Kettukallion Elämystilalla pannukaffella kodassa ja muita elämyksiä

Yhteistyössä Visit South Coast Finland

Nuotiossa räiskyy iloisesti tuli ja nokipannukahvi porisee jo levittäen herkullista kahvintuoksua. Kodan avoimesta oviaukosta häämöttää pilvetön sinitaivas ja metsälampi, jonka pinta on tyyni kesäkuisena aamuna. Takorautaiset, jännännäköiset parilapannut odottavat paahtoleipiä lisukkeineen nuotion lämpöön paahtumaan. Lohjalle suuntautuneen bloggaajaretken ensimmäinen pysähdyspaikka Kettukallion Elämystilalla tarjoilee meille aamiaista ja todella eksoottisessa paikassa vaikka olemme vain 13 kilometrin päässä Lohjan keskustasta Sammatin suuntaan. Karstu on paikkakunnan tarkka sijainti mutta annetaanpas tilaa emännöivän Terhin kertoa enemmän missä oikein ollaan.

Kettukallion Elämystilan omistavat nykyään oppaamme Terhi ja hänen aviomiehensä Tuomas Korpijaakko. Alunperin Pohjolan tilan maille rakennetun muinaiskylän rakentaminen on lähtenyt Tuomaksen isän Hannun ideasta jo 90-luvun lopussa. Olisi ollut todella mielenkiintoista tavata Hannu koska hän on ollut kyllä "melkoinen Pelle Peloton" lähtiessään rakentamaan tätä hanketta. Pukkilasta on siirretty ensimmäisenä torpan hirsirunko ja vähitellen rakennuksia on syntynyt/noudettu/siirretty uusiin syntyneisiin tarpeisiin tilan maille. Kun on tarvittu tanssilavaa on sellainen rakennettu. Huomasin Kettukallion Elämystilan Facebook sivulta, että seuraavaksi aletaan pystyttää luhtiaittaa. Tästä voit lukea lisää tilan mielenkiintoisesta tarinasta.

Vuonna 2015 tilalla suoritettiin sukupolvenvaihdos, jonka myötä Terhi ja Tuomas ottivat tilan haltuunsa ja nimesivät sen myös Kettukallion Elämystilaksi. Unohdin kysyä mistä tuo hauska nimi Kettukallio tulee? Ehkä paikalla on ollut joskus paljon kettuja...? Ovatkohan ketturepolaiset kirmailleet täällä oikein isommalla joukolla? Hauskasti tuo kettu näkyi oppaamme vaatetuksen värissä, Terhin korvakoruissa, lautasliinoissa ja vieraskirjankin kannessa. Yhtään repolaista tälla reissulla ei kyllä nähty livenä :)

Aamiainen kodassa on minusta ihanan erilainen aamunavaus ja todellinen elämys. Siitä on aikaa kun olen ollut aidossa kodassa. Pannukaffetta on tullut juotua tässä keväällä toisessakin paikassa mutta nuo parillaraudat tuottivat kyllä suussasulavia leipiä. Kodassa oli intiimi tunnelma mutta sinne mahtuu isompikin joukko tarvittaessa tunnelmoimaan nuotion ääreen. Ihana hämäryys ja keskellä loimuava tuli loi jännän tunnelman vaikka aamussa oltiinkin.

Tanssilava oli myös tunnelmallinen paikka, johon mahtuu pyörähtelemään peräti 80 henkilöä ja sateen sattuessa ollaan näin suojassa. Orkesterille oli varattu oma pieni nurkkaus ja vanha elokuvajuliste seinällä loi nostalgisen tunnelman. Tila pystytään pöydillä ja tuoleilla muuttamaan neuvottelukäyttöön tarvittaessa.

Hannu-isä on ollut rakentamisen lisäksi myös melkoinen keräilijäluonne, joten Kettukallion elämystila on täynnä mitä ihmeellisempiä esineitä. Marjapoimureita - muistatteko sellaisen metallipiikeillä varustettuja vanhan mallin - roikkui seinällä pitkä rivi ja pulloja, pihtejä, sokerisaksia, avaimia oli kerätty rekvisiitaksi tanssilavalle. Näistä varmasti herää muisto mummoloista ja maaseudun kyläpaikoista.

Kettukallion Elämystilalta löytyy myös viihtyisiä majoitustiloja. Torppa tarjoaa vuodepaikkoja 10 henkilölle ja samassa yhteydessä on tarvittavat keittiötilatkin. Erillinen majoitusmökki puolestaan tarjoaa vuodepaikat kahdeksalle. Molemmissa tiloissa on sähköt ja Torpalle voi tuoda koiria ja muita lemmikkejä majoittautuessaan sinne. Terhi kertoi, että heillä oli ollut toukokuussa myös leirikoululaisia yöpymässä ja ratkaisemassa murhamysteeriä :) Tällaiseen paikkaan on varmasti kaupunkilaislapsen asvalttiviidakosta iso elämys tulla edes pariksi päiväksi. Kettukallioon tehdään myös luokkaretkiä, joissa voidaan paistaa nuotiobanaaneja. Ne olisivat maistuneet vähän isommillekin tytöille :)

Luonto viehätti minua erityisesti Kettukallion Elämystilalla. Tänne ei kuulunut liikenteen melua tai muitakaan häiritseviä ääniä. Kettukalliossa oli luonnonrauhaa ja kaunista maisemaa tarjolla. Joskus on hyvä mennä vähän syrjemmälle ja aistia luonnon omia ääniä, heinäsirkan siritystä, lintujen laulua, heiniä heilumista tuulessa ja veden liplatusta. Me kiireessä elävät tarvitsemme tällaisia keitaita!

Kettukallion Elämystilan keskellä on kiva laavu, josta löytyy lapsille leikkipaikka. Nuotiolla voidaan vaikka paistaa makkaraa ja lapsille on varattu leluja leikkimistä varten. Me emme laavulla ehtineet istuskella kun kiirehdimme katsomaan miltä savusauna ja saunatupa näyttivät. Myös palju löytyy!

Laittamalla muuten monta myrskylyhtyä tai lihamyllyä yhteen saa hauskoja sommitelmia. Täällä voi arvuutella mitä nämä entisaikaiset esineet oikein ovat olleet koska ainakaan lapsille kaikki eivät todellakaan ole enää tuttuja juttuja. Luulenpa etteivät kaikki meistä aikuisistakaan tunnista ihan kaikkia maatalouden entisaikaisia työkaluja enää.

Juhlakatoksessa mahtuu isompikin ryhmä (70 henkilöä) ruokailemaan. Kettukalliossa on vietetty häitä, polttareita, Tyky-päiviä, koulutuspäiviä luokkaretkien ja leiriekoulujen lisäksi. Kettukallio järjestää tarvittaessa myös aikuisten ohjelmapaketteja. Niistä löytyy lisätietoa Kettukallion nettisivuilta.

Itse huomasin, että ympäristötaiteilija Jenni Tienaho järjestää työpajoja metsän antimista. Jennin työt ovat hurmaavia ja tällaiseen työpajaan olisi ihana päästä tekemään jotain. Jennin töitä on esillä Mäntän Kuvataideviikolla tänä kesänä ja tästä pääset kurkistamaan postaukseni sieltä. Jennin tuohiset Lumivarsat olivat käsittämättömän kauniita.

Pienen kipuamisen jälkeen näkee myös kalliolle rakennetun metsäkirkon, tsasounan. Minä en kipeän polveni takia lähtenyt kipuamaan jyrkkään rinnettä ylös/alas joten näin kauniin kirkon vain muiden valokuvista. Tätä kirkkoa voidaan käyttää myös vihkikirkkona tarvittaessa. Miettikää miten romanttista olisi järjestää kesähäät metsäkirkossa ja sen jälkeen häävastaanotto tuolla juhlatilassa lammen rannalla ♥♥♥

Hurmaava päivä ja ihana aamunavaus - Kettukallion Elämystila lumosi ♥