Tiistai 10.lokakuuta
Makaan kuumalla rantahiekalla auringon lämmössä ja jossain taustalla pauhaa meri voimakkaasti. Käännän kylkeä vasemmalle, aamuauringon heikot säteet puskevat läpi silmäluomieni ja samalla poskeeni osuu koiran kylmänkostea kirsu. Avaan silmät ja huomaan yöpöydällä jo vartin pauhanneen kännykän hälytyksen.
Olen nukkunut pommiin! Miksen ole kuullut herätyksen soittoa mietin kun ryntään ylös ja keittiöön...?
Valutan vettä kahvinkeittimeen ja havaitsen, että meri jatkaa pauhaamista vasemmassa korvassasi edelleen. Käyn suihkussa pikaisesti. Menikö korvaani vettä edellisen päivän hiustenpesun yhteydessä? Hypin yhdellä jalalla kuin joskus lapsena uimakoulun jälkeen kun sukellettiin. Koira katsoo ihmeissään. Korvassa ei taida olla kuitenkaan vettä. Suljen nenäsieraimet ja yritän puhaltaa ilmaa. Korva on ihan lukossa ja samalla tuntuu kuin vasen puoli päätäni olisi poissa pelistä.
Kuva lainattu netistä
Varaan ajan työterveyslääkärille ja vastaanotolla korvani todetaan olevan täysin normaali. Tärykalvo väreilee normaalisti eikä korvassani ole tulehdusta. Minulle tehdään Weberin äänirautakoe. Saadaan vahvistus ettei vasen korvani meren lisäksi kuule hyvin ääniaaltoja. Lääkäri määrää antihistamiinisuihketta nenään.
"Tarkkaile nyt pari päivää tätä ja yritä saada korva aukeamaan."
Keskiviikko 11.lokakuuta
Pyörin edellisen illan netissä. Kehotus toimia tällaisissa korvaongelmissa nopeasti saa minut varaamaan ajan korvalääkärille. Korvat, nenä ja kurkkuni tutkitaan taas tarkasti. Weberin äänirauta
"sellainen kaksipiikkinen haarukka" ei edelleenkään soi vasemmassa korvassani normaalisti. Korvalääkäri antaa diagnoosiksi
Hypacusis auris sin eli
vasemman korvan äkillinen kuulonaleneminen. Saan lähetteen kuulotutkimukseen. Mielessäni käy jo suvussamme oleva rasite kuulonalenemisesta mutta lääkäri vakuuttaa ettei tämä ole sitä.
Kuva lainattu netistä
Torstai 12.lokakuuta
Korvassa kuohuu edelleen Itämeren tai Välimeren aallot - en pääse selvyyteen kummat. Kännykällä on mahdotonta puhua tai siis kuulla toista ellei laita puhelimen kaiutinta päälle. Autossa handsfree on hyvä mutta en voi elää ja operoida vain siellä. Ruokakaupassa äänet puuroutuvat ja taustametelin kanssa päässä velloo aika sekavasti ääniä sotkussa. En osaa kontrolloida oman puheeni voimakkuutta kun en kuule sitä. Taidan itse asiassa puhua todella hiljaa em. takia.
"Anteeksi mitä sä sanoit?" on yleisemmin kuulemani kysymys vastapuolelta.
Kuva lainattu netistä
Perjantai 13.lokakuuta
Perjantai ja kolmastoista päivä! Istun Kampissa
kuulotesti kopissa luurit päässä. Oikealla korvalla aloitetaan. "Piippaat kelloa aina kun kuulet." on ohjeet kuulohoitajalta. Oikea ohitettu ja piipattu jo monta kertaa. Sitten tulee vasen ja täysi hiljaisuus. Mietin onko testi edes alkanut? Sitten alkaa kuulua jotain vaimeasti silloin tällöin. Lopulta hoitaja tulee ja saan tuloksen. Kuuloni vasemman korvan osalta on huomattavasti alentunut!!!! Ei ihme etten siis kuullut!
Hoitaja ehdottaa, että tapaisin uudelleen heidän korvalääkärinsä koska
"Näissä tapauksissa pitää toimia nopeasti." Sympaattinen naislääkäri ottaa minut vastaan. Taas se perustutkimus rööreihin. Kun ihmettelen lääkärin isoa kysymyspatteria hän kertoo hoitavansa potilasta psykofyysisenä kokonaisuutena. Kuulostaa vielä mukavammalta lääkäriltä. Ehkä tämä nyt selviää, mietin.
Oletko sairastanut juuri flunssaa?
Viimeksi 2016 syksyllä. Sen jälkeen en ole ollut kipeänä.
Onko punkki purrut tai oletko havainnut puremajälkeä?
Ei mielestäni. Koirasta löydetty kaksi punkkia tänä kesänä.
Onko sinulla mitään autoimmuunisairautta? Reuma, keliakia jne.?
Ei tietääkseni. Tosin ei mitään ole testattukaan.
Oletko perusterve eikä sinulle ole mitään lääkitystä?
Ei muuta lääkitystä kuin Aerius allergiaoireisiin.
Lääkäri määrää minulle
kortisonikuurin koska sille
"on saatu hyvää vastetta muissa vastaavissa tapauksissa." Kun ihmettelen miksi minulla voisi olla hänen diagnoosinsa mukainen
Sudden Deafness hän toteaa ettei osaa vastata siihen.
Äkillisen kuulonmenetyksen varsinaista syytä ei tunneta, mutta oletuksia aiheuttajasta on useita: verenkiertohäiriö, viruksen tai autoimmuunisairauden aiheuttama tulehdus, sisäkorvan kalvon puhkeaminen tai sisäkorvaa vaurioittavat lääkeaineet. Harvoin kuitenkaan mitään näistä tekijöistä pystytään sairauden tullen todistamaan. Alle 10%:lla syyksi löytyy joku sairaus. Tavallisin ikä sairastuneilla on 43-53 vuotta.
Saan määräyksen varata itselleni pään täydellisen magneettikuvauksen ja käydä antamassa verinäytteet laboratoriossa. On lohduttavaa kuulla, että labran verinäytteeni ottavalla hoitajalla on ollut sama kuulon menetys pari vuotta sitten ja hän on parantunut. Tulee mukavan huojentunut olo!
Haen apteekista kortisonit ja saan kuulla "Melkoisen hevoskuurin olet saanut. Korvaan varmaan?" Aluksi otan kaksi tablettia aamuisin ja sen jälkeen yhden päivässä. Murehdin kortisonin kertymistä luustooni ja osteosporoosia mutta farmaseutti vakuutteli ettei lyhyt käyttö vaikuta siihen. Myös kortisonin ja kasvojen pöhöttyminen arveluttaa...tuijotan itseäni peilistä ja mietin "joko pöhöttää".
Viikonloppu 14.-15.lokakuuta
Pääsen lääkärikeskuksen terveyssivuille katsomaan jo verikokeideni tulokset, jotka ovat loistavia ja ihan viitearvojen puitteissa. Punkkitesti on tehty mutta sitä ei ole kommentoitu. Yritän elää mahdollisimman tavallista elämää enkä miettiä korvaa. Meren kohina hiljenee välillä ja korvani alkaa kurluttaa sekä paukahdella. Tuntuu kuin joku vetäisi vettä korvastani alas. Koiran haukkuminen kuuluu ihan vaimeasti "kuuroutuneessa korvassani" mutta kuuluu edes. Olen tottunut "pään toispuoleisuuteen". Mietin mielessäni miten itsestäänselvyytenä me pidämme aistejamme. Kahta silmää ja kahta korvaa. Ne luovat sen symmetrian ja stereofiiliksen. Kun toinen on poissa pelistä on puoli päätä myös "poissa hassulla tavalla."
Alkuviikko 16. - 17.lokakuuta
Haastattelen uusia työntekijöitä ja minusta tuntuu vähän nololta kun joudun sanomaan etten kuule oikein hyvin. Yritän itse puhua lujempaa enkä kuiskailla ja hyvin ne haastattelut menevätkin. Vain se oma tunne on ikävän kiusallinen - ehkä toinen ei edes huomaa huonokuuloisuuttani.
Etsin vielä lisää tietoa netistä ja löydän mielenkiintoisen luvun. "Yli kuudella kymmenestä kuulomenetys paranee itsestään, mutta osalle se jää pysyväksi. Ennuste on huonompi niillä, joiden kuulo huononee yli 50 desibeliä sekä niillä, joiden kuulohäiriöön liittyy huimaus." Minua ei ole huimannut ja haluan EHDOTTOMASTI kuulua "yli kuuden joukkoon kymmenestä"!
Keskiviikko 18.lokakuuta
Menen äärimmäisen vastahakoisesti magneettikuvaukseen, josta minulla on epämieluisia kokemuksia kahdesti. En mielestäni kärsi ahtaanpaikankammosta mutta se "putkessa makaaminen" puoli tuntia hirveässä metelissä ei houkuta. Vaikka vastustan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä enkä ole niitä koskaan nauttinut otan hoitajan kehotuksesta nestemäistä Diapamia. Minusta se maistuu puolukka- tai karpalomehulle kun huuhtelen sen vedellä alas.
Hoitaja sanoo
"Sinä selviät hyvin, minä näen sen sinusta." Menen putkeen, suljen silmät ja kuuntelen minkä meteliltä pystyn SuomiPoppia Fuengirolasta. Hoitaja puhuu mukavan rauhoittavasti välillä ja kertoo tutkimuksen kulusta. "Kohta laitetaan varjoainetta ja sitten vielä noin vartti sekä pari kuvasarjaa." Tulen putkesta ulos eikä se ollut yhtään kauheaa.
Kuva lainattu netistä
Kotona nukun yli kolme tuntia ja olen kuin uusi ihminen herätessäni. Ehkä jännitys laukeaa ja lääkekin vaikuttaa vielä. Näen unta, että jalkani on jäänyt kahden kiven väliin ja yritän unessa kiskoa sitä irti siinä onnistumatta. Kun herään huomaan, että jalan puutuminen johtuu jalalla nukkuvasta karvakaveristani. Toinen on käpertynyt huumatun emännän jalkopäähän ♥
Perjantai 20.lokakuuta
Lääkäri soittaa tulokset magneettikuvauksesta. Päästäni ei ole löytynyt mitään ylimääräistä. Kuulohermoani ei paina mikään kasvain eikä minulla ole aivoverenvuotoa. Aivoni näyttävät "erittäin hyvinhoidetuilta". Olen todella helpottunut. Puhumme vielä punkkitestistä, joista toisen arvo on minulla aavistuksen yli raja-arvon. En ole sairastanut borrelioosia mielestäni ja lääkäri tulkitsee ettei arvo välttämättä ole oikein. Lääkäri kehottaa syömään kortisonikuurin loppuun ja varaamaan uuden kuulotestin 1-2 kuukauden kuluttua. Kerron kuuloni hieman jo parantuneen.
'
Sunnuntai 22.lokakuuta
Ensimmäinen aamu kun kuulen muutakin kuin merenkohinaa heti aamusta. Edellisenä iltana olen kuunnellut jo kosken kohinaan Karkkilassa. Linnut eivät taida laulaa syysaamuina koska tervekään korvani ei niitä kuule. Yritän kuunnella jokaista risahdusta nyt todella tarkasti ja tunnen suurta onnellisuutta siitä, että kuulen jo paremmin. Koirankin annan välillä haukkua vain siitä ilosta, että kuulen sen haukahdukset normaalisti.
En tiedä vielä mitä kuulotestini tulee kuukauden kuluttua kertomaan kuuloni osalta mutta omasta mielestäni kuulen jo paremmin. Elän päivä kerrallaan ja uskon toipuvani tästä. Meidän aistimme ovat hyvin ainutlaatuisia asioita ja niiden merkityksen ymmärtää vasta kun joku aisti/tai osa siitä putoaa pois pelistä. Mikään ei ole itsestäänselvää elämässä!
Jos jollain lukijallani on enemmän tietoa tästä Sudden deafness vaivasta mielelläni kuulisin siitä lisää. Onko jollakin ehkä omakohtaisia kokemuksia tästä melko ikävästä ja pelottavastakin "hiljaisuudesta". Kommenttinne ovat aina tervetulleita ♥