HAM Modernia elämää -näyttelyyn ehtii vielä

Marimekon värikkäitä asuja 

Jos et vielä ole ehtinyt käydä HAMin siis Helsingin Taidemuseon Modernia elämää! -näyttelyssä niin ei hätää sillä näyttely on avoinna 30.7. saakka. Itse pistäydyin täällä jo maaliskuussa ja ehdottomasti suosittelen Suomen 100 juhlavuoden kunniaksi jokaiselle suomalaiselle.

"Modernia elämää" - Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat osaltaan modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917-68. Samalla näyttely kertoo siitä, miten visuaaliset taiteet muokkasivat vähitellen modernin elämän arkea." HAM näyttelyesittely

Näyttely on suurhanke, jossa voimansa ovat yhdistäneet HAM, Alvar Aalto -museo, Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo ja Suomen valokuvataiteen museo. Funktionalismia parhaimmillaan edustava Tennispalatsi on juuri oikea paikka koota yhteen näyttely modernista elämästä Suomessa. Helge Lundströmin piirtämä Tennispalatsi viettää myös 80v juhlavuottaan 2017.

Eliel Saarinen, Chicago Tribune kilpailuehdotus 1922 

Itsenäistynyt Suomi 1917 oli hyvin harvaan asuttu ja maatalousvaltainen maa. Arkkitehdit alkoivat kuitenkin visioimaan jo suurkaupunkeja uuteen uljaaseen Suomeen. Eliel Saarinen jätti kansallisromantiikan ja luonnosteli mittavia esikaupunkialueita (Haaga-Munkkiniemi), jotka valitettavasti eivät koko laajuudessaan toteutuneet. Eliel Saarinen ei ollut koskaan itse nähnyt yhtään rakennettua pilvenpiirtäjää eikä edes käynyt Yhdysvalloissa mutta hän osallistui 1922 kilpailuun pilvenpiirtäjästä. Chicago Tribune -lehti järjesti kilpailun pääkonttoristaan ja Saarinen sijoittui kilpailussa toiseksi. Tämä avasi Eliel Saarisen kansainvälisen uran ja arkkitehti muutti USA:han. Aika huikeaa itsevarmuutta ja taitoa pärjätä 263 osallistujan joukossa.

Sekä Eliel Saarinen että Bertel Jung visioivat Helsingin kasvua suurkaupungiksi jo 1910-luvulla mutta vasta 60-luvulla maalta alettiin muuttaa lähiöihin ja kaupungistuminen alkoi. Pilvenpiirtäjiä on Helsingin kaupunkikuvaan noussut vasta viime aikoina.

Alvar Aalto, Turun messujen suunnitelma 1929

Turun messut järjestettiin ensimmäistä kertaa 1929 Turun 700 juhlavuoden kunniaksi. Arkkitehdit Alvar Aalto ja Erik Bryggman suunnittelivat yhdessä uuden funktionaalisen ja täysin ennennäkemättömän messualueen, rakenteet, mainonnan kaupungilla ja kansainvälisen markkinointimateriaalin. Suomi oli itsenäistynyt vain 10 vuotta aiemmin mutta nämä messupuitteet olivat hulppeat yritysmaailmalle ja täällä myös ensiesiteltiin legendaariset Paimio -tuolit ja Aalto -jakkarat. 

Valokuvissa näkyi seurapiirikaunottaria, voimailijoita, tanssijoita ja jopa alastontutkielmia. Valokuvat lehdissä lisääntyivät ja mukaan tulivat myös mainokset, jotka kehottivat kuluttamaan ja ostamaan uutta. Valokuvissa voitiin myös pitää hauskaa huvitellen. Kaupunkeihin ilmestyi mainosvaloja ja kiivasta elämänrytmiä. Uusi upea Stockmannin tavaratalo valmistui keskustaan.

Suomalainen kirjailijaryhmittymä Tulenkantajat (Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen) ihannoivat modernismia, kaupungistumista, teollistumista ja heidän tunnuslauseensa oli "Ikkunat auki Eurooppaan!". Muistan isoäitini kertoneen lukemattomia juttuja Lauri Viljasesta, jolla oli kesämökki samalla kylällä mistä isovanhempani olivat kotoisin sekä opettaja Onni Hallasta, joka kuului myös Tulenkantajiin. Viljasen kesäpaikassa vierailivat myös Eppujen (Martti ja Mikko Syrjä) isovanhemmat Sylvi ja Wäinö Kunnas, jotka olivat tuttu näky kylänraitilla ja uimarannalla.

Alvar Aalto, Aalto maljakko - Aino Aalto, Aalto lasit

New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939 Suomi esittäytyi modernina maana ja osaston olivat suunnitelleet Alvar ja Aino Aalto. Osastolla oli vanerista ja puurimoista koottu valtava Revontuli-seinä. Tämä 40 metriä pitkä ja 8 metriä korkea mäntyseinämä toimi kuvaseinänä, jossa oli allekkain kuvia Suomesta, suomalaisista ja työn tekemisestä. Kuvaseinän edessä oli valmiita teollisuustuotteita esillä: suksia, paperirullia, design esineitä ja vanerista taivutettuja huonekaluja. Valokuvat olivat Aho & Soldanin ja kuvakollaasista vastasi Eino Mäkinen.

Sitten alkoivatkin sotavuodet ja Suomeen 1940 suunnitellut olympiakisat peruuntuivat. Kisat toteutuivat vuonna 1952 ja niiden on sanottu olleen "viimeiset oikeat olympialaiset". Suomella oli kisapaikat jo valmiina ja kisajulisteen osalta korjattiin ajankohdan lisäksi myös Suomen kartta oikean näköiseksi vastaamaan uusia valtionrajoja.

Suomalainen Armi Kuusela Muhokselta valittiin ensimmäiseksi Miss Universumiksi myös olympiavuonna 1952. Urheilijat saavuttivat 22 mitalia urheilukisoissa ja niistä 6 kultamitalia. Viimeiset sotakorvauksetkin oli maksattu Neuvostoliitolle. Kyllä suomalaisten itsetunto varmasti nousi vuoden 1952 aikana roimasti.

Suomalaisten muotoilijoiden osallistuminen Milanon Triennaaliin tuotti myös 1950-luvulla huikean määrän palkintoja. Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Bertel Gardberg, Göran Hongell, Dora Jung, Lisa Johansson-Pape, Toini Muona, Gunnel Nyman, Kaj Franck, Saara Hopea, Ilmari Tapiovaara ja muutamia muitakin palkittiin. Suomi oli ollut mukana triennaalissa jo vuodesta 1931 asti ja aiemminkin oli palkintoja tullut mutta 50-luvun triennaalit löivät suomalaiset läpi oikein kunnolla.

Tapio Wirkkala, Kanttarelli maljakko

Gunnel Nyman, Helminauha

Julkinen rakentaminen lisääntyi hurjasti kun Suomeen tarvittiin lisää kouluja, sairaaloita, yliopistoja, kirkkoja ja kouluja. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat nostaneet lapsien määrää ja nyt tehtiin uutta hyvinvointi ja tasa-arvo yhteiskunta. Esimerkkinä HAM:ssa on arkkitehti Aarno Ruusuvuoren Roihuvuoren kansakoulu 1967, joka on edustaa betonibrutalismia parhaimmillaan. Raakaa betonipinnan karheutta ja modernismia. Julkisiin rakennuksiin tilattiin myös paljon taideteoksia kuten Roihuvuoren kouluun Anitra Lucanderin tekstiiliteos.

Anitra Lucander, Applikaatiot Roihuvuoren koulun ruokasali

Kuvataiteissa Suomessa nousi 60-luvun alussa suosioon vapaamuotoinen abstrakti ilmaisu, informalismi. Absraktitaide tuntui kansasta kuitenkin perin vieraalta esittävään taiteeseen verrattuna ja sille irvailtiinkin "lapsikin osaisi tehdä paremmin". Suosittu Hesarin pilapiirtäjä Kari Suomalainen otti kantaa myös asiaan. 

Yksi HAM:in näyttelyn kauneimmista osista on mielestäni erilaisten klassikkotuolien liikkuva standi. Takana pyörii vielä hauskasti vanhoja 60-luvun mainoksia, joita on hauska katsella. Olli Borg, Ilmari Tapiovaara, Alvar Aalto ja monia muita. Kauniita tuoleja katsoa ja samalla myös hyviä istua! Toki itse näyttelyssä näissä tuoleissa ei saa istua :)

Myös Marimekon värikkäät mekot yhdistettynä abstraktiin taiteeseen katosta roikkumasta oli kaunista katsottavaa. Väri-ilottelua parhaimmillaan Vuokko Nurmesniemeltä ja Annika Rimalalta. Abstaktia taidetta: Ossi Voutilainen, Ahti Lavonen, Ernst Mether-Borgström, Sam Vanni, Birger Carlstedt. Tällaisella Marimekko fanilla meni aika pitkään näitä mekkoja katsellessa. 

HAM Modernia elämää -näyttely avoinna siis 30.7. saakka. 

Lauantaisin on yleisöopastuksia ja lauantaipajoja 14-16 tarjolla. 

Museokortti kohde.