Kultaranta - komea graniittilinna puutarhalla tasavallan presidentille

Kultaranta Naantalissa avasi minulle porttinsa nyt elokuussa. Pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan kohteessa, johon lapsuudessani olimme kerran yrittäneet perheen kanssa mutta kaikki opastetut kierrokset olivat jo ihan täynnä. Muistan miten pettynyt ja vihainen olin! Pari kesää sitten kun edellisen kerran kävin "loistavan auringon kaupungissa" en yksinkertaisesti enää ehtinyt mukaan Kultaranta kierrokselle teen nauttimiselta Villa Randalassa. Ikävä kyllä tämä hurmaava Villa Randala on viime vuoden loppussa lopettanut toimintansa Naantalissa. Voi miten ikävä juttu koska se oli aivan huikea paikka istuskella ja nautiskella herkkuja teen kera...

Kultaranta on aikoinaan kuulunut yhdelle Suomen rikkaimmista miehistä Alfred Kordelinille. Alunperin nämä Luonnonmaan maa-alueet ovat muodostaneet Kultarannan tilan, joka joutui pakkohuutokaupattavaksi 1906. Kultarannan ja pari muutakin tilaa lunasti itselleen alunperin Raumalta kotoisin oleva, kouluja käymätön merimiehen poika Alfred Kordelinin. Kordelin vaurastui ostamalla konkurssipesiltä kauppaliikkeitä ja tehtaita myyden ne sitten voitolla eteenpäin. Voittorahat Kordelin sijoitti edelleen kutoma- sekä metalliteollisuuteen ja hänen varallisuutensa vain kasvoi kasvamistaan.

Alfred Kordelin oli ostanut itselleen jo aiemmin Mommilan ja Jokioisten kartanot sekä Reposaaren höyrysahan. Kordelinin onnistui siis muutamassa vuosikymmenessä kerätä itselleen aivan valtavan omaisuuden. Kultarantaan Naantaliin Kordelinin päätti rakennuttaa kesäasunnon, jonka arkkitehdiksi palkattiin Lars Sonck. Sonck suunnitteli jylhän graniittilinnan 18 metriä merenpinnasta olevalle kalliolle. Alunperin linnaa oli kyllä kaavailtu ihan rannalle. Kansallisromanttinen kivilinna valmistui vuonna 1916 ja se käsittää nykyään peräti 19 huonetta. Valitettavasti Alfred Kordelin ei itse ehtinyt nauttia Kultarannan kesäasunnostaan ja puistosta kuin vuoden päivät ennen kuin hänet surmasi venäläinen matruusi Suomen itsenäisyyden kahinoissa Mommilan kahakassa. Tästä tapahtumasta on tehty elokuvakin Mommilan veriteot 1917 ja mielestäni olen itsekin sen joskus teeveestä nähnyt. Ikävä kohtalo menestyneelle liikemiehelle, joka kuoli vain 49-vuotiaana.

Munkkimäki

Alfred Kordelinin oli naimaton eikä hänellä ollut perillisiä. Kordelinin testamenttaaman omaisuuden turvin perustettiin hänen nimeään kantava suomenkielinen kulttuurirahasto tieteen ja kulttuurin edistämiseksi. Myöhemmin se muuttui Alfred Kordelinin säätiöksi. Ensimmäiset stipendit säätiö jakoi jo 1920 ja nyt kuluvan vuoden hakemukset pitää jättää 30.8. mennessä säätiölle. Säätiö toimii Kruunuhaassa Mariankatu 7:ssä ja olen työni puolesta päässyt vierailemaan siellä muutamia kertoja. Säätiö jakaa vuosittain myös neljä palkintoa. Ensimmäinen palkinto jaettiin 1920 ja sen sai Jean Sibelius. Viime vuonna palkinnon saajat olivat kuvataiteilija Antti Tanttu, suomen kielen professori, emerita Kaisa Häkkinen, toimittaja ja tietokirjailija Rauli Virtanen sekä professori Markus Jäntti.

Alfred Kordelinin kuoleman jälkeen Kultaranta siirtyi ensin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle ja vuonna 1923 Suomen tasavallan presidentin kesäasunnoksi. Linnan sisäosia korjattiin ja sitä laajennettiin 1929 nykyiseen huonemäärään. Linnan tornista avautuu varmasti huikeat näköalat Naantaliin ja myös Muumimaailmaan, joka on siis presidentin kesäasunnon naapurissa. 

Kun tasavallan presidentti on Kultarannassa liehuu salossa Suomen valtion lippu. Olin ennen Kultarantaan menoa kuullut rouva Jenni Haukion avaavan samana päivänä starttaavan Naantalin Saaristolaisvenepurjehduksen. Ikäväkseni olimme vain vastakkaisella puolella kun presidenttipari kirkon puoleisella laiturilla seremonioissa. Presidentti näytti olevan kesäisesti shortseissa mutta tasavallan ihanaa ykköskoiraa Lennua ei näkynyt :) 

Yksi puiston lukuisista huvimajoista. Presidentti Mauno Koiviston tytär Assi Koivisto vihittiin aikoinaan yhdessä Kultarannan huvimajoista. Ehkä juuri tässä kauniissa huvimajassa.

Kuva: Iltalehti 25.5.2017

Kultarannassa on kivilinnan lisäksi myös muita kauniita rakennuksia kuten Munkkimäki (taloa kutsutaan myös nimellä Villa Waltonen) ja Pikkulinna, jotka ovat pääasiassa henkilökunnan käytössä. Opastettuja kierroksia Kultarannan puutarhaa järjestetään aina kesäisin (kesä-elo) mutta omatoimisesti puutarhaan voi tutustua syys-lokakuun aikana aina perjantaisin klo 18-20. Kordelinin toive oli aikoinaan ollut myös se, että muutkin ihmiset pääsisivät nauttimaan tästä kauniista alueesta. 

Punatarha

Kultarannan alue jakaantuu kolmeen osaan: metsäpuistoon, muotopuutarhaan ja hyötypuutarhaan. Elokuun opastetulla kierrokselle kuljimme puistossa lähinnä upeassa muotopuutarhassa. Metsäpuutarha sijaitsee lähellä pohjoispuolella lähellä kivilinnaa ja se on alueista vanhin. Täällä puutarha on lähes luonnontilassa muutamia hiekkapolkuja lukuunottamatta. Metsäpuistossa on myös aikoinaan sijainnut Kordelinin rakennuttama kelkkarata, josta on pystynyt laskemaan meren jäälle kelkallaan talvisaikaan.

Sinitarha

Kultarannan puutarha on Suomen ensimmäisiä ja parhaiten säilyneitä arkkitehtonisen tyylin mukaisia muotopuutarhoja. Muotopuutarhassa on otettu vaikutteita vanhoista eurooppalaisista puutarhoista ja englantilaisesta Arts and crafts tyylistä. Symmetria puutarhan keskiakselin ympärillä, muotoonleikatut kuusiaidat, hiekkakäytävät ja totta kai nurmikenttiä. Kultarannan puutarhan suunnittelivat Svante ja Paul Olsson. Isä Svante on suunnitellut Tähtitorninmäen ja Eläintarhan puistot. Poika Paul puolestaan yhden Helsingin kauneimmista puistoista, Eiranpuiston.

Aimo Tukiainen, Suomen Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan luonnos 1954

Kultarannan puistossa on ihan huikean korkeita pylväshaapoja. Ne seisovat ylväänä rivissä muodostaen kujia, joiden läpi on tunnelmallista kulkea. Muotopuutarha on puiston suurin ja sen pinta-ala on peräti 16 hehtaaria. Muotopuiston keskiosaa kutsutaan medaljongiksi ja se on koko Kultarannan keskus. Hyvinhoidetut nurmikkoalueet ulottuivat minusta silmänkantamattomiin.

Johannes Haapasalo, Lohdutus 1936

Muotopuutarhassa kukkivat vielä ruusut ja sieltä näitä kaunokaisia löytyy peräti 7500 kappaletta. Ruusuille on annettu hauskoja nimiä: Tellervo, Presidentti Kekkonen, Astrid Lingren, Tarja Halonen :) Muotopuutarhasta löytyy myös puna-alue ja sinialue, jossa kukki todella  rehevästi. Siniset helitroopit olivat oppaamme mukaan oivallisia kukkia, joita aviomiehien kannattaa antaa omalle anopilleen. Niiden vaniljainen tuoksu kuulemma rauhoittaa.

Tämän kaariportin takana olisi Kultarannan komea graniittilinna mutta sinne puutarhakierroksella ei päästä. Kävelimme hiekkatietä kiltisti presidentin kesäasunnon ohitse kohden rantamaisemia. Tätä osaa Kultarannasta kutsutaan siis metsäpuistoksi.

Aika oivalliset maisemat presidenttipariskunnalla on Naantaliin. Viereinen saari on todella Muumimaailma ja siellä sitten vähän erilaisia asukkaita. Tällä rannalla poltetaan perinteinen presidentin juhannuskokko juhlistamaan juhannusaattoa. Kokkoa ei enää sytytetä luotojen päälle ettei lintujen pesiminen häiriinny vaan se poltetaan pontonien päällä vedessä.

Näitä Kultarannan portaita presidentti Urho Kekkonen oli juossut ylös ja alas koska oli urheilumiehenä kova kävelijä ja juoksija. Jokainen presidentti on tuonut mukanaan Kultarantaan omia juttujaan. Mauno Koiviston aikana rakennettiin lentopallokenttä. Martti Ahtisaaren golfauto on edelleen henkilökunnan käytössä Kultarannan alueella. Tarja Halonen rakennutti koripallokentän. Koivistot pyöräilivät myös mielellään Rymättylän tietä ja Ståhlberg oli aikoinaan harrastanut ammuntaa. Varmasti myös Tarja Halosen Rontti ja Miska kissat ovat ulkoilleet täällä kuten nyt Lennukin vaikka emme hänestä vilahdustakaan nähneet.

Hyötyviljely on aina ollut osa Kultarantaa. Täällä hyötypuutarhassa ja kasvihuoneissa kasvatetaan kukkien lisäksi, kurkkuja, tomaatteja, maustekasveja ja viinirypäleitä. Avomaalla puolestaan tuotetaan perunaa ja muita juureksia sekä sipuleita, lehtivihanneksi ja yrttejä omiin tarpeisiin. Hedelmätarhassa kypsyvät omenat, päärynät, luumut ja muut marjat. Täällä Kultarannassa kasvatettuja tuotteita tarjoillaan myös Itsenäisyyspäivän vastaanotolla Presidentinlinnassa. Kultarannassa on myös mehiläisiä, jotka tuottavat hunajaa. Yhden kasvihuoneista presidentti Niinistö on muuttanut neuvottelutilaksi - vähän erilainen kokouspaikka mutta varmasti virkistävä!

Presidentti Tarja Halosen ajasta lähtien on Kultarannan puistossa järjestetty aina kesällä taidenäyttelyitä. Tälläkin kierroksella näkyi tuttujakin töitä kasvillisuuden seassa. Kordelinin tarkoitus oli perustaa Kultarantaan myös veistospuisto mutta hanke jäi kesken. Puiston kaunein patsas on minusta Johannes Haapasalon uusklassistinen Lohdutus -veistos. Haapasalo oli ollut Auguste Rodinin opissa ja sen kyllä huomaa. Hurmaava veistos!

Puistokierroksen keltainen alue ihan liekehti väreistä. Keltaiset ja punaiset daaliat olivat parhaimmillaan ja näistä kukista minulle tulee aina mieleen isoäidin kukkapenkit. Tämän värikkään kukkaistuksen vierestä löytyvät myös Martti ja Eeva Ahtisaaren istuttamat syntymäpäivälahja puut. Myös Gotlannin kalkkikivestä tehtyjä puutarhalaattoja oli kiva katsella kävellessään ja etsiä niistä vanhoja fossiileja. 

Pekka Kauhanen, Kuutar ja Aurinkopoika

Kultaranta on elämyksellinen ja kaunis paikka. Seuraaville opastetuille kierroksille pääse ensi kesänä mutta syys-lokakuun ajan puisto on siis avoinna perjantaisin 18-20. Suosittelen!

Loviisan Wanhat Talot - Kuninkaanlammen lumous

Upea Loviisan Wanhat Talot tapahtuma päättyi eilen. Lauantain ja sunnuntain aikana pikkukaupungin kadut täyttyivät taas jälleen kerran meistä vanhoista taloista ja puutarhoista pitävistä kiertelijöistä ja katselijoista. Toki keräilijät ottivat myös suunnaksi  LWT:n sillä torin lisäksi monilla kaduilla ja pihoilla oli myynnissä kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa. Vietin itse koko lauantai päivän Loviisan kapeilla kaduilla aistien pikkukaupungin tunnelmaa ja vieraillen taloissa, joiden omistajista on tullut minulle vuosien mittaan ystäviä, joita mennään katsomaan ja kuuntelemaan heidän kuulumisiaan. Totta kai oma jännitys on myös siinä mitä kussakin talossa on tapahtunut sisustuksessa, pihalla tai puutarhassa edellisen käyntini jälkeen. On kiva yllättyä jostain ihanasta ideasta tai oivalluksesta toisen kotona ja napsia myös mukaansa uusia sisustusvinkkejä.

Tajusin, että en ole koskaan aiemmin Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa käynyt Kuninkaanlammessa. Olen vieraillut siellä Wanhan Ajan Joulukotien sekä Avoimien puutarhojen aikana mutta kesäinen Kuninkaanlampi on jostain kumman syystä jäänyt näkemättä ja kokematta. Nyt korjataan tilanne ja koska valokuvia tästä upeasta paikasta tuli räpsittyä oikein urakalla niin päätin omistaa koko tämän postauksen yhdelle LWT:n ihanimmista kohteista. Tämä paikka ansaitsee mielestäni ihan oman postauksen. 

Kuninkaanlammella on mielenkiintoinen ja vaiheikas historia. Talovanhus on rakennettu jo 1750-luvulla. Astuessaan sisälle Kuninkaanlampeen sukeltaa samalla Suomen historiallisiin tapahtumiin ja paikkoihin mukaan. Vuonna 1743 solmittiin Turun rauha Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä. Tämä Turussa allekirjoitettu sopimus päätti pari vuotta kestäneen hattujen sodan ja Venäjän miehityksen Suomessa. Rauhan myötä myös Venäjän raja muuttui Kymijokeen.

Rajalle perustettiin uusi kaupunki Degerby, joka muuttui pian Ruotsin kuningattaren Loviisa Ulriikan mukaan Loviisaksi, jolla nimellä me kaupungin nykyään tunnemme. Venäjän rajalle aloitettiin rakentamaan linnoitusta turvaamaan kaupunkia. Kuninkaanlammen nykyään punainen talo on ollut entinen upseerien asuinrakennus. Kun Loviisassa oli valtava tulipalo vuonna 1855 polttaen lähes koko kaupungin maan tasalle oli Kuninkaanlammen talo yksi pelastuneista. Ehkä hieman syrjäinen sijainti pelasti sen vai oliko sittenkin vain onnea matkassa... Talon ohi kulkevaa katua on nimitetty myös Kuninkaankaduksi.

Linnoitustyöt eivät edenneet ihan suunnitelmien mukaan kun Pommerin sota alkoi. Tällöin sodassa olivat keskenään Ruotsin ja Preussin kuningaskunnat. Historiasta löytyy muuten ihan lukematon määrä erilaisia sotia, joita on käyty Suomenkin historiassa. Pommerin sodassa ei onneksi menetetty alueita. Huvittavinta minusta on se, että Ruotsin kuningatar Loviisa Ulriika ja Preussin kuningas Fredrik II Suuri olivat sisaruksia. Veri ei ehkä ollutkaan vettä sakeampaa kun alueista on ennen kiistelty. Jos maailmassa nykyään kiistellä ja soditaan niin on näin ennenkin tehty...

Kuninkaanlampi - siis se veden täyttämä oikea lampi talon takana - on perua juuri näistä keskenjääneistä linnoitustöistä. Kuninkaanlammen puutarhassa on satoja vuosia sitten kävellyt kuningas Adolf Fredrik ja hänen poikansa Kustaa III on viettänyt yhden syksyn Kuninkaanlammessa. Tällä paikalla on ihan mielettömän mielenkiintoinen historia, joka minusta on edelleen aistittavissa täällä. Talo on päätynyt nykyisille omistajille 2002.

Kuninkaanlammesta jos mistä olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä ennen ja jälkeen remontin valokuvia. Talo on nykyään ihanan vaalea, valoisa ja raikas mutta tuskin se on ollut sitä ostovaiheessa. Ehkä nykyiset omistajat ovatkin tehneet jonkun leikekirjasen remontinvaiheista. En tiedä on onko huonejako ollut ihan erilainen kuin nykyään mutta alakerrassa on paljon avaraa tilaa. Yläkertaan ei pääse kurkistamaan mutta jotain mielenkiintoista sielläkin varmasti on...

Kuninkaanlammessa minä aina ihailen myös lautalattioita, jotka on maalattu valkoiseksi. En tiedä narisevatko ne yhtään mutta jotenkin talon hengen mukaan ne voisivat hieman narahdella kävellessä. Siitä tulisi mukavan kotoinen fiilis! Talon olohuone alakerrassa on kauniin sinisävyinen ja täällä huoneessa on aina joulukotien aikana kahvila, jossa nautitaan talon emännän Olgan ihanista venäläisistä piirakoista. Tässä talossa on myös kaksi söpöä kissaa, joita nyt LWT:n aikana ei näkynyt. Ehkä olivat piilossa jossain kun talossa kävi vieraita tasaiseen tahtiin.

Kuninkaanlammessa on kodikkuutta vaikka muille jakaa. En voi olla ihailematta kaikkia niitä kauniita kirjottuja liinoja, tyynynpäällisiä ja lukemattomia koristele-esineitä, joita tässä talossa on. Keittiössä joulukotien aikaan iso, kuparinen huuva/liesikupu luo todella kotoisen lämpimän vaikutelman keittiötilaan, joka toimii aina kahvin ja leivonnaisten ostopaikkana. Täällä varmaan leivotaan ja laitetaan paljon ruokaa rakkaudella. Ja niitä venäläisiä erikoisuuksia!

Yksi lempipaikoistani talossa on lasitettu veranta, joka on aina täynnä pelargonioita talvella. Totta kai myös Kuninkaanlammen puutarha on elämyksellinen paikka. Täällä on lukemattomia erilaisia kukkia ja sellaista rehevyyttä sekä vihreyttä, että tuntee olevansa kuin jossain kasvitieteellisessä puutarhassa. Ja sen varsinaisen Kuninkaanlammen rantaan kävely on myös elämys. Tuuheiden puiden reunustamaan lampeen ei aurinko pääse suoraan paistamaan joten siellä on aina vähän hämyinen ja maaginen valaistus. Täällä ne Ruotsin kuninkaalliset ovat joskus satoja vuosia sitten myös kävelleet...

Näin Kuninkaanlammessa taas itselleni myös uusia variaatioita tutuista kukista. En ollut koskaan aiemmin tutustunut tällaiseen violettiin verenpisaraan. Erikoinen väri! Omenat kypsyivät puissa ja punaiset isot viinimarjatertut odottivat poimimista. Tässä puutarhassa on varmasti paljon tehtävää mutta kauniilta täällä näytti nyt ja myös Avoimien puutarhojen aikana. "Tärkeitä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää." toteaa kiinalainen sananlasku monitahoisesti.

Patsas tuolla kasvien keskellä on myös mykistävän kaunis. Jättilaukot olivat jo kukkineet ja huomasin, että kuivuneita jättilaukon kukkia oli käytetty koristeena talon sisällä. Hauska idea!

Pihapiirissä on kaunis maapohjainen rakennus, jossa joulukotien aikana on joskus ollut risutaiteilija. Nyt siellä oli valtava hortensia ja taidetta. Oli kiva olla hetki hämärässä kynttilöiden valossa ja astua sitten takaisin päivänvaloon. Ensimmäiset sadepisarat saimme niskaamme juuri Kuninkaanlammessa. Yhdessäkään LWT-tapahtumassa ei ole aiemmin satanut eikä se nytkään kovin paljoa haitannut kun olimme varustautuneet sateenvarjojen kera. Harmitti vain, että taloihin kulkeutui paljon enemmän hiekkaa kun jalkineet olivat märkiä vaikka kenkiin laitettiin ne siniset tutut muovipussukat.

Kuninkaalammen ihana Cafe tarjosi myös sateensuojan kahvittelun lisäksi. Ja ne herkut! Täällä juodaan kahvit/teet aina ihanista oikeista posliinikupeista. Totta kai maistetaan emännän sekä suolaisia että makeita herkkuja ja ne ovat suussasulavia. On kiva istua tässä kahvilassa viipyillen ja nauttia kiirettömästi kupilliset kuumaa. Ja viime lauantaina myös odotella sateen loppumista :)

Kiitos Kuninkaanlampi taas jälleen kerran elämyksestä, vieraanvaraisuudesta ja herkuista.
Lisäpostausta tulossa vielä Loviisan Wanhojen Talojen muista kohteista joten pysythän kuulolla.