Nissbackan kartanon veistospuisto - vaikuttava kokonaistaideteos Sotungissa

Nissbackan kartanon veistospuistosta on vaikea kirjoittaa vain sanoja muodostaen niistä lauseita kuvailemaan tätä ainutlaatuista paikkaa. Tässä veistospuistossa pitää ehdottomasti päästä kävelemään, kuuntelemaan, haistelemaan ja kokemaan se kokonaistaideteos, jonka historiallinen maisema ja kuvanveistotaide muodostavat yhdessä. Nissbacka on todella vaikuttava. Kartanopuisto ilman kartanoa mutta maisema täynnä vanhoja puita ja ilmaisuvoimaisia kuvanveistäjä Laila Pullisen veistoksia sekä taideteoksia. Tällä paikalla on oma henkensä ja historian kerroksellisuus. Nissbackassa aikakäsitys katoaa kun antaa ympäristön sekä taiteen puhutella itseään.

Laila Pullinen, Ensimmäinen Apollo (Magnus Ramsay) 1970

Nissbackan kartanon historiaa tunnetaan jo 1540-luvulta saakka kun Ruotsin vallan aikana aloitettiin Suomen väestön ja varallisuuden kartoitus kuninkaalle veromaksua varten. Nissbacka toimi verohelpotusta saavana säterirusthollina aina 1700-luvulle saakka. Nissbackan kartanon puistossa on edelleen vanhoja, paksurunkoisia ja suojeltuja puuvanhuksia. Kulkiessani vihreällä nurmella mietin mitä kaikkea puut kertoisivatkaan jos ne osaisivat puhua. Tarinoita satojen vuosien takaa...ajasta jolloin kaikki oli kovin erilaista kuin nykyään...kertomuksia menneisyydestä.

Ramsay-suvulle Nissbackan kartano siirtyi 1895. Ramsay-suku on alunperin lähtöisin Skotlannista ja suku päätyi aikoinaan Livonian (entisen Baltian) kautta Suomeen. Nissbackan kartano oli Laila Pullisen aviomiehen Magnus Ramsayn lapsuudenkoti. Kartanon maita on ollut laajimmillaan peräti 356 hehtaaria kun Nissbackan maa-ala on kutistunut nyt 3,6 hehtaariin. Voimakas kaupungistuminen, maaltamuutto taajamiin ja lähiöiden rakentaminen 60-luvulla vaikuttivat myös kartanoon ja sen maihin. Lähelle rakennettiin Hakunilan betoniset kerrostalot ja metsä peltoineen muuttui esikaupunkialueeksi.

Vuonna 1983 Vantaan kaupunki uhkasi pakkolunastaa myös loputkin maat Ramsayn perikunnalta rakentaakseen läheisille pelloille lisää 8-kerroksisia taloja. Nissbackan veistospuisto sai tällöin alkunsa kun Laila Pullinen ja Magnus Ramsay lunastivat kartanon itselleen suojellakseen vanhan perinnemaiseman ja sen rakennukset. Valitettavasti arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnittelema kartanon hirsinen päärakennus paloi jo 1936. Palaneen kartanon rauniot (portaat, terassit, kellarikerros ja upea terassikatos pylväineen) kunnostettiin 2015 yhdessä Vantaan kaupungin ja kaupunginmuseon kanssa. En ehtinyt veistopuistokierroksellani katsomaan tätä "Hakunilan Akropolista" mutta ehdottomasti haluan sen nähdä.

Laila Pullisen veistoksia on mahdollista päästä katselemaan kesäaikaan Nissbackan veistospuistoon Pullisen pojan Jean Ramsayn opastuksella. Tämän kesän viimeiset esittelyajat ovat 20.8. ja 27.8. klo 14 ja puisto on avoinna 12-16. Esittelykierros on erittäin informatiivinen sekä lämminhenkinen ja minulle tuli tunne "joko tämä nyt jo loppui". Olisin voinut kuunnella kertomuksia Pullisen töistä ja taiteilijan elämästä paljon pidempäänkin. Tässä esittelyssä on tunnetta ja syvyyttä!

Laila Pullinen, Hengen Peili 1976

Esittelykierros aloitetaan vuonna 1912 rakennetusta viljamakasiinista. Rakennus on kahden ahvenanmaalaisen arkkitehdin suunnittelema ja luonnonkivet ovat läheiseltä pellolta kalkkilaastin avulla yhteen muurattuja. Suomessa vastaavia rakennuksia on vain 12 ja tästä tulee mieleen Raaseporin linna. Tilassa on esillä viitisenkymmentä Laila Pullisen pienempää työtä. Viljamakasiinissa on jännä valo ja tilan korkeus kiviseinineen antaa sinne upeat puitteet taiteelle.

Laila Pullinen, Surullinen uni (Magnus Ramsay) 1974

Laila Pullinen töissä minua itseäni on aina viehättänyt itse taiteen lisäksi myös se, että työt ovat naisen tekemiä. Kivi ja pronssi materiaaleina ovat aika miehekkäitä ja naiskuvanveistäjiä Suomessa on huomattavasti vähemmän kuin miespuoleisia kollegoita. Laila Pullinen sairasteli paljon nuoresta lähtien ja tuberkuloosin seurauksena hänen toinen keuhkonsakin tuhoutui. Tuberkuloosiparantolassa alkoi myös kuvanveistäjä ura kun Pullinen oppi veistämään savea. Painava kiven ja metallin työstäminen ja veistosten "tanssittaminen" siis siirtäminen on vaatinut hyvää kuntoa ja voimaakin. Pullinen kuoli 2015 mutta hän veisti vielä viimeisinä vuosinaan vaikka oli saanut aivoinfarktin 2004. Ihailtavaa sitkeyttä ja periksiantamattomuutta!

Laila Pullinen, Jeanne d'Arctic 1974

Makasiinin töistä minuun teki suurimman vaikutuksen pronssinen Jeanne D'Arctic -veistos. Jean Ramsay kertoi, että Laila - kuten hän äitiään kutsui - teki vain yhden teoksen, jonka nimi on Omakuva. Jean näkee tässä työssä äitinsä toisen omakuvan "Pronssiveistoksen ruumis on riutunut, laiha ja heikkokin mutta sen henki on vapaa ja vahva taustalla." 

Laila Pullinen on itselleni ollut juuri pronssi- ja kiviveistosten tekijä joten yllätyin hänen työstäneen myös romurautaa, puunkantoja, kierrätettyä paperia ja villalankaa. Hauska pienveistos syntynyt myös toimimattoman kirjoituskoneen kirjasinvarsista. Makasiinissa kannattaa katsahtaa myös kaunista Pullisen tekemään vaaleasävyistä ryijyä, joka roikkuu oviaukon lähellä makasiinin katosta.

Laila Pullinen, Seisova 1958 ja Ryijy 1981

Makasiinin ulkopuolella on hyvin mielenkiitoinen maareliefi Muinainen meri. Näillä paikoilla ovat aikoinaan iskeneet rantaan Yoldianmeren aallot jääkauden jälkeen noin 8000 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua. Laila Pullinen on muovannut aallot maahan siihen missä aikoinaan on ollut merenranta. Osana teosta on Viimeiset, jossa Viimeinen Flora ja Viimeinen Apollo seisovat alastomina rannalla. Me olemme osa luontoa ja meidän on pidettävä myös siitä huolta ettei luonto ja elintärkeät ekosysteemit kasveineen ja eläimineen häviä tältä maapallolta on minun oma tulkintani tästä teoksesta. Olisi myös mielenkiintoista nähdä tämä taideteoskokonaisuus talvella. Nyt ympärillä oli paikallisen maanviljelijän kesantopelto, joka heilui heinäkuun viimeisten päivien tuulessa auringon paistaessa. Talvella valo olisi erilaista ja varjot myös. 

Laila Pullinen, Viimeiset (Viimeinen Flora / Viimeinen Apollo) 1970

Laila Pullinen, Muinainen meri (Jääkauden jälkeinen ranta) 1987

Seuraavaksi siirrytään kiertämään Nissbackan veistospuiston ulkona olevia veistoksia. Laila Pullinen käytti metalli ja kivi materiaaleja, jotka tulisivat kestämään aikaa ja säilyisivät tuhansia vuosia eteenpäin muuttumattomina kuten antiikin Kreikan ja Egyptin muinaiset veistokset. Kreikan mytologian Sisyfos sai tehtäväkseen vierittää ikuisuuden kiveä mäkeä ylös huijattuaan kuolemaa. Pullisen Sisyfos veistos näyttää edestäpäin katsottuna hyvin voimakkaalta kiveä kannattavalta hahmolta. Mutta kun katsoo sitä sivusta tai takaa huomaa, että ylempi kivi on juuri tippumaisillaan alas Sisyfos raukan hartioilta ja vierimässä taas alas vuorenrinnettä. 

Laila Pullinen, Sisyfos 2001

Teoksia katsoessa kadottaa jotenkin tajun siitä kuinka painavia nämä oikeasti ovatkaan ja miten näitä on muokattu hiomalla. Kivi materiaalina on hyvin minusta miehistä ja silti se on Laila Pullisen käsissä taipunut kauniisiin muotoihin ja hiottuna kivestä sen kauneus tulee vielä paremmin esille. 

Laila Pullinen, Dike, Oikeuden jumalatar (Omaggio à Isto) 2003

Laila Pullinen, Vestan Neitsyt I-III 2008

Veistospuiston esittelykierros päättyy entiseen navettarakennuksen osaan, joka on toiminut kuvanveistäjä Pullisen ateljeena. Myös tämän rakennuksen edustalla on komeita valkoisia pilareita, joilla on aikoinaan ollut tapana koristella myös tavallisia talousrakennuksia maatiloilla. Loput navetasta sekä vieressä ollut sikala on purettu. Sikalasta on jäljellä enää lieteallas, joka näyttää ihanan romanttiselta entiseltä uima-altaalta. Purettujen rakennusten kivistä on rakennettu Helsinge-muistomuuri Laila Pullisen suunnitelman mukaisesti. Tämän muurin edestä löytyy viimeinen Muinaisen meren aalloista. 

Ateljee rakennuksessa on esillä myös Laila Pullisen töitä kuten nämä muotokuvareliefit. Pullinen on tehnyt mm. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin kaksoismuotokuvan sekä monien muiden ajan merkkihenkilöiden vastaavia muotokuvia. Tuntuu siltä kuin kuvanveistäjä olisi ollut täällä töissä vielä hetki sitten. Ikkunassa on kananverkosta tehty kipsimuotin malli ja työkaluja ikkunalaudalla. Tilassa on kauniita isoja mustavalkoisia valokuvia Pullisesta työstämässä veistoksia. Laila Pullinen on ollut kaunis nainen ja Italiassa vietettyjen vuosien aikana hän oppi myös pukeutumaan tyylikkäästi kuten italialaiset aina tekevät.  

HAMin Modernia elämää -näyttelyssä oli esillä Laila Pullisen suurikokoinen räjäytysteos Aurinko tunturissa. Näyttely päättyi nyt 30.7. ja tekemääni postaukseen näyttelystä en laittanut oheista valokuvaa. Upean ison teoksen kuvaaminen oli vaikeaa kun paikalla oli paljon ihmisiä koko ajan. 

Laila Pullinen kutsuttiin tekemään Montrealin maailmanäyttelyyn 1967 Outokummun kuparilevyistä taideteosta, joka sai nimekseen Aurinko tunturissa. Teos on valmistettu räjäyttämällä kuparilevyt betonilla vahvistettujen kipsimuottien päälle Outokummun Harjavallan tehtaalla hiekkakuopissa. "Laila Pullisen mukaan teos ilmentää informalismin keinon luonnonvoimien sisäistä liikettä, auringon laskua, Lapin jylhää tunturimaisemaa varjoisine rinteineen ja tuulten muovaamia lumihankia." HAM teoksen esittelyteksti. Ateljeessa on nähtävillä yksi teoksen yhteydessä tehty kuparilevy. 

Virallinen Nissbackan veistospuiston kierros päättyy ateljeerakennukseen mutta minulla oli mahdollisuus tutustua Jean Ramsayn opastuksella myös yksityiskotiin. Tänä kesänä vierailevat ryhmänä ovat päässeet sopimuksesta myös tänne kotimuseoon, joka on entinen pehtoorintalo koska itse kartanorakennus tuhoutui tulipalossa. Ehkä jo ensi kesänä tänne pääsevät myös muut kiinnostuneet vierailemaan. 

Kotimuseossa on lämpimän kotoinen taiteilijakodin ilmapiiri ja siellä on esillä Laila Pullisen henkilökohtaisia valokuvia: sodassa kuolleen Paavo isän viimeinen kuva Syväriltä viikkoa ennen hänen kaatumistaan 1941, Tyyni äidin kuva Nissbackassa 2001 ja muita rakkaita esineitä. Oma valokuvani Pullisen vanhemmista epäonnistui mutta tästä linkistä löytyy kaunis kuva heistä.

Olohuonetilaa hallitsee iso musta flyygeli ja seinillä on taiteilijaystäviltä saatua taidetta. Laila Pullisen omia piirustuksia on esillä mutta muita töitä ei kotona ole nähtävillä. Paljon kuivatettuja ruusuja, jotka kuvanveistäjä on saanut 60-vuotispäivänään. Runsaasti kirjoja hyllyssä ja siellä joukossa myös kirja brittiläisestä kuvanveistäjästä Barbara Hepworthistä, joka oli Henry Mooren aikalainen. Pullisen esikuvia kuvanveistossa ovat olleet Michelangelo ja Hepworth, kertoi Jean Ramsay.

Laila Pullinen syntyi Terijoella Karjalassa, josta hän joutui lähtemään äitinsä ja sisarustensa kanssa evakkoon ja sotaa pakoon. Ruokailutilan seinällä on Lailan äidin Tyyni Pullisen naivistisia maalauksia, joissa hän kuvaa Terijoen maisemia. Pullisen isä kaatui jatkosodassa. Naivistiset maalaukset olivat minusta kauniita ja kun kuulin, että ne oli maalattu ihan ulkomuistista hämmästyin.

Haluan lainata tähän loppuun hieman erikoisemman kuvan Laila Pullisesta. Syy miksi hänellä on kädessään ase johtuu siitä, että tuolla aseella ammuttiin reikiä Outokummun kuparilevyihin. Kuten ranskalais-amerikkalainen Niki de Saint Phalle myös Laila Pullinen käytti siis asetta tehdessään taidetta. Tästä voit kurkistaa miltä Saint Phallen erikoiset ampumisteokset näyttivät Taidehallin näyttelyssä viime marraskuussa. 

Kuvanveistäjä Laila Pullinen kädessään STEN-konepistooli

Kuva: Helge Heinonen, JOKA, Museovirasto - lainattu Nissbackan nettisivuilta

Nissbackan veistopuistoon ehtii vielä kahtena sunnuntaina katsomaan taidetta!