Tiistai 10.lokakuuta
Makaan kuumalla rantahiekalla auringon lämmössä ja jossain taustalla pauhaa meri voimakkaasti. Käännän kylkeä vasemmalle, aamuauringon heikot säteet puskevat läpi silmäluomieni ja samalla poskeeni osuu koiran kylmänkostea kirsu. Avaan silmät ja huomaan yöpöydällä jo vartin pauhanneen kännykän hälytyksen. Olen nukkunut pommiin! Miksen ole kuullut herätyksen soittoa mietin kun ryntään ylös ja keittiöön...?
Valutan vettä kahvinkeittimeen ja havaitsen, että meri jatkaa pauhaamista vasemmassa korvassasi edelleen. Käyn suihkussa pikaisesti. Menikö korvaani vettä edellisen päivän hiustenpesun yhteydessä? Hypin yhdellä jalalla kuin joskus lapsena uimakoulun jälkeen kun sukellettiin. Koira katsoo ihmeissään. Korvassa ei taida olla kuitenkaan vettä. Suljen nenäsieraimet ja yritän puhaltaa ilmaa. Korva on ihan lukossa ja samalla tuntuu kuin vasen puoli päätäni olisi poissa pelistä.
Kuva lainattu netistä
Varaan ajan työterveyslääkärille ja vastaanotolla korvani todetaan olevan täysin normaali. Tärykalvo väreilee normaalisti eikä korvassani ole tulehdusta. Minulle tehdään Weberin äänirautakoe. Saadaan vahvistus ettei vasen korvani meren lisäksi kuule hyvin ääniaaltoja. Lääkäri määrää antihistamiinisuihketta nenään. "Tarkkaile nyt pari päivää tätä ja yritä saada korva aukeamaan."
Keskiviikko 11.lokakuuta
Pyörin edellisen illan netissä. Kehotus toimia tällaisissa korvaongelmissa nopeasti saa minut varaamaan ajan korvalääkärille. Korvat, nenä ja kurkkuni tutkitaan taas tarkasti. Weberin äänirauta "sellainen kaksipiikkinen haarukka" ei edelleenkään soi vasemmassa korvassani normaalisti. Korvalääkäri antaa diagnoosiksi Hypacusis auris sin eli vasemman korvan äkillinen kuulonaleneminen. Saan lähetteen kuulotutkimukseen. Mielessäni käy jo suvussamme oleva rasite kuulonalenemisesta mutta lääkäri vakuuttaa ettei tämä ole sitä.
Kuva lainattu netistä
Torstai 12.lokakuuta
Korvassa kuohuu edelleen Itämeren tai Välimeren aallot - en pääse selvyyteen kummat. Kännykällä on mahdotonta puhua tai siis kuulla toista ellei laita puhelimen kaiutinta päälle. Autossa handsfree on hyvä mutta en voi elää ja operoida vain siellä. Ruokakaupassa äänet puuroutuvat ja taustametelin kanssa päässä velloo aika sekavasti ääniä sotkussa. En osaa kontrolloida oman puheeni voimakkuutta kun en kuule sitä. Taidan itse asiassa puhua todella hiljaa em. takia. "Anteeksi mitä sä sanoit?" on yleisemmin kuulemani kysymys vastapuolelta.
Kuva lainattu netistä
Perjantai 13.lokakuuta
Perjantai ja kolmastoista päivä! Istun Kampissa kuulotesti kopissa luurit päässä. Oikealla korvalla aloitetaan. "Piippaat kelloa aina kun kuulet." on ohjeet kuulohoitajalta. Oikea ohitettu ja piipattu jo monta kertaa. Sitten tulee vasen ja täysi hiljaisuus. Mietin onko testi edes alkanut? Sitten alkaa kuulua jotain vaimeasti silloin tällöin. Lopulta hoitaja tulee ja saan tuloksen. Kuuloni vasemman korvan osalta on huomattavasti alentunut!!!! Ei ihme etten siis kuullut!
Hoitaja ehdottaa, että tapaisin uudelleen heidän korvalääkärinsä koska "Näissä tapauksissa pitää toimia nopeasti." Sympaattinen naislääkäri ottaa minut vastaan. Taas se perustutkimus rööreihin. Kun ihmettelen lääkärin isoa kysymyspatteria hän kertoo hoitavansa potilasta psykofyysisenä kokonaisuutena. Kuulostaa vielä mukavammalta lääkäriltä. Ehkä tämä nyt selviää, mietin.
Oletko sairastanut juuri flunssaa?
Viimeksi 2016 syksyllä. Sen jälkeen en ole ollut kipeänä.
Onko punkki purrut tai oletko havainnut puremajälkeä?
Ei mielestäni. Koirasta löydetty kaksi punkkia tänä kesänä.
Onko sinulla mitään autoimmuunisairautta? Reuma, keliakia jne.?
Ei tietääkseni. Tosin ei mitään ole testattukaan.
Oletko perusterve eikä sinulle ole mitään lääkitystä?
Ei muuta lääkitystä kuin Aerius allergiaoireisiin.
Lääkäri määrää minulle kortisonikuurin koska sille "on saatu hyvää vastetta muissa vastaavissa tapauksissa." Kun ihmettelen miksi minulla voisi olla hänen diagnoosinsa mukainen Sudden Deafness hän toteaa ettei osaa vastata siihen.
Äkillisen kuulonmenetyksen varsinaista syytä ei tunneta, mutta oletuksia aiheuttajasta on useita: verenkiertohäiriö, viruksen tai autoimmuunisairauden aiheuttama tulehdus, sisäkorvan kalvon puhkeaminen tai sisäkorvaa vaurioittavat lääkeaineet. Harvoin kuitenkaan mitään näistä tekijöistä pystytään sairauden tullen todistamaan. Alle 10%:lla syyksi löytyy joku sairaus. Tavallisin ikä sairastuneilla on 43-53 vuotta.
Kuva lainattu netistä
Saan määräyksen varata itselleni pään täydellisen magneettikuvauksen ja käydä antamassa verinäytteet laboratoriossa. On lohduttavaa kuulla, että labran verinäytteeni ottavalla hoitajalla on ollut sama kuulon menetys pari vuotta sitten ja hän on parantunut. Tulee mukavan huojentunut olo!
Haen apteekista kortisonit ja saan kuulla "Melkoisen hevoskuurin olet saanut. Korvaan varmaan?" Aluksi otan kaksi tablettia aamuisin ja sen jälkeen yhden päivässä. Murehdin kortisonin kertymistä luustooni ja osteosporoosia mutta farmaseutti vakuutteli ettei lyhyt käyttö vaikuta siihen. Myös kortisonin ja kasvojen pöhöttyminen arveluttaa...tuijotan itseäni peilistä ja mietin "joko pöhöttää".
Viikonloppu 14.-15.lokakuuta
Pääsen lääkärikeskuksen terveyssivuille katsomaan jo verikokeideni tulokset, jotka ovat loistavia ja ihan viitearvojen puitteissa. Punkkitesti on tehty mutta sitä ei ole kommentoitu. Yritän elää mahdollisimman tavallista elämää enkä miettiä korvaa. Meren kohina hiljenee välillä ja korvani alkaa kurluttaa sekä paukahdella. Tuntuu kuin joku vetäisi vettä korvastani alas. Koiran haukkuminen kuuluu ihan vaimeasti "kuuroutuneessa korvassani" mutta kuuluu edes. Olen tottunut "pään toispuoleisuuteen". Mietin mielessäni miten itsestäänselvyytenä me pidämme aistejamme. Kahta silmää ja kahta korvaa. Ne luovat sen symmetrian ja stereofiiliksen. Kun toinen on poissa pelistä on puoli päätä myös "poissa hassulla tavalla."
Kuva lainattu netistä
Alkuviikko 16. - 17.lokakuuta
Haastattelen uusia työntekijöitä ja minusta tuntuu vähän nololta kun joudun sanomaan etten kuule oikein hyvin. Yritän itse puhua lujempaa enkä kuiskailla ja hyvin ne haastattelut menevätkin. Vain se oma tunne on ikävän kiusallinen - ehkä toinen ei edes huomaa huonokuuloisuuttani.
Etsin vielä lisää tietoa netistä ja löydän mielenkiintoisen luvun. "Yli kuudella kymmenestä kuulomenetys paranee itsestään, mutta osalle se jää pysyväksi. Ennuste on huonompi niillä, joiden kuulo huononee yli 50 desibeliä sekä niillä, joiden kuulohäiriöön liittyy huimaus." Minua ei ole huimannut ja haluan EHDOTTOMASTI kuulua "yli kuuden joukkoon kymmenestä"!
Keskiviikko 18.lokakuuta
Menen äärimmäisen vastahakoisesti magneettikuvaukseen, josta minulla on epämieluisia kokemuksia kahdesti. En mielestäni kärsi ahtaanpaikankammosta mutta se "putkessa makaaminen" puoli tuntia hirveässä metelissä ei houkuta. Vaikka vastustan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä enkä ole niitä koskaan nauttinut otan hoitajan kehotuksesta nestemäistä Diapamia. Minusta se maistuu puolukka- tai karpalomehulle kun huuhtelen sen vedellä alas.
Hoitaja sanoo "Sinä selviät hyvin, minä näen sen sinusta." Menen putkeen, suljen silmät ja kuuntelen minkä meteliltä pystyn SuomiPoppia Fuengirolasta. Hoitaja puhuu mukavan rauhoittavasti välillä ja kertoo tutkimuksen kulusta. "Kohta laitetaan varjoainetta ja sitten vielä noin vartti sekä pari kuvasarjaa." Tulen putkesta ulos eikä se ollut yhtään kauheaa.
Kuva lainattu netistä
Kotona nukun yli kolme tuntia ja olen kuin uusi ihminen herätessäni. Ehkä jännitys laukeaa ja lääkekin vaikuttaa vielä. Näen unta, että jalkani on jäänyt kahden kiven väliin ja yritän unessa kiskoa sitä irti siinä onnistumatta. Kun herään huomaan, että jalan puutuminen johtuu jalalla nukkuvasta karvakaveristani. Toinen on käpertynyt huumatun emännän jalkopäähän ♥
Perjantai 20.lokakuuta
Lääkäri soittaa tulokset magneettikuvauksesta. Päästäni ei ole löytynyt mitään ylimääräistä. Kuulohermoani ei paina mikään kasvain eikä minulla ole aivoverenvuotoa. Aivoni näyttävät "erittäin hyvinhoidetuilta". Olen todella helpottunut. Puhumme vielä punkkitestistä, joista toisen arvo on minulla aavistuksen yli raja-arvon. En ole sairastanut borrelioosia mielestäni ja lääkäri tulkitsee ettei arvo välttämättä ole oikein. Lääkäri kehottaa syömään kortisonikuurin loppuun ja varaamaan uuden kuulotestin 1-2 kuukauden kuluttua. Kerron kuuloni hieman jo parantuneen.
'
Sunnuntai 22.lokakuuta
Ensimmäinen aamu kun kuulen muutakin kuin merenkohinaa heti aamusta. Edellisenä iltana olen kuunnellut jo kosken kohinaan Karkkilassa. Linnut eivät taida laulaa syysaamuina koska tervekään korvani ei niitä kuule. Yritän kuunnella jokaista risahdusta nyt todella tarkasti ja tunnen suurta onnellisuutta siitä, että kuulen jo paremmin. Koirankin annan välillä haukkua vain siitä ilosta, että kuulen sen haukahdukset normaalisti.
En tiedä vielä mitä kuulotestini tulee kuukauden kuluttua kertomaan kuuloni osalta mutta omasta mielestäni kuulen jo paremmin. Elän päivä kerrallaan ja uskon toipuvani tästä. Meidän aistimme ovat hyvin ainutlaatuisia asioita ja niiden merkityksen ymmärtää vasta kun joku aisti/tai osa siitä putoaa pois pelistä. Mikään ei ole itsestäänselvää elämässä!
Jos jollain lukijallani on enemmän tietoa tästä Sudden deafness vaivasta mielelläni kuulisin siitä lisää. Onko jollakin ehkä omakohtaisia kokemuksia tästä melko ikävästä ja pelottavastakin "hiljaisuudesta". Kommenttinne ovat aina tervetulleita ♥
En tiedä vielä mitä kuulotestini tulee kuukauden kuluttua kertomaan kuuloni osalta mutta omasta mielestäni kuulen jo paremmin. Elän päivä kerrallaan ja uskon toipuvani tästä. Meidän aistimme ovat hyvin ainutlaatuisia asioita ja niiden merkityksen ymmärtää vasta kun joku aisti/tai osa siitä putoaa pois pelistä. Mikään ei ole itsestäänselvää elämässä!
Jos jollain lukijallani on enemmän tietoa tästä Sudden deafness vaivasta mielelläni kuulisin siitä lisää. Onko jollakin ehkä omakohtaisia kokemuksia tästä melko ikävästä ja pelottavastakin "hiljaisuudesta". Kommenttinne ovat aina tervetulleita ♥
Moikka. Aivan totta, että omia aistejaan pitää helposti itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaMulla ei ole yhtä vahvaa kokemusta yhtäkkisestä kuulon heikentymisestä, mutta kokemus kuitenkin.
Pari-kolme vuotta sitten huomasin aivan sattumalta, että vasen korvani ei kuule tietynkorkuisia ääniä: yritin kuunnella, käykö taskukelloni, ja ihmettelin kun en kuule kellon tikitystä ollenkaan. Vaihdoin korvaa, ja tikitys kuului selvästi. Kokeilin uudestaan, ja kävi selväksi että toinen korvani ei todella kuule sitä nimenomaista äänenkorkeutta. Muuten en ollut huomannut kuulossani mitään vikaa.
Menin myös lääkäriin ja kävin samoin kun sinä kuulotesteissä ja magneettikuvauksissa. Todettiin, etten kuule tiettyjä äänenkorkeuksia vasemmalla korvalla, mutta mitään vakavampaa ei löydetty mistään testeistä. Edelleen toinen korva ei kuule samalla tavalla kuin oikea, mutta arkielämässä sitä ei juuri huomaa. Olen siis onnekas, puutteesta ei ole minulle vaivaa. Muuten minulla kyllä korvat ovat usein varsinkin urheillessa lukossa, johtuu ilmeisesti ahtaista korvakäytävistä tms.
Mutta kuten sanoin, pitäisi arvostaa toimivia aisteja enemmän, eivät ole itsestäänselvyyksiä. :) Mielenkiintoinen postaus! /Riikka
Moikka Riikka ja kiitos kommentistasi :)
PoistaAika jännä juttu sinullakin on ollut korvasi kanssa. Ja ne asiat, jotka ovat itsestäänselvyyksiä jäänyt usein huomaamatta.
Soimasin itseäni myös siitä, että olin elokuussa Flowssa ilman korvatulppia vaikka yleensä aina festareilla käytän tulppia. Vaikka järjellänin tajusin ettei elokuulla voi olla vaikutusta lokakuussa niin kaikkia typeriä asioita tuli mieleen.
Olin parissa tilaisuudessa, jossa oli paljon ihmisiä ja melkoinen puheensorina ja tuntui siltä etten ole ollenkaan kartalla mitä siellä edes tapahtui vaikka olin fyysisesti läsnä. Se pelotti eniten jos menetän vielä kuulon toisestakin korvastani.
Päätin vakaasti kun luin asiasta enemmän, että paranen! En tiedä mitä kuulotestini tulee näyttämään jatkossa mutta mielestäni kuulen nyt.
Kiitos todella paljon tästä kommentistasi Riikka ♥
Hui, jotenkin todella pelottava kokemus varmasti, koska tuli tuosta noin vaan yhdellä napsahduksella. Ihana kuitenkin kuulla, että kuuri on saattanut tepsiä ja kuulet jo hieman paremmin. <3
VastaaPoistaKiitos Jonna ♥ Juuri pelottavaa tämä oli. Tosin kun luin nettipalstoja niin monelle se oli tullut juuri aamulla tai korva ei kuullut kun heräsi. Satuin vielä nukkumaan oikealla kyljellä eli kuuleva korva tyynyssä niin kelloakaan en kuullut.
PoistaKuuri on saattanut tepsiä tai sitten ei....mutta kuulen joo paremmin ♥
Mä vähän jo säikähdin tuosta kun puhuit mulle diagnoosista. Onneksi tilanne on nyt parempaan päin menossa.
VastaaPoistaHaleja Marjo ❤️
Kiitos Outi ystäväni ❤ Koen tällä hetkellä kuulevani ja kohina on loppunut korvassa. Totta kai kuulotesti sen kertoo sitten ihan arvoina mutta sitä ei voi tehdä vielä. Positiivisin ajatuksin päivä kerrallaan eteenpäin.
PoistaVoimia sinulle. Toivottavasti kuulo palautuu.
VastaaPoistaKiitos Melissa❤ Sitä itsekin toivon ja haluan siihen myös vakaasti uskoa.
PoistaPelottava kokemus ihan varmasti! Onneksi ongelma alkaa olla korjaantumaan päin <3 Minulla on vuosia sitten todettu lievä kuulonalenema puhetaajuuksilla. Väkijoukossa puheensorinassa on välillä vaikea saada selvää toisen puheesta ja kyllä sen arjessa huomaa, joutuu välillä kysymään, että mitäs sanoit. Sukurasitetta on, joten ei yllätä, mutta eipä se kivaakaan ole.
VastaaPoistaKiitos Marika ❤ Kokemuksena pelottava ja hyvä osoitus siitä, että mikään ei ole itsestään selvää edes omien aistien osalta. Niin kauan kuin kädet, jalat, aistit toimivat moitteetomasti et kiinni niihin päivittäin mitään huomiota. KUn joku kohta "pettää" ja kokonaisuudesta puuttuukin tärkeä palanen huomaat miten tärkeitä asioita on kyse.
PoistaMeillä todella tuo sama sukurasite kuin sinulle ja isälläni sekä hänen kahdella sisaruksellaan kuulolaite. Sen kanssa oppii elämään kun sitä tarvitsee ja onneksi apuvälineitä on kehitetty tällaisiin tilanteisiin.
Ikävä vaiva sinullakin ❤ Tsemppiä ja varovaisuutta tuolla lumimaisemassa. Saan itse talvirenkaat vasta maanantaina.
Voi Marjo <3. En osaa edes tarkkaan kuvitella syksysi aikaisia tuntojasi ja kaikkea, mitä olet käynyt läpi. Jotain yhtymäkohtia siinä on kuitenkin reilun parin vuosikymmenen takaiseen elämänvaiheeseeni. Korvani alkoi käyttyäytyä samalla tavoin kuin sinulla.
VastaaPoistaTunnistin tarkkaan jopa H-hetken. Eräällä pyörämatkallani huoltomaseman ja kotini välissä korvani alkoi soida. Tai paremmin: kohista ja pauhata.
Ei sen kummemmin kuin, että siellä olisi pysyvästi vettä, joka velloisi edestakaisin. Silloin tosin tuntui, että korvani HUUTAA. Olin tulla hulluksi. Se pauhasi päivin ja öin, eikä alettuaan lopettanut koskaan. Yöt oli pahimpia. Sain hädin tuskin nukuttua.
Kävin samanlaisen rumban läpi kuin sinäkin, ja olin lysähtää kasaan, kun sain diagnoosin. "Ei sinua mikään sen kummemmin vaivaa. Sinulla on vain tinnitus oikeassa korvassa," totesi lääkäri. Vain! Tinnitus! Siitä ei ollut minkäänlaisia toipumismahdollisuuksia. Kun korva tinnittää, se tinnittää. Lopun ikää.
Jälkikäteen selvisi, että tinnitukseen syynä oli, no.. aika runsaat rock-keikat ilman kuulosuojaimia. Erään AC/DC:n keikan jälkeen korvani soi peräti pari päivää, mutta se meni ohi. Elin tinnituksen puhkeamisen aikaan todella stressaavaa elämänvaihetta, ja kuulin, että se voi laukaista korvien huutamisen vuosienkin äänipiikkien jälkeen. Korva on elin, joka muistaa kaiken.
Korvani kohisee ja pauhaa myös nyt. "Vesi lotisee" edestakaisin, jos pysähdyn kuuntelemaan. Parissa kymmenessä vuodessa olen kuitenkin oppinut elämään pääni sisäisen toisen äänen kanssa. Onni onnettumuudessa oli, että korvani alkoi "vain" pauhata ja kohista - ei kiljua tai vinkua niin kuin se monella tinnittäessä tekee.
Tsemppiä ja voimia Marjo <3!!
Kiitos Rouva Sana ❤ Olen yllättynyt, että olet jo toinen tuttuni, jolla on ollut korvaongelmia. Itse painiskellessaan ongelmansa kanssa miettii olevansa juuri se ainoa ihminen universumissa, joka tästä kärsii eikä kukaan voi ymmärtää tilannetta. Ja vertaistukea voisi olla tarjolla ihan lähellä kun vain avaisi suunsa ja puhuisi tilanteesta.
PoistaKuulostaa tuo sinunkin tinnitus vaivasi todella kiusalliselta ja pelottavaltakin. Itse luin myös paljon liittyen tinnitukseen. Pakko myöntää ettei sitä aiemmin mitään korvatulppia rock konsertteihin otettu mukaan. Muistan itsekin, että jonkun monen päivän festariputken jälkeen "korvissa todella soi" ja pitkään. Jotenkin se vain "kuului asiaan" ja keikkä oli ollut hyvä.
Luin myös nettikeskusteluista miten tinnitus ja päässä kuuluvat ääneet voivat raastaa ihmisen ihan riekaleiksi. Tavallaan juuri se ettei ääni lopu on kiusallista. Mutta kiljuminen tai vinkuminen olisi varmaan vielä pahempi juttu.
Nyt elän päivä kerrallaan eteenpäin uutta kuulotestiä odotellen. Tällä hetkellä korvassa ei kuohu eikä kurise tai lorise. Mielestäni kuulen hyvin mutta lopulliseti vasta tuo kuulonmittaus sitten paljastaa jäikö tästä pysyviä vaurioita.
Kiitos kommentistasi ja voimia myös oman kohinasi/pauhusi kanssa - halaus ❤❤❤
Minäkin kärsin tinnituksesta, kummasti siihen vaan tottuu eikä kiinnitä huomiota vaikka korva viheltelee omiaan joskus kovaäänisestikin.
PoistaVoi Marika ❤ ei kiva juttu tuo tinnitus! Mutta kuten sanoit kaikkeen tottuu ajan kanssa. Jännää miten paljon olen saanut myös sähköpostia liittyen näihin kuuloasioihin tämän postauksen myötä. Hyvä saada vertaistukea muilta eikä vain miettiä omassa pienessä päässään asioita.
PoistaIkävä vaiva sinulla mutta onneksi ehkä jo parempaan menossa.
VastaaPoistaItselleni tuli toispuoleinen kasvohalvaus pari vuotta sitten. Epäiltiin myös punkin puremaa mutta ihan täyttä selvyyttä siihen ei saatu. Kun heräsin aamulla huomasin, että toinen silmäni luppasi ja suupieleni roikkui. Oli pelottavaa katsoa peilikuvaansa, joka oli ihan oudosti vääristynyt. Lapsetkin katsoivat äitiä ihmeissään. En saanut silmääni kunnolla kiinni ja sitä piti kostuttaa ettei kuivuisi. Sain myös kortisonia eikä se todellakaan pöhöttänyt lyhyenä kuurina. Huomasin kyllä kortisonin vaikuttavan esim. makuaistiini. Toipuminen oli hidasta mutta olen palautunut ennalleen.
Tsemppiä sinulle. Mikään ei ole elämässä itsestään selvyyttä. Meidän pitää muistaa se joka päivä!
Kyra
Kiitos Kyra kommentistasi ❤
PoistaIkävä vaiva on sinullekin iskenyt. Ex-työkaverini kärsi tuosta kasvohalvauksesta pari vuotta sitten. Hänen toipumisensa onneksi lähti liikkeelle hyvin ja pääsi melko pian takaisin työelämään. Totta kai sitä ensimmäisenä miettii onko päässä pamahtanut joku verisuoni kun päänalueella tapahtuu outoja muutoksia.
Jännää, että kun otit puheeksi tämän kortisonin vaikutuksen makuaistiin koska nyt uskon myö omia tuntemuksiani aidoiksi. Aiemmin mietin, että vain kuvittelen joidenkin asioiden vain jostain kumman syystä maistuvan nyt pahalta.
Hyvää syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää ❤
Toivon, että kuulosi paranee. Itselläni oli joskus noin 6 vuotta sama. Kesti noin kuukauden ja mietin, että apua jos kuulo jää tällaiseksi. Ei onneksi jäänyt. Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos Maiju ❤ Kuulostaa lohdulliselta, että sinäkin olet tästä parantunut. Tällä hetkellä jo kuulen mutta kuulotestihän se lopulta kertoo oikeasti kuukauden kuluttua. Hyvää viikoloppua sinulle☺
PoistaTosi ikävältä kuulostaa, toivottavasti saat kuulosi takaisin! Itselläni taas on tinnitus molemmissa korvissa, mutta kuulo on silti hyvä. Syytä tinnitukseen ei ole löytynyt.
VastaaPoistataru
stuffabout.fitfashion.fi
Kiitos Taru kommentistasi ❤
PoistaAika jännä juttu on se miten paljon olen saanut yksityistä sähköpostia tämän bloggauksen myötä korviin, äkilliseen kuulonmenetykseen, tinnitukseen jne. liittyviin vaivoihin. Moni on kärsinyt näistä korvajutuista vaikka itse mietin kaksi viikkoa sitten olevani "ainoa ikävän vaivan riivaama". Jopa omasta tuttavapiiristä on löytynyt kohtalontovereita.
Kuulo on meille elintärkeä aisti ja vasta kun sen on menettämässä rupeaa asian ymmärtämään.
Kivaa viikonvaihdetta sinulle ja tsemppiä tinnituksen kanssa ❤
Onpas ikävä vaiva :( Toivottavasti kuulosi palautuu takaisin!
VastaaPoistaKiitos Rva Kepponen ❤ Vaiva on juurikin ikävä ja samalla pelottava. Toivon itsekin, että kuulo palautuu täysin koska mielestäni nyt kuulen jo kaiken mutta testihän se sitten todellisuudessa osoittaa.
PoistaVoi apua mitä olet joutunut käymään läpi ja miten mystistä, miksi ja miten, pahinta kun ei ole tietoa, ei selvyyttä ja miten tuleva. Hurjasti zemppiä sinulle Marjo. <3 Itselleni ei ole tälläisiä käynyt, mutta tädiltäni tippui verkkokalvo Afrikan reissulla ja toinen silmä sokeutui. Pojallamme on ollut nyt jo kolmesti näköhermontulehdus, jolloin silmä sokeutuu. Näköhermon tulehdus voi tulla yksittäisenä, mutta on aina ms-taudin ensioire, joten tuo miten ensin pitää itsestäänselvänä kaikkia aisteja ja sitten ei enää pidäkään, se on niin totta. Maailma muuttuu näiden kautta vähemmän huolettomaksi.
VastaaPoistaHalaus <3
Kiitos Tiia ❤ Tuo on niin totta, että vasta kun jotain on menettämässä tajuaa sen kallisarvoisuuden. Toisaalta jäisihän minulle vielä kuulo toiseen korvaan mutta haluan vakaasti uskoa, että kuuloni palautuu tämän mystisen katoamisen jälkeen. Täytyy toivoa parasta mutta ei pelätä pahinta!
PoistaIkävää tuollainen verkkokalvon putoaminen ja silmän sokeutuminen. Yhdellä ystävälläni oli myös näköhermontulehdus pitkällisen flunssakierteen ja poskiontelontulehdusten takia. Toivotaan ettei hänelle tulisi ms-tautia vaan nämä olisivat vain ikäviä yksittäisiä sattumia.
Halaus myös sinulle ❤ ja mukavaa viikonloppua!
Voin kuvitella ettei tunnu kivalta kuulla että kuulossa on jotain vikaa. Minullahan on ollut tinnitystä ,ja nyt tuota samaa meren ääntä,koko ajan kuuluu vasemmasta korvasta. Olen kai siihen jo tottunut. Mutta kuten Facessakin kirjoitin kommenttilaatikkoosi, niin isän puoleisessa suvusssa on esiintynyt kuulon heikkenemistä keski-iän jälkeen,joten kai se on sitä. Minulle kuulo on aina ollut kauhean tärkeä aisti, joten ei tunnu kivalta. Tsemppejä Marjo.
VastaaPoistaKiitos Jael ❤ Luinkin kommenttisi Facen puolelta ja mietin, että meillä molemmilla on juuri isän puolelta ikävä sukurasite. Itselleni myös äänet, musiikki, lintujen laulu, vedensolina jne. ovat äärimmäisen tärkeitä oten kuulon täydellinen menettäminen on varmasti kova juttu.
PoistaTsemppiä myös sinulle ja toivotaan, että saamme pitää kuulomme vielä ❤
Pelottava kokemus varmasti! Ei sitä itse osaa edes kuvitella, mutta onneksi sait nopeasti hoitoa ja toivotaan, että kuulo palautuu normaaliksi.
VastaaPoistaKiitos ❤ Olen kiitollinen nopeista reaktioista kuulohoitajan luona ja lääkärin ripeydestä myös. Uskon, että kuuloni palautuu normaaliksi.
PoistaHuh, olipa tarina! Minulla on lapsesta asti ollut ongelmia korvieni kanssa, mutta tuollaista ei ole onneksi käynyt. Kovasti voimia, jaksamista ja tsemppiä! Pidetään peukut pystyssä, että kuulo palautuu normaaliksi!
VastaaPoistaKiitos Anu ❤ Näin kun luen itse tätä tarinaa täältä niin kyllähän se aika uskomattomalta kuulostaa vaikka ihan totisinta totta onkin.
PoistaIkävä kuulla, että sinulla on ollut korvien kanssa ongelmia. Itse olen säästynyt lapsena korvatulehduksilta enkä itse asiassa ole koskaan ollut korvistani mitenkään kipeä tätä ennen.
Kiitos peukutuksesta ja nyt tuntuu, että kuulen hyvin mutta kuulotesti sen lopulta sitten kertoo ihan tarkasti. Elämässä tulee aina välillä jänniä juttuja, jotka pysähdyttävät...
Varmasti järisyttävä kokemus. Itse olen kärsinyt tinnituksesta jo kahdeksan vuotta. Viime talvena se paheni huomattavasti ja samalla kuulo aleni. Onneksi taustalta ei löytynyt mitään vakavaa syytä, kun minun korviani keskussairaalassa tutkittiin. Sain kuulokojeen, jonka käyttöä olen opetellut. Metelisäätöä on pakko käyttää usein, kun häly ottaa hermoon sananmukaisesti. Tärkein toiminto kojeessani on tinnitusmasteri, johon asennettiin kaksi erilaista aaltojen kohinaa, joiden avulla nukun paremmmin kuin vuosiin.
VastaaPoistaAistien toimintaa pitää itsestään selvyytenä, kunnes jotakin yllättävää tapahtuu. Toivon sinun kuulosi palaavan kunnolla ja elosi tasaantuvan. Terveisin Tuija
Kiitos Tuija ❤
PoistaTämä tinnitus on varmaan myös todella viheliäinen vaiva. Kaikki, jotka ovat siitä minulle tämän postauksen jälkeen kirjoittaneet tinnituksesta ovat kärsineet siitä jo vuosia. Aina tietysti helpottaa se ettei löydetä taustalta mitään vakavampaa. Mutta ainainen tinnitus varmaan "tekee myös helposti hulluksi".
Meillä suvussa näitä kuulokojeita jo on ja onneksi ovat nykyään todella huomaamattomia. Tuo tinnitusmaster oli minulle ihan uusi juttu mutta etsin siitä nyt myös vähän lisätietoja.
Aisteja ei saisi pitää itsestään selvyytenä mutta näinhän me elämme. Sitten kun se tapahtuu tulee vasta hätä. Toivon sinulle tinnituksen helpottamista jos se vain suinkin on mahdollista. ❤
Olen kohtalontoveri eli kuulo meni lähes samalla tavalla. Yhtenä aamuna en vain kuullut. Syytin pitkään jatkunutta flunssaa mutta johtuiko oma sudden deafness siitä vaikea sanoa? Kuulo oli poissa melkein kaksi viikkoa ennenkuin palasi. Söin kortisonikuurin, josta minulle tuli yliaktiivinen olo enkä pystynyt oikein nukkumaan. Lisäksi minua kortisoni myös turvotti jo tässä ajassa. Kävin myös magneetissa ja päässä kaikki ok. Olin onnellinen ja toivottavasti myös sinä ja kuulosi palaa. Tsemppiä ja parempaa vointia sinulle!
VastaaPoistaMerja
Kiitos Merja kommentistasi ❤ Onneksi sinunkin hävinnyt kuulosi tuli takaisin. Itse en huomannut kortisonin aiheuttavan yliaktiivisuutta mutta makuaistiani se muutti selkeästi.
PoistaOnneksi nyt kun enää syö sitä on maut taas palautuneet suuhun. Kyllä se magneettikuvan tulos oli todella helpottavaa kuultavaa.
Hyvää syksyn jatkoa :)
Saitko tuolla magneettikuvassa ollessasi puhuttua myös lääkärille päin vai oliko yhteys vain lääkäriltä potilaaseen päin?
VastaaPoistaTuliko tuon äkillisen kuulonmenetyksen vuoksi muunlaisia kuulotestejä kuin piippaus?
Sain Aavassa lähetteen magneettikuvaukseen äärimmäisen ammattitaitoiselta ja potilasta kokonaisvaltaisesti hoitavalta korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriltä Ulla Södervallilta, joka on myös uneen perehtynyt lääkäri. Häneltä oli äärimmäisen helppo kysellä asioita ja saada myös vastauksia asioihin, jotka askarruttivat mieltä. Magneettikuvan tulkitsi varmaan joku radiologi mutta Ullan kanssa kävimme kuvat läpi todella perusteellisesti. Kuulotesti (jossa siis piippailtiin) oli pitkäkestoinen testi, jossa oltiin äänieristetyssä kopissa luurit päässä. Lisäksi korvalääkäri teki testejä käyttäen Weberin äänirautaa. Tuolla blogitekstillä on kuva tästä ääniraudasta.
PoistaKiitos vastauksesta!
PoistaTarkoitin tuossa magneettikuvakysymyksessä siis sitä hetkeä, kun olit kuvauskoneessa, eli "putken sisällä".
Anteeksi, ymmärsin kysymyksesi väärin. Koska minulla on ahtaanpaikan kammo - tai ainakin sinne magneettiputkeen menon osalta - sain hoitajilta nestemäistä diapamia 15 minuuttia ennen toimenpiteen aloittamista. Hoitaja piti yhteyttä eli kyseli vointia vähän väliä ja toimenpiteen olisi voinut myös keskeyttää painamalla käteen annettua hälytyskelloa. Diapami vaikutti niin, että minulle oli ihan yhdentekevää olla siellä putkessa eli tuli sellainen "turta olo". Hoitava lääkärini ei ollut mukana tutkimuksessa vaan ainoastaan radiologi, joka tulkitsee kuvat mutta yhteyttä piti hoitaja.
PoistaKiitoksia selvennyksestä! :)
PoistaMikäli itse tai joku läheisesi kärsii juuri kuulo-ongelmista toivon sydämestäni, että ne ratkeavat parhain päin. Mukavaa alkanutta kesää!
PoistaMielenkiinnosta kyselin
PoistaKiitos samoin :)
Hei ! Tämä oli mielenkiintoinen kommenttikenttä luettavaksi ja harmituksen aihe tosiaan 😔toivottavasti tilanteesi on palautunut normaaliksi. Yritin lukea, oletko kertonut miten on käynyt, mutten saanut kokonaiskuvaa tämän hetkisestä tilanteesta. Minulle kävi kuluvalla viikolla samoin ja kohina/suhina on pahentunut viikon kuluessa sekä porina, piipitys, korvan ulkopuolen nipukan tunnottomuus kuulemattomuuden lisäksi. Kävin yleislääkärilla ja hän teki lähetteen keskussairaalaan korvapolille. On pelottavaa ja väsyttävää tämä. Olenko ymmärtänyt oikein, ettei kannattaisi fyysisesti rasittaa kehoaan vai voinnin mukaan? Hiihtämässä olen käynyt, kun eivät siihen kommentoineet. En myöskään saanut mitään lääkitystä ym.koska yleislääkäri... Olisi hienoa kuulla mikä tilanteesi tällä hetkellä 😊
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentistasi. Minun kuuloni on palautunut normaaliksi eli se ajoissa aloitettu kortisonikuuri auttoi. Ehdottomasti äkillisessä kuulonalenemisessa tai kuulonmenetyksessä pitää toimia todella nopeasti. Toivottavasti olet jo päässyt yleislääkärin lähetteellä keskussairaalan korvapolille?
PoistaEsimerkiksi Suomen lääkäriseuran Duodecim-lehden artikkelissa sanotaan kirjoitetaan näin.
"Äkillinen kuulonmenetys on päivystysasia, ja korjaantumattomien sisäkorvavaurioiden minimoimiseksi hoito pitäisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Hoidon aloittaminen yli neljän viikon kuluttua kuulonmenetyksen alusta hyödyttää tutkimusten mukaan enää vain vähän jos ollenkaan (Rauch 2008)."
Minulle korvalääkäri korosti sitä, että sitä paremmat ovat tulokset mitä nopeammin kortisonikuuri aloitetaan. Sain itse sairaslomaa kuulonmenetyksen ja olin kotona rasittamatta turhaan itseäni. En usko, että on viisasta urheilla vaan ottaa rauhallisesti kunnes tilanne on selvinnyt mistä on kyse. Ja korvalääkäri on tutkinut tilanteesi ja ottanut esim. juuri tuo tärkeän kuulotestin.
Tsemppiä sinulle ja laita viestiä kun tilanteesi muuttuu!