Koivulahden Rapukartano tarjoaa elämyksiä sekä mielelle että kielelle

Navigaattoriin oli asetettu määränpääksi osoite Koivuseläntie 77 ja seuraava kohteemme Mänttä viikonloppureissulla olisi Koivulahden Rapukartano. Vilppulan keskustan jälkeen ylitimme idyllisen Kirkkosalmen sillan, Kalastajia pitkissä kahluusaappaissaan Savilahden puolella ja toisella puolella vilahti Vilppulan keltainen, vanha puukirkko koivikon keskeltä. Kirkkosalmessa näytti olevan myös vierasvenesatama, veneitä ja veneilijöitäkin.

Asfalttitie muuttui soratieksi kun käännyttiin Sammallammintielle. Pieni poni aitauksessa ja kauniita taloja vilahteli ohi. Paljon kauniita kesäkukkia poimittavaksi maljakkoon ojanpientareilla. Navigaattori kehoitti kääntymään taas ja ajotie tuntui kapenevan entisestään. Myös talot tien kahta puolen vähenivät ja metsä ympärillä näytti vain sakenevan. Matkaa määränpäähän olisi lähtöpisteestä vain reilut 10 kilometriä mutta jotenkin tuntui kun olisimme todellisen erämetsän keskellä. Voisiko täällä edes olla mitään vai oltiinko sittenkin ajettu jossain harhaan? Sitten tienviitta vasemmalle ja yhtäkkiä olimme ajaneet keskelle isoa hiekkapihaa ja saapuneet Rapukartanoon.

Ensimmäinen ajatus oli missä ihmeessä sitä nyt oikein mahdetaan olla? Minulla tuli mieleen vanhat karjalaiset perinnehirsitalot siis sellaiset mitä Bomba-talokin on Nurmeksessa. Parvekkeet ja rakennusten väritys vahvisti vain mielikuvaani. Lumo lifestyle blogin Tuuli näki taloissa yhtymäkohtia Coloradon hirsitaloihin. Myös erikoiset ylösalaisin maahan käännetyt puunrungot pistivät silmään tässä hiljaisuudessa. Vain linnunlaulua eikä yhtään liikenteen ääniä.

Jätimme auton parkkipaikalla ja samalla huomasimme nämä kaksi suloista harmaa norjanhirvikoiraa. Ulkoaitauksen asukit olivat valppaina ja totta kai haukullaan ilmoittivat myös isäntäväelle, että uusia vieraita oli tupsahtavat Rapukartanon pihapiiriin. Hyvää vahtikoira aineista molemmissa :) Kuulimme myöhemmin, että ovat oivallisia apulaisia myös metsästyksessä talon isännälle.

Rapukartanon isäntä ja yrittäjä Pasi Heinonen toivotti meidät tervetulleiksi. Pasin omille kotitiluksille on kymmenen vuotta sitten syntynyt tämä erikoinen ja upea kokonaisuus. Sukupolvenvaihdoksen myötä perinteinen maitotila on muuttunut uudenlaiseksi ravintola-matkailuyritykselle. Pasilla on jännän värikäs menneisyys eli hän on toiminut myös hieroja-fysioterapeuttina sekä Suomen naisten että miesten ampumahiihtojoukkueissa kiertäen ympäri maailmaa hiihtäjien kanssa. Tällä reissullamme minunkin alaselkääni vähän "rusitoitiin" kuntoon :)

Samoihin aikoihin kun maatila siirtyi Pasille 1995 oli Suomessa aloitettu täplärapujen istuttaminen rapuruton jälkeen Pirkanmaan reittivesille. Rapukartanon isäntä kaivoi tiluksille altaita rapujen kasvatusta varten, josta sitten on saatu sekä istukkaita vesistöihin että ruokarapuja ravintoloihin ja tukkuihin. "Mielessä virisi sitten myös ajatus miksei voisi itsekin perustaa rapuravintolaa" kertoi Pasi Rapukartanon syntymisestä. Pienestä ajatuksesta on siis kasvanut suuri ja upea kokonaisuus, jossa nyt oltiin ihmettelemässä ja tutustumassa. Olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä näitä rapualtaita mutta aikataulumme ei antanut myöden piipahtaa siellä.

Rapukartanon jylhä päärakennus on hulppea - peräti 725m²! Sieltä löytyy sekä kokous- että ruokailutiloja. Alakerran yhden kokoushuoneen voi tarvittaessa muuttaa vaikka tanssitilaksi kun katossa roikkui jo valmiiksi discopallokin :) Päärakennukseen voi majoittua myös seitsemään huoneen (2-4 henkilölle). Pasin intohimo oli selkeästi saunatilat, joita löytyi paljon ja niiden suunnitteluun hän suhtautui intohimoisesti.

Rapukartanon päärakennuksen sisustuksessa näkyi erähenkisyys ja luonnolliset materiaalit. Vaikka tilat on varustettu nykyaikaisilla laitteilla on ne piilotettu siten ettei erähenkisyys kärsi tiloissa. Ikkunoista avautui kauniit näkymät Vuohiselän välkkyvään veteen. Ollaan muuten saman vesistön rannalla missä Metsä Tissue valmistaa mm. Lambi ja Serla papereita Mäntänlahden puolella. Silti tuntuu siltä kuin oltaisiin jotain erämaassa koska tänne ei kantaudu mitään liikenteen kohinaa tai hälyä. Vai järvellä huutavia kuikkia voi kuulla tai satunnaista koiran haukuntaa. Muuten voi vain nauttia luonnonrauhasta ympärillään ja antaa mielen levätä.



Rapukartanon ruokakonsepti on ollut alusta lähtien "lähiruokaa luonnosta". Pasi on osaomistajana mukana myös Serlachiuksen Gösta-ravintolassa. Keittiömestari Pekka Terävällä on sormensa pelissä myös täällä Rapukartanon ruokatarjonnan suunnittelussa. Koska ollaan Rapukartanossa täällä myös tarjoillaan rapua ympärivuotisesti. Riistaa - sorsaa, kyyhkysiä, hirveä, poroa, peuraa ja karhuakin - tarjoillaan paljon. Pasi käy koiriensa kanssa metsällä myös mutta karhun liha ostetaan. Totta kai ruokatarjonnassa käytetään paljon paikallista kalaa mm. kuhaa. Lähimetsästä käydään poimimassa mustikoita, villiyrttejä, nokkosenlehtiä ja korvasieniä. Altia valmistaa Rapukartanolle omaa tillikossua rapujuhliin. Äärimmäisen makoisaa tarjottavaa saimme mekin nauttia.

Kuvissa näkyvät kauniit kukka-asetelmat ovat mänttäläisen Pian Kukka-Puodin tekemiä. Seuraavana päivänä oli Rapukartanossa juhlat ja kauniit kukat oli tuotu jo valmiiksi paikan päälle. Kävimme Tuulin kanssa vielä seuraavana päivänä piipahtamassa pikaisesti Piian kukkakaupassa. Suloisen kaunis kukkakauppa ja sen ulkopuolella oli ainakin kesäkuussa sellainen kukista tehty hauska valokuvauskehys, jossa voi ikuistaa itsensä ottaen vaikka selfien.

Lisää majoitustiloja löytyy Merta-uudisrakennuksesta, joka valmistui 2013. Vanha päärakennus on siis aidosti vanha mutta majoituspuoli on tehty näyttämään vanhemmalta kun mitä se on. Aika taidokkaasti tehty! Pääsimme kiertelemään täällä Pasin opastuksella ja täytyy sanoa, että melkoisen hulppeita sviittejä ja premium huoneita löytyy vähän erilaisilla luontoteemoilla. Merrasta löytyy huonetiloja myös liikuntarajoitteisille. Ja totta kai myös erilaisia saunoja :)

Sviitit Hummeri ja Kuningasrapu tarjoavat oman saunan ja porealtaan sekä lisämajoitustilaa parvelta 2-3 henkilölle. Minua viehätti sisustuksessa se miten paljon täällä oli käytetty kotimaisia tuotteita. Plussaa! Kun kerran ollaan Suomessa pitää suomalaisuuten näkyä sillä Rapukartanossa käy paljon ulkolaisia vierailijaryhmiä. 

Merrassa on 18 premium huonetta ja yksi asunto pitkäaikaiseen asumiseen. Myös kaikissa näissä huoneissa on oma parveke ja huoneet on tehty luontoteemoittain. Tässä tunnnelmia hirvi- ja apilahuoneista. Vihreäteemaiset huoneet olivat myös rauhoittavan tyylikkäitä. 

Juuri ennen meidän vierailuamme oli valmistunut upouusi kokoustila Karhunpesä järvenrannalle. Olisi kyllä melko ainutlaatuista istua kokouksessa ja katsella sinistä järvenselkää. Tilasta löytyvät kaikki tarvittavat av-välineet ja mikä parasta tilan yhteydessä on myös oma grillikota. Eikä mikä tahansa kota vaan tämä on varustettu led revontulivaloilla. Täälläkin erämaa teema jatkuu luontevasti.

Rapukartano on oivallinen paikka järjestää erilaisia juhlatilaisuuksia. Päärakennuksen takaa löytyy myös kivinen alttari ja puinen risti häidenviettoa varten. Pasi kertoi, että useita vihkimisiä oli suoritettu luonnossa sinitaivaan alla näissä järvimaisemissa. Varmasti melko romanttinen ja erilainen tapa juhlistaa vihkimistä.

Seuraavaksi siirryttiin rantaa ja 12 henkilön vetävää savusaunaa katsomaan. Saunassa oli kylvetty aamupäivällä joten leppeä lämpö tulvahti vielä vasten kasvoja kun kurkkasimme sen mustanpuhuvaan sisäosaan. Tämä savusaunan erikoisuus on ulkopuolelle luonnonkivestä muurattu tyylikäs suihkutila. Edessä avautuu laituri, josta pääsee pulahtamaan järveen tai avantoon talvella. Vieressä myös nuotiopaikka istuskeluun tai vaikka grillaamiseen.

Vietimme Rapukartanossa muutamia tunteja aistien luonnon hiljaisuutta ja erämaan henkeä ympärillämme ennen siirtymistä takaisin "sivistyksen" pariin. Levännyt mieli ja kylläinen vatsa saivat aivosoluihin ihan uutta puhtia ja paluumatka tuntuikin nyt paljon lyhyemmältä.

Kiitos Pasi ja Rapukartano antoisasta iltapäivästä!

Aterian tarjosi Rapukartano.