Alpo Jaakolan salaperäinen Patsaspuisto Loimaalla

Loimaan Karhulan kylässä, noin kahdeksan kilometrin päässä Loimaan keskustasta Turun suuntaan kannattaa ehdottomasti pysähtyä jos haluaa nähdä ja kokea jotain todella mystisen erilaista. Metsän siimeksestä löytyy taiteilija Alpo Jaakolan ainutlaatuinen Patsaspuisto. Puiden lomassa kuljetaan "Taiteen kivistä polkua" katsellen mitä mielikuvituksellisempia hahmoja. Yksi näyttää ihan Pääsiäissaarten kivipatsaalta ja toinen on metallista tehty jättimäinen piikit pörhöllään oleva siili. Jaakolan entisessä asuinrakennuksessa Metsämokissä, veistoshuoneessa ja ateljeessa voi myös vierailla puistokierroksen aikana. Alueen sisääntulon yhteydessä on mahdollista myös kahvitella.

Alpo Jaakola (1929-1997) oli itseoppinut kuvanveistäjä, taidemaalari ja taidegraafikko, joka tunnettiin myös lempinimellä Loimaan Shamaani tai Saviseudun Shamaani. Hän opiskeli vain yhden ainoan lukukauden Turun piirustuskoulussa. Opettajien mielestä Jaakola oli jo valmis taiteilija ja koulutus vain pilaisi hänen omintakeisen ja persoonallisen tyylinsä. Alpo Jaakola oli omien sanojensa mukaan "ollut taiteilija siitä lähtien kun aloitti taidemaalauksen 3-vuotiaana". Hän oli köyhän työläisperheen poika, joka rakasti kuvataidetta ja lukemista. Professorin arvonimen Jaakola sai vuonna 1985.

Alpo Jaakola aloitti 24-vuotiaana rakentamaan isänsä kanssa jätelaudoista ja hylkypuusta Metsämökkiä, joka oli vailla sähköä ja muitakin mukavuuksia. Tähän mökkiin hän muutti asumaan 1953 maalaten ja käyden myös välillä "oikeissa töissä" saadakseen rahaa elämiseen. Samana vuonna Jaakola piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Turun hotelli Tornissa. Kritiikki on myönteistä mutta töitä ei silti saatu myytyä. Myöhemmin 50-60-lukujen taitteessa Jaakolan töitä myös pakkohuutokaupattiin veroviranomaisten toimesta. Aika karua oli elämä varmaan "taiteen kivisellä tiellä" noihin aikoihin. Jaakolan kerrotaan myös polttaneen töitään tilanpuutteen takia.

Jaakolan patsaspuisto alkoi seuraavien 25 vuoden aikana laajentua Metsämökin ympärille. Muut puistossa olevat rakennukset ja teokset ovat syntyneet pääosin 1960- ja 1970-luvuilla. Itse päärakennus on tehty 1964-1965. Veistoshuoneena puiston alueella on toiminut vanha Loimaan Hirvikosken ruumiinleikkaushuone, jonka Alpo Jaakola oli vaihtanut tauluunsa 1968. Myös muut rakennukset ovat ns. purkurakennuksia, jotka Jaakola on siirtänyt patsaspuiston alueelle.

Alpo Jaakola teki taidetta Patsaspuistoonsa neljännesvuosisadan ajan ja myös asui siellä vuoteen 1979 saakka. Veistokset ja rakennukset ovat itsenäisiä taideteoksia, jotka muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Patsaspuistosta löytyy reilut 40 veistosta, joista viimeisimmät ovat 1980-luvulta. Veistokset on tehty puusta, kivestä ja metallista. Osa veistoksista on todella suuria, Myös rakennusten seiniin on syntynyt mielenkiintoisia reliefejä ja maalauksia. Ympäröivä luonto on osa veistospuistoa ja Metsämökin vanhan osan Jaakola sai rauhoitettua omasta hakemuksestaan luonnonsuojelualueeksi.

Jaakolan muutettua pois puistosta oli se pitkään tyhjillään ja luonto jätti myös oman kädenjälkensä veistoksiin ja rakennuksiin. Veistospuisto avattiin yleisölle vasta vuonna 1993 kun Loimaan kunta osti alueen. Kesällä 2000 toteutettiin puistossa EU-rahoitteinen kunnostusprojekti. Veistospuiston alueelta löytyy myös Alpo Jaakolan hautalehto, jonne taiteilija on haudattuna. Myös hänen kolmannen vaimonsa hauta on puistossa.

Alpo Jaakolan Patsaspuisto on Museokortti kohde. Patsaspuistossa on kesäisin esillä Alpo Jaakolan näyttelyn lisäksi vierailevien taiteilijoiden näyttelyitä. Puistossa järjestetään myös teatteria, konsertteja ja muita tapahtumia. Koska patsaspuisto on metsässä kannattaa kahvilassa tarjolla olevaa hyttyskarkotetta todella suihkauttaa itseensä ennen kävelykierrokselle lähtemistä. Ainakin minua verenhimoiset hyttyset kiusasivat kuumana heinäkuisena päivänä aika huolella. Tosin olen melkoinen hyttysmagneetti. Myös hyvin käyttäytyvät koirat ovat tervetulleita puistoon ja siellä oli ihan erillinen juomapistekin karvakavereille.

Patsaspuistossa voi kuljeskella rauhassa omaan tahtiinsa kartan kanssa. Veistoksilla on hauskoja ja erikoisiakin nimiä: Toinen lihaksitulemisen änkytys, Atomisuoja, Metsänpohatta, Pumpulienkeli, Taivaaseen häipyvä motoristi, Räjähtänyt putki, Nuorisovankila, Kivensilmä, Aurinkoa syleilevät feministit, Loimaan tumma, Identtiset intialaiset, Neloset, Kettinkikone, Rautapuu jne.

Minuun tekivät suurimman vaikutuksen kiviveistokset, joissa koin jotain mielleyhtymiä meksikolaiseen maya-taiteeseen ja temppeleihin. Toisaalta Chilen Pääsiäissaarten valtavat  moia-patsaatkin tulivat mieleeni. Myös ateljeen maalaukset olivat värikylläisen vaikuttavia. Myös Jaakolan tapa ja taito veistää puuta oli ihailtava. Puuveistoksissa on sekä voimaa että herkkyyttä.

Alpo Jaakolan Patsaspuisto löytyy osoitteesta Aura-Pirkkatie 84, 32200 Loimaa. 

Ensi kesänä haluan ehdottomasti päästä käymään myös Alpo Jaakolan ateljeekoti Torkville nimisessä entisessä kansakoulussa, jonne Jaakola muutti 1979 Patsaspuistosta. 

Lämmin suositus jos taide ja ympäristö yhdessä kiinnostaa!