Vapaaherranelämää Siuntion Artallissa ja koskitunnelmaa Sjundbyn linnassa

Yhteistyössä Visit South Coast Finland

 

Kesällä on kiva tehdä päiväretkiä kohteisiin, jotka ovat kohtuullisen ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. Vain 40 kilometriä  Helsingistä ja olet jo Länsi-Uudellamaalla Siuntion vehreässä ja luonnonläheisessä kunnassa. Siuntiossa on lähellä meri, jokia ja järviä, joita minä vettä rakastavana rapuihmisenä arvostan. Täältä löytyy myös idyllisen kauniita maalaismaisemia, peltoja lampaineen ja lehmineen sekä runsaasti metsiä. Pari viikkoa sitten Lumo matkailu tarjosi mielenkiintoisen mahdollisuuden lähteä päiväksi  tutustumaan Uudenmaan maakunnan läntisiin osiin joten tervetuloa kanssani nyt ensimmäiseen vierailukohteeseen Siuntioon. 

Siuntiosta löytyy Vikträskin järven rannalta lyhyen venematkan päässä Pikkalanlahdesta idyllinen paikka nimeltään Artalli (Elvviikintie 16). Täällä voi viettää Vapaaherranelämää nauttien hyvästä lähiruoka tarjoiluista, kalastuksesta, saunomisesta, veneilystä ja järjestää vaikkapa yrityksen virkistyspäivän tai häävastaanoton 100 hengen juhlaseurueelle.

Artallin tarina alkoi 2004 kun keittiömestari Henrik Roope Rehbinder jätti Helsingin ravintolamaailman taakseen ja perusti oman tilausravintolan Siuntioon. Samalla sai alkunsa myös Vapaaherranelämää, joka toteuttaa erilaisia tapahtumia ja elämyksiä yrityksille.  Artallia pyörittävät Henrik vaimonsa kanssa ja perhe asuu myös tilausravintolan pihapiirissä. Saimme tutustua vierailulla heidän suloisiin berninpaimenkoiriinsa, joista tuo pieni pentu vei ihan sydämeni ♥

Artalli on rakennettu Elvvikin tilan vanhaan tallirakennukseen. Edustalla kimalteleva Vikträsk-järvi on osa Sjundby-joen vesistöä ja nimensä mukaisesti se on ollut "merenlahti järvi". Ympäröivä upea luonto on monin osin suojeltua Natura-aluetta. 

Päivä polkaistiin käyntiin makoisalla aamiaisella terassilta, josta avautui näkymä Vikträsk järvelle. Artalli suosii lähiruokaa ja osa ruokatarvikkeista saadaan myös talon omasta puutarhasta, lähimetsästä, järvestä ja merestä. Elämysretkellä voi siis vaikka itse käydä pyytämässä illalliskalansa ja saada sen sitten valmistettuna eteensä. Menut räätälöidään aina vuodenaikojen mukaan. Yritystapahtumissa voidaan järjestää kokkikoulu, käydä kokkisotaa tai jopa kisailla pallogrillauksen mestaruudesta. Minua alkoi hetki kutkutella mahdollisuus haastaa omat työkaverini kokkisotaan :)

Vapaaherranelämää järjestää mahdollisuuden päästä kalastamaan ja viettämään aikaa järvellä tai merellä omassa rauhassa. Henrik Rehbinder kertoi kuinka hänellä oli ollut pari päivää ennen meidän vierailuamme aasialainen naishenkilö päivän vain kalastamassa nauttien luonnonrauhasta ja rentoutuen kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Kalastaminen ja veneily ylipäätänsä on minusta upea tapa nollata pää ja antaa ajatusten lentää ihan muualle välillä. Totta kai se saaliin odottelu ja nappaako vai ei luo fiilistä mutta vaikka mitään ei tulisikaan on olo ihan mahtava päivän ulkoilun jälkeen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja vaikka mato-ongella!

Aamiaisen jälkeen me saimme hieman erilaista extra jälkiruokaa eli pääsimme tekemään pikku pyrähdyksen vesillä. Veneen kippari Henrik ohjasi meidän Hauki miehistönkuljetusalukseen. Tässä paatissa olivat mitat kyllä kohillaan - pituutta 11 m ja leveyttäkin melkein 3 m! Enpä ole ennen tällaisella aluksella päässytkään matkustamaan. Meno on hyvin vakaata ja vauhdikastakin. Veneen koosta kertoo jotain se, että sinne mahtuu 22 henkilöä.

Kulkiessamme aluksella minulle tuli mielleyhtymä, että nyt ollaan ihan muualla kuin Suomessa. Kapean joen päälle kaartuvat puut, hiljaisuus ja luonto muistuttivat ihan jotain USA:n etelävaltioiden jokimaisemia. Jännän eksoottinen kokemus ja taustalla ei todella kuulunut kuin lintujen laulua keväisessä maisemassa. Kanooteille olisimme päässeet eteenpäin tätä Siuntionjokea aina Sjundbyn linnalle saakka. Näitä melontaretkiä muuten järjestää SE Action.

Kun palasimme takaisin Vikträsk-järvelle näimme taivaalla jopa merikotkan, joka oli ystävystynyt Henrikin kanssa. En ehtinyt ottaa edes kuvaa tästä mahtavasta ilmestyksestä, joka kierteli sinisellä taivaalla uljaasti. Kyllä Suomen luonto sekä eläimistö ovat upeaa katsottavaa ja näinkin läheltä pääkaupunkiseutua löytyy tällaisia rauhaisia elämyspaikkoja. Ehdottomasti haluan tänne toisenkin kerran kalastamaan!

Sjundbyn linna on ehdottomasti myös vierailemisen arvoinen paikka (Sjundbyntie 251) eikä se ole kuin  kovinkaan kaukana Artallista.  Kanooteilla olisimme päässeet suoraan linnan edessä olevaan koskimaisemaan mutta me liikuimme pikkubussilla. Tämä harmaakivinen upea linna on kohta 450 vuotta vanha ja yhä se seisoo arvokkaana kumpuilevassa lehtomaastossa. Kivilinna on rakennettu Vikträsk ja Tjusträk järvien välisen joen kauniiseen koskimaisemaan ja ensimmäiset merkinnät linnasta löytyvät jo vuodelta 1417. Tällaiselle historiaa ja arkkitehtuuria rakastavalla bloggaajalle linna oli kuin tikkari lapselle karkkikaupassa. "Tuonne pitää ehdottomasti päästä joskus myös sisälle..." mietin! 

Amiraali ja kenttäeversti Jakob Henriksson Hästesko rakennutti alunperin Sjundbyn linna. Myöhemmin linna siirtyi Tott -suvun omistukseen peräti neljän sukupolven ajaksi. Tottien aikana Sjundbyn linnassa vieraili Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär. Talonpoikaissäädystä kuningattareksi nousseen Kaarina Maununtyttären ja Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n tytär oli avioitunut Tottien sukuun mistä johtui itse kuningasparin vierailu Siuntiossa.

1600-luvun loppuvuosina linna siirtyi Adelcreutzin suvulle. Näiden kivimuurien sisällä ja puutarhassa on taidemaalari Helene Schjerfbeck viettänyt aikaa 1900-luvun alussa. Taiteilija on varmasti saanut innoitusta maalauksiinsa kauniista maisemasta ja luonnosta. Koskimaisema on hyvin kuvauksellinen nykyäänkin kameran linssin läpi katsottuna  joten valokuvia tuli tälläkin reissulla räpsittyä. Länsi-Uudellamaalla on paljon kauniita reheviä lehtometsiä, jotka oikein hehkuivat vaaleanvihreyttään kun vierailimme täällä.

Sjundbyn linna on nykyään yksityisomistuksessa mutta linnaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joista löytyy lisää tietoa tästä. Sjundbyn jäätelö on suussasulavaa ja sitä on mahdollista nauttia koskenrannalla vanhassa 1700-luvulta peräisin olevassa viljamakasiinissa, jossa toimii kesäkahvila. Meidän vierailumme aikana kesäkahvila ei vielä ollut avoinna. Sjundbyn jäätelö vie kielen menneessään....tiedän kokemuksesta ja suosittelen maistamaan!

Sjundbyn linnalle ja kesäkahvilaan voi myös meloa Siuntionjokea pitkin. Kuulostaa eksoottiselta tavalta tulla kahvittelemaan ja mietin mielessäni, että tätä olisi joskus kiva päästä kokeilemaan. En ole kyllä koskaan melonut mutta kerta se olisi ensimmäinen ja kaikkea pitää rohkeasti kokeilla.

Muistona neuvostoajasta 1944-1956 ja Porkkalan maa-alueen luovuttamisesta Neuvostoliitolle näkyy edelleen vanhan meijerirakennuksen seinissä venäjänkielisiä kirjoituksia. Vaikka venäjää olenkin opiskellut en kirkkaassa auringonpaisteessa erottanut kuin muutamia yksittäisiä sanoja tuosta tekstistä. Kaunis jokimaisema ja keltaiset rentukkamättäät veivät ajaukset taas luonnon kauneuteen.

Meidän päiväretkemme Lumo matkailun kanssa jatkui seuraaviin kohteisiin näistä upeista koskimaisemista mutta niistä sitten myöhemmin uusien postausten merkeissä.

Onko Siuntio, Artalli tai Sjundbyn linna jo tuttuja paikkoja tai onko joku kenties jo vieraillut täällä? Itselleni paikat olivat uusia ja moni asia jäi kutkuttelemaan. Mukavaa lauantaipäivää kaikille ♥