Haminan Ympyräkaupungissa seikkailemassa

Tämän Haminan Ympyräkaupunki postauksen piti alunperin ilmestyä jo kesällä 2015. Mutta sitten tuli mutkia matkaan! Vietimme äärimmäisen mukavan kesäpäivän tyttöporukan kanssa Haminassa. Päivä oli aivan täydellinen mutta jostain kumman syystä olen tallentanut kaikki reissusta otetut valokuvat niin varmaan paikkaan etten ole vieläkään löytänyt niitä. Kuvat ovat hilloutuneet ehkä johonkin väärään kansioon tai pahimmassa tapauksessa ne on poistettu jostain kumman syystä.

Koska Hamina on ehdottomasti postauksen arvoinen upea paikka päätin korjata tilanteen. Pyysin mukaan Arjen helmiä blogin Krissen ja teimme treffit Haminaan kauniin aurinkoisena toukokuun lauantai aamuna. Krissen matka Haminaan Kouvolasta oli vähän lyhyempi kuin minun Espoosta mutta Hamina on hyvä päivämatka kohde myös pääkaupunkiseudulta tultaessa. Moottoritietä huristelee vajaassa kahdessa tunnissa tähän mielenkiintoiseen pikkukaupunkiin.

Hamina on Kymenlaakson vanhin kaupunki, jonka Pietari Brahe perusti jo 1653. Haminan poikkeuksellinen ja harvinaislaatuinen keskustan ympyränmuotoinen asemakaava on peräisin 1720-luvulta. Kaupunki nimettiin Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n mukaan Fredrikshamniksi, josta se kääntyi suomeksi muotoon Hamina. Haminalla oli oikeudet käydä ulkomaankauppaan ja kaupungilla oli oma satama.

Ruotsi alkoi varustaa Haminaa itäistä uhkaa vastaan rakentamalla ympyrälinnoituksen kaupunkiin. Tähdenmuotoinen bastionilinnoitus sulkee sisäänsä Haminan vanhan keskustan, jonka keskipisteessä on Raatihuone. Kahdeksan säteittäistä katua lähtee Raatihuoneentorilta ja katujen poikkikadut on nimetty hauskasti. Pikkuympyräkatu on täydellinen 900 metrin ympyrä Raatihuoneen torin ympärillä ja muutamia kertoja mekin tällä reissuilla ajoimme sitä ympäri. Isoympyräkatu ei muodosta ihan kokonaista kehää. Haminan ytimessä voi sanoa "kaikki tiet vievät Raatihuoneentorille". Vastaavia ympyräkaupunki asemakaavoja maailmassa ei ole monia ja niistä tunnetuin on Italian Udinen maakunnassa oleva Palmanova. Olen aina haaveillut vierailevani joskus Palmanovassa.

Me aloitimme päivän Konditoria Huovilan kahvilassa nauttien kupit kuuma kaffetta ja vähän suolaista päivän koitoksia varten. Katukuvassa näkyi paljon sotamiehiä koska Hamina on varuskuntakaupunki ja samana päivänä oli RUK:n omaisten päivä. Laskimme leikkiä, että jokaisessa kadunkulmassa tuntui tulevan vastaan ihan samannäköinen sotamies vanhempiensa kanssa. Vähän kuten Bill Murray tähdittämässä elokuvassa Päiväni murmelina, jossa yhden ja saman päivän tapahtumat toistuivat uudestaan ja uudestaan samanlaisena kerta toisensa jälkeen. Kaikki sotapojat näyttivät nimittäin vaatetuksensa puolesta ihan samannäköisiltä :) Olimme ihan pyörällämme päästä sotapojista!

Konditorio Huovila on 1966 perustettu perinteitä kunnioittava konditoria-kahvila (Fredrikinkatu 1), joka sijaitsee Tanelinkulman pohjakerroksessa. Tämä sininen upea uusrenessanssiajan rakennus on Waldemar Aspelinin suunnittelema 1889. Taloa uhkasi purku 1960-luvulla mutta onneksi se kunnostettiin ja suojeltiin tämän päivän loistoonsa. Tanelinkulmassa on toiminut joskus myös samovaarimuseo, jossa olisi ollut mielenkiintoista päästä käymään.

Piipahdimme jo kaksi vuotta sitten Huovilassa eikä kahvila ja sen herkulliset leipomukset pettäneet tälläkään kerralla. Istuimme sisätiloissa mutta aurinko paistoi jo mukavasti ulkona sinisen seinän vieressä olevalle terassille. Vitriineissä on upeita kakkuja, pikkuleipiä ja herkkuja kotiin viemisiksi. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja ystävällinen palvelu.

Haminassa on paljon kauniita kirkkoja ja niistä osa on Raatihuoneentorin laidalla. Valitettavasti Carl Ludvig Engelin suunnitelma Johanneksen kirkko oli suljettu. Vuonna 1843 valmistunut rakennus edustaa uusklassista tyylisuuntaa ja siinä on vaikutteita kreikkalaisista temppeleistä. Kaunis rakennus ja ehkä seuraavalla kerralla pääsen kurkistamaan sitä myös sisältä. Johtuuko itärajan läheisyydestä kun sinistä näkyi monien talojen seinissä...

Me suuntasimme seuraavaksi naisellisten juttujen pariin, jotta varmasti ehtisimme vierailla Pikku Pepitassa ja Sisustus Laventelissa. Molemmat liikkeet ovat Pikkuympyräkadun Raatihuoneentorin laidalla ja ne ovat lauantaisin auki klo 14. Pienemmissä kaupungissa kannattaa muistaa etteivät kaupat ole ihan yhtä pitkään avoinna kuin pääkaupunkiseudulla jottei tule ikäviä yllätyksiä suljetun oven takana seistessä.

Pikku Pepita alakerrassa on omistettu naisten muodille mutta tuota kuvan "You look great" paitaa lukuunottamatta en ehtinyt keskittyä tällä reissullani vaatteisiin. Sisustus Laventeli on saman omistajan suloinen sisustusliike seuraavassa kerroksessa. Kaupasta löytyy vielä kolmaskin kerros, jonne kivutaan tunnelmallisia valkoisia vinttiportaita pitkin mietelauseita lukien.

Sisustus Laventelissa on paljon kivoja tuotemerkkejä: IB Laursen, GreenGate, Lene Bjerre Design, Riverdale, Krasilnikoff, Mummi ja Minä -pesuaineet, Light & Living, La Compagnie Provence ja muita tuotteita, jotka löydät tästä. Laventelilla on toki myös nettikauppa, josta tuotteita voi tilata muuallekin Suomeen.

Olen pitkään haaveillut puisesta vanhasta kenkälestistä siis sellaisesta "puisesta kengästä", joihin kirppareilla ja antiikkitapahtumissakin törmää silloin tällöin. Nyt toteutin haaveeni kun löysin Sisustus Laventelin hyllyltä IB Laursenin lestin. Tämä on varmasti uusvanha kopio mutta minusta väri, malli ja hinta olivat kohdillaan joten se lähti ostoskassissa kotiin Laventelista. Plussaa siitä, että vaikka kaupassa on paljon tavaraa se ei ole liian täynnä. Tulen vihaiseksi kaupoissa, joissa saa tuntea itsensä kuin elefantiksi posliinikaupassa kun koko ajan saa pelätä pudottavansa jotain hihoillaan, käsilaukullaan tai takinhelmalla.

Pikkuympyräkadun Raatihuoneentorin varrelta löytyy myös ortodoksinen Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko. Kirkko on väritykseltään syvän okran värinen ja se todella erottuu hyvin kaupunkikuvassa. "Harvinainen, uusklassinen, bysanttilaisia muotoja mukaileva pyörötemppeli, joka on italialais-ranskalaisen arkkitehti Louis Viscontin tyyliä." kuvaillaan tätä pyhättöä, joka rakennettiin 1837. Saman arkkitehdin käsialaa on mm. Napoleonin hautamuistomerkki Pariisissa.

EDIT: kiitos haminalaisille lukijoille, jotka oikaisivat bloggaajaa, joka oli erehdyksessä sijoittanut Sisustus Laventelin ja Pyhien apostolien kirkon väärän kadun varrelle. Raatihuonetta kiertävä katu on on nimeltään Raatihuoneentori. Pahoittelut!

Kirkko on avoinna kesällä 6.6. - 28.8. ti-su klo 12-16 ja suosittelen piipahtamaan siellä sisällä. Minusta ortodoksiset kirkot on äärimmäisen kauniita paikkoja. Kirkon penkkirivien puuttuminen tekee kirkkosalista hyvin avaran tuntuisen ja siellä voi kävellä ympäriinsä. Vaaleansininen pyörökupoli tuntui nousevan korkeuksiin ja kultaa näkyi ikoneissa sekä muissakin koristeluissa runsaasti. Ikonit ovat lumoavan kauniita kuten myös erilaiset uskonnolliset esineet. Kirkoissa on mukava myös piipahtaa kuumana kesäpäivänä viilentymässä ja rauhoittumassa kaiken hulinan ja kiireen keskellä.

Haminan Raatihuone on rakennettu 1798. Haminassa riehui useita tulipaloja noihin aikoihin ja huomasin Hamina reissullamme yhden talon seinässäkin laatan "Haminan kolmas suurpalo alkoi tältä paikalla sijainneesta kauppaneuvos Bruunin talosta 18.8.1821. Palossa tuhoutui täydellisesti 110 taloa ja 2 kirkkoa." Haminan linnoitusalueen siis keskustan taloista tuhoutui 90% tässä valtavassa tulipalossa - huh huh! 1800-luvulla tulipalot olivat kaupungeissa hyvin yleisiä kun talot olivat puurakenteisia ja kadut talojen välissä todella kapeita. Monessa kaupungissa asemakaavaa muutettiin suurpalojen jälkeen. Haminan asemakaava säilyi ja Raatihuone korjattiin 1840 Carl Ludwig Engelin suunnitelmien mukaan. Barokkityylinen rakennus muuttui empiretyyliseksi.

Me jatkoimme matkaa kohden Haminan Bastionia ja sinne 1998 rakennettua telttakatosta. 1700-luvulla pääosin rakennettuun keskusbastioniin syntyy kesäajaksi Euroopan suurin telttakatos näyttämöineen ja katsomoineen. Hamina Tattoo, kansainvälinen sotilasmusiikin festivaali järjestetään täällä ja sitä olisi joskus päästävä kyllä katsomaan ihan paikan päälle. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma on seuraavan kerran 30.7. - 4.8.2018. Yritämme myös mennä ruokailemaan Linnoitusravintolaan Kamuun mutta RUK:n omaisten päivän takia ravintola oli ihan täynnä meidän harmiksemme. Me päädyimme lopulta ruokailemaan Mon Ami nimiseen kellariravintolaan. Ruoka oli hyvää joten tätäkin voin kyllä suositella.

Vielä ennen kotiinlähtöä päädyin ulkoiluttamaan russeliriiviötä Tervasaareen, joka oli kaupungin ulosajotien varrella. Siellä näkyi vihdoin sininen meri, laivoja ja tuulimyllyjäkin. Suolainen merituuli nenässä ja lokit kirkumassa sinisellä taivaalla - melko hyvä päätös mukavalle päivälle hyvän ystävän kanssa. Haminaa ehdittiin nähdä paljon ja valokuvia räpsiä tätä postausta varten. Kiitos Krisse ♥ seurastasi Hamina seikkailussa. Vuonna 2015 aloitettu projekti sai nyt päätöksen ja postaus on eetterissä :)

Uudistuvan Sokos Hotel Presidentin juhannushuone ja Ivana Helsingin kesämekot

Unohditko juhannuskiireissä kerätä ne seitsemän tuikitärkeää yrttiä/kukkaa ja laittaa ne tyynysi alla? Ei hätää sillä uusiutuvassa Sokos Hotel Presidentissä on mahdollista yöpyä vuoden jokaisena päivänä juhannushuoneessa seitsemän kukkasta tyynyn alla ja nähdä ihania Ruususen unia tulevasta puolisosta. Tai jos puolisosi nukkuu jo siinä vieressä niin viettää ikimuistoista kesäyötä keskellä Helsinkiä juhannushenkisesti ympäri vuoden. Pääsin toukokuussa tutustumaan uusiutuvaan Sokos Hotel Presidenttiin ja tilaisuudessa esiteltiin samalla ihania Ivana Helsingin kesämekkoja.

Sokos Hotel Presidentti valmistui 1980 syksyllä ja sitä olivat vihkimässä presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Mauno Koivisto. Eipä taida Suomessa olla toista itse tasavallan presidentin vihkimää hotellia. Arkkitehti Jaakko Kontion suunnittelema valtava hotelli käsitti lähes 500 huonetta. Presidentti oli suuri hotelli, joka oli pääasiassa aluksia suunnattu vain neuvostoliittolaisille turisteille. Hotelli toki oli auki muillekin matkailijoille ja siellä sijaitsi vuoteen 2004 Suomen ainoa Casino. Presidentti oli oman aikansa rakennusarkkitehtuurin ja sisustuksen monumentti.

Sokos Hotel Presidentissä on aloitettu mittava uudistus, jota ovat olleet tekemässä Ivana Helsinki/Paola Suhonen ja KOKO3 sisustusarkkitehdit yhdessä. Hotellin aulassa jo aistii uudistuksen mitä tähän messingin, tumman puun ja ruskeiden kiviseinien rakennukseen onkin kaivattu jo pitkään. Muutos on huikea ja sen kyllä huomasi jo hotelli ovesta sisään astuessaan. Samalla kun Paola Suhonen ja sisustusarkkitehti Helka Parkkinen kertoivat visioistaan näimme Ivana Helsingin kesämekkoja mallien yllä. Olen aina haaveillut Ivana Helsingin mekoista ja nuo Passes by time kokoelmien mekot olivat houkuttelevan ihania. Mekkojen innoittajana on ollut Paolan edesmenneen isoäidin huvila, joka on vuosikymmeniä säilynyt samanlaisena. "It was as though no time had passed at alla." 

Hotelliin on luotu viisi erilaista teemahuone kokonaisuutta ja pääsimme vierailumme aikana tutustumaan näihin kaikkiin. Suomalaisuuteen kuuluu sisu mutta toisaalta myös mielenrauha ja hiljaisuus jo meidän erityisen luontomme takia. Keskikesällä tulevat valoisat juhannusyöt ja pohjoisessa aurinko ei edes laske. Toisaalta meillä on hyvinkin arktisia olosuhteita talvisaikaan kun myrskyää ja jäämurtajiakin tarvitaan merellä. Meidän lukemattomat metsät ovat taianomaisia vihreää kultaa täynnä olevia keitaita ja maamme keuhkot.

Juhannus teema

Vaikka ulkona oli pimeän sateinen kevätsää tässä juhannushuoneessa päivä paistoi. Huone oli saanut innoituksen Paola Suhosen kouluaikaisista kasvikokoelmista. Muistatteko kun kasveja kerättiin talteen koulun biologian tunteja varten? Kerätyt kasvit laitettiin kasviprässiin ja prässättiin ne litteiksi. Juhannushuoneen tapetissa hehkui kesäisen niityn kasvit ja voi melkein tuntea nenässään niiden vienon tuoksun ja ympärillä pörräävien kimalaisten äänet. Paolan keräämät kasvit olivat saaneet uuden elämän.  

Jokaisessa teemahuoneessa on myös aiheeseen sopiva ryijy ja täällä se oli valtavan suuri hyttynen. Vaikka allergisena tunnenkin suunnatonta inhoa hyttysiä ja varsinkin niiden ärsyttävää ininää kohtaa niin tätä mielenkiintoista ryijyä oli kaunista katsoa. Taidokasta työtä ja ehkä tuo mittakaava sai ajatukset pois pikku itikoista kesäillassa. Ja totuushan on, että Suomen kesä ja hyttyset kuuluvat yhteen joten juhannushuoneessa pitää ehdottomasti olla juuri hyttynen seinällä.

Kasviteema toistui huoneessa kylpyhuoneen suihkuseinää ja kirjepapereita myöden. Tässä huoneessa oli hyvä olla ja siellä olisin halunnut myös viettää yöni koska tyynyliinoihin oli valmiiksi painettu ne seitsemän kukkaa mukavia yöunia ajatellen. Ei liene vaikea arvata, että juhannusteemainen huone oli minun ehdoton suosikkini.

Rauha/hiljaisuus teema

Tämän huoneen väritys oli edelliseen verrattuna harmonisen rauhallinen. Murrettuja ruskean sävyjä, levollista harmaata ja valkoista. Rauhan/hiljaisuuden huoneen ryijyssä tuijotti norppa tai olihan se sittenkin hylje mustilla suloisilla silmillään. Huoneen tekstiiteileihin oli painettu sulkien kuvia ja niitä löytyi myös suihkutilan lasiseinästä. 

Huoneen tunnelma oli hyvin skandinaavinen. Vaaleaa puuta ja klassisuutta. Tämä juuri edustaa sitä meidän suomalaisuuden rauhallisuutta ja hiljaisuutta, jota rakastamme ympärillämme. Voisin ajatella, että jostain suurkaupungista tuleva matkailija voisi haluta hyvin pelkistetyn tyylikkääseen rauhan/hiljaisuuden huoneeseen nukkumaan yönsä Helsingissä. Ulkoa ei kuuluisi edes liikenteen melua vaan täällä huoneessa voisi uinua rauhassa kiireeltä ja hälyltä.

Sisu teema

Sisu teemalla varustetussa huoneessa näkyi meidän periksiantamattomuus. Pöydällä oli rasia Sisu-pastilleja ja ryijyssä mennään Sisu-jäänmurtajalla ahjojäätä murtamaan. Tapetin kuvioista minulle tuli mielleyhtymä meidän salmiakkiin mutta myös pohjalaisten villapaitojen kuvioihin. Molemmat kuvaavat myös meidän sisuamme mielestäni oivallisesti. Tyynynpäällisessä kynnettiin traktorilla ja jostain pulpahti mieleeni Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ensimmäinen lause "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi." "Me suomalaiset olemme sisukkaita ja menemme läpi vaikka harmaan kiven", sanoin edesmennyt isoäitini aina kun puhuttiin siitä mitä jaksaa tehdä ja mitä ei jaksa tehdä. Sisulla mennään eikä siis valiteta! Ripaus keltaista toi tänne pirteyttä. 

Satumetsä teema

Satumetsä huoneesta tuli ihania mielleyhtymiä omaan lapsuuteen. Seinillä pöllötapetti ja ryijyssä vihreän eri sävyjä. Tässä oli jotain samaa kuin Klaus Haapaniemen Taika-astioissa ja kankaissa. Jotain sadunomaista ja salaperäistä. Huoneen väritys oli hieman tummanpuhuva mutta ei yhtään liikaa. Kaiken kruunasivat pöydällä oleva Fazerin Kettu-karkit tai oikeastihan ne ovat Pihlajanmarja-karkkeja nimeltään. Minun lapsuudessa ne olivat Kettu-karkkeja ja isoäidin sisarella Aili-tädillä oli niitä aina tarjolla kun hänen luokseen mentiin kylään. Ostan vieläkin joskus Kettu-karkkeja ja syön niitä nautiskellen kuin palaten samalla lapsuuden makoisiin hetkiin ja muistoihin.

Talvimyrsky teema

Jo talvimyrsky teemahuoneeseen kävellessä aisti hotellinkäytävällä kylmyyden sinisen valon kautta vaikka ulkona olikin keväinen ilma. Talven kuulautta ja kauneutta oli myös sisustuksessa. Tämän huoneen tyynynpäällisissä hiihdettiin lumihiutaleiden seassa. Kylpyhuoneen suihkuseinässä näkyi lumimyrsky myös ja tämä taisi olla ainoa huoneista, joissa oli puulattia (tai vinyyli/laminaatti). 

Seinäryijyssä juoksi talvimaisemassa poro, peura tai hirvi. Eläin saattoi olla mikä tahansa em. mutta lunta oli paljon metsämaisemassa ja jotenkin huoneesta tuli hieman myös vähän jouluinen tunnelma. Koska en ole talvi-ihminen ei välttämättä haluaisi yöpyä tässä huoneessa mutta ulkomaalaisille turisteille tässä huoneessa on ehkä myös sellaista Lapin eksotiikkaa. Oma hauskuus voisi olla kesähelteellä yöpyminen talvimyrskyn keskellä tässä huoneessa. 

Upeita huoneita ja kiitos esittelystä Sokos Hotel Presidentti.

Kun ravintolapuolikin on uudistunut täytyy ehdottomasti piipahtaa testaamassa sekin. Lisää valokuvia löydätte sekä hotellin omilta nettisivuilta että KOKO3 sisustusarkkitehtitoimiston sivuilta. Hotelli Presidentistä on tullut elämyksellinen paikka ja 80-lukuisuus on hävinnyt sieltä täysin. 

Juhannus tunnelmia ♥ keskikesän hetkiä

Tänä vuonna otin varaslähdön juhannuskukkien keräämiseen. Hipsin jo torstaina iltahämärissä läheiselle niitylle metsän halki keräämään ne "seitsemän yrttiä juhannuskimppuuni". Rakastan lupiineita ja niitä olikin runsain mitoin poimittavaksi. Tiedän, että lupiini on määritelty Suomen luonnossa haitalliseksi vieraslajiksi mutta lupiinipellot tienvarsilla ovat todella kaunista katsottavaa. Lupiinit ovat myös kovia siementämään ja täällä etelässä ne kestävät myös hyvin talvea. Lupiinin sanotaan myös heikentävän muiden niittykasvien elinmahdollisuuksia. Silti minä rakastan lupiineitä teiden varsilla ja toivoisin ettei niitä ihan kokonaan hävitettäisi.

Metsä oli ihanan rauhallinen ja linnunlaulun määrä on kyllä ihan käsittämätöntä näin kesällä. Metsässä ei todellakaan ollut hipihiljaista vaan siellä oli menossa kiivas kuorosota eri lintulajien kesken. Onnistuin kuulemaan vielä satakielenkin laulua, joka selkeästi oli klassisin kaikista lauluesityksistä. Miten ihmeessä niin vaatimattoman näköinen lintu saakaan aikaan tuollaisen äänen? Satakielen laulu on kuulaan huilumaista mutta silti kantavan voimakasta ja niin upean vaikuttavaa, että siitä menee iho kananlihalle ♥

Kesäillan ilmaiskonserttia olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään mutta meidät yllätti iso rusakko, jonka esiintulo sai russeliriiviö Minnien valppaaksi. Siinä meinasi juuri poimittu kukkakimppu lentää pitkin polkua kun metsästäjän vaistot koiralla heräsivät. Onneksi säilytin tasapainon ja rusakko ehti kipittää metsänsiimekseen. Myöhemmin saman illan aikana onnistuin vielä näkemään ison tuuheahäntäisen ketun - tosin vain auton ikkunasta - juoksevan autotien yli. Luontokokemukset eivät valitettavasti tallentuneet kameraan kun tulivat ihan puskista molemmat :)

Juhannusaattoiltana herkulteltiin savustetulla lohella, mädillä, katkaravuilla, kananmunan puolikkailla, tuoreella salaatilla, makeilla pikkutomaateilla, varhaisperunoilla ja vaikka millä muilla herkuilla. Olen itse aina laittanut varhaisperunat kiehuvaan veteen äidin oppien mukaisesti mutta ystäväni laittaa ne aina kylmään veteen. Kiistelimme tästä ennen juhannusta leikkimielisesti ja päätimme molemmat keittää perunamme omalla tavallamme, Pakkohan minun oli googlettaa miten varhaisperunat (tai uudet perunat kuten niitä aina kutsun) pitäisi keittää.

Löysin seuraavan ohjeen K-kauppojen ruokasivuilta "Varhaisperunoiden keittäminen on tarkkaa puuhaa ja mielipiteitä oikeaan keittotapaan on yhtä monta kun on keittäjääkin. Peruna sisältää entsyymiä, joka vahventaa solujen seinämiä. Entsyymi toimii parhaiten 50-60 asteessa ja tuhoutuu yli 70 asteessa. Kylmään veteen lisättäessä entsyymi ehtii toimia kauemmin ja peruna kiinteytyy. Mikäli haluat pehmeitä uusia perunoita lisää perunat kiehuvaan veteen." Laitoin ystävälle viestin "olimme molemmat oikeassa" ja toivotin perunaisaa juhannusta :)

Jälkiruokapöydässä oli kokeilussa DrOetkerin uusi suklainen kakku. Täytteenä kolme moussea: valkosuklaa, tummasuklaa ja maitosuklaa. Melkoinen kolmen suklaan makunautinto ja pelasti kiireisen kokkailijan juhannuksen mainiosti. Totta kai meidän perinteistä juhannusherkkua marenkia, mansikoita, mustikoita ja mintunlehtiä. Joka juhannus kun aina toivotaan tätä jälkiruokaherkkua joten pakkohan sitä on tarjoilla :)

Ja juhannukseen kyllä kuuluu olennaisesti se juhannuskokko ja järvimaisema. Voiko suomalaisempaa näkymää olla kuin juhannuskokon syttymistä seuraavat innokas juhlakansa kesäyön juhlassa. Taustalla voi vienosti "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa" haitarilla soitettuna. Tanssilavalla pyörähtelee muutamia pariskuntia musiikin tahtiin. Paistettua makkaraa ja virvoitusjuomia tarjoillaan buffetissa. Paikalla ovat niin kesävieraat kun paikallisasukkaat vauvasta vaariin unohtamatta karvaisia koirakavereita. Ilolientäkin nautitaan mutta kukaan ei ole liian iloisella tuulella omista juhlajuomista huolimatta.

Juhannusruusu on kerrankin kukassa juuri oikeaan aikaan eli juhannuksena. Monina vuosina tämä kaunis ja huikealle tuoksuva kukka on ehtinyt jo lakastua juhannuksen viettoon ehdittäessä. Yritin eilen juhannuspäivän muuten hakea vielä maljakkoon yhtä syreeninoksaa mutta ne olivat jo kaikki kuihtuneet pois. Onneksi kesäkukkia niityllä riittää vielä maljakkoon poimittavaksi koko kesän!

Miten teidän juhannus on sujunut? Oletteko olleet kaupungissa, maalla tai peräti veneellä? Tänään ulkona paistaa taas aurinko vaikka vähän tuulinen ilma mutta eihän se haittaa ollenkaan. Hyvää lomaa niille, jotka aloittivat sen nyt juhannuksesta. Minulla vielä aikaa muutamia viikkoja omaani.

Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥