Kevään vihreät sävyt - luonto puhkeaa uuteen alkuun ♥

Se tulee joka kevät yhtä yllättäen. Antaa itsestään aivan pienen pieniä merkkejä läpi harmaan ruskean maan. Alastomilla puiden oksillakin on jo viitteitä sen saapumisesta. Vaikka se tulee ujosti ja kuin vähän anteeksi pyydellen niin eräänä aamuna se on vain täällä. Vihreys! Hento vaaleanvihreys, joka kurkistaa pienestä oksansilmusta ulos. Luonnossa on yhtäkkiä viitteitä siitä ihan kaikkialla. Juurihan tuossa oli vielä lunta ja nyt sieltä puskee esille hentoja vaaleanvihreitä pikkuversoja. Näitä uusia alkuja näkee aina enemmän ja enemmän kun osaa katsoa luontoa sillä silmällä.

Ensimmäiset kielon alut näyttävät kuin Muumi kirjojen hahmoilta. Vihreä "Hattivatti armeija" pulskistuu päivä päivältä ja kurottaa ahnaasti korkeammalle kohden aurinkoa. Lehdet antavat oivallisen suojan kukkavanan kasvulle ja tuleville valkoisille kieloille. Jos laittaa silmänsä kiinni voi melkein jo tuntea vienon kielontuoksun metsässä. Kohta...ihan kohta täällä on valkoisia kukkiakin!

Lehtokortteet muistuttavat kuin pienoiskoossa olevia kuusipuita kun ne työntyvät esiin ojanpientareelta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa tähän samaan paikkaan tulee myöhemmin valtavasti huopaohdakkeita ja lehtohorsmaa - kuten monina muinakin vuosina kevään edetessä pidemmälle kesään. Yhtäkkiä huomaat myrkyllisen sudenmarjan lehdet! Muistat kuinka lapsuudessa isoäiti varoitti ettei lehtien keskelle kasvavaa sinistä marjaa saa syödä. "Se ei todellakaan ole mustikka. Eikä kielon punaisiin marjoihinkaan saa missään tapauksessa koskea." 

Sitten huomaat nuo hauskat kaarelliset "kiekurat", jotka joka kevät saavat sinut hymyilemään. Maasta esiin puskevista saniaisista tulee nimittäin aina mieleen mustekala tai joku avaruusolio. Nämäkin kasvavat aina samoilla paikoilla metsäpolun varrella. Muutamia tunteja myöhemmin "saniaisoliot" ovat ehkä jo melkein avautuneet tai viimeistään seuraavana päivänä. Muistuu mieleen hetki lapsuudesta kun saniaisia kerätessä tuli käsiin ikäviä haavoja mutta silti niitä piti poimia.

Voisi melkein sanoa, että puidenkin lehdet kasvavat silmissä. Aamulenkillä koiran kanssa ne olivat pieniä hiirenkorvia ja iltasella jo monen sentin mittaisia vonkaleita. Olen aina haaveillut, että olisi hauskaa viettää pidempi aika jonkun puun alla tarkkaillen sen lehtien kasvua. Kasvaisivatko ne todella silmissä? Vai pitäisikö minun videoida niiden kasvua se huomatakseni? Luonnon tarkkailu olisi mielenkiintoista puuhaa ja minustahan piti tulla joskus biologi...

Mustikka kukkii jo! Toukokuusta heinäkuuhun nämä vaaleanvihertävät tai punertavat mustikan kukat kukkivat. Sen jälkeen alkaa mustikan marjonta-aika. Nyt peukut pystyy ettei alkukesän kylmät yöt veisi satoa ja tästä vuodesta tulisi hyvä mustikkasato. Mustikoista ja kaarnan tuoksusta tulee mieleen aina vääjäämättä isoisä, kesämökkeily ja juuri marjametsässä oleminen. Isoisä oli kova poimimaan mustikoita!

Ketunleivän kukat ovat niin herkän kauniita. Kumarrun ihan maan rajaan nähdäkseni vielä paremmin kukan terälehtien lilanväriset suonet. Kukkia ei näe kuin touko-kesäkuussa koska myöhemmin kesällä ketunleipä ei tee enää komeita avokukkia vaan jättää ne nupuille. Ketunlehden kolmisormiset lehdet ovat kuin ruusukkeita. Napsin yhden ja maistan sitä. Ketunleivät eli käenkaalit sopivat kesällä hyvin myös salaatteihin tai leivän päällä. Tähän paikkaan palaan myöhemmin "hortoilemaan".

Nuoret nokkosetkin näyttävät niin ihanan vaaleanvihreitä. Nyt jos koskaan niitäkin voisi kerätä omaan keittiöönsä ja käyttää pinaatin tavoin vaikka lettuihin tai keittoon. Nuoret nokkoset kun eivät juurikaan vielä polta ja ainahan niitä voi kerätä hanskoilla. Jätän nokkoset tältä metsäretkeltä ottamatta mukaan. Olen koiran kanssa ja minulla on vielä kamerakin mukana - ja vain kaksi kättä!

Oma metsämansikkapaikka on vielä käytävä tarkistamassa. Täällähän näyttääkin olevan jo hyvin mansikoita tulossa kun eteläinen aurinko paistaa koko ajan paikkaan. Nyt vain toivotaan, että tässä punertaa kunnolla taas myöhemmin kesällä. Ja minä voin kerätä talteen perinteiset mansikkani! Ettei paikkaa löydä joku toinen tai marjasato mene piloille pakkasöiden takia. Mikään ei voita metsämansikan makua kesällä....

Metsään ja luontoon kannattaa aina mennä ja varsinkin näin keväällä! Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista. ♥ Bonuksena näkee luonnon heräämisen ja ihanan vaaleanvihreän kasvun ♥