Elvarin vaaleanpunaista energiaa, englanninlakuja ja Hömelöpöllönen

Olipa kerran menestynyt ja ahkerasti ravintola-alalla töitä tekevä nuori nainen. Hän oli keskellä isoa työprojektia kun vakava sairaus ikävästi ilmoitti itsestään. Työt ravintolassa jäivät, alkoi pitkä sairausloma ja käynnistyi prosessi sairauden voittamiseksi. Nuori nainen sai äidiltään lahjaksi kaksi pakettia ihan tavallista Fimo-massaa. Siis sellaista, jota me kaikki olemme jossain elämämme vaiheessa saaneet askarrella päiväkodissa tai koulussa. Tulisi muuta ajateltavaa, ajatteli ehkä äiti.

Äidin viisas ajatus antaa tyttärensä elämään jotain konkreettista käsillä tekemistä on oikeastaan se perimmäinen syy miksi Elvari syntyi. Tai oikeastaan Elvari oli tämän nuoren naisen kissa, joka aina seurasi vierestä kun lahjaksi saadusta massasta alkoi syntyä koruja taitavan tekijän käsissä. Vähitellen massaa hankittiin aina vain lisää ja valmistui niin paljon koruja, että harrastus muuttui työksi. Jo edesmennyt Elvari kissa lahjoitti nimensä vaaleanpunaiselle Elvarin korutehtaalle Vihdissä. Tämän nuoren naisen nimi on Sanna Leinonen ja yritys on Elvarin korut. Sen pituinen se! 

Sain kutsun osallistua Elvarin korupajalle Vihtiin järjestettävään bloggaajapäivään nyt syyskuussa. Ohitin itselleni tutun Vihdin kirkonkylän ja käännyin pienemmälle kylätielle. Pelloilla puitiin aurinkoisessa syyssäässä viljaa ja mietin miten ihmeessä täällä voisi olla joku korutehdas? Ja samalla tupsahdinkin ihanaan vaaleanpunaiseen pihapiiriin. Idyllinen maalaismaisema muuttui syksyn jo alkavista ruskaväreistä sadunomaiseen hattaran ja vaahtokarkkien värimaailmaan. Kuin olisi hypännyt sisälle johonkin ihan eri maailmaan. Olin selkeästi tullut perille!

Taisin saapua ensimmäisten joukossa paikalle ja ihana Sanna lainasi minulle vaaleanpunaiset (kuinkas muutenkaan) villasukat jalkaan tänne korutehtaalle. Koruja valmistetaan neljässä entisessä työmaaparakissa, jotka ovat saaneet hyvin naisellisen silauksen. Odotellessani muun ryhmän saapumista yhteiskuljetuksella ehdin silmäillä jo tätä vaaleanpunaista unelmaa tarkemmin. Minulle tuli jännä flashback omaan nuoruuteeni. Kun muutin lapsuudenkodistani opiskelija-asuntoon oli minulla "vaaleanpunainen kausi". Suurin osa tavaroistani on päätynyt kirppikselle mutta mittojen mukaan teetettyä vaaleanpunaista sälekaihdinta en ole raaskinut myydä vaan se on edelleen tallella. 

Kun koko iloinen bloggaajajoukko oli koolla niin kohotimme maljan vaaleanpunaisella totta kai. Saimme kuulla Elvarin syntytarinan Sannan kertomana. Elvari on ollut Sannan selviytymistarinassa todella tärkeässä roolissa.  Ei jäänyt epäselväksi Sannan motto sisustuksen suhteen "kun on alettu käyttää pinkkiä/vaaleanpunaista väriä on sitä laitettu runsaasti". Täältä löytyi vaaleanpunainen jääkaappi ja mikro. Roskapussit, kumikäsineet, nitojat, sakset, kynät, wc-paperi, verhot, astiat, työkalut - kaikki vaaleanpunaista/pinkkiä. Sanna oli jopa nettikirppikseltä huutanut vaaleanpunaisen mainoskyltin "KUNTOSALI" joten ehkä seuraavaksi tulee vielä tehtaan jatkoksi viides kontti kuntoilulle. Ihan mieletön idea! Tässä korupajassa vallitsi muuten äärimmäisen lämminhenkinen ja toisia kunnioittava iloinen ilmapiiri. Se myös tarttui vierailijoihin ja tuli hyvä fiilis!

Elvarin korutehtaassa työskennellään myös melko erikoisilla ammattinimikkeillä. Sannan täti (kuva alla) on Sipe Pipariporaaja. Sipen tehtävä on vaativa ja vaatii selkeää tarkkuutta. Sipe on tuonut tehtaalla oman poransakin. Disa Ruuvausvastaava ja Anna Porausvastaava hoitavat omia vastuualueitaan istuen jopa vastakkaisissa työpisteissä. Sanna itse on Korupäällikkö tehtaalla. Säännöllisen epäsäännöllisesti korupajassa piipahtaa myös Hilma Kummitus pudotellen tavaroita hyllyistä :) Hilma on ystävällinen kummitus eikä häntä tarvitse pelätä. Tässä poppoossa olisi positiivista energiaa vaikka muille jakaa!

Sanna on tehnyt hurjan työn muuttaessaan nämä kontit tehtaaksi. Usko meinasi kuulemma loppua kun rapaisia työmaaparakkien vuosien kuraa keränneitä lattioita pestiin puhtaaksi, muisteli Sanna. Mutta hienoa jälkeä on tehty ja kaikki näyttää juuri niin vaaleanpunaiselta/pinkiltä kun sen pitääkin näyttää. Jopa pihalla seisova pakettiauto on vaaleanpunainen kuten asiaan kuuluu.

Sanna kertoi, että ihan koru-uransa alussa hän oli kiertänyt pakettiautolla erilaisia kesätapahtumia myyden tekemiään Elvari koruja. Pakettiauto oli toiminut myös yösijana näillä myyntireissuilla ja turvana myyjällä oli yöllä hiuslakkapullo.

Elvarin kaikki korut ovat edelleen Sannan valmistamia joten leikkisästi voisi sanoa, että kaikissa Elvarin karkkikoruissa on Sannan sormenjäljet. Korut myös paistetaan pihapiirissä sijaitsevassa Sannan kotitalon uunissa 110C asteessa tunnin ajan. Toiminta on alkuajoista laajentunut hurjasti ja koruja on nyt myynnissä ympäri Suomea jälleenmyynti pisteissä. Lisäksi mm. laivoilta ja nettikaupasta voi koruja ostaa. Sanna on siirtynyt myyntimatkoillaan yöpymään hotelleissa pakettiauton sijaan mutta veri vetää edelleen tapahtumiin. 

Elvari kissa oli saanut nimensä rocklegenda Elviksen mukaan joten ihan loogista, että wc-tilan seinät oli päällystetty nuoteilla ja Elviksen kuvilla. Totta kai toilettitilassa oli kristallinen kattokruunu valaisemassa ja paksut kullanväriset peilinkehykset. Ja se wc-paperi oli todella vaaleanpunaista vaikka unohdin sen ikuistaa kameraani!

Seuraavaksi Sanna näytti meille miten Fimo-massaa käsitellään koska bloggaajapäivän tarkoitus oli opettaa meidät tekemään vierailun aikana omat valitsemamme korut. Työpöydät olivat lasisia ja ne helpottivat kyllä massan käsittelyä. Sanna aloitti vaahtokarkkien valmistamisen ja työvälineinä käytettiin terävää leikkuuterää ja sukkapuikkoa narun pujotusreikiä varten. Sannan kädet liikkuivat tottuneesti massan kanssa. Hän kertoi usein työn lomassa katselevansa läheiselle pellolle. 

Toinen vaihtoehto olisi valmistaa oma korunsa englantilaisista lakritseista. Näitä neliömakeiskoruja varten käytettiin ihan tavallista kaulinta ja pastakonetta. Koska eri värit tarttuivat pastakoneeseen herkästi saimme ohjeet missä järjestyksessä massat syötettäisiin pastakoneen kitusiin. Ja sitten vain painettiin levyt yhteen, trimmattiin reunat ja leikattiin palaset. Näin Sannan tekemänä näytti niin helpolta mutta itse näitä tehdessäni en saanut aikaan yhtään näin kauniita palasia. Myös sukkapuikon kanssa sai olla melko tarkkana ettei koko korupala mennyt rikki. Pakko myöntää, että käsillä tekeminen on kyllä rentouttavaa vaikka siinä täytyykin olla tarkkana. 

Tässä minun taidonnäytteeni odottamassa uuniin pääsyä ja paistamista. Käytin luovaa vapautta ja tein tuollaisia "sekavärisiä lakuja" joukkoon ja yhden monivärisen sydämen myös. En halunnut tuhlata massaa vaan käyttää kaiken. Kestävätkö nämä paistamisen ja mitähän tästä mahtaa tulla, mietin mielessäni. Taisimme tehdä aika tasan vaahtokarkkeja ja englanninlakuja bloggaajakollegoiden kesken! 

Kun korut oli paistumassa meille tarjottiin Elvarin lounasta. Keittiön herkut oli loihtinut paikallinen SB Bakery ja tarjolla oli vaikka mitä. Suolaisia piirakoita, salaatteja ja entäs ne makeat herkut sitten. Valtava HömelöPöllönen kakku, jota oli sääli edes rikkoa ottaakseen siitä palasen. Kuppikakut ja koristellut donitsit olivat ihan samanlaisia kuin Elvarin omat korut. Ja herkkutikkareitakin oli tarjolla. Jopa juustokakkupalaset olivat kuin suuria englanninlakritseja. Vaaleanpunaisia ruusuja totta kai! OMNOMNOM, muuta en pysty sanomaan - kertakaikkisen herkullisia. 

Herkkuhetken jälkeen me pääsimme kokoamaan omat "paistoksemme". Olin päättänyt tehdä pitkän kaulanauhan omista lakuistani ja aika tarkasti ne kaikki käytinkin (vain kolme huonointa jätin pois korustani). Kaulakoruni on upea ja olen jo kahdesti pitänyt sitä. Lakut eivät olet yhtä hienoja kuin Sannan tekemissä korussa. Mutta Elvarin motton sanoin "ihan itte oon tehny kaikki". Sannan ja tyttöjen opastuksella sain korun tehtyä ja olen ylpeä itsestäni! 

Muut jäivät vielä kasailemaan omia korujaan kun minun piti lähteä tilaisuudesta. En valitettavasti päässyt tähän Elvarin koruoppilaiden luokkakuvaan.

♥  Kiitos Sanna ja tytöt ihanasta päivästä ♥ Olette ihan supertyyppejä kaikki. 

Ja kiitos myös kaikille mukana olleille bloggaajille ♥

Kuva Sanna Leinonen 

Habitaren helmiä ja vastuullisuutta

Gyllstad

Palataanpa vielä kerran Habitareen ja sellaisiin messuhelmiin, jotka haluan ehdottomasti esitellä täällä blogin puolella. Olen halunnut koota tähän postaukseen vähän erilaisia juttuja, jotka kaikki eivät ole valtavirtaa sisustuksessa mutta minä pidin niistä ja nousivat hyvin esille massasta. Tuotteet voivat olla uusia meidän markkinoilla tai ne on tuotettu vastuullisesti kehitysmaissa tai tuotteet ovat jo toisella kierroksella tuunattuna. 

Gyllstad on ruotsalainen luomupuuvilla tuotemerkki. Tekstiili- ja vaatesuunnittelija Ulrika Gyllstad perusti oman merkin 2006. Gyllstadin printit painetaan Ruotsissa ympäristöystävällisin menetelmin. Vuoden 2017 alusta lähtien myös sertifioitujen luomupuuvillasta valmistettujen pohjakankaiden kutominen alkoi Ruotsissa. Tästä linkistä löytyy tuotteiden jälleenmyyjistä tarkemmin. Valikoimissa koristetyynyjä, meikkipusseja, tabletteja, muistikirjoja ja metrikangasta. Pohjoismaalainen design, jossa mukana jotain japanilaisuutta minun mielestäni.

Gyllstad

Habitare messuilla Design helps! shop -osasto oli eleettömän kaunis. Tällä eettisellä alueella esiteltiin yrityksiä ja tuotteita, joiden taustalla toimivat kestävän kehityksen periaatteet ja halu tehdä maailmasta parempi - yksi tuote ja ostopäätös kerrallaan. Alueen oli kuratoinnut suomalainen Tikau. Alueelta löytyivät Tikau, Sera Helsinki, Mifuko, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, The Organic Company, Weranna's, Village Home ja Iris Hantverk.

Tikau

Tikaun tuotteet  suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan käsin Intian kehittymättömissä maaseutukylissä, mahdollistaen näin paikallisten ihmisten työllistäminen omalla kotiseudullaan. Tuotteet ovat eleettömän kauniita ja pidin monista!

Mifuko on kahden suomalaisen suunnittelijan Minnan ja Marin vuonna 2009 perustama yritys, jossa yhdistyy suomalainen suunnittelu ja kenialainen käsityö. Sana mifuko on swahilia ja tarkoittaa taskua. Tällä hetkellä jo yli 600 kenialaista ansaitsee lisätienestiä taskuihinsa punomalla Kiondo-koreja. Mifukon tuotteita myydään yli 30 maahan ja korin mukana tulee aina tekijän tarina ostajalle.

Tikau

Iris Hantverkin tarina alkoi jo 1800-luvun lopussa Tukholmassa kun pieni harjasitomo aloitti toimintansa. Kuten yli sata vuotta sitten niin myös nykyäänkin kaikki tuotteet ovat näkövammaisten valmistamia Ruotsissa ja Virossa. Tuotteet ovat pääosin luonnonmateriaalia ja niiden design on huippusuunnittelijoiden tekemää. Käytännöllisen tyylikkäitä käyttöesineitä.

Iris Hantverk

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus planB osaston tuotteet olivat siis kierrätettyjä ja hauskoja. "always_in_trashion!" on leikittelyä trashion-hengessä. Lentolaukku on muuttunut rahiksi ja vanhan piirongin laatikostot on päällystetty värikkäillä aikakauslehtien kansisivuilla. Jokainen tuote on uniikki ja tekijänsä näköinen. Olen kirjoittanut aiheesta kerran aiemmin ja tästä pääset siihen jos kiinnostaa. Toisen romu voi siis olla toisen aarre vähän tuunattuna!

PlanB "always_in_trashion!"

Sera Helsinki

Sera Helsinki on syntynyt rakkaudesta käsitöihin ja designiin. Anna ja Hanna ovat yrityksen takana. Tuotteet valmistetaan Etiopiassa työllistäen naisia ja vammaisia. Yritys on perustettu 2016 ja sen tarinan voit lukea tästä. Toimittajien Tusina antoi Kunniamaininnan Seran villamatolle, jossa yhdistyy suomalainen suunnittelu ja satoja vuosia vanha etiopialainen käsityöperinne. 

Skanno, Perch-valaisin MOOI, suunnittelija Umut Yamac

Käyttöesineiden ei aina tarvitse olla vakavia vaan niissä voi olla ripaus huumoria kuten tässä äärimmäisen hauskassa lintuvalaisimessa. Malleja on monia ja tästä voit kurkkia lisää.

Habitaressa oli käsittämättömän kauniita viherkasvisommitelmia eri osastoilla. Tämä löytyi Ikean osastolta ja Signals -alueella oli myös vehreän vihreitä asetelmia. Koristekaalit tekivät näistä entistä kauniimpia. Allaoleva kuva puolestaan täytti yhden Signals alueen huoneen kiertäen seinänviertä. Ihan huikeita jo pelkästään rehevyytensä ja vihreän värinsäkin takia!

Kaikissa blogeissa ja tiedotusvälineissä on niin paljon hehkuteltu japanilaista lifestyleketju Mujia, että minä tyydyn nyt vain lisäämään siitä pari kuvaa. Eleettömän tyylikkäitä brändäämättömiä laatutuotteita jäädään nyt vain odottelemaan Suomeenkin.... Osasto on oli itsessään äärimmäisen tyylikäs!

Mukavaa tiistaita ja aurinkoa!

UPEA17 taidefestivaali ja muraali bongausta

Syyskuun alussa alkoi toinen Suomessa järjestettävä valtakunnallinen UPEA-taidefestivaali. Uniikki tapahtuma levittäytyy 13 kaupunkiin ympäri maata yli 20 huipputaiteilijan voimin. Festivaalin aikana on tarkoitus toteuttaa yli 20 pysyvää ulkotaideteosta. Mukana tässä tapahtumassa ovat Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kemi, Kotka, Lahti, Rovaniemi, Sipoo, Turku ja Vaasa. Osa teoksista on jo valmistunut ja loputkin valtaisat muraalit valmistuvat syyskuun loppuun mennessä.

"Haluamme UPEAn myötä rakentaa Suomeen kansainvälisesti merkittävän kaupunkitaidetapahtuman. Taiteilijamme ovat muraalitaiteen maailman kärkeä ja edustavat monipuolisesti erilaisia tyylejä. Jokainen teos on tarkasti mietitty juuri ympäristöönsä sopivaksi" valottaa festivaalin pääkuraattori Jorgos Fanaris UPEAn kotisivuilla.

Minä päätin tänään käydä bongailemassa näitä muraaleita tai jos ihan tarkkoja ollaan niin aloitin puuhan jo eilen. Olisin toki halunnut nähdä kaikki muraalit mutta koska niistä pohjoisin on Kemissä ja vain muutamia täällä Etelä-Suomessa päätin keskittyä näihin lähellä oleviin. Ja täydensin bongaustani sitten vielä parilla UPEA16 muraalilla, jotka jäivät viime syksynä näkemättä. Upea sää ulkoilla tänään bongailuun. Intiaanikesä palasi sittenkin Suomeen!

Hämeenlinna

Guido van Helten on tehnyt Hämeenlinnan Kantolan siiloihin todella fotorealistisen muotokuvan. Tämä 55m korkea mustavalkoinen ja valokuvamainen muraali on hyvin samanlainen kuin viime vuonna Helsinkiin tehty mutta siihen palataan tuonnempana. Guido van Helten on australialainen taiteilija ja hän on tunnettu juuri massiivista töissään. Guido liittää työnsä aina paikallisuuteen ja yhteiskuntaan. Äiti ja lapsi hahmoilla näkyvät kaikki juonteetkin kasvoissa ja verisuonet kämmenselässä. Kertakaikkisen upea!

Eilen vielä nostimet olivat paikoillaan siilojen vieressä joten ehkä työ tulee vielä jatkumaan viereisiin siiloihin. Sinne oli jo nimittäin ilmestynyt tytön kasvot, jotka katsoivat toista muraalia kohden.

Espoo, Matinkylä

Artez on on belgradilainen taiteilija, jonka tyyli on sekoitus perinteistä kuvituskuvaa ja fotorealismia mukailevaa kynänjälkeä. Tämä Matinkylästä löytyvä kerrostalo on ihanan värikäs maanmerkki kahdelle seinälle ulottuvan muraalin myötä. Artezin teokset ovat kuvanneet mystisiä naishahmoja ja värikkäitä kasviteemoja. Minua miellyttää tässä juuri värikkyys. 

Espoo, Kivenlahti

Kivenlahdessa löytyi seuraava muraali, jonka on maalannut valencialainen Antonio Segura Donat eli Dulk. Espanjalainen Dulk on huippuarvostettu ja monipuolinen taiteilija, joka kuvaa muraaliteoksissaan usein tragikoomisia, sadunomaisia eläinhahmoa surrealistisessa ympäristössä. 

Tämä kerrostalon päädyssä ollut työ on minusta maaginen. Näin siinä drontin siis sukupuuttoon kuolleen mauritiuksendodon, joka matkaa kirjalla seilaten lappalaishenkiseen asuun pukeutuneen ketun kanssa kohden mökkiä. Muraalissa näkyy myös kalevalaisia symboleita. Ihan huikea! Ja kaiken huipuksi onnistuin näkemään myös itse Dulkin!

Helsinki, Kontula 

Kontulaan on toteutettu kolme suurta muraalia ja kaikki osoitteeseen Kontulankaari 11. Kahdeksankerroksiset kerrostalot ovat vierekkäin kadun varressa ja varmasti kun puut ovat lehdettömiä tämä katu näyttää todella värikkäältä. Jokaisen muraalin on maalannut eri taiteilija.

Australialainen Fintan Magee on Suomessa maalaamassa ensimmäistä kertaa. Fintan Magee haluaa teoksillaan sekä herättää pohdintoja maailman tilasta että hauskuttaa ja hämmästyttää. Taiteilijan työt ovat oivaltavia ja usein oikeudenmukaisuuden teemoihin pureutuvat teokset haastavat katsojaa. Hyvin taitavasti tehtyjä ihmishahmoja ja jäin miettimään käsitelläänkö tässä teemaa siitä miten vanhempi kannattelee lastaan ja hyväksyy hänet? Oma villi tulkintani voi mennä ihan metsään mutta hyvin sympaattinen teos ja kauniit värit.

Apolo Torres on brasilialainen maailmaa kiertävä lahjakkuus, joka on tunnettu modernista ja omaperäisestä otteesta muraalitaiteeseen. Apolo Torres maalaa myös tauluja suurikokoisten seinämaalausten - siis muraalien - ohella ja piirtää myös kuvituksia aikakauslehtiin. Koulutukseltaan Torres on teollinen muotoilija.

Hauskan humoristinen aihe pikkutytöstä pöydän ääressä. Ehkä mukana vähän uhmakkuutta ja erimielisyyttä mitä tässä pöydässä syödään ja kuka määrää!

Pat Perry on yhdysvaltalainen taiteilija ja kuvittaja, jonka taide perustuu tarkkailemiseen ja hienovaraiseen yksityiskohtien huomioimiseen. Perry yhdistelee teoksissaan lempeitä, pelottavia, puhuttelevia ja arvailuja herättäviä aiheita. Perryn työt on äärimmäisen yksityiskohtaisia ja tarkkoja.

Muraali on aiheeltaan melko raju eli on tapahtunut onnettomuus, jossa on käynyt todella pahasti ja autoja on romuttunut. Teoksen voi tulkita minusta monella tavalla. Joko tässä pelastetaan toista autonraunioista ja ollaan iloisia siitä, että henkilö on elossa. Tai sitten on käynyt pahin mahdollinen ja mitään ei ole enää tehtävissä. Teos panee miettimään...

Espoo, Karakallio

Espoon Karakallion muraali on kuvataiteilija Teemu Mäenpään tekemä. Teos oli tänään vielä keskeneräinen ja kun juttelin Teemun kanssa hän kertoi sen valmistuvan ensi viikon aikana. Käyn kuvaamassa sen sitten ja lisään tänne postaukseen valmiin muraalin kuvan koska tämä paikka on minulle ainutlaatuinen ja tärkeä. Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni kadun toisella puolella.

Teemu on siis ammattitaiteilija, jonka juuret ovat graffiteissa. Hänen tarkoituksenaan oli muuttaa tähän taloon tutustuakseen paremmin talon asukkaisiin ja alueen tunnelmaan. Talosta ei vapaata tilaa löytynyt joten Teemu kertoi asuneensa ihan tässä lähellä. Pariskunta, joka valokuvan pohjalta tehdyssä muraalissa suutelee on asunut talossa 50 vuotta. Teoksen aiheena ovat olleet karakalliolaiset itse ja tämä minusta on todella puhuttelevan kaunis teos. Odotan innolla sen valmistumista!

Koska muihin kaupunkeihin ei enää ehditty päätettiin lopuksi vielä suunnistaa pari viime vuoden kohdetta, jotka ovat siis jo syksystä 2016 värittäneet katukuvaa ympäri Helsinkiä. Tässä siis UPEA16 teoksia ihailtavaksi.

Guido van Helten, Helsinki Hämeentie 

Graffitisthlm, Helsinki Ensi-Kodin Tie

Tellas, Helsinki Suvilahdenkatu 

Odotan jo mielenkiinnolla ensi vuoden taidefestivaalia koska minusta nämä muraalit elävoittävät  ja kaunistavat kaupunkiympäristöä. On myös tärkeää, että taide on osa joka päivästä elämää ja jokaisella on mahdollisuus nauttia siitä.

"Seinämaalaus (myös muraali) maalataan seinään, kattoon tai muuhun pysyvään rakenteeseen. Seinämaalauksessa kuvaan yhdistetään tekstiä, hahmoja, taustoja tai symboleita." Wikipedia

Mitä mieltä sinä olet? Pidätkö muraaleista? Jos pidät niin löytyy näistä ehdotonta suosikkia? Jos taas et pidä niin perustele miksi? Mukavaa ja värikästä alkavaa viikkoa kaikille ♥

Vapriikin Kielletty kaupunki -näyttelyyn ehtii vielä viikon verran

Kiina on maana ja matkustuskohteena kiehtonut minua aina. Muistan jo koulun historian tunneilta intoni lukea kaikkea kiinaisuuteen liittyvää. Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja pinta-alaltaankin maailman neljänneksi suurin valtio. Kiina kuuluu myös maailman vanhimpien valtioiden joukkoon. Kiinan valtio on ollut olemassa tuhansia vuosia vaikkakin valtaapitäneet kansat ovat valtiossa vaihtuneet lukemattomia kertoja. Kiinassa on myös kuuluisa Kiinan muuri, jonka astronautitkin ovat havainneet avaruuslennoillaan ja jonka harjalla minäkin toivon jonain päivänä käveleväni tuhansien muiden turistien joukossa.

En ole siis vielä matkustanut koskaan Kiinaan mutta olen kahdesti päässyt katsomaan Tampereen Vapriikkiin todella mielenkiintoisia Kiinaan liittyviä näyttelyitä. Ensimmäinen huikea kokemukseni oli 2013 kesällä kun Maailman kahdeksas ihme -näyttely oli Tampereella. Olin nähnyt terrakottasotilaat jo Tukholman Skeppsholmenin saaren kallioluolassa mutta Vapriikissa kolahti ja kunnolla. Keväällä toukokuussa vietin ikimuistoisen hetken Kielletty kaupunki -näyttelyn saleissa ihaillen ihan uskomattomia aarteita tuosta mystisestä paikasta.

Jos et vielä ole käynyt Tampereen Vapriikissa niin ei hätää sillä näyttely on avoinna 1.10. saakka.

Tarunomainen Kielletty kaupunki on maailman suurin palatsialue ja yli kymmenen kertaa kertaa laajempi kuin Ranskan Versailles. Tämä 72 hehtaarin alue sijaitsee Pekingin keskustassa. Aikoinaan alue oli Kiinan keisarien asuinalue ja maan hallintokeskus. Nykyään Kielletty kaupunki toimii palatsimuseona. Koko valtava kompleksi on malliesimerkki kiinalaisesta arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta. Kun Kielletty kaupunki valmistui 1420 vaikutti se seuraavan 300 vuoden ajan Qing-dynastian aikaisiin hallintorakennuksiin.

Ylimmän harmonian halli

Kielletty kaupunki on nimensä mukaisesti ollut salainen vallan keskus, jota on hallinnut keisari, Taivaan poika. Tavallisella kiinalaisella tai muillakaan kuolevaisilla ei ollut mitään asiaa korkeiden muurin sisäpuolelle menoon. Korkeat ja paksut muurit sekä leveä vallihauta pitivät huolen siitä, että keisari sai olla täysin rauhassa hoviväkensä kanssa viettäen omaa elämäänsä. Keisarillinen elämä on hyvin tarkoin säänneltyä ja rytmitettyä. Tuhatpäinen hovi piti seuraa keisarille muurien sisällä.

Keltainen väri oli varattu vain keisariperheelle.

Vapriikin näyttely esittelee Quing-dynastian (1644-1911) ja hovin ajan Kielletyssä kaupungissa. Qing-keisarit olivat Kiinan viimeisiä keisareita ennen tasavallan ajan alkua. Esineet, joita Vapriikissa näkee ovat suoraan tuotu Pekingin Palatsimuseosta. Oppaamme kertoi meille, että näyttelytilan hämärä valaistus johtuu siitä, että vanhimmat esineet eivät kestä kirkasta valoa. Lisäksi isoja silkkikankaita on vaihdettu useampaan kertaan näyttelytilassa etteivät ne kuluisi liikaa.

Vapriikin näyttelyyn on rakennettu keisarillinen valtaistuinsali ja huvimaja. Näyttelyssä nähtävillä on mm. upeita silkkimaalauksia, kalligrafiaa, kulta- ja jade-esineitä, vaatteita ja asusteita, koriste-esineitä ja posliineja. Lisäksi seinillä on isoja värikkäitä valokuvia Kielletystä kaupungista. Valtavan Ylimmän harmonian hallin edessä seisoessaan voi melkein kuvitella olevansa mukana tuossa kuvassa. Myös kauniin värikkäitä lyhtyjä on siellä täällä näyttelytilassa luomassa tunnelmaa.

Kullatusta pronssista tehty, korukivin koristeltu Amitabna buddha.

Meillä oli käyntimme aikana opastettu kierros ja pakko kyllä todeta, että paljon enemmän saa irti kun opas kertoo vaikka toki näyttelyssä on hurjan paljon informaatiota esillä esineistä muutenkin. Oppaamme kertoi meille elävän esimerkin keisarin jalkavaimoista, joita oli yhteensä 3000. Jos keisari halusi "tavata lähemmin" jonkun häntä miellyttävän jalkavaimon sai valittu jalkavaimo keisarilta kulkuvan. Jalkavaimo käärittiin alastomana mattoon ja kuljettiin keisarin luokse. Kun tapaaminen keisarin kanssa oli ohi jalkavaimo "kuurattiin puhtaaksi" estäen näin ettei keisarillisia jälkeläisiä syntyisi jalkavaimon kanssa.

Jalkavaimon kullatusta messingistä tehty kulkulupa keisarin luokse. 

Keisarin valtaistuin ja elefantti

Kielletyn kaupungin alueella oli myös eunukkeja. Nämä nuoret miehet olivat tulleet keisarilliseen hoviin töihin. Tullessaan tähän pestiin miehet olivat samalla myös luopuneet sukukalleuksistaan joten saksituista miehistä ei ollut pelkoa jalkavaimojen suhteen. Eunukkien sukukalleuksia säilytettiin alkoholiliuoksessa lasipurkeissa, jotta he kuolemansa jälkeen voisivat olla kokonaisia. Aika suuri uhraus työpaikasta...

Korokepohjakengät, joilla pystyttiin sipsuttelemaan keinuvasti ilman jalkojen typistystä.

Kiinalaisten naisten jalat on perinteisesti typistetty koska se oli merkki vauraudesta sekä yläluokkaisuudesta. "Mitä pienemmät jalat naisella oli sitä kauniimpi hän oli" uskottiin muinoin Kiinassa. Jalkojen sitomisella haluttiin myös osoittaa, että kaupunkien yläluokkaisten naisten ei tarvinnut tehdä maataloustöitä. Sidottuja jalkoja pidettiin myös seksuaalisesti kiihottavina. Tapa oli äärimmäisen kivulias ja sitä yritettiin kieltää mutta lopullisesti typistys lopetettiin vasta kommunistien tultua valtaan.

Vapriikin vitriinissä on mantsunaisten "kukkaruukkukenkiä", joilla he pystyivät sipsuttelemaan keinahtelevasti samalla tavalla kuin ne naiset, joiden jalat oli typistetty. Näillä kengillä ei taatusti ole pystynyt etenemään kovin rivakasti, tuumin näyttelyssä. Nämä kengät kuin saattoivat olla peräti 20cm korkeat. Tuo koristelu oli aika huikea myös!

Myös uskonto on läsnä Kielletty kaupunki -näyttelyssä. Buddhalaisuutta näyttelyssä edustaa kullatusta pronssista tehty, korukivin koristeltu Amitabna buddha. Lisäksi nähtävillä on kaunis kolmiulotteinen kulta mandala. jossa on jalokiviä. Näyttelyssä on esillä myös naisellisia esineitä: hiusneuloja, korurasioita ja rannerenkaita.

Koristeellinen pöytäkello, joka sisältää myös soittorasian. 

Keltainen väri oli varattu vain keisarilliselle perheelle. Qing-dynastian keisarillisessa kaavussa on etumuksessa myös keltainen lohikäärme, Vanhassa kansaperinteessä kerrottiin, että ensimmäiset kiinalaiset hallitsijat olivat lohikäärmeitä, jotka ottavat ihmisen muodon hallitakseen ihmisiä. Keisarillinen tunnus on siis viisivarpainen lohikäärme. 

Vaikka Pekingissä ei ollakaan niin Vapriikin Kielletty kaupunki -näyttelyssä edetään julkisesta osasta yksityisempään osaan. Näyttely on rakennettu ilmansuunnat huomioiden fengshuin oppien mukaan oikein ja keisarillinen valtaistuin osoittaa etelään kuten sen pitääkin. Näyttely on mielestäni erittäin mielenkiintoinen joten Marjon matkassa suosittelee tutustumaan ja hyvin  vielä kun ehtii ellei sitten halua matkustaa Pekingiin :)

Vapriikki tarjosi opastuksen Kielletty kaupunki -näyttelyssä toukokuussa 2017.