Uusittu, upea Helsingin kaupunginteatteri avasi ovensa jälleen

Helsingin kaupunginteatteri avasi ovensa kaksi vuotta kestäneen remontin jälkeen elokuussa. Kesällä 2015 aloitettiin todella mittava peruskorjaus, jossa tätä vuonna 1967 valmistunutta rakennusta uudistettiin vanhaa kunnioittaen Museoviraston ja Helsingin kaupungin tarkkojen ohjeiden mukaan. Teatterirakennus puistoalueineen on arkkitehti Timo Penttilän 27-vuotiaana suunnittelema kokonaisuus, josta tuli  läpimurto hänen pitkällä urallaan.

Helsingin kaupunginteatteri pääsi nyt viettämään 50-vuotisjuhliaan takaisin uudistettuun, upeaan rakennukseen ja kaikki ympäri pääkaupunkia hajautetut toiminnot ovat taas yhdessä osoitteessa. Itseäni harmittaa etten ehtinyt teatterin esittelytilaisuuteen elokuussa lomakiireiltäni. Onneksi nyt lokakuussa tarjoutui yhden tapahtuman tiimoilta mahdollisuus kurkistaa sisälle tähän huikeaan rakennukseen edes pintapuolisesti. Ja minä olin myyty!

Helsingin kaupunginteatterin suunnittelua 1964. 
Vasemmalta Jukka Siivola, Pekka Salminen ja Timo Penttilä. 

Timo Penttilän teatterirakennus on viehättänyt minua jo lapsesta saakka. En muista mitä näytelmää tai musikaalia olen päässyt teatterissa ensimmäiseksi katsomaan mutta sen muistan, että teatteri hohti ihanan valkoisena ja hienona puiston keskellä. Teatteriin meno tuntui juhlalliselta ja sinne myös pukeuduttiin juhlamekkoon ja lakeerikenkiin.

Teatterin nyt jo ajan hieman tummentamasta keraamisesta julkisivusta irrotettiin julkisivuremontissa jokainen laatta kunnostettavaksi. Pääosa alkuperäisistä keramiikkalaatoista voitiin säilyttää mutta vuoden 1989 laajennuksen laatoitus uusittiin kokonaan. Kunnostettavia ja laajennusosia varten valmistettiin alkuperäisten mukaiset keramiikkasauvat ja -laatat Pentikin Posion tehtaalla.

Remontin yhteydessä löytyi 60-luvun rakennuksille tyypillistä ikävää ja todella myrkyllistäkin asbestia, joka on nyt puhdistettu pois talosta. Myös talon iv-tekniikka uudistettiin vastaamaan nykypäivän haasteisiin teatteritalossa.

Lapsuudesta on myös jäänyt mieleen se valtava valon määrä, joka teatterin valtavista ikkunoista tulvii teatterin lämpiöön ja aulatilaan. Tila ikäänkuin jatkuu ympäröivään puistoon, jossa maisema vierailuni aikana oli syksyisen keltainen. Luonto oli todella vahvasti läsnä sisätilassakin. Nyt Helsingin kaupunginteatteri tulee vielä paremmin esille saatuaan ensimmäistä kertaa julkisivuvalaistuksen, joka muuttuu vuorokauden tai vuodenajan mukaan.

Kari Juva, veistos Thalia ja Pegasos 1970

Teatterin peruskorjaus on toteutettu niin hienovaraisesti ettei sitä huomaa edes tehdyksi. Juuri ennen peruskorjauksen alkamista kaupunginmuseo määräsi Toikoinrannassa sijaitsevan rakennuksen yleisön ja henkilökunnan tilat suojeltaviksi. LPR Arkkitehdit Oy on tehnyt huikeaa työtä ja onnistunut mielestäni täydellisesti säilyttämään rakennusajan arkkitehtuurin tiloissa vaikka niitä on uudistettukin esimerkiksi tekniikaltaan.

Kuva LPR Arkkitehdit Oy, kotisivut 

Valtava työmäärä tässä rakennuksessa on tehty kahden vuoden aikana ja enimmillään siellä oli yli 300 henkilöä töissä. Muistan lukeneeni jostain, että peruskorjauksen kustannukset olivat 67 miljoonan euroa. Katsomossa olevat 917 penkkiä saivat ylleen uuden verhoilun ja myös uuden värin. Valitettavasti omalla vierailullani en itse teatterisalin puolelle päässyt kurkistamaan mutta oheisesta kuvasta näkyy miten upeaa jälkeä LPR Arkkitehdit ovat tehneet myös sisustuksen kanssa!

Ehdottomasti yksi teatterisalin nähtävyys on myös se valtava ensimmäinen esirippu ns. pilviesirippu, jota lapsena muistan tuijottaneeni ihan haltioissani. Tämä valtava verho peittää koko näyttämön seuraten näyttämön reunaa. Se näyttääkin juuri sellaiselta isolta pehmeältä poutapilveltä taivaalla.

Helsingin kaupunginmuseo, valokuvaaja Bonin Volker von 1980

Teatterirakennuksen peruskorjauksen ohella näyttämötekniikka sekä valo- ja äänijärjestelmät on uudistettu. Teatteri yltää tekniseltä varustukseltaan New Yorkin Broadwayn tai Lontoon West Endin tasolle. Näyttämömekaniikasta ovat vastanneet englantilaiset suunnittelijat, jotka ovat olleet myös tekemässä Sydneyn oopperataloa. 

Valitettavasti lämpiöiden ja aulojen kalusteet eivät ole enää niitä alkuperäisiä sisustusarkkitehti Maija Ruoslahden Helsingin kaupunginteatteriin suunnittelemia. Kalusteet on vaihdettu uusiin 2000-luvulla. Alkuperäiset kiinteät tuoli-pöytäryhmät olivat messinkiä, mustaa nahkaa ja marmoria. Samoihin aikoihin myös ikkunan eteen on sijoitettu tarjoilutiski. Todella sääli, että kalusteet on korvattu nyt kromirunkoisilla kalusteilla. Teatterin alkuperäiset ikkunapuitteet on verhottu pronssilla ja eloksoidulla alumiinilla.

Ala-aulassa oli käyntini aikana esillä upeaa teatteripuvustoa. joka tuota värikästä syysluontoa vasten näytti vieläkin kauniimmalta. Jos olisin elokuussa ehtinyt avajaiskierrokselle mukaan olisin nähnyt myös puvustamon aarteita sekä työtiloja ja päässyt kurkistamaan myös kulissien taakse. Ehkä myös seisomaan suurella näyttämöllä. Toivotaan, että Helsingin kaupunginteatteri järjestää vaikka yleisökierroksia jossain vaiheessa.

Olen viime päivinä pyörinä Helsingin kaupunginteatterin sivuilla etsien sopivaa näytelmää talvelle ja keväällä. Myrskyluodon Maija toki kiinnostaisi ja monia muita se on myös kiinnostanut koska näytelmään myytiin 35000 lippua jo ennakkoon. Peppi Pitkätossusta ollaan puhuttu kummitytön kanssa ja Aikuisten joulukalenteri voisi olla myös hauska kokemus.

Poistuessani tilaisuudesta katsoin vielä kerran teatteritaloa. Se näytti upealta syysauringossa!

"Yleisilme oli Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuurinäkemyksen ja maisema-arkkitehtuurin modernismin inspiroima - tavoitteena oli nurmikolta kohoava rakennus, joka sijoittuu puistopuiden lomaan muodostaen vaakalinjoineen kontrastin puiden runkojen vertikaaleille." Kati Jalonen ja Mona Schalin, Helsingin kaupunginteatteri, Rakennushistorian selvitys ja inventoin 10.2.2013