Koiranelämää jätekasaan tykästyneen hikijalan kanssa

Pidempään blogiani seuranneet ovat tulleet jo tutuiksi uskollisen koirakaverini russeliriiviö Minnien kanssa ♥ Meidän yhteinen taipaleemme on alkanut jo 2005 joulukuussa ja toivottavasti se kestää vielä monta monta vuotta. Koska Minsu on ensimmäinen koirani on ollut paljon uutta ja kantapään kauttakin opittua mutta päivääkään en vaihtaisi yhteiselostamme pois. En edes niitä aamuja kun vettä vihmoo vaakatasossa harmaalta marraskuun taivaalta ja pitää lähteä aamulenkille hyvin vastahakoisen koiruuden kanssa. 

En niitäkään päiviä kun tulen kotiin tuntien jo ulko-oven avatessani ihan vienon koirankakan hajun ja tiedän, että jonkun vatsa on ollut sekaisin. Onneksi hän viisaana tyttönä on tekee tarpeensa aina kylpyhuoneen klinkkerille mahdollisimman lähelle lattiakaivoa. Se yksi kerta kun tämä wc-kortti oli jo käytetty piti käyttää olohuoneen mattoa toisen varpusparven yllätettyä vatsakipuisen. Tästäkin voi omistaja vain syyttää itseään kun vaihtoi lennosta murkinat toisiin kokeilematta ensin pienellä annoksella. Usein se syyllinen löytyy aina sieltä hihnan toisesta päästä. 

Bongasin jostain naistenlehdestä Tiede-lehden ihan hulvattoman mainoksen, joka kysyi "Koira. Vai jätekasaan tykästynyt hikijalka?" Tiede-lehti on muuten ihan mieletön julkaisu ja täynnä äärimmäisen kiinnostavia juttuja. Minulle tuli lehti vuoden verran ja sieltä kyllä löytyi joka numerosta mielenkiintoisia artikkeleita, jotka veivät mukanaan. Aiheista on kirjoitettu "kansantajuisesti" ja hyvin laajalla skaalalla mottona "Tieteen nimissä kaikki on kiinnostavampaa." 

Ihmisen ja koiran yhteiselo rinnakkain on kestänyt jo yli 32 000 vuotta. Kaikkihan me sen tiedämme, että ihmisen paras ystävä on kehittynyt sudesta. Kummityttöni 9v kyseli vähän nuorempana Minnien äidistä ja isästä. Kun olimme käyneet russelipusselin sukupuuta läpi ja katsoneet pentuaikaisia kuvia kerroin tämän sudesta polveutumisen, joka tuntui kyllä lapsesta aika uskomattomalta jutulta. Kuitenkin ne rohkeimmat yksilöt, jotka ovat uskaltaneet tulla ihmisasumusten lähettyville tonkimaan jätekasoja ovat koiriemme hyvin kaukaisia esi-isiä. Kesykoirat ovat eläneet kanssamme jo 12 000 vuotta kun nauta ja kissa vain 8000 vuotta!

Entäs eri koirarodut sitten? Mitä yhteistä voi olla vaikka tanskandogilla ja perhoskoirilla? Toinen on pienen vasikan kokoinen jötkäle kun toisen voi tarvittaessa sujauttaa vaikka käsilaukkuunsa. Geneettisesti nämä kaksi rotua ovat kuitenkin kuin kaksi marjaa, kiteytti Tiede -lehden mainos. Me ihmiset olemme alkaneet sitten jalostaa koiria voimistaaksemme niitä piirteitä koirissa, joita olemme niille halunneet. Oma jackrusselini on hyvä esimerkki siitä, että sillä on säilynyt voimakkaana susien ota saalis kiinni, tainnuta saalis hakkaamalla sitä voimakkaasti puolelta toisella ja pure hengiltä -vietti. Näin meillä kohdellaan myös kaikkia leluja kuin ne olisivat vaikka saaliiksi saatuja rottia. 

Törmäsin joskus jossain keskustelupalstalla siihen kun koiranomistaja miettivät sitä miksi koiran tassut/anturat tuoksuvat ihan popcornille. Itsekin olin nuuhkutellut niitä ja todennut tämän saman ilmiön. Tiede -lehden mainos paljastaa, että kyse on vain siitä miten koiran tassujen bakteerit ja hiiva saavat aikaan tämän popparimaisen tuoksun - yöks :D Koirathan myös hikoilevat vähän antuiroidensa kautta joten siksi niitä lumipaakkuja kertyy tassuihin talvella.

Väänsin juuri pari viikkoa sitten kättä veljeni kanssa siitä etteivätkö koira muka näe värejä? Koira näkevät keltaista, sinistä, vihreää ja lukuisia harmaan sävyjä joten ne eivät todellakaan ole värisokeita kuten velipoikani väittää. Ei nelijalkaisten ystäviemme maailma todellakaan ole mustavalkoinen ja tylsää - päinvastoin!

Kummityttöni ihmetteli joskus miksi Minnie pitää niin hirveästi haistella maata ja sen jälkeen jättää siihen omat hajujälkensä tai siis pissiä. Meillähän tuo toimenpide suoritetaan vähän erikoislaatuisella tavalla kun koira seisoo etujaloillaan takajalat ja peräpää ilmassa. Kysyin tätä outoa tapaa jo pentuna eläinlääkäriltä, joka totesi "Minnie on dominoiva narttu." Minun russelipusselini myös merkkaa koko lenkin ajan toisin kuin muut nartut. Selitin kummitytölle, että tuo haistelua on vähän sellaista "viestin lukua muilta koirakavereilta" tai sellaista "koirien Facebookiin kirjoittelua". Sitähän se onkin ja oman reviirin sekä hajujäljen jättämistä. Tuo erikoinen pissimistapa muuten naurattaa aina ohikulkijoita.

Suosittelen lämpimästi oman "jätekasaan tykästyneen hikijalan" hankkimista jos perheessä ei ole allergiaa ja koira sopii myös elämäntilanteeseen. Vaikka välillä voi olla vähän huolta ja murhettakin niin se rakkaus, välittäminen ja lämmin sylissä tuhisija ovat kyllä ihan huippua. Sitä paitsi sinulla on myös oma personal trainer, joka pitää huolen siitä ettet muutu sohvaperunaksi - tämä toki riippuu paljon rodusta. Taidanpa laittaa taas myös Tiede -lehden tilaukseen....

Vuh vuh ja koiramaista päivää kaikille tasapuolisesti!