Perinneajot Hammarbackenilla avasi Fiskarsin museon kesän

Tytön Päämies, ajuri Markku Saari

Tänään olin viettämässä Fiskarsin museon kesäkauden avajaisia idyllisessä ruukkimiljöössä. Aurinkoinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen päivä takana ja olen todella iloinen, että lähdin ajelemaan Raaseporiin aamulla. Alunperinhän minun piti olla tänä lauantaina ihan jossain muualla mutta aina kaikki ei mene kuten suunnittelee etukäteen. Olimme sopineet Arjen helmiä -blogin Krissen kanssa tapaamisen tälle päivälle Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Sain kuitenkin toiselta ystävältäni vinkkiä loppuviikosta, että alppiruusujen paras kukinta olisi jo ohi tältä vuodelta. Harmitti vietävästi mutta Arboretum täytyy ottaa haltuun joku toinen kerta ehdottomasti. Krisse saa toimia minun paikallisoppaanani silloin koska hän tuntee ja tietää paikan :)

Knab-Star af Nollund, ratsastaja Tarja Ikävalko

Fiskarsin yläruukin alue täyttyi tänään aamupäivällä uljaista hevosista ja upeista vanhoista vaunuista. Tapahtumassa oli mukana myös Suomen vaunuhistoriallinen seura. Seuran perustehtävä on elvyttää vaunukulttuuria ja edistää olemassa olevan historiallisen vaunukaluston säilyttämistä ja kunnostamista. Vaunuhistoriallinen seura myös luetteloi kalustoa ja tallentaa siihen liittyviä tietoja ja kuva-aineistoa. Suomessa on yksitoista vaunumuseota. Yhdessä niistä ainakin olen käynyt eli Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa. Museon lupaan esitellä blogissa kuluvan kesän aikana. Itse vierailin siellä viime kesänä ja se on tuttu jo lapsuuden kesiltäni.

Treasure Dust, ajuri Minna Moilainen

Suomenhevonen Taavi, ajuri Tuija Riekkinen, gruumi Riitta Kankaanpää.

Fiskarsin perinneajot starttasivat Fiskarsin museolta ja ne ajettiin klo 12-14 välisenä aikana. Ajoreitti oli noin 700 metriä pitkä joten se ehdittiin kiertää useita kertoja. Valjakoille tarjottiin reitin varrella virvokkeita ja totta kai myös hevoset saivat levätä välillä. Peltorivi-Isidorintie-Malcomintie muodostivat ajoreitin yläruukissa. Perinneajossa ei todellakaan ajeta kilpaa muiden kanssa. Valjakot tavoittelevat ajaessaan historiallista autentiteettia eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Valjakkojen ajajat olivat historiallisina hahmoina mukana ja heillä jokaisella oli tarina keitä he esittivät ja miksi Fiskarsiin oli tultu. 

Keskellä Trikos, oikealla ajuri Carin Knape.

Tripla Vekkuli, ajuri Viola Kantola

Puvut, kampaukset ja rekvisiitta ajajilla olivat roolien mukaiset. Valkoisella uljaalla ratsulla osallistuva ratsukko oli muistaakseni "Ruotsista Suomeen lähtenyt ylhäisönainen palvelijansa kanssa". He olivat pukeutuneet miehiksi jotta saisivat liikkua retkellään rauhassa. Jokaisen valjakon roolit ja tarinat olivat todella hauskoja mutta vaikka kuinka yritin painaa niitä mieleeni niin muistan vain jotain hajanaisia yksityiskohtia. Toivottavasti nämä on jossain vaiheessa vaikka luettavissa vielä joltain sivulta netistä muistin virkistämiseksi.

Nikolai, ajuri Tuuli Liski 

Shetlanninponi Delfie, Heidi Kruger, groomi Lotta Kallioniemi. Taustalla friisiläinen Quentin, Maija Räihä. Groomina Niccolina Oscarsson ja kengitysseppä Oscar Damén ja dalmatilainen Bluffy.

Valjakkoja perinneajoissa oli mukana kaksitoista ja kaikki myös tuomaroitiin. Tuomarit olivat "arvokkaita knallipäisiä miehiä", jotka leikkimielisessä kilpailussa tarkistivat hevosten varusteita ja niiden kiinnittämistä sekä totta kai myös vaunuja. Myös rooleihin ja asuihin kiinnitettiin huomiota ja täysiä kymppejäkin jaettiin valjakoille tuomaroinnissa. Tuomariston arvioinnin lisäksi myös yleisöllä oli mahdollisuus äänestää oma suosikkinsa. Pakko myöntää, että oli vaikea valita vain yhtä suosikkia kun piti niin monesta.

Friisiläinen Quentin, Maija Räihä. Groomina Niccolina Oscarsson ja kengitysseppä Oscar Damén ja dalmatilainen Bluffy. Taustalla shetlanninponi Delfie, Heidi Kruger, groomi Lotta Kallioniemi. 

Perinneajoissa oli mukana sekä suomenhevosia, lämminverisiä ja ponejakin. Miniponi Lilla-gubben ei osallistunut ajoihin mutta sen kyytiin perheen pienimpien oli mahdollista päästä yläruukissa. Aivan liikuttava otus ja se oli minusta vain tanskandogin kokoinen! Koska tapahtumassa ei jaettu mitään osallistujalistaa en valitettavasti osaa nimetä näihin valokuviin valjakkojen tai hevosten tietoja. Jos ne jossain vaiheessa tulevat nettiin käyn sitten kirjoittelemassa niitä tänne. Jokainen valjakko oli upea ja olisi totta kai kiva saada niille nimetkin.

Shetlanninponivaljakko: musta poni Källbackas Charity. ruunikko Reinilän Johannes. 

Ajuri Saila Salonen, kyytiläisinä Milja Salonen ja Erika Venäläinen.

Perinneajoissa liikkui myös menneen maailmaan henkeen pukeutuneita historiallisia ruukin henkilöitä. Ruukinpatruuna Albert von Julin avasi Fiskarsin museon Täyttä laukkaa -näyttelyn museorakennuksessa ja veti siellä esittelykierroksen. En valitettavasti ehtinyt sinne mukaan vaan kiersin päivän päätteeksi museon itsekseni. Mielenkiintoinen paikka ja tästä on tulossa jossain vaiheessa ihan omaa postausta.

Museon tiloissa nähtiin leivintuvalla Fina ja piika Inkeri jauhamassa jyviä, kirnuamassa voita ja leipomassa. Tinavalimossa puolestaan Kallet opastivat tinasotilaiden valamisessa. Museon tiloissa saattoi myös törmätä von Julinin tyttäriin Heleneen ja Sigridiin. Kaikki olivat hyvin rooleissaan ja autenttisessa ajan vaatetuksessa. Ja pihalla voi heittää hevosenkenkiä ja katsella Kalle kania.

Taustalla Hessin Uniikki, ajuri Heidi Sinda.

 Dalmatilainen Bluffy

Ihana ilopilleri perinneajoissa oli minusta tämä dalmatilainen, joka käveli vaunujen vierellä. Pakkohan minun oli mennä häntä silittelemään ja huomasin, että muillakin kuin meidän Minniellä on karvanlähtöaika :D Myös hevosia oli mahdollista taputella ja silitellä silloin kun ne odottelivat vuoroaan vaikka tuomarointiin tai pitivät taukoja. Kyllä hevoset ovat upeita eläimiä. Ja niiden silmät ovat todella kauniita! Tuijottelin tänään useita heppoja silmästä silmään. Myös hevosten harjat oli laitettu juhlakuntoon ja WAU miten taidokkaita letityksiä!

Miniponi Lilla-Gubben

Perinneajoihin Hammarbackenilla oli vapaa pääsy. Myös Fiskarsin museoon ei tarvinnut vilauttaa Museokorttia tänään koska päivän kunniaksi sinnekin pääsi veloituksetta. Minuun puri nyt kyllä "perinneajokärpänen" ja aloin jo selailemaan netistä missä näitä voisi nähdä seuraavan kerran. Fiskarsiin suuntaan seuraavan kerran Antiikkipäivien aikaan 5. - 7.7.2018. Voi miten kaunista siellä oli tänäänkin kuten aina. Fiskarsin museon Facebook-sivuilta löytyy myös kuvia tapahtumasta ja ehkä myös osallistujalista myöhemmin.

Vilda, Malin Granroth

EDIT: Postaukseen on jälkikäteen lisätty sekä hevosten että ajureiden nimet. 

Kiitos Suomen Vaunuhistoriallinen Seura/Jenni Mäntynen tiedoista. 

♥ Kiitos elämyksellisestä tapahtumasta ♥