Alppipuisto on puhjennut väriloistoonsa

♥ Terveisiä Haagan Alppiruusupuistosta ♥

Kesäkuun ensimmäisenä huomasin uutisen, että Haagan alppiruusut ovat puhkeamassa kukkaan. Samainen uutinen tiesi kertoa, että atsalea-alueen kukinta oli käynnissä jo. Lämpimät säät ovat saaneet tänä vuonna kaikkien kasvien kukinnat aikaistumaan. Apua! Mietin kuumeisesti koska oikein ehdin puistoon ihailemaan tätä väriloistoa? Eilisten lakkiaisten jälkeen olin jo melkein hyppäämässä autoon mutta sitten tuli muuta menoa. Tänään oli oivallinen sunnuntai päivä ottaa haltuun nämä kaunokaiset ennenkuin on liian myöhäistä. Tosin Pekka Poutahan on luvannut sään viilenemistä joten kukinta saattaa vielä jatkua pidempäänkin. 

Laajasuontien varteen pysäköityjen autojen määrästä päättelin etten todellakaan ollut ainoa kukkien ihailija. Puiston kerran löydettyään uskon, että sinne haluaa palata myös seuraavana vuonna. Jo pelkästään yli viisimetristen alppiruusujen keskellä kulkiessaan tuntuu kuin olisi jossain sadussa. Vielä jättialppiruusuja korkeammalle taivaan sineen kurottavat perisuomalaiset suorat männyt.

Vuonna 1975 aloitti Helsingin Yliopisto tällä alueella yhdessä Rakennusviraston kanssa alppiruusuprojektin. Entiselle suoalueelle Laajasuon puistossa istutettiin 3000 alppiruusuristeymään tutkimustarkoituksessa. Rodopuistossa oli alunperin tarkoitus siis tutkia ja kehittää pohjoismaisiin olosuhteisiin sopivia alppiruusulajikkeita. Puiston vanhimmat alppiruusut tai siis kotoisammin rodot ovat jo perustamisvuodelta 70-luvulta.

Alppiruusupuistossa voi kulkea ihan omaa tahtiaan polkuja ja pitkospuita pitkin. Alueelle voi viedä myös hyvin käyttäytyvän koiran. Tänäänkin siellä näkyi lastenvaunuja, pyörätuoleja ja rollaattoreja koska alueella on esteetön kulku mahdollista. Vaikka autoja oli ollut paljon parkissa oli liikkuminen tässä salaisessa paratiisissa hyvinkin rauhallista. Ihan omaan tahtiin sai ihailla ja valokuvata. Näköalatasanteella näytti olevan tungosta jossain vaiheessa mutta suunnittelemalla oman kulkunsa sinnekin pääsi hyvin.

Puiston uudempi puoli ns. atsalea-alue on rakennettu vuonna 1996. Täällä kukinta oli selkeästi jo pidemmällä kuin rodojen puolella. Atsalean ihana tuoksu levittäytyi ihan kaikkialle. Minusta tuntui, että se melkein tarttui hiuksiin ja vaatteisiin koska tunnen sen vieläkin nenässäni. Täällä viimeistään tuli todella satumainen tunne katsellessaan keltaista, oranssia ja vaaleapunaisia kukintoja täynnä olevaa metsämaisemaa. Jos ei olisi nähnyt välillä perisuomalaisia koivulehtioksia heilumassa tuulessa olisi voinut kuvitella olevansa jossain ihan muualla.

Atsalea-alueella on istutettu 1500 atsalearisteymää, jotka saivat alkunsa atsalean jalostusohjelman käynnistymisestä 1988. Atsalea-alueelle on aloitettiin vuonna 2010 metsäpuutarhan rakentaminen. Pensaiksi alueelle valittiin atsaleoiden lisäksi, hortensioita ja muita kukkivia pensaita. Täällä kasvillisuus on rehevää mutta ei niin korkeaa kuin rodopuiston puolella.

Rodopuiston koealueelta on valittu kaupalliseen tuotantoon 
kahdeksan alppiruusulajiketta:

Haaga, Helsinki Univercity, St. Michel, P.M.A.,
Tigerstedt, Axel Tigerstedt, Pekka, Eino ja Mauritz.

Jänniä nimiä alppiruusuille on annettu mutta nimillä on ihan tarkka merkitys :)

Axel Fredik Tiegerstedt (1860-1926) oli suomalainen valtioneuvos, geologi ja dendrologi sekä Arboretum Mustila-puulajipuiston perustaja. Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö puolestaan aikoinaan ehdotti puiston sijaintipaikkaan juuri Laajasuon puistoon Haagaan. Aivan selkeästi alppiruusun arvoisia miehiä molemmat!

Onko Haagan Alppiruusupuisto tuttu paikka?

Jos ei vielä ole niin suosittelen sinne pientä kävelyretkeä lähipäivinä.

Rodopuisto on kuin salainen puutarha Helsingissä. 

Tästä linkistä löydät lisätietoa puistosta ja tästä näet 2014 postaukseni paikasta.