Elvarin vaaleanpunaista energiaa, englanninlakuja ja Hömelöpöllönen

Olipa kerran menestynyt ja ahkerasti ravintola-alalla töitä tekevä nuori nainen. Hän oli keskellä isoa työprojektia kun vakava sairaus ikävästi ilmoitti itsestään. Työt ravintolassa jäivät, alkoi pitkä sairausloma ja käynnistyi prosessi sairauden voittamiseksi. Nuori nainen sai äidiltään lahjaksi kaksi pakettia ihan tavallista Fimo-massaa. Siis sellaista, jota me kaikki olemme jossain elämämme vaiheessa saaneet askarrella päiväkodissa tai koulussa. Tulisi muuta ajateltavaa, ajatteli ehkä äiti.

Äidin viisas ajatus antaa tyttärensä elämään jotain konkreettista käsillä tekemistä on oikeastaan se perimmäinen syy miksi Elvari syntyi. Tai oikeastaan Elvari oli tämän nuoren naisen kissa, joka aina seurasi vierestä kun lahjaksi saadusta massasta alkoi syntyä koruja taitavan tekijän käsissä. Vähitellen massaa hankittiin aina vain lisää ja valmistui niin paljon koruja, että harrastus muuttui työksi. Jo edesmennyt Elvari kissa lahjoitti nimensä vaaleanpunaiselle Elvarin korutehtaalle Vihdissä. Tämän nuoren naisen nimi on Sanna Leinonen ja yritys on Elvarin korut. Sen pituinen se! 

Sain kutsun osallistua Elvarin korupajalle Vihtiin järjestettävään bloggaajapäivään nyt syyskuussa. Ohitin itselleni tutun Vihdin kirkonkylän ja käännyin pienemmälle kylätielle. Pelloilla puitiin aurinkoisessa syyssäässä viljaa ja mietin miten ihmeessä täällä voisi olla joku korutehdas? Ja samalla tupsahdinkin ihanaan vaaleanpunaiseen pihapiiriin. Idyllinen maalaismaisema muuttui syksyn jo alkavista ruskaväreistä sadunomaiseen hattaran ja vaahtokarkkien värimaailmaan. Kuin olisi hypännyt sisälle johonkin ihan eri maailmaan. Olin selkeästi tullut perille!

Taisin saapua ensimmäisten joukossa paikalle ja ihana Sanna lainasi minulle vaaleanpunaiset (kuinkas muutenkaan) villasukat jalkaan tänne korutehtaalle. Koruja valmistetaan neljässä entisessä työmaaparakissa, jotka ovat saaneet hyvin naisellisen silauksen. Odotellessani muun ryhmän saapumista yhteiskuljetuksella ehdin silmäillä jo tätä vaaleanpunaista unelmaa tarkemmin. Minulle tuli jännä flashback omaan nuoruuteeni. Kun muutin lapsuudenkodistani opiskelija-asuntoon oli minulla "vaaleanpunainen kausi". Suurin osa tavaroistani on päätynyt kirppikselle mutta mittojen mukaan teetettyä vaaleanpunaista sälekaihdinta en ole raaskinut myydä vaan se on edelleen tallella. 

Kun koko iloinen bloggaajajoukko oli koolla niin kohotimme maljan vaaleanpunaisella totta kai. Saimme kuulla Elvarin syntytarinan Sannan kertomana. Elvari on ollut Sannan selviytymistarinassa todella tärkeässä roolissa.  Ei jäänyt epäselväksi Sannan motto sisustuksen suhteen "kun on alettu käyttää pinkkiä/vaaleanpunaista väriä on sitä laitettu runsaasti". Täältä löytyi vaaleanpunainen jääkaappi ja mikro. Roskapussit, kumikäsineet, nitojat, sakset, kynät, wc-paperi, verhot, astiat, työkalut - kaikki vaaleanpunaista/pinkkiä. Sanna oli jopa nettikirppikseltä huutanut vaaleanpunaisen mainoskyltin "KUNTOSALI" joten ehkä seuraavaksi tulee vielä tehtaan jatkoksi viides kontti kuntoilulle. Ihan mieletön idea! Tässä korupajassa vallitsi muuten äärimmäisen lämminhenkinen ja toisia kunnioittava iloinen ilmapiiri. Se myös tarttui vierailijoihin ja tuli hyvä fiilis!

Elvarin korutehtaassa työskennellään myös melko erikoisilla ammattinimikkeillä. Sannan täti (kuva alla) on Sipe Pipariporaaja. Sipen tehtävä on vaativa ja vaatii selkeää tarkkuutta. Sipe on tuonut tehtaalla oman poransakin. Disa Ruuvausvastaava ja Anna Porausvastaava hoitavat omia vastuualueitaan istuen jopa vastakkaisissa työpisteissä. Sanna itse on Korupäällikkö tehtaalla. Säännöllisen epäsäännöllisesti korupajassa piipahtaa myös Hilma Kummitus pudotellen tavaroita hyllyistä :) Hilma on ystävällinen kummitus eikä häntä tarvitse pelätä. Tässä poppoossa olisi positiivista energiaa vaikka muille jakaa!

Sanna on tehnyt hurjan työn muuttaessaan nämä kontit tehtaaksi. Usko meinasi kuulemma loppua kun rapaisia työmaaparakkien vuosien kuraa keränneitä lattioita pestiin puhtaaksi, muisteli Sanna. Mutta hienoa jälkeä on tehty ja kaikki näyttää juuri niin vaaleanpunaiselta/pinkiltä kun sen pitääkin näyttää. Jopa pihalla seisova pakettiauto on vaaleanpunainen kuten asiaan kuuluu.

Sanna kertoi, että ihan koru-uransa alussa hän oli kiertänyt pakettiautolla erilaisia kesätapahtumia myyden tekemiään Elvari koruja. Pakettiauto oli toiminut myös yösijana näillä myyntireissuilla ja turvana myyjällä oli yöllä hiuslakkapullo.

Elvarin kaikki korut ovat edelleen Sannan valmistamia joten leikkisästi voisi sanoa, että kaikissa Elvarin karkkikoruissa on Sannan sormenjäljet. Korut myös paistetaan pihapiirissä sijaitsevassa Sannan kotitalon uunissa 110C asteessa tunnin ajan. Toiminta on alkuajoista laajentunut hurjasti ja koruja on nyt myynnissä ympäri Suomea jälleenmyynti pisteissä. Lisäksi mm. laivoilta ja nettikaupasta voi koruja ostaa. Sanna on siirtynyt myyntimatkoillaan yöpymään hotelleissa pakettiauton sijaan mutta veri vetää edelleen tapahtumiin. 

Elvari kissa oli saanut nimensä rocklegenda Elviksen mukaan joten ihan loogista, että wc-tilan seinät oli päällystetty nuoteilla ja Elviksen kuvilla. Totta kai toilettitilassa oli kristallinen kattokruunu valaisemassa ja paksut kullanväriset peilinkehykset. Ja se wc-paperi oli todella vaaleanpunaista vaikka unohdin sen ikuistaa kameraani!

Seuraavaksi Sanna näytti meille miten Fimo-massaa käsitellään koska bloggaajapäivän tarkoitus oli opettaa meidät tekemään vierailun aikana omat valitsemamme korut. Työpöydät olivat lasisia ja ne helpottivat kyllä massan käsittelyä. Sanna aloitti vaahtokarkkien valmistamisen ja työvälineinä käytettiin terävää leikkuuterää ja sukkapuikkoa narun pujotusreikiä varten. Sannan kädet liikkuivat tottuneesti massan kanssa. Hän kertoi usein työn lomassa katselevansa läheiselle pellolle. 

Toinen vaihtoehto olisi valmistaa oma korunsa englantilaisista lakritseista. Näitä neliömakeiskoruja varten käytettiin ihan tavallista kaulinta ja pastakonetta. Koska eri värit tarttuivat pastakoneeseen herkästi saimme ohjeet missä järjestyksessä massat syötettäisiin pastakoneen kitusiin. Ja sitten vain painettiin levyt yhteen, trimmattiin reunat ja leikattiin palaset. Näin Sannan tekemänä näytti niin helpolta mutta itse näitä tehdessäni en saanut aikaan yhtään näin kauniita palasia. Myös sukkapuikon kanssa sai olla melko tarkkana ettei koko korupala mennyt rikki. Pakko myöntää, että käsillä tekeminen on kyllä rentouttavaa vaikka siinä täytyykin olla tarkkana. 

Tässä minun taidonnäytteeni odottamassa uuniin pääsyä ja paistamista. Käytin luovaa vapautta ja tein tuollaisia "sekavärisiä lakuja" joukkoon ja yhden monivärisen sydämen myös. En halunnut tuhlata massaa vaan käyttää kaiken. Kestävätkö nämä paistamisen ja mitähän tästä mahtaa tulla, mietin mielessäni. Taisimme tehdä aika tasan vaahtokarkkeja ja englanninlakuja bloggaajakollegoiden kesken! 

Kun korut oli paistumassa meille tarjottiin Elvarin lounasta. Keittiön herkut oli loihtinut paikallinen SB Bakery ja tarjolla oli vaikka mitä. Suolaisia piirakoita, salaatteja ja entäs ne makeat herkut sitten. Valtava HömelöPöllönen kakku, jota oli sääli edes rikkoa ottaakseen siitä palasen. Kuppikakut ja koristellut donitsit olivat ihan samanlaisia kuin Elvarin omat korut. Ja herkkutikkareitakin oli tarjolla. Jopa juustokakkupalaset olivat kuin suuria englanninlakritseja. Vaaleanpunaisia ruusuja totta kai! OMNOMNOM, muuta en pysty sanomaan - kertakaikkisen herkullisia. 

Herkkuhetken jälkeen me pääsimme kokoamaan omat "paistoksemme". Olin päättänyt tehdä pitkän kaulanauhan omista lakuistani ja aika tarkasti ne kaikki käytinkin (vain kolme huonointa jätin pois korustani). Kaulakoruni on upea ja olen jo kahdesti pitänyt sitä. Lakut eivät olet yhtä hienoja kuin Sannan tekemissä korussa. Mutta Elvarin motton sanoin "ihan itte oon tehny kaikki". Sannan ja tyttöjen opastuksella sain korun tehtyä ja olen ylpeä itsestäni! 

Muut jäivät vielä kasailemaan omia korujaan kun minun piti lähteä tilaisuudesta. En valitettavasti päässyt tähän Elvarin koruoppilaiden luokkakuvaan.

♥  Kiitos Sanna ja tytöt ihanasta päivästä ♥ Olette ihan supertyyppejä kaikki. 

Ja kiitos myös kaikille mukana olleille bloggaajille ♥

Kuva Sanna Leinonen