Sympaattinen Café Ivan & Alexander Inkoossa

Minä rakastan paikkoja, joihin liittyy tarinoita ja historian lehtien havinaa. Rakastan myös vanhoja punamultaisia taloja maaseudulla viljapeltojen keskellä ja Suomen kesää. Tänään ensimmäisen kesälomapäiväni kunniaksi pääsin vihdoin ja viimein vierailemaan Krämarsin luomutilan kesäkahvilassa Café Ivan & Alexanderissa. Ystäväni Minna vinkkasi tästä paikasta jo viime kesänä mutta en ehtinyt matkustaa silloin Inkooseen. Kesäkahvila Ivan & Alexander on nimittäin auki vain heinäkuussa joka päivä klo 12-19. Tänään oli juuri täydellinen päivä piipahtaa maalaisidyllissä nauttimassa kupilliset kuumaa ja jotain hyvää kyytipojaksi.

Kuvittelin ajavani Inkoon keskustaan päin mutta onneksi tarkistin netistä, että kesäkahvila löytyy osoitteesta Krämarssvängen 51 siis läheltä Mustion linnaa. Sinnekin olisi tehnyt mieli mennä mutta toisella kerralla kun on paremmin aikaa. Cafe Ivan & Alexander on vanhassa renkituvassa luomutilan pihapiirissä. Täällä tuli samanlainen fiilis kun joskus Ravintolapäivässä mennessään vieraan ihmisen kotiin syömään. Nyt tosin istuttiin isojen kastanjapuiden alla olevissa kodikkaissa istuinryhmissä. Renkituvan seinässä olisi ollut myös viehättävä "syvennys" kahdelle. Toki sateisella säällä voi tuvan sisälläkin istuskella nauttien talon tarjoamista luomuherkuista ja miljööstä.

Luomutilan emäntä Nina Långstedt istahti seuraamme kastanjanpuun alle kertomaan mistä kesäkahvila on oikein saanut nimensä. Krämarsin tilalla asui jatkosodan aikaan 1940-luvulla ainakin yhden kesän ajan kaksi venäläistä sotavankia Ivan ja Alexander. Sota-aikana Suomessa oli n. 64000 venäläistä sotavankia, joista ainakin muutama tuhat asui ja sai työskennellä maatiloilla. Muistan omien isovanhempieni kertoneen myös Vihtiin sijoitetuista vangeista. Apua maatiloilla tarvittiin kipeästi kun omat miehet olivat sodassa.

Venäläinen Ivan oli ollut nuori poika eikä hän ollut koskaan ennen nähnyt polkupyörää. Ninan isoäiti oli antanut hänen ajaa polkupyörällään jos maataloustöistä oli ollut vapaata. Vankeja ei säännöistä huolimatta oltu lukittu yöksi renkitupaan ja Ivan oli ollut ainakin yhden yön poissa tapaamassa muita vankeja. "Vangit söivät tuolla tuvassa ja isoäitini kertoman mukaan kaikki ruoka mitä Ivanille ja Alexanderille tuotiin syötiin aina loppuun. Kuitenkin vankien lähdettyä isoäiti oli huomannut, että kaappi oli täytetty ruualla ilmeisesti pahan päivän varalle." kertoi Nina.

Kun vangit sitten myöhemmin vietiin junalla takaisin Venäjälle (Neuvostoliittoon) olivat Ivan ja Alexander jättäneet kirjallisen viestin Ninan isoisälle Krämarsin isännälle Valtterille, että he ottaisivat yhteyttä. Valitettavasti tuota viestiä ei ole jäljellä ja eikä renkituvan vangeista kuulunut enää mitään.

Café Ivan & Alexanderin seinältä löytyy kolumni, jonka Nina on kirjoittanut lehteen. Minusta on upeaa, että hän on tehnyt unelmastaan pitää kesäkahvilaa totta ja jakanut tämä koskettavan tarinan myös meille kahvilavierailla. Jos luette tuon tekstin niin sieltä löytyy paljon yhtymäkohtia tämän päivän maailmanmenoon ja meidän asenteisiin. "Vi ska bry oss varandra, so där som människorna gör, för vad är vi annars?" Upeasti sanottu!

Kesäkahvilan tuotteet ovat kotona leivottuja ja niihin on käytetty onnellisten kanojen munia. Pihalla tepasteli kukko, kanajoukko ja oli siellä pieniä kananpoikasiakin. Nämä erikoisen näköiset kanat ovat Tyrnävän maatiaiskanoja. Tämä harvinainen maatiaiskanakanta on hauskan monivärinen. Nämä onnelliset kanat mennä viipottivat pitkin pihapiiriä ja poikaset siellä emokanan perässä kipittäen. Ne todella näyttivät onnellisilta!

Kahvilassa oli suolaista piirakkaa mutta me päädyimme ottamaan marenkiherkkua, jonka päälle oli kerätty ihan oikeita metsämansikoita. Nämä olivat muuten ensimmäiset tämän kesan metsämansikat, joita pääsin maistelemaan. Oman salaisen mansikkapaikkani marjat eivät ihan vielä ole kypsiä. Ehkä huomenna pääsen herkuttelemaan niillä. Tarjolla oli myös gluteenittomia tuotteita. Minulle käytiin vielä tekemässä oma annos marenkiherkkua kun valmiiden päällä oli pähkinöitä. Mukit olivat kaikki ihanan värikkäitä ja siellä joukossa yksi mansikkamuki. Itselläni on kotona tätä samaa mansikkasarjan lautasia ja kahvikuppeja - niin kesäistä! Myös Ahvenanmaan pannukakkua kermavaahdon ja hillon kanssa olisi ollut kylmävitriinissä omnomnom....silmät taas söivät enemmän kuin vatsa veti.

Perheen poika oli yhdessä serkkunsa kanssa tehnyt nämä liikuttavat tekstit tarjoilupöydän yläpuolelle roikkumaan pyykkipojilla narusta. Hän muuten rahasti meidän kahvit lisukkeineen ja rahojen käsittelykin sujui ihan äärettömän näppärästi vaikka ikää ei tainnut olla kuin 10 vuotta. Ihana vesseli!

Oma eksoottisuus paikkaan tulee Workaway-nuorista. Iloinen ranskalainen Penelope ja englantilainen avulias maataloutta opiskellut tyttö (anteeksi unohdin nimen) auttoivat valitsemaan herkkuja kahvilassa. Täällä vaihdettiin poskisuudelmia ja iloinen puheensorina täytti paikan kun heidän ystäviään tuli käymään kahvilassa. Mieletön mahdollisuus nähdä maailmaa ruoka- ja majoituspalkalla keräten samalla kokemuksia itselleen.

Kahvilan yhteydestä voi ostaa myös luomumansikoita ja perunoita. Nina kertoi, että he luomuviljelevät kauraa ja hernettä. Krämarsin tila tuottaa gluteenitonta kauraa, puhdas kauraa eli missään viljely- tai prosessivaiheissa se ei joudu kosketuksiin muiden viljojen kanssa. Huomasin kahvilan Facebook-sivuilta, että tilalla on järjestetty myös villivihannes kursseja.

Kahvilan viereisestä rakennuksesta löytyi myös pieni "garagesale" jossa voi piipahtaa kahvittelun jälkeen katsomaan olisi siellä jotain aarteita kotiinviemiseksi. Ainakin ihania patenttikorkillisia pulloja ja kivoja astioita näytti olevan. Kannattaa ehdottomasti kurkata kun sulattelee kahvilan herkkuja ja katsastaa pihapiiriä.

Vielä ehtii piipahtamaan ja herkuttelemaan Café Ivan & Alexandersiin Inkooseen! 

Kiitos tarjoiluista ja tarinoista ♥