Aboa Vetus & Art Novan bloggaajapäivä - minuuttitaidetreffit, MKitchen & Cafe ja maalauksia

Kuva: Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova

Turun "täl puol jokke" siis siellä missä ovat Tuomiokirkko ja Vanha Suurtorikin sijaitsee Aboa Vetus & Ars Nova -museo. Museon jännä nimi on latinaa ja tarkoittaa Vanha Turku & Uusi taide suomeksi. Tämä kulttuurikohde on ainutlaatuinen Turussa koska se yhdistää "saman katon alle" sekä historiaa että nykytaidetta. Vuonna 1995 avattua museota ylläpitää Matti Koivurinnan säätiö. Lauantaina pari viikkoa sitten kääntyi Audin nokka aamutuimaan kohden Turunmoottoritietä ja tulevaa bloggaajapäivää, johon olin saanut kutsun. Luvassa olisi varmasti jotain uutta ja ennenkokematonta mietin ajaessani aurinkoisessa kevätsäässä. Museo oli minulle entuudestaan jo tuttu paikka mutta en ollut käynyt siellä viime kevään nukkekotinäyttelyn jälkeen. 

Aboa Vetus & Ars Novan Factory-tila on varattu meille bloggaajille, joita olikin kivan kokoinen ryhmä kasassa. Museon yhteistyöpäällikkö Jenny Honka ja taideohjaaja Elli Liippo kertoivat päivän ohjelmasta, jossa olisi luvassa mm. jännän kuuloiset Minuuttitaidetreffit! Meillä oli mukana myös museon graafikko Jari Nieminen, joka ikuistaisi päiväämme kulkua kameralle. Osa tämän postauksen kuvista onkin Jarin käsialaa. 

Me bloggaajat puolestamme teimme pienen esittelykierroksen keitä olemme, mistä tulemme ja mitä blogimme käsittelee. Entuudestaan tunsin ainoastaan Tuula's life blogin Tuulan ja Lady of The Mess blogin Arjan. Tässä vaiheessa on pakko todeta, että muiden "lajitoverien" siis lifestyle-, kulttuuri- ja taidebloggaaja kollegoiden tapaaminen on aina todella piristävää ja inspiroivaa! Olihan meillä mukana myös kaksi pikkuistakin vahvistusta, joista toinen reilu kaksivuotias vilahtelee tuolla jossain kuvissa ja toinen museokävijä nukkui kiltisti vaunuissaan. 

Aloitimme päivän M Kitchen & Cafen herkullisella brunssilla. Ravintola on aloittanut Aboa Vetus & Ars Novan tiloissa viime joulukuussa ja olin ennakkoon kuullut pelkkää ylistystä viikkoloppubrunssista, joka tarjoillaan 11-15 välillä. Meille vielä sattui hyvä tuuri sillä lauantaina on aina erityinen Jazz-brunssi, jossa DJ soitti svengaavaa musiikkia taustalla. Paikka oli ihan täynnä joten selkeästi turkulaiset ovat löytäneet ravintolan. Enkä yhtään ihmettele sillä olihan leipomo MBakery, joka luotsaa ravintolaa vuoden 2015 Suomen paras leipomo. Olen tutustunut heidän Kakolan kakkuun  sekä kakkoon viime kesänä Kakolanmäen Cafessa.

Brunssi oli äärimmäisen maittava ja herkullinen. Tarjolla vaikka mitä hyvää syötävää ja pakkohan sitä oli santsatakin taas. Huomioin siinä herkkuja lautaselle kerätessäni, että myös ravintolassa on uusittu sisustusta ja remontoitukin. Uusi kiva tiskikin oli rakennettu. Paljon raikkaita salaatteja, munakasta, makkaroita, lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä ja juustoja löytyi ainakin brunssipöydästä. Herkkupöytä sisälsi toki myös MBakeryn oman leipomon tuotteita, kuten voileipäkakkua, suolaisia piirakoita ja muffineja ja upeita kakkuja. Ainahan sitä on se "varavatsa" johon saa mahtumaan jälkiruokatarjontaa vaikka on ihan ähkynä kaikista jo syödyistä  herkuista.

Kuva Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova 

Seuraavaksi lähdimme sulattemaan brunssia taidemuseon puolelle. Ars Novan näyttelysalit ovat entisessä Rettigin palatsissa. Villa Rettig on vuonna 1928 valmistunut arkkitehtien Bertel & Valter Jungin piirtämä barokkiklassistinen rakennus, jota ympäröivät paikoin nelimetriset muurit. Tupakkatehtailija Hans von Rettig sai perheineen olla rauhassa ja katseilta piilossa maaseutukartanossaan keskellä Turkua. Palatsin ympärillä on muuten upeat puistot suihkulähteineen ja huvimajoineen. Näyttelykerroksien ikkunoista näkee hyvin puistoon taiteen katselun lomassa. 

Allen Jones, Glide 1978-1979 öljy kankaalle

Me aloitimme Minuuttitaidetreffit seuraavaksi taideohjaaja Elli Liipon opastuksella. Tässähän alkoi jo sydän pamppailla ja kädet hikoilla kun oltiin menossa siis treffeille. Saimme listauksen viidestä aika erilaisesta ihmistyypistä ja värikynät. Viisi sydäntä ykköskandidaatille ja loput sydämet sitten muille laskevasti. Annoin eniten sydämiä kandidaatille 2 "Olen värikäs ja räiskyvä persoona, joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta. En takerru yksityiskohtiin - minua voisi kai kutsua suurpiirteiseksi." Selkeästi tämä tyyppi muistutti itseäni joten varmaan siksi uskoin meillä olevan sielujen sympatiaa myös "treffeillä". 

Kuva Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova

Kun treffailulomakkeen sydämet oli jaettu oli aika tutustua ensimmäisen kandidaattiin. Meille oli valittu valmiiksi museon puolesta viisi erilaista taiteilijaa ja heidän teostaan. Ensimmäinen työ oli espanjalaisen Antoni Tapiesin värikäs maalaus, joka oli tehty sekatekniikalla ja siinä oli käytetty jopa hiekkaakin. Itselleni tästä tuli mielelleen jotenkin graffitit ja joku toinen ryhmässämme näki sinä kissahahmon. Sikses kiva paikka blogin Mari piti eniten tästä taulusta joten taisi olla hänen "matchdate" tässä minuuttideittailussa. Upeat katalonian värit viehättivät minuakin kyllä. 

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle.

Kuva Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova

Seuraavaksi siirryttiin sitten kotimaisen taiteen pariin. Kauko Lehtisen taide on surrealistista ja häntä on jopa kutsuttu Suomen Picassoksi. Lehtisen taulujen vieressä oli aito Picasson työ ja kyllä heidän tavassaan maalata on paljon samankaltaisuutta. Lehtisen töissä minua viehätti niiden värit ja unenomaisuus. Olisin hyvin voinut ottaa omalle seinälleni yhden Kauko Lehtisen taulun. 

Kauko Lehtinen (1925–2012): Kylmä päivä 1975, akryyli ja guassi paperille.

Kuva Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova 

Pohdintaa bloggaajien kesken Kauko Lehtisestä Minuuttitaidetreffeillä - Siiri&Siiri, Tuula's life ja Turun Tilda. Oli muuten hurjan hauskaa katsella taidetta useamman ihmisen kanssa ja kuulla heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan maalauksista ja tauluista. Olen aiemmin aina pitänyt taulujen katsomisesta yksinäni tai korkeintaan yhden ystävän kanssa mutta tämähän oli hauskaa puuhaa! 

Kolmas treffikumppanimme Ars Novan näyttelyssä oli englantilainen Allen Jonesin todella keväisiä värejä sisältävä iso maalaus. Huoneeseen, jossa taulu oli tuli vielä paljon luonnonvaloa ja tämä maalaus ihan hehkui keltaista ja oranssia. Allen Jones on noussut kuuluisaksi brittiläisen pop-taiteen myötä ja hänet jopa erotettiin konservatiivisesta taidekoulusta. Harmittaa kun en ehtinyt pari vuotta sitten kun Allen Jonesin näyttely oli Helsingissä, Galleria Forsblomissa.

Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle

Allen Jones olisi ollut ehdottomasti minun viiden sydämen saava Minuuttitaidetreffi kumppani. Värien lisäksi minua puhutteli tuo asettelu taulussa. Kuvattavat ihmiset - ehkä picnicillä tai jossain muotikuvauksessa - ovat ihan taulun ylälaidassa kun taas kameralaukku melkein menee ulos taulun alanurkasta. Todella jännää! Ihan mielettömän kiinnostava taulu ja myös mies ♥ "joka tuskin jää keneltäkään huomaamatta" sen takana.

Kuva Jari Nieminen, Aboa Vetus & Ars Nova

Jonesin työ sai tytöt hymyilemään - Arjen pilkahduksia ja Sohvila taisivat myös pitää Allenistä ♥ 

Lars-Gunnar Nordström (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle SEKÄ Diptyykki II, 1972, öljy levylle

Lars-Gunnar Nordströmin kelta-musta-valkoinen työ oli väreiltään mieleeni mutta aihe oli jotenkin liian kurinalainen ja säännöllinen minulle. Nordströmillä on aika jännä tausta. Hän pyrki arkkitehtikouluun mutta koska ei päässyt sinne hän opiskeli sisustusarkkitehdiksi ja suunnitteli myös huonekaluja. Nordströmin maalauksissa on mieletöntä tarkkuutta, geometriaa ja rytmiäkin mutta ehkä koska olen itse vähän luovan boheemi nämä olivat liian kurinalaisia minulle. Pidin Nordströmin värien käytöstä ja vastakohtapareista kyllä.

Siellä se upea puutarha odotti kevään vihreyttä ja vehreyttä. Taustalla Aurajoki ja aurinkoinen Turku. Mietin mielessäni olenko koskaan ollut Turussa niin, että siellä olisi satanut vettä....?

Johanna Kiivaskoski (1967-): Serafi, 2007, Amor vuohipaimenena, 2008, Rukoilijasirkka piikkikruunun oksalla, 2008 ,  L'amour plus léger que le papillon, 2008 (kallionauhuksen lehti)

                      

      "     

Meidän viides ja viimeinen Minuuttitaidetreffi kumppani oli Johanna Kiivaskoski. Kiivaskosken työt on tehyt kallionauluksen lehdille ja näiden töiden tekeminen on vaatinut ihan käsittämästöntä kärsivällisyyttä ja käsillätekemisen taitoa. Mietimme tauluja katsoessamme kuinka monta kallionauhuksen lehteä on mahtanut mennä rikki tai piloille? Minun kärsivällisyyteni ei riittäisi näihin. Olivat äärimmäisen pikkutarkkoja töitä ja Turun Tilda tuumikin, että ehkä tämä oli profiilinumero 5 "Pienet arkiset asiat tekevät minut iloiseksi. En kaipaa suuria seikkailuja - ihmeelliset asia löytyvät usein läheltä, kunhan vain malttaa etsiä."

Pääsimme vielä kurkistamaan Rettigin palatsin ylimpään kerrokseen, johon normaalisti ei museovierailla ole pääsyä. Tämä entinen biljardihuone on ollut vain talon miesväen käytössä. Hulppeat näköala yli aurinkoisen Turun moneen eri suuntaan. Tilaa voi vuokrata kokouksiin nykyään.

Seuraavaksi siirryimme alakerran museokaupan kautta eteenpäin. Harmi kun en ehdinyt ottaa sieltä yhtään kuvaa. Edellisen vierailuni kuvia en löydä mistään nyt tähän hätään mutta museokaupassa on todella kivoja taidetaiheisia juttuja myynnissä. "Museokauppa tunnetaan runsaasta postikorttivalikoimastaan, herkullisesta Turun tummalakritsasta, hauskoista leluista ja tyylikkäistä koruista." lainaus museon omilta nettisivuilta. 

Ars Novan ensimmäisen kerroksen täyttää alankomaalaisen Mieke Balin ja englantilaisen Michelle Williams Gamakerin moniosainen videoinstallaatio Madame B. Emotionaalisen kapitalismin tutkimuksia. Tämä videoinstallaatio uudelleentulkitsee maailmankuulua ranskalaisen kirjailija Gustave Flaubertin klassikkoromaania Rouva Bovary (1857).

Ehdimme vielä piipahtaa Aboa Vetus perusnäyttelyssä - löydetty kaupunki. Tämä näyttely on historiallisesti äärimmäisen mielenkiintoinen ja ollaan ihan oikeiden Turun entisten asukkaiden asumusten äärellä. Täällä sukelletaan Indiana Jones henkisesti keskiaikaiseen Turkuun. Lapset viihtyvät täällä erinomaisesti ja Luutarha näyttely kannustaa oppimaan ja kokeilemaan. Suosittelen!

Niki De Saint Phalle, Kohtuullisuus 

Oli aika kiittää Aboa Vetus & Ars Novan henkilökuntaa upeasti järjestystä bloggaajapäivästä sekä
M Kitchen & Cafeta herkullisesta brunssista. Minuuttitaidetreffit olivat itselleni uutta ja todella erilainen, mielenkiintoinen tapa tutustua taiteeseen. Tällaiseen haluaisin ehdottomasti osallistua toisenkin kerran vaikka omien ystävieni kanssa.

Loin vielä viimeisen katseen ihanan rehveän iloiseen Niki De Saint Phallen Kohtuullisuus veistokseen. Jos haluat lukea lisää Nikistä niin klik täältä löydät viime syksyn Taidehallin näyttelyä.

♥  Erityiskiitos teille kaikille ihanille bloggaajakollegoille, joihin oli tosi mukava tutustua ♥