Instrun kehys- ja aurinkolasitrendit hurmasivat väreillään ja muodoillaan

Yhteistyössä Instrumentarium

Kesä 2018 näyttää minun osaltani hyvin värikkäältä! Olen kirjoitellut jo aiemmin täällä blogissa hurahtamisestani sekä punaiseen että vaaleanpunaiseen. Vaatteissa ja asusteissa kun on räväytetty oikein kunnolla viime kuukausien aikana. Ja väreillä leikkiminen jatkuu edelleen! IBA18 gaalassa Kattilahallissa kävin haistelemassa Instrumentarium pisteellä SS18 kehys- ja aurinkolasitrendejä. Ja kuinkas sitten kävikään! Minä menetin sydämeni ihan totaalisesti Guccin punaisille kehyksille. Kiitos valokuvaaja Jere Viinikaiselle ylläolevasta kuvasta.

Olisiko punainen gaalapukeutumiseni saanut minut tarttumaan näihin hieman kissamaisiin kehyksiin. Mene ja tiedä mutta ne olivat ihan täydelliset! Istuivat kasvojeni muotoon ja tuo aavistuksen nurkista ylösnouseva linja oli perin naisellinen. Ei yhtään liian kissamainen vaan so chic! Harvoin heti ensimmäiset kehykset ovat juuri ne oikeat. 

Kesän kehyksissä on selkeästi värejä paljon enemmän mitä aiemmin. Tai ehkä minä vain katselen nykyään maailmaa "värillisten linssien läpi". Guccin kehysten lisäksi myös Salvatore Ferragamon aurinkolaseissa on todella reilusti eri värejä. Raidoitus kehyksissä on itse asiassa aika hauska yksityiskohta muuten hyvinkin klassisessa kilpikonnakuosissa. Nämä aurinkolasit päässäni samastuisi Audrey Hepburnin rooliin elokuvassa "Loma Roomassa". Näen jo itseni ajamassa vespalla näissä aurinkolaseissa tukka hulmuten...

Toinen huomioni kiinnittyihin siihen, että aurinkolasit olivat myös melko kookkaita ja näyttäviä. Isot aurinkolasit suojaavat toki erittäin hyvin silmiä mutta vaativat käyttäjältään minusta myös "kokoa". Kapeissa ja pienissä kasvoissa nämä voisivat näyttää "teeveeruuduilta". Omissa, hieman pitkänomaisissa kasvoissani näkisin hyvin mielelläni nämä hieman kulmikkaat, isot lasit.

Myös jänniä urbaanin futuristisia laseja näkyi mm. Armanin valikoimissa. Kehyksissä oli pitkästä aikaa myös metallia ja tiettyä vastakohtaisuutta. Tämän trendin värimaailmaa hallitsevat metalliset sävyt, betoni ja harmaaseen taitetut maastovärit. Jotain sellaista "steampunk-henkisyyttä" ja tieteiskirjallisuuteen viittaavaa näissä kehyksissä kyllä oli. 

Legendaariset RayBanit metallisangoilla ovat myös aina muodikkaita. Huomioni kiinnittyi myös muihin hyvin klassisen yksinkertaisiin kehyksiin. Pyöreät lasit ovat aina erilaiset ja hauskatkin mutta minun kasvojeni muotoon täysin sopimattomat. Olen muutamia kertoja kokeillut ja nauranut vatsa kippurassa peilikuvalleni :) Onneksi on runsaasti muitakin vaihtoehtoja, joista valita kehyksiä.

Jännä uusi trendi on myös läpikuultavuus sekä kehyksissä että myös linsseissä. "Läpinäkyvät" muovikehykset näyttivät oikein kiinnostavilta. Kesän "läpinäkyvä trendi" on löytänyt tiensä myös jalkineisiin ja laukkuihin. Jotenkin hassulla tavalla kiinnostavaa on nähdä materian läpi... Läpinäkyvät kehykset ovat myös melko huomaamattomat ja sopivat useisiin eri värisiin asuihin.

Minä löysin Kattilahallista punaiset aivan superihanat kehykset. 

Instrumentariumin mallistossa on mahdollista saada 
myös aurinkolasit vahvuuksilla. 

Löysitkö itse omaa suosikkiasi tästä Instrun kesämallistosta? 

Vai kenties ehkä useampia vaihtoehtoja?

Osa kuvista on lainattu Instrumentariumin sivuilta.

Tallinna tarjosi uuden elämyksen - Pietari Suuren talomuseo

Yhteistyössä Tallink Silja Oy, Visit Tallinn ja 40+blogit

Olen vieraillut Tallinnassa lukemattomia kertoja. Ensimmäisen neitsytmatkani jälkeen laskin jopa käyntieni lukumäärää Suomenlahden toiselle puolelle. Aluksi matkustaminen Tallinnaan tuntui aika eksoottiselta. Täysin erilainen reissukohde vain muutamien tuntien laivamatkan päässä Helsingistä. Oli mielenkiintoista seurata Viron kehittymistä ja löytää retkillään aina kaikkea uutta. Vanhankaupungin talot, pienet puodit, pittoreskit kahvilat ja erilainen kulttuuri. Päiväreissut olivat ensin suosiossa ja myöhemmin myös parin päivän matkat hotelliyöpymisineen tulivat minulle tutuiksi. Sekosin jo lopulta laskuissani kun Tallinnassa tuli käytyä niin usein. Onneksi passien leimauksestakin on jo luovuttu vuosia sitten. Ja mikä parasta Tallinnasta voi aina löytää uutta. 

Huhtikuisella 40+ balettimatkalla otin haltuun itselleni täysin uuden kohteen, Pietari Suuren talomuseon. Minulla oli talomuseo käynnillä mukanani oma henkilökohtainen opas Mall Oja. Mall toimii Tallinnan matkailun (Visit Tallinn) markkinointipäällikkönä. Hänen tietonsa ja tarinansa talosta tekivät museokäynnistä vieläkin mielenkiintoisemman. Oppaan kanssa saa paljon enemmän tietoa kohteesta ja voi myös kysyä jos joku asia askarruttaa. Ja Mall osasi myös kertoa faktojen lisäksi niitä elävöittäviä tarinoita Pietarista ja Katariina I:stä.

Pietari Suuri ja Katariina I, 1720 S. Zeltrecht

Pietari Suuren talomuseo löytyy Kadriorgin puiston toisesta päädystä. Kun astut ulos taidemuseo Kumusta näet viistosti vasemmalla valkoisen vanhan rakennuksen. Tämän 1600-luvulla rakennetun talon Venäjän tsaari Pietari Suuri hankki itselleen asuintaloksi 1714. Pietari vieraili usein Tallinnassa koska hänelle meren läheisyys oli hyvin tärkeää. Vuosina 1700-1721 käytiin suurta Pohjan sotaa Ruotsin ja suuren vihollisliittoutuman välillä. Juuri täältä Lasnamäen alueelta avautui esteetön näkymä merelle ja satamaan. Tsaarin oli mahdollista tarvittaessa nähdä vihollisalusten lähestyminen mereltä Tallinnaa kohden.

Mihail I Fjodorovits Romanovin muotokuva vasemmalla

Pietari Suuren talomuseo on muuten Tallinnan vanhin museo. Venäjän keisari Aleksanteri I:n käskystä se avattiin yleisölle jo vuonna 1806. Tallinnan kaupunginmuseon alaisuuteen museorakennus on kuulunut vuodesta 1941 lähtien. Talomuseo sopii minusta hyvin myös sellaiselle henkilölle, joka ei jaksa viettää tunteja isoissa museokomplekseissa. Täällä näkee sekä arkkitehtuuria, taidetta ja interiööriä pienessä, helposti hallittavassa mittakaavassa.

Intarsia karttapöytä

Pietari Suuren talomuseo käsittää tsaarin olo-, ruokailu- ja makuuhuoneet sekä ullakkokerroksen ja kellaritilat. Museo ei sovellu liikuntaesteisille sillä siellä on portaita eri kerrosten välillä. Museossa on esillä ainulaatuisia esineitä, jotka ympäröivät Pietari Suurta ja keisarinna Katariina I:stä heidän vieraillessaan Tallinnassa. Museon aulatiloissa näkyy myös kaivausten tuloksena löydettyjä esineitä.

Talomuseossa on myös ainutlaatuinen maalauskokoelma, jonka helmi on vuonna 1639 Mustapäiden veljeskunnalle lahjoitettu tsaari Mihail I Fjodorovits Romanovin alkuperäismuotokuva. Tämä hieman tummasävyinen potretti löytyy heti sisäänkäynnin vasemmalta puolelta. Aulassa ovat myös Pietari Suuren ja Katariina I:n kauniit valkoiset rintakuvat vierekkäin.

Talomuseossa vieraillessani mietin miten täällä on asuttu ja eletty aikoinaan. Olohuonetta hallitsi iso kaappi täynnä upeaa posliinia. Ruokapöydän peitti paksu, samettinen liina ja tämän pöydän ympärillä tsaaripari on aterioinut käyttäen tuota kallisarvoista astiastoa. Pääsin kierroksen loppupuolella kurkistamaan myös vaatimattomaan keittiöön, jossa oli avotulella valmistettu ruokaa.

Pietarille meri ja purjehtiminen olivat lähellä sydäntä. Hän jätti 1697 valtakunnan neuvonantajien käsiin voidakseen itse lähteä opiskelemaan laivanrakennusta ja merialaa Eurooppaan. Pietarin matka tunnetaan nimellä "Pietarin Suuri Lähetystö" ja reissullaan hänen kerrotaan käyttäneen salanimeä. Vuoden aikana Pietari hankki paljon erilaista laivanvarustuskalustoa ja palkkasi myös laivanrakentajia opettamaan venäläisiä rakentamaan aluksia. Olohuoneesta löytyy myös intarsiatekniikalla tehty upea karttapöytä ja vanha laivan pienoismalli.

Olohuoneen lipaston klaffilevyllä on sulkakynä kuin Pietari olisi noussut siitä hetki sitten ylös kirjoitettuaan jotain. Ehkä tsaari oli kirjoittanut rakkauskirjeen rakastetulleen Katariinalle. Talomuseossa on nimittäin makuuhuoneessa esillä Pietarin ja Katariinan rakkauskirjeitä toisilleen. Heidän suuresta rakkaustarinastaan on jäänyt jälkipolville myös romanttisia kirjeitä.

Makuuhuoneessa on nähtävillä myös upea katosvuode, jossa on ruusukkeita ja tupsuja koristeena. Vuode näyttää kovin lyhyeltä yli 2 metriselle Pietarille. Mutta ehkä tässä vuoteessa on nukuttu puoli-istuvassa asennossa tyynyihin nojaten kuten vielä keskiajalla oli tapana. Kullattu rokokoo-peili seinällä ja ikkunoihin kiinnitetyt kuultokuvat Pietarista ja Katariinasta ovat upeita. Matka-arkussa on kuljetettu vaatteita matkoilla mukana. Nurkasta löytyy Katariinan ehostuskaappi.

Vuoteen 1718 mennessä Pietari oli hankkinut haltuunsa myös talomuseon lähiympäristön. Tsaari käynnisti Kadriorgin linnan ja puiston rakennustyöt rakentaakseen Katariinalle kesäpalatsin. Pietarin ensimmäistä asuinpaikkaa, talomuseota alettiin myöhemmin kutsua "vanhaksi palatsiksi". Katariinan kasvimaat puistossa olivat myös laajentuneet.

Uusi italialaisten esikuvien mukainen Kadriorgin palatsi valmistui 1724. Valitettavasti sekä Pietari että Katariina olivat molemmat kuolleet joten he eivät nähneet barokkityylistä keisarillista kesäpalatsiaan koskaan valmiina. Myös sitä ympäröivä puutarha suihkulähteineen on katsomisen arvoinen paikka ja siellä voi vapaasti kuljeskella palatsikierroksen jälkeen.

Pietari Suuren talomuseon toinen kerros on otettu käyttöön vasta Pietari Suuren kuoltua. Yläkertaan on sijoitettu pitkä ruokapöytä. Kannattaa kiinnittää huomiota huoneessa olevaan upeaan intarsiakaappiin. Ikkunoista avautuu kaunis näkymä ympäröivään puistoalueeseen. Kadriorgin puisto täyttää 300-vuotta ensi kesänä ja siellä on paljon juhliin liittyviä tapahtumia.

Talomuseon kellaritiloissa voi katsoa talokierroksen alkuun lyhyen videokoosteen Pietari Suuresta ja hänen historiallisesta vaikutuksestaan. Samalla saa hyvän historiakertauksen jos kouluajoista on kulunut jo aikaan. Alakerran näyttelytilasta löytyvät myös nuo kauniit rintakuvapatsaat, jotka ovat tämän postauksen otsikkokuvana.

Intarsiakaappi

Pietari Suuren entinen saunarakennus on purettu. Talomuseosta löytyy mustavalkoinen valokuva missä vanha sauna on vielä paikoillaan. Saunan tilalle on rakennettu 1937-1938 uusbarokkinen rakennus, jonka on suunnitellut virolainen arkkitehti Alar Kotli. Rakennus on nykyään Viron tasavallan presidentin virka-asunto.

Pietari Suuren talomuseo on viehättävä kurkistus tsaarin kotiin 1700-luvulla. 

Ehdottomasti suosittelen piipahtamaan täällä. Ja totta kai myös läheisessä 

Kadriogin palatsissa ja sitä ympäröivästä kauniissa puistossa.

Kiitos Mall Ojalle mielenkiintoisesta ja mukavasta museokierroksesta! 

Villa Tremondon vaaleanpunainen SS18 muotikatsaus .

Gustav Denmark SS18

Elän nyt "vaaleanpunaista unelmaa" vaatteiden ja asusteiden suhteen. Viimeksi tänään ystäväni kommentoi "Sä oot niin Pretty in pink!" Samanniminen nuorisoelokuva oli kuuminta hottia 80-luvun lopussa. Väri on hiipinyt kuin salaa minun vaatekaappiini valloittaen sitä hiljalleen. Vuosi sitten kesällä kaappiin ilmestyi roikkumaan ensimmäinen vaaleanpunainen mekko. Mekko napattiin mukaan alerekistä ajatuksella "Laitetaan kirpparille jos väri alkaa tympimään." 

Gustav Denmark SS18

Marraskuussa 2017 Villa Tremondo esitteli showroom-tilassaan kevään ja kesän 2018 tulevaa muotia vaatteissa, kengissä, käsilaukuissa ja asusteissakin. Minusta tuntuu, että bongasin ensimmäiseksi kaiken vaaleanpunaisen tulevasta muodista. Ja sitä myös tuntui olevan runsain mitoin tarjolla. Vaaleanpunaisen sävytkin olivat niin vaihtelevia: puuterista pinkkiä, pehmeämpää vähän koralliin vivahtavaa, perinteistä pinkkiä ja joukossa myös intensiivistä marjapuuronpunaistakin.

Gustav Denmark

Gustav Denmark

Gustav Denmark

Ikuisena oranssin ystävänä huomasin myös sitä Gustav SS18 vaatteissa vaaleanpunaisen lisäksi. Ja tuo valkoinen upeilla brodeerauksilla varustettu tunika/mekko oli todella naisellinen. Kyllä tanskalainen laatu ja tyyli olivat kohdallaan tässä merkissä.

Gustav Denmark

Second Female SS18

Myös tanskalaisen Second Femalen kevät-kesämallistossa oli paljon ihanaa vaaleanpunaista. Tässä merkissä yhdistyy jännällä tavalla klassisuus sekä myös persoonallisuus ja uniikki ote. Materiaalivalinnat tukevat hyvin mielikuvaa pehmeydestä ja laadusta. Tuo karvainen takki oli minusta todella viehättävä. Samoin punavalkoraidallinen jännästi lanteilta solmittava pusero. Molemmat myös äärimmäisen naisellisia vaatekappaleita. Kyllä vaaleanpunaiseen liitetään myös voimakkaasti naisellisuus minusta. 

Second Female SS18

Totta kai näinkin "vaaleanpunaisessa tilaisuudessa" tarjoiltiin vaahtokarkkeja. Ne sopivat tähän "vaaleanpunaisuuteen" oivallisesti. Ja sitä paitsi vaahtokarkit on äärimmäisen hyviä :)

Second Female SS18

Pauls Boutique London ensiesiteltiin meille marraskuussa 2017 ja pidin laukuista heti. Merkki on brittiläinen, korkealaadun laukkubrändi. Laukkujen inspiraatiot kumpuavat Lontoon kaduilta ja arkkitehtuurista. Mallistossa on ajatonta klassisuutta mutta sitä rikotaan leikkisästi ainutlaatuisilla printeillä ja väriyksityiskohdilla. "Becaude life is just too short to wear boring bags!" Ja totta kai myös Pauls Boutiquen laukuista oli vaaleanpunaista.

Vaaleanpunainen väri kuuluu tällä hetkellä olennaisesti minun vaatekaappiini. Olen iloinen siitä, että löysin sen uudelleen monen vuoden tauon jälkeen. Vaaleanpunainen edustaa minulle rakkautta, iloa. naisellisuutta, hehkeyttä, suloisuutta, lupaa hullutella pitkän talvikauden jälkeen. Pretty in pink!

Mitä ajatuksia vaaleanpunainen muodissa herättää sinussa?
Onko omassa vaatekaapissasi vaaleanpunaista, pinkkiä tai rosaa?
Vai onko vaaleanpunainen liian tyttömäinen väri?

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää...

"Kuka voisi kellot seisauttaa

Ja ajan pysäyttää 

Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan

Kuka voisi kellot seisauttaa

Ja ajan pysäyttää 

Kun maailma antaa kaikkein parastaan"

Kesä 1995 ja puhkikuunneltu Suurlähettiläiden albumi Pientä puhetta. Lämmin aurinko ruskettuneella iholla. Heräävä hentoinen rakkaus. Pihlajasaaren valkoiset uimakopit rivissä. Hiekkaa hiuksissa ja pitkä kukkamekko. Yötön yö ja sininen aaltoileva meri. Hetki, jonka ei olisi halunnnut päättyvän. Toive, että kellot pysähtyisivät. Että tämä maagisuus ja kesä kestäisi ikuisesti...

Kun kävelin russeliriiviöni kanssa Malmikartanon Fruticetumissa tiistai iltana muistin tämän ihanan Suurlähettiläiden kappaleen vuosikymmenten takaa. Hedelmätarhan kukkivien vanhojen omenapuiden alla se alkoi vain soimaan päässäni yhtäkkiä. Ja samalla tulvahti mieleen muistoja tuosta hupsusta kesästä. Hymyilytti ja melkein vähän punastuinkin. Nuoruus ja hulluus...

Kevään heräämisessä ja siinä suunnattomassa kauneudessa, joka levittäytyy yhtäkkiä koko komeudessaan ympärillemme on jotain samaa kuin ihastumisessa. Toive siitä, että tämä kukkaloisto ja värikylläisyys jatkuisi ikuisesti. Että aika pysähtyisi juuri kirsikankukkien ja omenankukkien kauneuteen. Mutta se tuoreus ja uusi vaaleanvihreys ihastuttaa vain hetken. Koska luonnon kiertokulku menee eteenpäin kukkien kukittua ne lakastuvat maahan. Puihin tulee hedelmiä jos hyönteisten pölyttäminen onnistuu. Syksyllä voimme sitten nauttia näistä kukista vähän toisessa muodossa. Ja sekin on kaunista omalla tavallaan. Aikaa ei vain voi pysäyttää.

Minun heräävä ihastus ei vuosikymmeniä sitten kestänyt sitä kesää pidemmälle. Se ei muuttunut rakkaudeksi vaan tuli uusi ihastuminen. Hetken se kirpaisi ja harmitti mutta ymmärsin myöhemmin että näin pitikin tapahtua. Hetkistä voi nauttia mutta aika menee eteenpäin vääjäämättä. Carpe diem, ajattelin jo silloin ja ajattelen edelleen.

Kevään ja alkukesän aikana iskee joskus paniikki siitä ehtiikö nähdä ja kokea kaiken. Ettei mikään luonnossa tapahtuva muutos, heräävä kasvi tai kukkiminen vain mene ohitse. Illat ovat onneksi valoisia pitkään työpäivien jälkeen. Hyvin ehtii käydä katsomassa mitä kaikkea ihmeellistä onkaan taas tapahtunut edellisen päivän jälkeen. Vaikka kotona olisi kymmeniä kiireellisiä asioita (kuten: siivoaminen, ikkunoiden pesu, vaatteiden vaihtaminen kesäisempiin jne.) en juuri nyt ota stressiä niistä. Nautin mieluummin tästä luontoon ihastumisen tunteesta ja teen vaikka seppeleen voikukista. Haluan ihailla uusia luonnonihmeitä joka päivä ja ihastua niihin kaikkiin...

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Malmikartanon omenatarhassa, jossa kukinta on parhaimmillaan. Voiko romanttisempaa paikkaa olla kuin picnic omenapuiden alla. Sinne oli tuotu penkkejä ja pöytiä joten ruudullinen liina, hyvää syötävää sekä juotavaa eväskoriin ja picnicille. Tästä voit kurkistaa minun picnic tunnelmia viiden vuoden takaa samasta paikasta. Silloin oli bloggaaminenkin ihan alkutaipaleella.

Musiikiksi suosittelen suomalaista soulpoppia siis Suurlähettiläitä, jotka ovat taas tosi trendikkäitä. Paluukeikka ja vain yksi sellainen tehdään muuten 8.-9.6. Baltic Princess laivalla. Minua vähän houkuttaisi mennä fiilistelemään ja muistelemaan kesää 1995 tuolle keikalle. Tulisikohan sellainen kutkuttava tunne vatsanpohjaan kun ensitahdit tästä kappaleesta alkaisivat soimaan...

"Olen pieni ihminen

Enkä sille mitään voi

Parhaat hetket juoksee nopeaan

Maailma kulkee radallaan

Se vähän välittää

Mutta eikö voitais hidastaa"

Suurlähettiläät 1995

Iltapäivätee Santeri Salokiven seurassa

'

"Sydämellisesti tervetuloa ti 22. toukokuuta klo 17.30 nauttimaan iltapäiväteetä ja tutustumaan Santeri Salokivi - Aurinkolaulaja -näyttelyyn Galerie Donnerille, Merikatu 1, Helsinki." luki kutsussa, jonka sain parisen viikkoa sitten. 

Santeri Salokiven impressionistiset, täynnä auringonvaloa ja täyteläisiä värejä olevat maalaukset ovat aina puhutelleet minua. Näyttelyssä olisi esillä ennen näkemättömiä taiteilijan jäämistöstä löydettyjä töitä, jotka edustavat Suomen taiteen kultakauden kukoistavinta aikaa. Tilaisuuden kutsussa oli maininta myös iltapäiväteestä, joten raivasin heti tilaa kalenteriini. Sekä suurena iltapäiväteen- että taiteenystävänä näin upeaa tilaisuutta ei missään tapauksessa voisi jättää käyttämättä.

Kuva lainattu netistä

Toivo Santeri Salokivi (ent. Johansson) syntyi Turussa 1886. Salokivi ei juurikaan opiskellut vaan jätti koulunkäynnin jo 14-vuotiaana ja siirtyi Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun. Salokivi kävi piirustuskoulua 1900-1904 Turussa. Hän opiskeli myös Saksan Munchenin kuninkaallisessa taideakatemiassa sekä Pariisin eri akatemioissa useita vuosia. Salokivi tunnetaan impressionistisista maisemamaalauksistaan. Hän löysi oman tyylinsä jo varhain eikä siinä tapahtunut suuri muutoksia myöhemmin. Santeri Salokiven maalaukset ovat täynnä huikeaa auringonvaloa ja upean täyteläisiä värejä. Taiteilija vietti paljon kesiä perheensä kanssa Suomen saaristossa ja sieltä on syntynyt "aurinkoisia" maalauksia. Salokivi kuoli vuonna 1940 Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä.

Maria Ekman-Kolari, taide- ja antiikkiasiantuntija

Taide- ja antiikkiasiantuntija Maria Ekman-Kolari oli arvioimassa kuolinpesää 2017 Helsingin keskustassa. Kun kaikki tavarat oli asunnossa jo katsottu siirryttiin vielä varastotiloihin tutkimaan olisiko siellä vielä jotain arvioitavaa. Varaston perimmäisestä nurkasta löytyivät sitten Santeri Salokiven kehystämättömät työt. Pölyn alta paljastuivat 77 vuotta sitten Lallukan taiteilijakodista sinne siirretyt valmiit öljyvärimaalaukset, piirustukset, vesivärityöt, muotokuvat, grafiikka ja keskeneräiset luonnokset sekä harjoitelmat.  Kun Salokivi kuoli vuonna 1940 Lallukassa oli työt "vain säilötty muualle ja unohdettu sinne". 

Mariaa voisi hyvin nimittää "taide-etsiväksi" sillä hän on jo aiemmin työurallaan löytänyt toisen arviokäynnin yhteydessä Romanovien huonekaluja Pietarin Talvipalatsista, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hopeisesta salongista. Varmasti se tunne kun tietää tehneensä "ihan huippulöydön" on todella upea  kokemus!

Santeri Salokivi - Aurinkolauluja -näyttely on avoinna Galerie Donnerissa 20.5. - 3.6. päivittäin klo 12-18. Näyttely on toteutettu yhdessä Arthur Aminoffin Galerie Donnerin kanssa, joka on yksi Suomen vanhimmista antiikkiliikkeistä. Työt on kehystetty ja ne on ripustettu gallerian seinille. Galerie Donner on keskittynyt klassiseen antiikkiin ja erityisesti 1700-lukuun. Oli muuten todella upea tunne istua vanhassa 1700-luvun kirjaillussa pikkutuolissa, joka oli vielä erityisen mukava. 

Santeri Salokivi on hyvin ajankohtainen taiteilija kuluvana vuonna. HAMin Air de Paris-näyttelyssä Salokivi on esillä. Lisäksi Turun taidemuseo avaa syyskuussa Salokiven ja hänen taiteilijatovereidensa uraa esittelevän näyttelyn. En vielä ole itse ehtinyt HAMiin mutta onneksi näyttely on avoinna 12.8. saakka. Turkuun on ehdottomasti myös matkattava katsomaan uutta Salokivi -näyttelyä. Tästä pääset lukemaan Maria Ekman-Kolarin kirjoituksen Santeri Salokivestä. 

Taiteen jälkeen teenystävä ja tyyliasiantuntija Sami Sykkö opasti meitä tee-elämysten maailmaan. Saimme maistella kolme hyvin erilaista Nordqvistin teelaatua. Samalla kerrattiin myös viikonlopun kuninkaallisia häitä Briteistä, joita Sami oli kommentoinut AVA-kanavalla. Itse en häitä ehtinyt seurata kun sattumalta pari minuuttia juuri kun "värikkäästi puhunut pastori oli äänessä".

Aloitimme mustalla Lapsang Souchong teellä. Kiinan Fujianin maakunnasta tulee suurilehtinen fermentoitu tee, joka savustetaan pihkaisten jalopuiden päällä. Maku oli todella jännä! Samaan aikaan pehmeä ja savuinen maku oli hyvin erikoinen mutta pidin siitä. Pitkät hyvin rullatut lehdet antavat teelle punahohtoisen värin. Itse nautin teeni aina maidon kanssa - perinne, josta en luovu.

Toinen maistelemamme tee oli Nordqvistin Hopeanuppu Silver Needle. Valkoinen tee kasvaa myös Fujianin maakunnassa ja Silver Needle on kaikkein arvostetuin tee. Tähän kallisarvoiseen teehen on kerätty vain hienoimmat nuppulehdet, satokauden ensimmäisestä poiminnasta maalis-huhtikuussa. Maku on raikkaan herkullinen ja pehmeä. Koska nuppulehtiä on vain vähän on tämä tee harvinaista ja arvokasta. Valkoisen teen maku oli mielestäni melko ohut mutta pidin siitä. 

Sami Sykkö, muoti-, tyyli- ja taidetoimittaja

Kolmas teelaatu kupeissamme oli Kevätneiti Sencha Kagoshima. Tee kasvatetaan Lounais-Japanin Kagostimassa ja se on erittäin korkealaatuinen toisen poiminnan vihreä luomutee. Tummia varjostettuja teelehtiä yhdessä vaaleampien sencha-lehtien kanssa. Maultaan ehkä aavistuksen kirpeä sekä lopussa pehmeä ja makea. Japanilainen tee on perinteisesti vihreää ja sencha-tee on suosituin. Japanilaisessa teevalmistuksessa kohtaavat korkeatasoinen teknologia ja vanha zen-traditio

Totta kai kun iltapäiväteetä nautittiin oli pöydässä skonsseja, hilloja ja clotted creamia. Tällä kertaa oli perinteiset kurkkuvoileivät jätetty pois mutta kävimme "hauskaa keskustelua" kurkkuleipien mausta. Itse pidän niistä kyllä :) ja kuuluvat olennaisena osana teetarjoiluun.

Etikettikirjailija Mirva Saukkola kertoi tarkemmin vielä iltapäiväteen perinteistä. Sekä Mirva että Sami muistelivat omia teehetkiään sekä Britanniassa että muuallakin maailmalla. Mirva kertoi, että hänellä on mukava "englantilainen iltapäivätee kokemus" sekä Karibialta että Hongkongista. Britit ovat levittäneet iltapäivätee perinnettä tehokkaasti entisiin siirtomaihinsa ympäri maailmaa.

Etikettikirjailija Mirva Saukkola ja Sami Sykkö kertovat iltapäiväteehetkestä

Aloitin itse miettiä monia iltapäiväteehetki kokemuksiani. Yksi mieleenpainuvimmista oli kyllä "kello viiden teen nauttiminen" krikettijoukkueen kanssa. Kävin tutustumassa kriketin pelaamisen saloihin Keravalla ja sen jälkeen nautimme Suomen Krikettiliiton puheenjohtajan Andrew Armitagen johdolla iltapäiväteetä. Tästä voit kurkata tunnelmia sekä teehetkestä että krikettikentältä. 

Kiitos upeasta Santeri Salokivi -näyttelystä ja iltapäiväteehetkestä 

Maria Ekman-Kolari,  Arthur Aminoff, Sami Sykkö ja Mirva Saukkola.