Joulu on välittämisen ja lämmön aikaa

Olen koirani Minnien kanssa kävelylenkillä kun huomaan, että kadun toisella puolella kävelee vanhempi mieshenkilö kolmen ison kauppakassin kanssa todella vaivalloisesti. Hän on jopa työntänyt taskuihinsa ostoksia keventääkseen kantamuksiaan. Välillä hän horjahtaa autotien puolelle, laahaa jalkojaan pitkin katua ja hoipertelee taas takaisin jalkakäytävälle. 

Yksi muovikasseista on Lidlin joten miehen on täytynyt kulkea jo pitkä matka koska meidän kulmilla tätä kauppaa ei ole. Mies on ulkomaalaistaustainen joten mitä todennäköisemmin hänen hoipertelevat askeleensa eivät johdu alkoholista. Miehen ohitse ajaa useita autoja mutta kukaan ei pysähdy joulukiireiltään. Yksi autoista jopa väistää miestä ajoradan puolella mutta suhahtaa vain ohi. 

Ylitän tien ja menen miehen luokse kysyen voinko auttaa? Hän saa hädin tuskin puhuttua mutta antaa kuitenkin pienen vastustelun jälkeen kauppakassinsa minulle kannettavaksi. Mies jopa sopertaa, että voisi pitää koiraa kun minulla on hänen ostoksensa. Lähdemme yhdessä kävelemään kohden miehen kotia koska tässä vaiheessa hän vielä vakuuttaa minulle olevansa ihan kunnossa mutta vain väsynyt. 

Kävelemme eteenpäin hiljakseltaan mutta kun mies välillä taas harhautuu ajotielle on minun pakko kysyä uudelleen onko hän ihan kunnossa? Huomaan samalla, että hänen suustaan valuu todella paljon kuolaa. Arvaan jo mikä on miehen vastaus "Minulla on epilepsia." 

Olemme keskellä "lähes ei mitään" ja mietin ettei matkaa voi jatkaa kun ei ihan tarkkaan edes tiedetä missä mies asuu. Mies on toistellut osoitetta mutta koska näitä lähes samannimisiä katuja on kaksi enkä saa miehen puheesta enää selvää päätän pysähtyä. Näen jostain kaukaa auton valoja ja toivon auton tulevan suoraan meitä kohden eikä kääntyvän. Heilutan ja hypin saaden auton pysähtymään. 

Pyydän miehelle kasseineen kyytiä hänen kotiinsa. Autoilija lupaa kuljettaa miehen kotiinsa mutta minua hän ei ota kyytiin koiran kanssa. Lähden auton perään kävelemään annettuun katuosoitteeseen ja kohta sama auto tuleekin jo minua vastaan. Autoilija kertoo jättäneensä miehen läheiseen palveluasumisyksikköön. Mies on antanut siis oikean osoitteen - onneksi!

Kävelen vielä miehen antamaan osoitteeseen koska haluan varmistaa, että mies on varmasti päässyt perille. Soitan ovikelloa ja kysyn "Asuuko täällä ulkomaalaistaustainen mies, jolla on epilepsia". Saan vastauksen etteivät he voi kertoa sitä minulle. Kerrottuani mistä on kyse hoitaja lupaa käydä katsomassa, että mies on varmasti asunnossaan. Menen hoitajan mukana miehen asunnon ovelle. 

Kehitysvammainen mies löytyy sieltä omasta makuuhuoneestaan ja kauppakassinsa ovat levällään eteisessä kenkien vieressä. Toivotan hänelle hoitajan välityksellä hyvää joulua ja olen helpottunut. Hän on päässyt kotiin ja saa tarvittaessa apua palveluasumisyksikön hoitajilta.

Muistammehan auttaa avuntarvitsijoita aina kun heitä kohtaamme ♥

Tämä joulutarina on tosi ja se tapahtui Espoossa 19.12.