Palju Önne Eesti 100

Tänään 24.helmikuuta 2018 on Viron tasavallan virallinen 100-vuotispäivä. Palju Önne Eesti 100! Satavuotisjuhlat käynnistyivät jo huhtikuussa 2017, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta virolaisten asuinalueiden yhdistämisestä hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Itsenäisyyden juhliminen jatkuu aina 2.helmikuuta 2020 saakka, jolloin on takana tasan sata vuotta Tarton rauhansopimuksen allekirjoittamisesta.

 Tallinnan upeaa jugend arkkitehtuuria

Minä matkustin ensimmäisen kerran Suomenlahden yli Tallinnaan vasta 1993. Kaksi vuotta aiemmin oli Neuvostoliitto hajonnut ja Viron itsenäisyys oli taas palautettu. Tallinnassa näytti hyvin erilaiselta kuin nykyään. Kaikki valtavat lasiset pilvenpiirtäjät puuttuivat kaupunkikuvasta eikä missään näkynyt "länsimaisia" mainosvaloja. Muistan vieläkin elävästi kun entisessä Kaubamajassa oli portaat ylimpään kerrokseen, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään. Ehkä tätä kerrosta ei koskaan oltu edes rakennettu. Muistan kuinka ostaessaan kahviloista makoisia leivonnaisia piti ensin maksaa tuotteet ja sitten jonottaa ne erikseen tiskiltä. Muistan myös legendaarisen Mustamäen torin ja sen kasvihuoneet, joissa käytiin "ostoksilla".

 Patarein vankila, rantakahvila

 Onnea tuovat kattohaikarat

Tuntui mukavalta kun kaupoissa voi puhua omaa äidinkieltäsi suomea ja sinuakin ymmärrettiin. Tosin joskus saattoi käydä erehdyksiä joidenkin sanojen kanssa, jotka eivät todellakaan tarkoittaneet samaa suomeksi kuin eestiksi. Piim on maitoa ja sitä voi siis huoletta laittaa kahvinsa joukkoon. Halb ei todellakaan tarkoita halpaa vaan se on huono suomeksi. Jos tilaat viinerid älä ylläty jos sinulle tuodaankin pieniä nakkeja viinerin sijaan. Meeste juuksuur on parturi ja ilusalong kauneushoitola. Ja se parkimismaja on pysäköintialue :)

Pärnun vanhoja taloja

Tallinna oli ensimmäinen paikka, jossa Virossa vierailin. Katselin vanhaa passiani tuolta 90-luvulta ja pakko myöntää, että siellä myös käytiin usein. Pieni selvennyksen sana jo tähän väliin, että minä en koskaan ole vetänyt perässäni mitään juomakärryjä Tallinnasta tultuani. Alkuaikoina Tallinnan reissuilla passiin lyötiin vielä leima sekä maahan tullessa että sieltä poistuttaessa. Myös maahantulomuodollisuudet veivät paljon enemmän aikaan kuin nykyään. Terminaalissa saattoi hyvin vierähtää aika pitkäkin tovi...

 Pärnu

Ihastuin virolaiseen arkkitehtuuriin ja Tallinnan keskiaikaiseen vanhakaupunkiin jo ensimmäisellä reissullani. Muistan kuin kiipesimme Toompeanmäelle ja katselimme sieltä yli punakattoisen Tallinnan. Näytti niin kauniilta! Mukulakivikadut ja kauniit jugend rakennukset saivat minut matkustamaan aina uudelleen ja uudelleen Suomenlahden yli. Pakko myöntää, että myös shoppailu oli hauskaa.Tallinnassa oli paljon halvempaa kuin Helsingissä ja sieltä myös löytyi naisellisia ja erilaisia vaatteita sekä kenkiä kuin kotimaasta. Olen jopa ostanut yhdeltä reissulta "irtotukan" tai siis itse asiassa se oli "hiuslisäke". Oma tukkani oli noihin aikoihin paljon lyhyempi ja tällaiselle vekottimelle oli käyttöä yksissä juhlissa :)

Pärnun kukkaloistoa puistossa

Pääsin näkemään myös Viron maaseutua kun tein bussimatkan Tallinnasta Riikaan. Reissulla ajettiin Via Balticaa ja maisemat olivat äärimmäisen mielenkiintoisia koko matkan. Tähän postaukseen en onnistunut löytämään bussimatkalta yhtään kuvaan. Noihin aikoihin en kuvannut edes vielä digitaalisesti eli jossain ne paperiset kuvat ovat pölyttymässä. Kun siirryttiin maaseudulle maisemat muuttuivatkin ihan erilaisiksi ja luonto oli vehreää. Viime syksynä vierailin Nurmen luonnonkosmetiikka "tehtaalla" ja reissu oli mielenkiintoinen sekä tuotteet korkealuokkaisia.

 Hotel Victoria, Pärnu

Kesällä 2008 pääsin jo Viron ihanaan kesäpääkaupunkiin Pärnun saakka. Loputtomat hiekkarannat ja sellainen menneiden aikojen kylpyläelämä viehätti minua paljon. Asuimme Hotel Victoriassa melko lähellä rantaa. Meillä oli ullakkokerroksen todella pieni huone mutta itse hotelli oli ihana. Hotellin illallishuoneessa soitettiin ruokailun ajan aitoa flyygeliä. Pärnun reissuilla haikarat tekivät minuun myös vaikutuksen. Mietin niitä katsoessani onkohan jonkun viattoman kävelijän niskaan joskus tipahtanut haikarapariskunnan kantamaan ruokaa poikasilleen kuten vaikka käärme... Opin myös sen, että jos kattohaikara pariskunta pesii talon pihapiirissä tuo se talolle onnea!

 Tallinnan vanhakaupunki näkyy jo

Rakastan myös Kadriorgin palatsia ja sen puutarhaa. Täällä on aistittavissa se kauneus ja menneen maailman henki, joka on vallinnut keisarinnan kesäpalatsissa aikoinaan. Olen käynyt täälläkin useita kertoja ja aina haluaisin mennä uudelleen. Totta kai myös läheinen Kumun taidemuseo kiinnostaa ja siellä vaihtuvat näyttelyt. Kumussa kannattaa käydä jo senkin vuoksi, että se on suomalaisen arkkitehtitoimiston suunnittelema. Ja nykyään kun matka Tallinnaan taittuu nopeasti voi melkein vain piipahtaa taidemuseossa ja tulla sitten kotiin syöden hyvin laivalla.

 Kadriorgin palatsi

Ne kuuluisat kukkakojut 

 Kadriorgissa pitää katsoa myös ylös

Uudet alueet Kalamaja ja Telliskivi ovat taas tuoneet yhden uuden ulottuvuuden Tallinnan matkailuun. Myös nyt jo suljetussa Patarein vankilassakin kävin muutamia kertoja. Minua kun myös viehättää tällainen "tuskaturismi". Ensimmäisellä vierailullani siellä saimme vielä yksityisopastuksen vankilan viimeiseltä johtajalta. Hän osasi kertoa ihan huikeita tarinoita ja oli muutenkin mukava!
Tallinnan ravintolatarjonta on loistava ja herkullisia ruokahetkiä olen viettänyt monissa paikoissa. Uusia ravintoloita tulee koko ajan lisää...

 Kumu, taidemuseo

 Oviakin pitää silmäillä ja valokuvata joka kerta

Joku on joskus kysynyt minulta montako kertaa olen käynyt Tallinnassa tai Virossa? Pakko vastata vain "että todella monta kertaa". Kun passeja ei enää Viron EU-jäsenyyden myötä ole leimattu ei niistäkään voi laskea matkojaan. Mutta monta niitä matkoja joka tapauksessa on tehty! Minä vain yksinkertaisesti pidän matkustamisesta Eestiin. Se on lähellä ja siellä on aina jotain uutta. Ollaan kuin jo Keski-Euroopassa vaikka ollaankin vain vajaa 90 kilometrin päässä Helsingistä.

 Kalamajan puutalot

Olisi kiva saada kuulla mitkä ovat teidän lukijoiden ensimmäisiä muistoja Tallinnasta tai Virosta? Koska matkustit Suomenlahden taakse ihan ensimmäistä kertaa elämässäsi?

Tai montako kertaa luulet/tiedät käyneeni Viron reissulla?
Mikä sinua kiinnostaa kun menet Viroon?

Joka tapauksessa vielä kerran - Palju Önne Eesti 100!