Ateneumin Fastastico! on oudon kiehtova ja värikäs

Ateneumin kesänäyttely Fantastico! on minusta ihan nimensä mukaisesti fantastinen! Taidemuseon kolmanteen kerrokseen koottu näyttelykokonaisuus on kuin "miniloma saapasmaan auringon alle".  Näyttelyn työt ovat hyvin monikerroksellisia. Täynnä värikkyyttä ja yllätyksiä mutta samanaikaisesti teoksissa on oudon kiehtovaa pysähtyneisyyttä. Ihmiskasvot tauluissa ovat mystisen salaperäisiä ja itse mallitkin jotenkin jäykän oloisia. Teoksissa on myös jännää unenomaisuutta vaikka ne ovatkin pikkutarkan yksityiskohtaisia. Tuntuu, että se mitä tauluissa näkee ei ole kuin osa todellisuutta. Näyttelyn teokset kuvaavat italialaista elämänmenoa maagisen realismin keinon.

Maaginen realismi syntyi Italiassa ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Taidesuunta sai alkunsa kun italialaiset taiteilijat käänsivät katseensa taiteen historiaan. Takana olivat sodan kauhut ja haluttiin löytää uudelleen kauneutta, tunnetta ja nostalgiaa. Italian 1400-luvun taide innoitti taiteilijoita ja menneisyyden mestareiden töistä otettiin oppia mutta tulkinnat olivat nyt uusia.

Ateneumin näyttelyn keskeisimpiä taiteilijoita ovat Felice Casorati, Antonio Donghii, Cagnaccio di San Pietro, Gino Severini, Ubaldo Oppi, Achille Funi ja Carlo Levi.

Massimo Campigli, La femme à la natte (Kampauspöytä) 1924

Kampauspöydän ääressä istuva Massimo Campiglin naishahmo näyttää hyvin keskittyneeltä hiuksiensa letittämiseen. Hyvin arkinen askare, ajan pysähtyminen, selkeä sommittelu ja jäinen valo ovat maagista realismia parhaimmillaan. Tätä taulua olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan ja antaa vain omien ajatustensa olla tuossa letityshetkessä. 

Fantastico! näyttelyn julkaisu sisältää runsaasti teoskuvia. Kirjassa on myös mukana kaikkien näyttelyssä mukana olevan 32 taiteilijan lyhyet elämäkerrat. Unohdin avajaisiltana ostaa tämän joten täytyy kipaista hakemassa se Ateneumin museokaupasta, joka löytyy myös verkostakin. 

Gino Severini, Kortinpelaajat 1924

Gino Severini, Pulcinella-paran perhe. 1923

Gino Severini sai vaikutteita italialaisesta commedia dell'artesta Pariisissa asuessaan. Teokset tältä ajanjaksolta ovat samaan aikaan leikillisiä ja melankolisia, todellisia ja epätodellisia, ja niistä henkii syvä suru. Commedia dell'arten hahmot ovat menneisyydessä eläneitä henkilöitä, joita näyteltiin erikoisine luonteenpiirteineen katuteatterissa. Pulcinella oli sisilialainen vähän yksinkertainen palvelijahahmo, joka tuntee kansanperinteen ja -viisaudet.  

Vito Timmel, Rouva Rostirollan muotokuva, 1939-1941

Felice Casorati, Koululaisia, 1927-1928

Esineiden runollisuus on keskeinen osa Felice Casoratin taidetta. "Yhdistelemällä tuttua ja arvoituksellista, tavanomaista ja vieraantunutta hän luo maalauksiinsa tunnelman, josta Freud käytti sanaa Unheimlich, kammottava." Teoksessa elottomat hahmot ja elävät hahmot on esitetty samalla tavalla. Koululaiset tuntuvat jähmettyneen tässä teoksessa paikoilleen. Jotain lumoavaa tässä silti on!

Carlo Levi, Francesca, 1927

Ubaldo Oppi, Vaimon muotokuva Venetsia taustalla, 1923

Yksi Fantastico! näyttelyn kauneimmista tauluista on mielestäni Ubaldo Oppin teos vaimostaan Venetsiasta. Tämä teos on myös yksi maagisen realismin avainteoksia. Nuori vaimo sulautuu pukunsa kanssa täydellisesti takana olevaan Pyhän Markuksen laguuniin. Nuori vaimo näyttää entisaikojen ruhtinattarelta tässä kuvassa. Erittäin vaikuttava!

Mario Tozzi, Aamupesu, 1922

Mario Tozzi, Aamiainen, 1927

Antonio Donghi, Ristiäiset, 1930

Antonio Donghin maalausten hahmot ovat todella jähmettyneitä. Ihmiset muistuttavat jo melkein patsaita. Donghin töissä näkyy maalausten todella pikkutarkka viimeistely sekä tarkat sommitelmat. Väistämättä minulle tuli mieleen mitä mahtoi olla tapahtunut juuri ennen tätä kuvattua tilannetta näissä ristiäisissä...jotain mystistä tai erikoista ehkä koska ihmiset olivat hyvin totisia ja miettiväisiä. 

Bacci Maria Baccio, Iltapäivä Fiesolessa, 1926-1929

Cagnaccio Di San Pietro; Rouva Winghin muotokuva, 1930-1936

Bartolomeo Sacchi, Vierasmaalainen, 1928

Kaikki postauksen valokuvat on otettu avajaisiltana toukokuussa Ateneumista. Taiteen ystäviä oli taas sankoin joukoin paikalla juhlistamassa uutta näyttelyä. Avajaisissa nähtiin myös "pantomiimia" eli muutamassa valokuvassani näkyy myös esiintyjiä mukana. Näyttelyn avasi Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi. 

Ateneumin näyttelyn ovat kuratoineet Venetsian kaupungin museoiden johtaja Gabrielle Belli ja professori Valerio Terraroli Veronan yliopistosta sekä indendentti Teijamari Jyrkkiö yhteistyössä 24ORE Culturan kanssa. Teokset ovat peräisin arvostetuista julkisista ja yksityisistä kokoelmista Italiasta ja muualta Euroopasta. 

Ateneumin näyttelyssä on esillä myös samaan aikaan Suomessa tehtyä modernistista realismia ja klassismia. Teoksia löytyy mm. Yrjö Ollilalta, Olli Miettiseltä, Vainö Kunnakselta, Martti Ranttilalta, Greta Hällfors-Sipilältä. 

Tämän postauksen avauskuvana on värikylläinen Cesare Sofianopulon Naamiot, 1930. Taiteilija on kuvannut itsensä maalauksessa kuudessa eri hahmossa. Sofianopulolla oli tapana kuvata maagisia todellisuuksia, joissa hän tutki persoonansa eri puolia. Osa maalauksen hahmoista näkyy myös mainosbanderollissa Ateneumin ulkoseinällä. 

Ateneumin näyttely on avoinna 10.5. - 19.8.2018.

Virkistävän erilainen ja värikäs näyttely, joka herättää ajatuksia!