. Sammalkin näytti niin kuivalta, että varmaan se olisi murentunut käsiin kuin jäkälä jos siihen olisi koskenut. Luonto kaipaa vettä kyllä ankarasti tässä kuivuudessa.

Maisemat luontopolulla ovat todella vaihtelevia. Välillä ollaan ihanan vehreässä lehdossa, jossa linnut pitävät melkoista konserttoa laulullaan. Yritin metsästää kameraani edes yhtä lintua siinä en onnistunut. Harmitti kun sain kuvattu vain yhden lokin ja kaksi varista reissulla!

Hetken kuluttua metsä luontopolun ympärillä synkkenee ja muuttuu melkein aarniometsäksi. On ihanan hiljaista eikä oikeastaan lintuja lukuunottamatta kuulu kuin puiden huminaa tuulessa. Muutamia kosteikkojakin nähdään matkanvarrella mutta ne näyttävät hyvin kuivilta juuri nyt.

On mielenkiintoista nousta kallion laelle, jossa kasvaa kaunista harmaata jäkälää ja hieman käkkäräiset männyt kurottelevat aurinkoa kohden. Osa puista on kelottuneita ja ne on käyty nokkimassa ravinnon toivossa reikiä täyteen.

Vaikka ulkona on lähes +30C ei täällä metsässä liikkuessa tunnu yhtään tukalalta liikkua. Päinvastoin liikkuminen on mukavaa vaikka tosin vähän hikistä puuhaa. Ehdottomasti vesipullo ja hyvät jalkineet ovat parhaat ystävät tällaisella reissulla. Luontopolulla ei missään vaiheessa ole ruuhkaa ja välillä saa kulkea pitkiä pätkiä metsän siimeksessä törmäämättä yhteenkään vastaantulijaan.

Saapuminen Pentalanjärvelle on myös elämyksellinen! Yhtäkkiä metsän keskellä on vettä ja täällä on siis todella makeanveden järvi, joka on noin 6,1 hehtaarin kokoinen. Pentalanjärvi on muuten Espoon ja koko pääkaupunkiseudun eteläisin järvi. Järven yleisilme on luonnontilainen, karu ja suhteellisen erämainen. Järvessä voi myös halutessaan uida ja virkistäytyä luontoreitin ponnisteluista. Emme uineet mutta vesi näytti hyvin kirkkaalta.

Pentalanjärven keskisyvyys on vain 180cm. Sen rannoilta löytyy ruovikkoista luhtaa ja saravaltaista nevaa. Osa rannoista myös kallioisia. Erikoisinta tässä järvessä on mielestäni siinä oleva 0,15 hehtaarin saari. Siis meressä on saari, jossa on järvi ja siinä on saari :) Ja kuulemma tässä saaressa on vielä lähde, kuulin Pentalanjärven rannalla seistessäni toisen seurueen jutuista. Pysyittekö kärryillä... :D

Kulkiessani luontopolulla yritin toiveikkaasti katsella sieniä mutta eipä niitä näkynyt kuin nämä kaksi (joita en edes tunnista) ja yksi valkoinen kärpässieni. Tästä vuodesta ei taida kuivuuden takia tulla kovin hyvää sienivuotta. Sääli kun sienestys on niin hauskaa puuhaa ja sienet todella herkullisia.

Yritin myös katsella näkyisikö puissa naavaa mutta sitäkään en nähnyt tai en osannut katsoa oikeissa paikoissa. Mustikanvarpuja, tuuhean korkeita saniaisia ja kanervia sen sijaan näimme. Aina välillä oli myös hyvä kuvaamisen ohessa katsella jalkoihin ettei kaatuisi polulla oleviin juuriin.

Luontoreitti kiertää ympyrän metsässä ja sen varrella on mahdollista poiketa myös merenrantaan katsomaan Diksandin hiekkarantaa. Tämä on ehdottomasti Espoon saariston hienoin luonnontilainen hiekkaranta joten kannattaa käydä katsomassa ja kokemassa paikka. Pentalan kaakkoisrannalla sijaitseva Diksandin hiekkaranta on suojellun luontotyypin kohde. Itämeren rehevöitymisen ja rantojen rakentamisen vuoksi tällaisia rantoja ei enää juurikaan ole.

Aallot olivat aika hurjat tuulen vuoksi mutta rannalla oli muutamia ihmisiä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Diksandin uimarannalla on siis luvallista uida Pentalassa ollessaan. Harmitti kun en ollut ottanut uikkareita mukaan. Aivan mieletön paikka kaiken kaikkiaan!

Rannan jälkeen paluu takaisin viileälle metsän siimeksessä kulkevalle luontopolulle. Kohta palattiinkin takaisin tielle, joka kulki ahvenanmaanlammas aitauksen ohi. Lampaat olivat nyt ryhmittäytyneet lähelle porttia kun katsastaakseen ketä luontopolulta palaa ja missä järjestyksessä.

Pentalaan saa viedä koiran mukanaan kun pitää sen kytkettynä. Minnie ei ollut tällä reissulla mukana. Saaressa on sekä punkkeja että kyykäärmeitä joten russeliriiviö jäi kotiin lepäilemään.

Aivan ihana luontoreitti ja monipuolisesti katsottavaa saaristoluonnossa. Metsässä aistit valpastuvat ihan eri tavalla kuin kaupunkiympäristössä. Kuulet lintujen ääniä vaikka et välttämättä näkisikään niitä metsässä. Aistit monia metsäisiä tuoksuja. Olet osa tätä metsää. Jos me viettäisimme enemmän aikaa luonnossa voisimme paremmin ja olisimme vähemmän stressaantuneita.

Kannattaa siis mennä metsään ja vaikka yhdistää siihen vielä merellisyys kuten täällä Pentalassa.
Palataan myöhemmin mitä muuta mielenkiintoista Saaristomuseo Pentala tarjosi meille! 

Kadriorgin palatsi ja puisto juhlivat 300-vuotisjuhlaansa Tallinnassa

Yhteistyössä Visit Tallinn ja Tallink

Kadriorgin taidemuseossa avattiin Kadriorgin 300-vuotisjuhlavuoden näyttely 20.heinäkuuta. Näyttely on saanut nimekseen "Kadriorg 300. Hallitsijat, kesänviettäjät, taiteilijat". Uusi näyttely on todella upea kunnianosoitus tälle ainutlaatuiselle rakennukselle ja kulttuuriperinnölle. Sain mahdollisuuden käydä itselleni niin rakkaaksi muodostuneessa kohteessa pari päivää avajaisten jälkeen. Olisiko parempaa tapaa aloittaa kesälomansa kuin vierailemalla barokkipalatsissa, jota ympäröivät vihreän vehreät metsät ja kaunis puisto lampineen sekä suihkulähteineen. 

Tervetuloa kanssani tekemään pieni kierros historiallisen hurmaavassa Kadriorgiin!

Museon lipunmyynnistä kannattaa ehdottomasti ottaa näyttelykierrokselle mukaan kuraattorien Aleksandra Murre ja Kerttu Männiste laatima audio-opas, joka löytyy myös suomenkielisenä. Oppaan avulla upeasta näyttelystä saa paljon enemmän irti kiertäessään palatsin saleissa. 

Näyttelyyn on lainattu paljon esineitä, jotka eivät suoranaisesti liity Kadriorgiin, mutta edustavat omaa aikaansa. Aleksandr Vassiljevin pukukokoelmaa olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan. Teoksia ja esineitä ovat näyttelyyn lainanneet myös mm. Viron historiallinen museo, Tallinnan kaupunginmuseo, Tarton yliopiston museo, Viron taidemuseo ja Jaanus Idlan kokoelma.

Venäjän tsaari Pietari Suuri kirjoitti 22.heinäkuuta 1718 kenttäpäiväkirjaansa "Hallitsija oli kaupungin läheisessä talossaan ja mittasi paikkaa talon perustuksille ja puutarhalle, mitä varten Hänen Korkeutensa luona oli pietarilainen arkkitehti Michetti." Tuossa "kaupungin läheisessä talossa" Pietarin Suuren talomuseossa vierailin keväällä. Näiden kahden rakennuksen välillä on melkein näköyhteys Kadriorgin puistossa.

Kadriorgin pääsalin kattomaalaus kääntää aina niskat nurin mikä on täysin ymmärrettävää koska tätä kauneutta täytyy tutkailla pitkään ja hartaasti. Maalaus on tehty parikymmentä vuotta Pietari Suuren kuoleman jälkeen 1746 mutta ison maalauksen ja neljän pienen maalatun plafondin aiheet on tsaari valinnut yhdessä arkkitehti Nicola Michettin kanssa. Katosta löytyy latinankielinen iskulause Vitae melioris in usum (Paremman elämän puolesta). 

Pietari Suuri kävi eläissään Tallinnassa vain yksitoista kertaa mutta hän jätti huikealla palatsillaan puistoineen ikimuistoisen jäljen itsestään tähän vanhaan hansakaupunkiin.

Aleksandr Vassiljevin pukukokoelma osoittaa hyvin sen miten aikoinaan on vaatteiden kirjontaan ja koristeluun todella panostettu. Kirjottujen silkkipukujen tekeminen on vaatinut ammattitaitoa, sorminäppäryyttä ja aikaakin. Näitä vaatteita varten tarvittiin ammattitaitoisia ompelijoita.

Hameiden sivut alkoivat 1700-luvulla levenemään ja korsetti sekä pajusta tai valaanluista rakennettu korimainen alushame pitivät sekä kantajansa että myös hänen pukunsa pystyssä. Näissä asuissa ei ollut tarkoituskaan istua. Varmasti myös kipuaminen vaikka hevosvaunuihin on ollut hankalaa.

1700-luvulla keisarilliset vierailut vaativat aina melkoisia järjestelyjä vierailukohteissa. 
Kadriorgissa oli tulipalo 1745. Pääsalin stukkokoristeet ja kullatut osat nokeentuivat mutta onneksi tuli ei ollut muuten tuhonnut palatsia. Pääsalin kattomaalaus korjattiin ja samalla tilattiin myös neljä rokokootyylistä sinisin kukkakuvioin koristeltua uunia. Nämä uunit ovat Kadriorgissa edelleen.

Keisarilliselle kulkureitille pystytettiin myös riemukaaria. Tuossa yläkuvan keskellä on tussipiirros riemukaaresta, joka on rakennettu laudoista sekä rapattu ja koristeltu myös asiaankuuluvan runsaasti. "Ajaa! Hän ajaa! He tulevat yhdessä!" huokaili keisarillisia tienvarsille katsomaan tullut kansa vuoden 1833 lehtikirjoituksen mukaan. Kuninkaalliset olivat tuon ajan julkkiksia, joita tultiin katsomaan pitkienkin matkojen päästä ja totta kai myös samalla ihailemaan.

Kadriorgista löytyy lukuisia muotokuvia hallitsijoista. Pietari Suuren muotokuvassa seisoo 203cm pitkä mies, jonka kengännumero oli vain 37. Apua, minulla on suurempi jalka kuin tällä tunnetulla mutta samalla myös maailman historian ehkä ristiriitaisemmalla hallitsijalla! Edustusmuotokuva vuodelta 1711 on maalattu epäonnisen Prutin sotaretken jälkeen. Maalauksessa keisari on pukeutunut haarniskaan ja kärpännahkaviittaan. Pöydällä hänen edessään ovat kaikki kruununkalleudet ja taustalla Pietarille niin tärkeä meri laivoineen.

Pietari Suurta ympäröivät jo hänen elinaikanaan lukemattomat legendat ja myytit. Pietarin kerrotaan rakentaneen taloja sekä laivoja. Keisari on kuulemma leikannut alaisten partoja ja vetänyt heidän hampaitaan. Jopa Kadriorgin palatsiin hän on tarun mukaan muurannut kolme tiiltä. Pietari Suuri perusti Nevan suistoon kokonaisen kaupungin Pietarin ja rakensi Venäjän merilaivastonkin. Melkoinen suurmies!

Yksi Pietari Suuren uudistus ja saavutus uuteen elämäntapaan Venäjällä oli eurooppalaisen rakennustaiteen tuominen Venäjälle. Itse Paavin palveluksessa mainetta niittänyt Nicola Michetti saapui Roomasta Tallinnaan. Kadriorgin palatsi olisi Pietarin koetinkivi arkkitehdille. Itse asiassa arkkitehti Michetti vietti Tallinnassa vain kuusi päivää ja jätti sitten vastuu apulaiselleen Gaetano Chiaverille palatsin ja puiston rakennustöiden osalta.

Michetti laati ensin koko Kadriorgin alueen kaavan ja lähetti sitten tarkentavia piirustuksia liittyen rakennuksen ulkonäköön ja sisustukseen sekä puiston eri osista. Michetti oli nimittäin jo kiireinen rakentamaan tsaarin uutta edustusasuntoa Strelnaan, suunnittelemaan Pietarhoviin, johtamaan Pietarin kaupungin suunnittelua sekä Kronstadtin uutta kanavan yläpuolella sijaitsevaa majakkaa. Alkuperäisiä piirustuksia ei ole juurikaan säilynyt Kadriorgin osalta koska ne on hyödynnetty itse työmaalla ja näin ne ovat tuhoutuneet.

Kadriorgin puistonsuunnitelmat samoin kuin palatsin sisustustyöt jäivät kesken myös kun Pietari kuoli. Mm. puiston patsasrivistö suihkulähdemuurin päällä jäi toteuttamatta. Kadriorgin puistoon tuotiin lähimetsistä monta sataa lehmusta, vaahteraa, saarnea, tammea sekä jalavaa ja ne istuttiin puiston alueelle. Puut muodostivat puukujia pensaiden kanssa.

Alapuutarhassa palatsin edustalla oli  kymmeniä erilaisia kukkaistutusalueita, joissa kasvoi tulppaaneja, pioneja, narsisseja ja ruusuja. Muotopuutarhassa oli neliosaisia kukkaistutuksia, joissa oli tulppaaneja, narsisseja ja ruusuja sekä välissä aina pyramidituijia. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli ollut kuusi suihkulähdettä. Hollannista tuotiin hevoskastanjoita, joiden väliin istutettiin hedelmäpuita ja marjapensaita. Venäläisessä puutarhassa oli tärkeää tuntea aina kukkien tuoksu.

1800-luvulla Kadriorgissa viettivät monet pietarilaiset hoviherrat, oppineet ja virkamiehet kesiään parantaen samalla terveyttään. Kadriorgin näyttelyn lasivitriinissä näkyvät koristeelliset putket ovat naisten lähettämiä kirjeitä varten. Miehet puolestaan laittoivat kirjeensä "kankaisiin kirjottuihin kuoriin". Kirjeet oli kirjoitettu ranskaksi, jotta niitä käsittelevä palveluväki ei olisi voinut lukea kirjeen ehkä arkaluontoistakin sisältöä.

Vitriineissä on myös todella mielenkiintoisia 1800-luvun kauneudenhoitovälineitä, käsineitä, koruja, käsineitä, sukkanauhoja, kenkiä ja vaikka mitä muutakin pikkutavaraa. Katsoessani noita naisten kenkiä mietin miten pienet ja sirot jalat naisilla on ollut tuolloin. Kengät ovat myös olleet silkkiä, joten niillä ei todellakaan ole kävelty kovin pitkiä matkoja.

Kadriorgin kylpylän historia alkaa jo vuodesta 1813 kun avattiin Badesalon, jossa tarjottiin lämpimiä ja kylmiä merikylpyjä. Alueelle saapui entistä enemmän kesävieraita ja kylpijöitä. Kylpylästä meni Tallinnaan jo hevosbussikin. Rannalle rakennettiin kylpymajoja ja paalujen varaan rakennetut sillat ulottuivat pitkälle mereen. Naisten ja miesten kylpypaikat meressä olivat totta kai erikseen. Kadriorgiin perustettiin aikoinaan Venäjän keisarikunnan ensimmäinen kylpylä!

Kylpylän aikaan Kadriorgin alueelle alkoi kohoamaan myös yksityishuviloita, jotka oli tarkoitettu paikallisen aateliston kesähuviloiksi ja myös vuokrattavaksi. Puistolammen rannalla järjestettiin konsertteja ja juhlia, joissa puisto valaistiin ja koristeltiin kauniisti.

1800-luvun loppupuolella alkoi vaikuttamaan viktoriaaninen muoti mikä näkyy myös Kadriorgin puvuissa. Pitkät hameet, krinoliini ja tyrnyyri, tiukat korsetit ja korkeat kaulukset olivat tyypillistä naisten asuissa. Rusketusta vältettiin ja hienot naiset käyttivät hansikkaita ja pitsistä päivänvarjoa. Ompelukoneen keksiminen ja kehittynyt tekstiiliteollisuus helpottivat myös vaatteiden valmistamista.

1900-luvun alkupuolella Viron ensimmäisen tasavallan aikana Kadriorg toimi kymmenen vuotta museona mutta 1929 se saneerattiin valtion päämiehen virka-asunnoksi. Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin kirjastoon tehtiin isohko kansallinen huone, joka sai pirttimäisen matala katon. Viina- ja tupakkakaapista löytyy Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin aiheisia kohokuvia. Valtion päämiehen asuntona se toimi kesään 1941 saakka.

1920-luvulla Kadriorgiin alkoi muotoutua omalaatuinen taiteilija yhdyskunta. Pariisista Tallinnaan palannut kuvanveistäjä Jaan Koort vuokrasi valtiolta kymmeneksi vuodeksi tontin, jossa oli aiemmin sijainnut Pietarin vaunutalli. Koort asui alueella ja ateljeetilassa valmistuivat hänen huippukautensa teokset. Myös muita taiteilijoita, arkkitehteja ja taidemaalareita asettui asumaan Kadriorgin alueelle.

Neuvostoaikana Kadriorgin palatsissa toimi taidemuseo. Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen Viron taidemuseo on sijainnut entisessä Katariinan kesäkodissa. 2000-luvun alussa Kadriorgin palatsissa tehtiin erittäin mittava restaurointi. Palatsissa oli tehty vuosien saatossa muutoksia, joita ei  kaikkia välttämättä lähdetty muuttamaan ja palauttamaan alkuperäiseksi tässä saneerauksessa.

Kadriorg 300-vuotisjuhlanäyttely on avoinna 22.7. - 22.10.2018. 

Palatsin mielenkiintoinen historia, kauniit puitteet, ainutlaatuinen puistomiljöö 

ja taide saavat minut palaamaan Kadriorgiin vuosi toisensa jälkeen. 

Kadriorg on kuin "Viron oma mini-Versailles". 

Kiitos Mall Oja/Visit Tallinn mielenkiintoisesta esittelystä. Kiitos Tallink Megastar matkoista!

Heinolan Harjupaviljonki - vanhanajan vohvelikahvila

Harjupaviljonki Heinolassa on ollut jo useampana kesänä minun "bucket listalla". Jostain kumman syystä matkani ovat aina menneet Heinolan ohi eikä ole ollut aikaa pysähtyä herkuttelemaan. Nyt ensimmäisen lomaviikon kunniaksi hypättiin autoon ja huristeltiin kohden Heinolan vanhanajan vohvelikahvilaa. Näillä trooppisilla helteillä ilmastoitu auto on muuten ihan loistava paikka viilentää itseään. Olo piristyy ja virkistyy ihan hetkessä! Matka Heinolaan sujui yllättävän nopeasti ja mikäs sitä on suvi Suomen maisemia katsellessa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa ♥

Heinolan harjupuisto on 1800-lopulla istutettu ja rakennettu kaupunkilaisten yleiseksi puistoksi. Heinolan seudun luonnonolojen ja upeiden maisemien muotoutumiseen ovat vaikuttaneet jääkaudet. Jäätikön sulaminen synnytti aikoinaan vedenjakajiksi Salpausselät ja Heinolanharjun, jolla on tärkeä merkitys Päijänteen vesistöhistoriassa. Itse Harjupuisto on yksi Suomen varhaisimmista kaupunkipuistosta. Puiston rakentaminen liittyy 1800-luvun lopun matkailu- ja kylpylätoimintaan Heinolassa.

Kuva on lainattu Heinola Seuran nettisivuilta

Heinolan Harjupuisto on rakennettu 1860-luvulla ja itse puistosuunnitelman on laatinut pastori J.F.Svinhufvud. Puistoalueen rajaa idässä Heinolan rautatieasema. Harjupuisto liittyy eteläpuolella maisemallisesti Jyrängönvirtaan ja sen ylittäviin rautatie- ja maatiesiltoihin upeasti. Heinolan kaupungin 340 metriä pitkä rautatiesilta ja korkea graniittipilarit muodostavat tärkeän osan kaupunkikuvaa. Maatiesilta on tällä hetkellä muuten remontissa joten siinä joutuu vähän liikennevaloissa odottamaan. Toinen vaihtoehto on ajaa Heinolan kirkonkylän kautta mutta se toki lisää vähän ajomatkaa.

Harjupuiston perustamisen mahdollisti aikoinaan kauppias Ulrik Lindholmin testamenttilahjoitus, joka laajensi myös puiston aluetta myöhemmin pohjoiseen. Puistoon istutettiin mäntyjä ja sinne myös rakennettiin hiekkaisia puistokäytäviä 1890-luvulla.

Heinolan kaupunginmuseon kuva-arkisto

Itse Harjupaviljonki rakennus valmistui Harjupuistoon 1900. Talo on jugendtyylinen, puinen paviljonkirakennus, jonka ulkoasussa on mukana orientaalisia piirteitä. Rakennus muistuttaa etäisesti padogia, jossa räystäät kaartuvat ylöspäin. Harjupaviljongin muotokin on melko erilainen kuin perinteisen jugendajan talon mutta silti siinä on paljon jugendin tunnusmerkkejä. Rakennus sopii hyvin myös suomalaiselle harjulle itämaisuudestaan huolimatta. 

Harjupaviljongin suunnitteli helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Andersin, Jung & Bomanson, arkkitehtina Bertel Jung, Waldemar Andersin ja Oscar Bomanson. Heinolaan oli rakennettu 1892 kylpylä ja paviljongin tehtävänä oli toimia kylpylävieraiden virkistäytymispaikkana kävelyretkillä Harjupuistossa. Täällä varmasti on liikuttu vaaleissa kesävaatteissa päivävarjojen kanssa 1900-luvun alkupuolella. Silloinhan ihoa ei missään tapauksessa saanut päivettää koska se oli työnväenluokkaista. Ehkä välillä on pysähdytti ihailemaan jylhiä maisemia ympärillä. 

Kylpylälaitos toimi Heinolassa vuodesta 1892 aina vuoteen 1944 eli peräti 52 vuoden ajan. Heinola Badhus Aktiebolag rakennettiin Rantapuistoon nykyisen kesäteatterin paikalle aikoinaan ja se oli kuin suuri herraskartano. Kansainvälisyyttä Heinolan elämään toivat venäläiset emigrantit, joiden suosiossa kylpylä oli. Toki kylpylään tultiin myös ympäri Suomea nauttimaan kylpyläelämästä. Heinolassa on varmasti ollut vähän samanlainen kylpyläkulttuuri kuin Hangossa aikoinaan. 

Harjupaviljongissa on kylpylätoiminnan jälkeen toiminut kahviloita. En yhtään ihmettele, että näin kauniille paikalle rakennettu erikoinen rakennus on vetänyt ihmisiä puoleensa. Kauniit maisemat sekä sisä- että ulkoterassilta yli metsämaisemien. Ja mikä parasta täältä näkee myös kauniita Heinolaa ympäröiviä vesialueita. Vaikka ollaan ihan kaupungin ytimessä tuntuu siltä kuin olisi jossain erämaametsässä. 

Aikoinaan näiden mäntypuiden katveessa on kaikunut torvisoittoa erilaisissa musiikki-illoissa ja tällä harjulla on vietetty myös iloisia vappuja, kesän vastaanottajaisia ja muitakin mukavia kesäjuhlia. Uskon, että kun syreenit tuoksuvat ja täydessä kukassaan on Harjupaviljonki vieläkin kauniimpi kahvittelupaikka. 

Koska vierailupäivänämme oli äärimmäisen kuuma päätimme istua sisäterassilla. Harjupaviljongin terassi on myöhemmin lasitettu mutta suurin osa ikkunalaseista oli avoinna. Ulkoterassi olisi ollut toinen vaihtoehto mutta siinä paahteessa sisätilat voittivat 6-0. Muutamia kertoa ohi puksutteli myös tavarajuna "siellä alhaalla" ja kuulit sen pillien soivan muuten niin rauhallisessa äänimaisemassa.

Harjupaviljongin kalusteet ovat metallisia, valkoisia ja vähän vanhoja puutarhakalusteta muistuttavia. Pöydillä on kauniita pitsiliinoja ja valkoisia kukkia laseissa. Vanhanmallisia tarjottimia, ihania erilaisia posliinikuppeja ja muutenkin sellainen "vanhan ajan henki". Itse tunnelma tiloissa on hyvin harmoninen ja siellä on kunnioitettu perinteistä ympäristöä pieteetillä.

Kahvila tarjoilee kahvin, teen ja virvokkeiden lisäksi sekä suolaisia että makeita vohveleita. Teet ostokset tiskillä ja siirryt pöytään vuoronumeron kanssa odottamaan vohveleitasi. Me valitsimme kuuman päivän vuoksi makeat vohvelit. Mansikkahillo/strösseli vohveli ja minulle lakritsikastike/strösseli vohveli, joissa molemmissa oli vielä ihanan isot vaniljajäätelöpallot. OMNOMNOM!

Vaikka paikassa oli ihmisiä saimme vohvelit melko nopeasti pöytään ja miten hyviä ne olivat! Ihanan rapeita ja todella suuria. Näitä vohveleita voi myös toki jakaa eli olisimme voineet hyvin ottaa yhden suolaisen ja toisen makean. Katselin nimittäin vesikielellä kun viereiseen pöytään kannettiin kylmäsavulohella, remouladekastikkeella, tillillä ja sitruunalla koristettua vohvelia. Ensi kerralla täytyy ottaa suolainen makupala! Varmasti syntisen hyvää...

Tämän postauksen kuvat on otettu uudella Huawein P20 Pro puhelimella tuota ylläolevaan kuvaa lukuunottamatta (lainatut kuvatut on merkitty). Muistatte varmaan kun kerroin täällä blogissa, että otin testaukseen tuossa keväällä Huawein P10 Mate Pro puhelimen. Windows-dinosaurus otti ensiaskeleitaan Androi-maailmassa.

Niinhän siinä taisi käydä, että vannoutuneesta Nokia/Microsoft fanista tulikin Huawein käyttäjä ja fani. Minulla oli ilo päästä kokeilemaan Huawein uutta lippulaivaa P20 Pro kännykkää lemmikkikuvaustapahtumassa pari viikkoa sitten. Ja tämä luuri kyllä nostaa kännykkäkuvauksen ihan omalle tasolle. Kännykästä löytyy kolmoiskamera ja tekoäly, joka optimoi mm. kuvausta ja akkukestoa. Olen testaillut Huaweri P20 Pro -luuria vasta muutaman päivän mutta vähitellen pienin askelin otan sen kyllä haltuuni. Raportoin taas teille miten menee :)

Harjupaviljonki saa minulta vahvan suosituksen kahvittelukokemuksen 

ja totta kai myös huikean maiseman johdosta. 

Ehdottomasti kannattaa poiketa nyt kesällä kun kahvila on vielä avoinna ♥