Mumin Kaffe ja kuinkas sitten kävikään...

Kun olin pieni tyttö yksi lempikirjoistani oli Tove Janssonin Ja kuinkas sitten kävikään. Kirja, joka kertoi Mymmelistä, pikku Myystä ja Muumipeikosta. Tämä vuonna 1952 ilmestynyt kuvakirja oli ensimmäinen Tove Janssonin teoksista, joka suomennettiin. Kirjan jokaisella sivulla oli jännä "kurkistusreikä" seuraavalle sivulle. Tekstit kirjassa olivat runomitassa ja jokainen runo päättyi "ja kuinkas sitten kävikään." Muistan vieläkin ulkoa runon, jolla kirja alkoi!

On kello viis' kun varhaiseen

kaupasta maitokannuineen

käy kotiin Muumipeikko pien'

On pitkä taival metsätien.

Puut kolkon korven kohisee

ja tuuli ähkyy, huokailee.

Yö vaihtuu aamuun hämärään,

vaan kuinkas sitten kävikään?

Tätä kirjaa oli jännä selata ja seurata Muumipeikon matkaa kotiin Muumimamman luokse maitokannunsa kanssa. Ja uskokaan tai älkää olen näin vähän isompanakin katsellut kirjaa ja lukenut runot monta kertaa läpi. Kauniita kuvia viinimarjoista, pelottavista hattivateista, ahnaasta pölynimurista ja kaikki päättyy kuitenkin hyvin. Kirjan loputtua reikä takakannessa on niin niin pieni ettei Muupeikko ystävävineen enää mahdu siitä lävitse. Pikku Myy toteaakin lopuksi "Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy / niin käy, kun liiaks kehittyy!"

Muumeja rakastavana olin viime syksynä ihan täpinöissäni kun sain lukea lehdistä, että Helsinkiin tullaan perustamaan Mumin Kaffe niminen kahvilaketju. Idean äiti on toimittaja Sanna Kiiski, joka halusi perustaa lämminhenkisen kohtauspaikan, josta löytyy lapsiystävällistä palvelua, suomalaista designia ja Muumilaakson tapaa ajatella. Mukana toimii yhteistyössä myös ravintoloitsija Mehdi Younes. Ensimmäinen kahvila avattiin 2.joulukuuta Liisankadulla Kruunuhaassa. Tällä hetkellä kahviloita on tullut kaksi lisää: Töölö, Mechelininkatu 3 ja keskustan Stockmannin 5.kerros.

Itse en joulukuun kiireiltäni Kruunuhaan kahvilaan ehtinyt mutta nyt alkuvuodesta olen käynyt siellä useita kertoja. Pidän kahvilan sisustuksesta ihan valtavasti. Tuo kuusikulmainen laattalattia on varmasti vanha ja minulle tulee siitä mieleen, että tilassa on ehkä toiminut joskus vanhanajan "maitokauppa". Valon määrä kahvilassa on myös huikea isojen ikkunoiden ansiosta ja pilvisenäkin päivänä täällä Muumimaailmassa paistaa aurinko. Kahvilassa on myös ihana hygge fiilis ja se jos mikä on tärkeää.

Olen piipahtanut kahvilassa kiireisen työpäivän keskellä nauttimassa latten ja ison, mehevän korvapuustin ja antanut ajatusteni lentää lapsuuteen Ja kuinkas sitten kävikään aikaan. Korvapuusti on tarjottu totta kai Muumilautaselta. Kun olen painanut Mumin Kaffen oven kiinni ja palannut taas "oikeaan maailmaan" on oloni ollut rauhallisen levollinen ja rentoutunut. Joka kerta käydessäni Mumin Kaffessa on siellä ollut myös Muumeihin ihastuneita matkailijoita ja muitakin aikuisia lapsiperheiden lisäksi.

Lapsille on varattu ihana, oma nurkkaus, jossa voi vaikka kiipeillä puolapuissa, roikkua renkaissa tai keinuakin ihan oikeissa narukeinuissa. Perheen pienimmille on varattu myös Muumi-kirjoja, joita saa lukea rauhassa. Täytyy sanoa, että pari kertaa on tehnyt itse mieli hypätä mukaan roikkumaan renkaisiin hetkeksi ennen arkeen palaamista. Mumin Kaffen konsepti on mielestäni hyvin onnistunut ja elämyksiä tarjoava niitä etsiville.

Mumin Kaffen tarjonta on runsas. Kahvin, teen tai kaakaon kanssa voi nauttia kakkuja, erilaisia leivonnaisia, keksejä, piirakoita, sämpylöitä, salaatteja, smootheja, mehuja, limonaadeja ja jäätelöä. Tuotteissa pyritään välttämään lisäaineita ja suositaan kotimaisuutta! Plussaa tästä :) Olen itse ostanut täältä päivällä myös hedelmiä koska aina ei voi herkutella korvapuustilla tai kakkupaloilla.

Totta kai löytyy myös nurkkaus, jossa on myynnissä Muumituotteita. Ihania Muumi hahmoja, joita tekisi mieli mennä rutistamaan, astioita, tekstiilituotteita ja vaikka mitä kivaa. Mumin Kaffe voidaan varata myös tarvittaessa omaan yksityistilaisuuteen.

Mumin Kaffessa on onnistuttu myös yhdistämään pehmeät arvot ja business. Työtekijöiksi palkataan ensisijaisesti yli 50-vuotiaita, pienten lasten äitejä ja maahanmuuttajia. Tapaamani kahvilatyöntekijät ovat olleet äärimmäisen ystävällisiä ja avuliaita luoden kahvilaan omalla asenteella ja käytöksellään hyvää fiilistä. Jos ruokaa jää yli se toimitetaan palvelukeskuksiin ja asuntoloihin. Suuri plussa!

Käykää ihmeessä kurkkimassa joku Mumin Kaffe paikka ja aistimassa Muumilaakson fiilistä.

Ja jos ette ole lukeneet Ja kuinkas sitten kävikään -kirjaa niin ehdottomasti kannattaa.

Tekee hyvää välillä vapauttaa sisäinen lapsi :)

Kristina Cruises aloittaa löytöretkiristeilyt Suurten järvien alueella Pohjois-Amerikassa

Tänään ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi sain aloittaa aamun vähän erikoisemmalla tavalla nauttien aamiaista suurlähettilään kanssa. Kristina Cruises järjesti uuden Löytöretki-risteilynsä juhlallisen vesillelaskun Kanadan suurlähettiläs Andrée Noelle Cooliganin virka-asunnossa Töölössä. Kanadan Suurten järvien huikea vesireitti avautuu meille suomalaisille syyskuun alussa. Kuluva vuosi on merkityksellinen myös Kanadalle, joka täyttää 150 vuotta samana vuonna kuin meidän pikkuinen Suomemme juhlii 100 vuotiasta taivaltaan. Lonely Planet -matkaopas on myös nimennyt Kanadan vuoden 2017 trendikkäimmäksi matkakohteeksi joten odotin innolla mitä tapahtumassa kuulisin, näkisin sekä kokisin.

Aloitimme tilaisuuden Kanada-henkisellä aamupalabuffetilla. Ihanan rapeita minicroisantteja, moniviljasämpylöitä, naudan suolalihaa, kalkkunaleikettä, kermajuustoa, vihanneksia, hedelmiä ja totta kai myös pieniä pannukakkuja vaahterasiirapin kera MUMS! Aamupala-buffa oli katettu kauniisti ja kaikki posliiniastiat olivat asiaan kuuluvasti varustettu kultaisella vaahteranlehdellä. Kynttilät paloivat juhlavasti pöydällä ja iso kukka-asetelma sointui värikkääseen tilassa roikkuvaan tauluun. Voiko lomapäivää aloittaa yhtään juhlavammin ja maukkaammin :) ja vielä suurlähettilään läsnäollessa.

Asettauduimme mukavasti istumaan suurlähettilään olohuoneeseen siemaillen maukasta aamupalaamme. Vähän siinä ihmeteltiin tuota keskilattialla seisovaa violetinsinistä pikkulammasta...

Suurlähettiläs Andrée Noelle Cooligan toivotti meidät tervetulleiksi ja avasi tilaisuuden suomenkielellä, joka sujui oikein mallikkaasti. Cooligan on muuten kahteen eri otteeseen toiminut Kanadan Suomen suurlähetystössä, vuosina 2004-2008 ja nyt vuodesta 2013 lähtien suurlähettiläänä. Meille myös kerrottiin, että tuo lammas on lahja suurlähettilään Saksan vuosilta. Koska hän on hyvin allerginen eläimille juuri tämä lammas sopii hyvin lähestystön tiloihin. Lampaan tehtävä oli estää meitä lyömästä päätämme isoon kattokruunuun, joka roikkui aika matalalla sen yläpuolella. Kaikelle on siis aina looginen selitys, joka selviää ajallaan :)

Suomella ja Kanadalla on paljon yhtäläisyyksiä, kertoi suurlähettiläs. Maantieteellisiltä olosuhteiltaan maat muistuttavat hyvin paljon toisiaan vaikka Kanada onkin paljon suurempi. Meitä yhdistää myös metsätalous, jääkiekko, ringette, flora ja fauna, arktiset olosuhteet jne. Siirtolaisia Suomesta Kanadaan on muuttanut jo 1800-luvun alussa ja siirtolaisuus jatkui vilkkaana 1900-luvun puoliväliin saakka. Meidänkin suvussa äidin yksi pikkuserkku asuu Ontariossa, jonne hän muutti 50-60 lukujen taitteessa. Suurlähettiläs esitteli meille Kanada-Suomi seuran tekemän Canada - Finland Celebrating 2017 juhlakirjan. Olen ehtinyt selailla sitä pikaisesti ja kaikkea mielenkiintoista luettavaa sieltä löytyy. Ties vaikka äidin pikkuserkku olisi jossain jutussa tai kuvassa mukana... Täytyy tutkia ihan ajan kanssa tätä opusta.

Kristina Cruises on yli 30 vuotta vanha kotkalainen perheyritys, joka tarjoaa risteilyelämyksiä aikuiseen makuun ja maltillisen kokoisilla laivoilla. Kristina Cruises risteilymatkoilla on mahdollista nähdä ja kokea useita kohteita saman matkan aikana. Risteilymatkoilla ovat aina mukana suomalaiset oppaat ja matkat sisältävät lennot, itse matkan majoituksineen laivalla ja ruokailut. Alkoholitarjoilu ja tipit eivät kuulu matkojen hintoihin. Kristina Cruises tekee ensimmäisen risteilyloman Suomesta Kanadan Suurille järville syyskuussa nyt syksyllä.

Myyntijohtaja Anu Markkanen kertoi miten Kanadan löytää vesitse: kokee Niagaran putoukset, legendaarit Pohjois-Amerikan kaupungit, aistii pohjoisen luontoa ja ennen kaikkea risteilee Suurilla järvillä. Risteilyä ei suotta kutsuta Löytöretki-risteilyksi siellä se johdattaa matkailijat Suurten järvien läpi kanavia pitkin järvestä toiseen. Vaikka meidän Saimaa on 4400 km² kooltaan ovat Kanadan Suuret järvet: Ontario, Michigan, Huron, Erie ja Superior pinta-alaltaan 244106 km². Järvet ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden aikana ja ne ovat maailman suurin makean veden keskittymä.

Suurkaupunkien Chigaco ja Detroit lisäksi on mahdollista tutustua pienempiinkin idyllisiin paikkoihin risteilyllä. Anu kertoi omasta vierailustaan Mackinacin lomasaarella ja siitä miten eksoottiselta tuntui liikkua hevosten vetämillä kärryillä. Koko saarella on vain yksi ainut auto. Kuulostaa ihan sympaattiselta paikalta! Risteilyllä pääsee tutustumaan myös maaseudun viinitiloihin. Tässä vaiheessa suurlähettiläs esitteli meille kaksi kanadalaista viiniä, joita löytyvät ihan meidän Alkostakin. Hassua ajatella, että Suuret järvet ovat maantieteellisesti samalla korkeudella kuin Pariisi ja järvien läheisyydessä voidaan kasvattaa viinirypäleitä.

Risteilylomilta odotetaan paljon, kertoi toimitusjohtaja Mikko Partanen. Kristina Cruises teki viime vuoden loppupuolella kyselyn suomalaisille risteilymatkustajille. Saadut vastaukset olivat sekä mielenkiintoisia että osin yllättäviäkin. Suomalaista matkajohtajaa pidetään hyvin tärkeä osana onnistunutta risteilylomaa. Laivaa valitessa matkustajat suosivat mieluummin pienempikokoisia risteilyaluksia ja jättiristeilijät eivät innosta. Laivan ei tarvitse olla iso koska nähtävyydet ovat tärkeämpiä kuin juominen tai shoppailu. Suomalaiset myös odottavat risteilytarjontaan aina uusia kohteita, joita nyt tarjoaa Suurten järvien löytöristeily.

Kristina Cruise tarjoaa toki paljon muutakin. Jokiristeilyiltä mm. Reinillä, Elbellä ja Tonavalla. Ranskan kanavat ja joet tarjoavat ihastuttavia BARGE-risteilyitä. Norja vuonoristeilyllä nähdään valaita ja pieniä norjalaisia kyliä vuonojen molemmin puolin värikkäine taloineen. Färsaaret, Islanti ja jopa Grönlanti ovat mukana risteilyohjelmistossa. Tarkemmin Kristina Cruises tarjonnasta voi kurkata heidän nettisivuiltaan.

Meidän oli aika kiittää suurlähettilästä vieraanvaraisuudesta ja Kristina Cruisesin henkilöitä informatiivisesta ja mukavasta tilaisuudesta. Totta kai selfie suurlähettilään kanssa ja mukana blogikollegani Tuulaslife blogin Tuula. Kotiinpäin ajaessani minut valtasi ihan hervoton matkakuume. Haluaisin sekä Suurille järville että vuonoristeilylle. Toisaalta myös jokiristeilyt olisivat kiinnostavia. Siirrän ne kaikki mietintämyssyyn harkintaan koska kaikki ovat äärimmäisen kiinnostavia... Matkailu avartaa ja nyt on uusi valloitettava reitti avattu Suurille järville!

Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely Turussa

Suomen 100-juhlavuosi kääntyy kohta jo huhtikuulle. Monia hienoja taidenäyttelyitä olen ehtinyt jo katsastaa vuoden ensimmäisten kuukausien aikana ja eilisen Turku vierailun yhteydessä minulla oli mahdollisuus vielä iltapäivällä poiketa Wäinö Aaltosen museoon. Aurajoen rannalla sijaitseva museo on itselleni entuudestaan hyvinkin tuttu paikka. Museo viettää 50-vuotisjuhlavuottaan ja siellä avautui 13.1. Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata näyttely, joka on osa Suomi 100-ohjelmaa.

Wäinö Aaltonen, Henkinen työ

Wäinö Aaltosen museon ulkopuolella seisoo kolme tutunnäköistä patsasta. Nämä samat patsaat löytyvät nimittäin Eduskuntatalon istuntosalista ja ovat valtiopäivätalon tärkein taideteos. Olen itse kauan aikaa sitten onnistunut pienenä tyttönä luokkaretkellä näkemään patsaat Eduskunnassa. Ne vaikuttivat valtavan suurilta pienen ihmisen silmin kuten koko talokin.

Kuva lainattu Eduskunnan sivuilta, Suomi 100 Tasavallan arvojohtajat, Wäinö Aaltosen veistossarja

Turun kaupunki ilmoitti Wäinö Aaltosen 70-vuotispäivänä 1964 rakentavansa hänelle museon. Kun WAM (Wäinö Aaltosen museo) valmistui 1967 ei taiteilija enää itse sitä ehtinyt nähdä koska hän kuoli toukokuussa 1966. Museorakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Matti ja Irma Aaltonen. Wäinö Aaltonen osallistui itse myös suunnittelutyöhön poikansa ja miniänsä kanssa aktiivisesti. Talossa on ajalle tyypillinen kaunis atriumpiha vesiaiheineen. Kansainvälisiä vaikutteita museorakennuksesta löytyy myös julkisivun travertiinilaatoista ja museorakennuksen huonejaosta.

"1920-luvulla vastikään itsenäistynyt Suomi etsi identiteettiään ja haki itsenäisyydelle oikeutusta suomalaisesta kulttuurista ja kansanluonteesta. Tähän tarkoitukseen sopi mainiosti nuori kuvanveistäjä, vaatimattomista oloista kuuluisuuteen noussut kyläräätälin poika Wäinö Aaltonen. Hänestä luotiin kuva myyttisenä, kuurona nerona, ja tätä mielikuvaa toistettiin myös lehdissä. Aaltosesta muovailtiin valtakunnan virallinen monumenttikuvanveistäjä." WAM

Minulla oli lauantain museovierailullani myös onnea matkassa mukana koska Eduskunnan alkuperäinen kultainen veistossarja Työ ja tulevaisuus oli toiseksi viimeistä päivää esillä WAM:ssa. Veistossarja valmistui vuonna 1932 ja se koostuu viidestä erillisestä veistoksesta: Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjuu. Jokainen patsas kuvaa tasavallan tärkeitä arvoja.

Wäinö Aaltonen, Raivaaja

 

Wäinö Aaltosen voitettua taidekilpailun Eduskuntatalon patsaskokoelma asetettiin esille suureen istuntosaliin vuonna 1932. Patsaat oli suunniteltu valettavaksi pronssista, jotka olisi sitten kullattu. Mutta koska Suomen valtion taloudellinen tilanne ei sitä sallinut patsaat tehtiinkin kipsistä, joka sitten vain kullattiin. Alastomat ihmishahmot herättivät paljon paheksuntaa ja niitä vaadittiin jopa poistettavaksi Eduskuntatalosta. 

Wäinö Aaltonen, Tulevaisuus

 

Patsaiden valaminen prossiin sekä kultaaminen nousi aika ajoin esille ja kuvanveistäjä antoi siihen luvankin 1964. Hanke toteutui kuitenkin vasta 1969 kun kuvanveistäjä oli jo kuollut. Patsaita ei kuitenkaan kullattu ehkä 60-luvun esteetikan mukaisesti tai se oli taas kustannuskysymys. Kullatut patsaat Eduskunta varastoi Turkuun ja näitä alkuperäisiä patsaita pääsin siis eilen ihailemaan. Patsaita on nyt huolellisesti konservoitu ja uusi saneerattu Eduskuntatalo saa nämä patsaat alkuperäisen J.S.Sirénin art deco -suunnitelman mukaan. Eduskunnan prossiset patsaat jäävät myös Arkadianmäelle, jossa niitä voi ihailla mutta paikkaa ei ole vielä päätetty.

Wäinö Aaltonen, Usko ja Sadonkorjuu

 

Wäinö Aaltosen museoon Turussa asetetaan pronssiset patsaat esille 7.5. saakka kun tämä näyttely on avoinna yleisölle. 60-luvulla patsaita nimittäin valettiin kaksin kappalein sekä Eduskunnalle että uudelle avattavalle museolle. Valitettavasti kultaiset patsaat ovat enää katsottavissa vain valokuvina koska Eduskunnassa niitä lähimpänä on puhemies ministereiden kanssa. Eduskunnan lehteriltä niitä toki voi käydä ihailemassa kaukaa. 

Wäinö, vaimo Aino ja poika Matti Hirvensalon atéljeen rappusilla 1923

Oli yllättynyt näyttelyssä miten monipuolinen taiteilija Wäinö Aaltonen on elämänsä aikana ollut. Hänet mielletään usein vain valtakunnan viralliseksi monumenttikuvanveistäjäksi. Paavo Nurmi - toinen turkulainen suurmies - juoksee Aaltosen patsaassa ylvään voimakkaasti. Mutta patsas Äidin rakkaus on käsittämättömän herkkä ja täynnä äidillistä rakkautta. 

Wäinö Aaltosen maalaukset puhuttelivat ja aihe "punatukkaisesta tytöstä/naisesta" oli kaunista ja voimakasta tulkintaa. Pidin myös hänen värinkäytöstään monissa muissakin maalauksissa. Eniten minut yllätti iso työ Atlantis II vuodelta 1930, joka oli mystinen kahden taulun kokonaisuus. En olisi sen nähtyäni edes arvannut tekijäksi Wäinö Aaltosta.

Wäinö Aaltonen, Punatukkainen tyttö 1920

 

Wäinö Aaltonen, Kaksi naista 1927

 

Wäinö Aaltonen, Atlantis II 1930

 

Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata sisältää veistosten ja maalausten lisäksi myös valokuvia taiteilijasta sekä hänen kirjeitään. Esillä on myös Aaltosen mitalitaidetta, grafiikkaa ja luonnoksia. Mietin mielessäni miten äärimmäisen lahjakas tämä mies olikaan ollut. Wäinö Aaltonen ehti olla naimisissa elämänsä aikana peräti neljä kertaa ja hänellä on neljä lasta joten hän oli kaiken tavoin melko ehtiväinen mies ja upea taiteilija.

Wäinö Aaltonen, Toivo Kuula 1962

Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely on ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus vaikka kultaisia, alkuperäispatsaita siellä ei enää näekään. Jo pelkästään museorakennus ja sen sisääntulo on äärimmäisen vaikuttava. Cafe Wäinössä voi nauttia lounasta tai istua vain kaffella näyttelykierroksen jälkeen. WAM löytyy osoitteesta Itäinen Rantakatu 28. Parkkitilaa löytyy läheltä ja Aurajoki virtaa ihan museon edessä. Upea paikka ja upeita taide-elämyksiä! Museokortti kohde.

Wäinö Aaltonen, Kahlaaja

25 satunnaista faktaa minusta

Nappasin ihanan Tuulannelin blogista hauskan blogihaasteen, jossa saatte kuulla minusta 25 täysin satunnaista faktaa. Olisin helposti saanut täyteen vaikka tuplamäärän tosiasioita itsestäni koska ehkä tämän viikottaisin postailun viedessä jää joskus oma persoona sinne kaiken taakse piiloon lymyämää. Ota hyvä asento siellä ruudun toisella puolella ja hyppää mukaan Marjon satunnaisiin faktoihin täysin randomissa järjestyksessä.

1. Olen 180cm pitkä ja ylpeä siitä. En ole koskaan kulkenut kumarassa ja yrittänyt näyttää lyhyemmältä. Pituus on aiheuttanut hauskoja tilanteita kun joskus ennen muinoin yöelämässä tuli tassiinkutsu ja pöydästä nousikin parikymmentä senttiä hakijaa pidempi daami vielä melkoiset korkokengät jalassaan. Itseäni tanssiminen lyhyemmän miehen kanssa ei haitannut juurikaan.

2. Olen hypännyt laskuvarjolla 4000m korkeudesta tandemhypyn. Olin haaveillut laskuvarjohypystä ja puhunut siitä vuosia joten kaverini järjestivät sen yhtenä kesäiltana minulle Malmin lentokentällä. Vapaapudotus tuntui ihan huikealta. Kun olisin sukeltanut johonkin syvälle ja ainoa asia mistä huomasi, että pudotaan oli poskien väpätys ilmavirrassa. Ihan huikea kokemus ja laskeuduttuamme toivoin jo uutta hyppyä.

3. Olen impulsiivinen ja innostuva luonne. Haluan kokeilla ennakkoluulottomasti asioita, tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Joku enemmän introvertti voi kokea minut AHDH ihmisenä mutta touhuissani on aina punainen lanka mukana ja tiedän mitä teen.

4. Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla.

5. Olen äärimmäisen sitkeä ja määrätietoinen luonne. Asetan päämääriä ja kuljen niitä kohti. Jos en pääse suoraan menen askeleen sivulle ja vaikka pari taaksekin päin mutta seuraavaksi taas eteenpäin.

6. Uskon horoskooppeihin mutta en todellakaan niihin lehdissä oleviin päivä- tai viikkoennustuksiin, joissa useimmissa on aina samat jutut eri merkeille vähän vaihtelevin sanakääntein. Uskon siihen, että sillä on merkitystä miten tähdet ovat olleet taivaankannella juuri minun syntymäni hetkellä ja miten ne vaikuttavat luonteeseeni. Olen rapu ja tunnistan itseni aika hyvin rapunaisen luonnehdinnasta.

7. Käytän navigaattoria vain silloin jos minun täytyy vieraassa kaupungissa päästä perille mahdollisimman pian enkä tunne kaupunkia. Inhoan sitä, että monotoninen ääni käskee minun kääntyä oikealle vaikka haluankin ajaa suoraa ja kääntyä vasta seuraavasta risteyksestä.

8. Olen ollut aktiivisesti somessa mukana vuodesta 2007. Muistan kuinka liityin Facebookiin ja siellä heiteltiin kavereita vampyyreilla :) Olin myös ensimmäisten mukana ThingLinkissä, joka oli mielenkiintoista. Twitterin jätin suosiolla väliin ja Bloggeriin liityin jo aiemmin mutta aktiivisesti olen blogannut siellä 2012 lopusta. Harmittaa kun blogiurani ihan ensimmäiset postaukset menivät Kenkälaatikon myötä taivaantuuliin kun yritys lopetettiin. Instagram on huikea palvelu ja sopii minunlaiselleni visualistille.

9. Rakastan kenkiä. Jossain vaiheessa laskin, että minulla on varmaan 180 paria erilaisia kenkiä.
Parin viime vuoden aikana olen hillinnyt kenkäostoksiani vaikka juuri viime viikolla ostinkin taas uudet nilkkurit...pantteri ei pääse pilkuistaan enkä minä kenkähulluudesta....

10. Olen tanssinut monisatapäisen juhlayleisön edessä ja aukonut suuta The Supremesin Stop in the name of love -biisi tahdissa. Sen hetkisen työpaikkani toimitusjohtaja täytti pyöreitä vuosia ja meillä oli kolmen kollegan kanssa sinne ohjelmanumero. Huikeat vaatteet haettiin MTV3:n puvustosta ja kampauksen minulle loihti kampaaja Kaisu, joka silloin oli Napsissa töissä.

11. Olen käynyt vuodesta 1999 samalla kampaajalla Kaisulla ja seurannut häntä useissa eri liikkeissä. Hyvä kampaaja on naiselle elintärkeä kuten hyvä gynekologi tai hammaslääkäri. Kolmea en vaihda ja Kaisu on yksi niistä. Hän tuntee hiukseni ja antaa aina hyviä hoito-ohjeita sekä vinkkejä.

12. Kurkkaan aina ohimennessäni mitä roskalavoilla on. Haluan tehdä löytöjä "koska toisen romu voi olla minun aarteeni" -periaatteella. Olen kerran vienyt jopa keittiötikkaat yhden roskalavan ulkopuolelle päästäkseni sinne paremmin penkomaan. Minun harmikseni tikkaat vain kaatuivat kun olin lavalla sisällä.... Tältä reissulta lähti mukaan vanha puinen, täysin ehjä matkalaukku! Rakastan myös kirpputoreja ja niiden penkomista.

13. Olen armoton kierrättäjä. En edes muista kuinka kauan olen lajitellut kotitalouteni jätteet mutta kauan se on ollut. Lasit, metallit, ongelmajätteet, pahvit/kartongit, biojätteet erikseen. Vaatteet Fidaan tai itse myymään kirppikselle. Vien myös paljon erilaisiin keräyksiin ja lahjoitan niitä tarvitseville.

14. Rakastan kevättä ja kesää koska olen kesäkuussa syntynyt. Kun valonmäärä lisääntyy keväällä en tarvitse enää välttämättä herätystä aamuisin koska aamunkajo saa minut avaamaan silmäni ja nousemaan ylös reippaana.

15. Omaan erittäin hyvät unenlahjat. Kun asetun vaakatasoon nukahdan heti ja herään siihen kun kännykkä pirisee aamulla. En koskaan kuule kun Hesari kolahtaa postiluukusta aamuyöstä tai ulkona raivoaa ukkonen. En ole herännyt - kahdesti - siihen, että Minnie on syönyt yöllä koko petinsä ja nukkuu vaahtomuovirouheen keskellä mutta minä en ole kuullut yhtään mitään. Jos herään yöllä tiedän, että olen tulossa sairaaksi...

16. Hiukseni ja kynteni kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Joku voi käydä alkukesästä laittamassa geelikynnet varpaankynsiinsä ja ne kestävät elokuuhun saakka. Minun on vähintään joka neljäs viikko käytävä pedikyyrissä tai olen ihan Jörö-Jukka pitkine kynsineni. Myös juurikasvua hiuksissa pukkaa jo viikossa esille...

17. Fanitan Italiaa ja italialaista ruokaa. Olen kolunnut saapasmaan aika huolellisesti läpi ja se elämäntapa ja kulttuuri vain ovat niin ihania. Muistan aina ensimmäisen reppureissun Firenzeen, Roomaan ja Venetsiaan sekä kaikkia hauskoja kommelluksia matkan varrelta.

18. Ihailen aina arkkitehtuuria missä kuljenkin. Saatan pysähtyä katselemaan vaikka vanhaa jugendtaloa pitkäksi aikaa ja räpsimään siitä valokuvia. Rakennukset ja niiden muotokieli vievät minut ihan mukanaan ja unohdan ajankulun. En välttämättä muista edes syödä kun talot kiehtovat.

19. Metsään ja luontoon on päästävä säännöllisesti lataamaan akkuja. Joko lenkkeilyä koiran kanssa, sienestystä, marjojen poimimista tai vain kävelyä pitkospuilla tai polulla. Luonnossa mieli lepää!

20. Osaan käyttää iskuporakonetta ja monia muitakin työkaluja. Sain kerran joululahjaksi ruuvimesselisetin kun olin sellaista toivonut isältäni. Olen saanut riidan ex-mieheni kanssa aikaan siitä, että kasasin Ikean-kaapin sillä aikaa kun hän kävi "ottamassa happea" välillä pihalla.

21. Olen vähän harakka eli rakastan kaikkea kimaltavaa. Minulla on paljon näyttäviä pukukoruja, kimaltavia korkkareita, asusteita ja käsilaukkuja. Niitä tulee käytettyä melko harvoin mutta rakastan niitä. Viimeksi tänään ihailin hopeanvärisiä tennareita.

22. Olen kova analysoimaan asioita ja kyseenalaistamaan. Janoan tietoja asioista, jotka minua kiinnostavat ja siksi varmaan teen aina myös taustatyötä jos postaan jostain paikasta, tapahtumasta, kaupungista jne. En voi vain pintaraapaista vaan haluan tietää enemmän. Joskus saatan upota nettiin hakemaan jotain tietoja ja havahtua puolentunnin kuluttua.

23. Olen luonteeltani luova ja visuaalinen joten kuvat ja aistit ovat minulle tärkeitä. Silti minussa asuu "pienenpieni insinööri", jonka pitää myös ymmärtää jotkut asiat pintaa syvemmältä eikä vain todeta "se nyt vaan on näin". Silti ihan faktoihin nojaavien oikein insinöörien kanssa olen aina ihan eri aaltopituudella :D

24. En juurikaan katso teeveetä. Minulta voi mennä monta viikkoa etten edes avaa koko toosaa. En seuraa mitään sarjaa tällä hetkellä ja jos jotain katsoisin kurkkisin sen sitten Katsomosta tai Areenasta jälkikäteen.

25. Rakastan eläimiä ja omaa russeliriiviöni ihan valtavasti. Lapsena lempiohjelmiani teevessä olivat Avara luonto ja Merten salaisuudet. Olin aina halunnut koiraa ja kun sen vihdoin hankin tiesin, että tein juuri oikean ratkaisun. Minulla on oma lenkkiseuralainen ja kulttuurikoira lähes aina mukanani.

Tässä 25 satunnaista faktaa minusta ja toivottavasti jaksoit lukea! 

Nappaa haaste jos siltä tuntuu :)

Osa postauksen kuvista on todella vanhoja ja äärimmäisen huonolaatuisia mutta halusin jakaa ne näistä suurenmoisista hetkistäni sekä ottaa mukaan kuvittamaan näitä faktoja minusta. 

Näsin kivellä ja Porvoonjoen toisellakin puolella

"Ennen vanhaan uskottiin, että Näsin kivi on jättiläisen Näsinmäelle heittämä. Suomenkylän kallioilla asui rauhaa rakastava ja hieman aamu-uninen jättiläinen. Kun Porvoon kirkkoa alettiin rakentaa, naputeltiin ja koputeltiin aamusta iltaan kiviä niin, että jättiläinen häiriintyi. Se voivotteli melskettä ja työnsi sammalta korviinsa. Kun kilkuttelu ja kolkuttelu olivat viimein tauonneet, alkoivat eräänä pyhäaamuna kirkon uudet vaskiset kello mäikää niin, että jättiläisen korvat soivat. Se hermostui, nappasi vierestään kiven ja paiskasi sen kohti Porvoota tarkoituksenaan hiljentää häiriötekijä.

Aivan tarpeeksi pitkälle jättiläinen ei jaksanut heittää, ja kivi mätkähti Näsin puolelle jokea (jolloin hän heitti sen itse asiassa pidemmälle!). Pettyneenä muutti jättiläinen kauemmas Porvoosta Sipoon laajoihin metsiin, mutta sen heittämä kivi jököttää edelleen Näsinmäellä." Porvoon kaupungin matkailusivut

Ennen Porvoonjoen ylimenevää siltaa on vasemmalla korkea Näsinmäki, jonka laella on valtava kivenlohkare. Itse asiassa isoja kiviä tällä mäellä on kaksin kappalein mutta Näsin kivi on niistä suurempi ja sen päälle pääsee myös kipuamaan. Kaiteilla varustetut portaat kannattaa nousta ylös näköalatasanteelle, josta aukeaa aika huikea näköala yli koko Porvoon kaupungin ja pidemmällekin.

Tämä paikka on ollut taiteilijoiden, matkailijoiden ja porvoolaisten suosima näköalapaikka jo 1800-luvun loppupuolella. Näissä maisemissa porvoolainen taidemaalari Albert Edenfelt on maalannut kauniin Porvoo Näsimäeltä nähtynä maalauksen. Moni Porvoossa kävijöistä tuntee vanhankaupungin mukulakivikujat ja -kadut sekä kauniin punaiset ranta-aitat Porvoonjoen varrella kuin omat taskunsa mutta Näsin kivestä ei olla tietoisia.

 

Ehdottomasti kannattaa tälle Näsin kartanon mäelle kivuta ylös koska siellä on kaunista mäntymetsää, harjumaisemaa ja polku, jota pitkin voi kesällä myös kävellä. Nyt maaliskuun puolivälin retkellämme emme lähteneet liukastelemaan metsään vaan tyydyimme vain ihailemaan maisemia joelle, jossa vielä oli jäätä. Porvoon näkee Näsin kiveltä ihan erilaisesta näkövinkkelistä kuin mihin on aiemmin tottunut. Siellä se Porvoon vanha, kivinen tuomiokirkko häämöttää joen toisella puolen joten ihan vain vähän on jättiläisen heitto aikoinaan osunut vikaan :)

Näsin kiveen liittyy jättiläistarinan lisäksi paljon muitakin uskomuksia ja tarinoita. Kun Porvooseen on syntynyt pikkuvauvoja ovat äidit hakeneet vauvat Näsin kiven alta. Itselleni sanottiin aina lapsena, että haikarat toivat nokassaan vauvoja mutta Porvoossa on ollut toisin :) Näsin mystinen kivi taitaa kuitenkin olla oikeasti siirtolohkare, joka on maapallon vallinneen jääkauden seurausta. Oli miten oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja vähän salaperäinenkin!

Ulkona oli aurinkoinen mutta vielä talvinen ilma joten kuppi kuumaa tekisi ihan hyvää näköalojen katselun jälkeen. Turistit olivat myös löytäneet maaliskuisen Porvoon ja vanhankaupungin. Cafë Helmi ei petä koskaan ja tässä talossa aistii sen vanhan Porvoon tunnelman natisevilla ja aavistuksen vinoilla lautalattioilla. Kaunis interiööri (jossa valitettavasti ei vain saa valokuvata) ja suussasulavia herkkuja. Myös Café Helmen Facebook-sivuilla on paljon kivoja kuvia sieltä.

Raatihuoneentorilla rohkeimmat istuivat Café Fannyn ulkoterassilla mutta sen verran viileä oli eikä pilkkihaalareita mukana joten me valitsimme mieluummin sisätilat. Kevät on kyllä pitkällä eikä tässä tarvita kuin muutamia vähän lämpimämpiä päiviä niin viimeistään huhtikuun alussa siirryn taas itsekin parveke kahvitelluun :)

Rakastan kuvata Porvoon vanhankaupungin kylttejä ja niistä tulee aina räpsittyä valokuvia Porvoon reissuilla. Tammikuun Sicapellen herkutteluillan aikana oikein harmittelen, että voinut ottaa pimeässä enää ulkokuvia mutta tässä keväisessä auringonpaisteessa näki oikein hyvin kuvailla ja sulautua muihin "turisteihin" Porvoossa. Kielten sorinasta päättelen vierailijoita oli aika kaukaakin koska espanjan ja portugalin lisäksi kuulin jotain "itäeurooppalaista kieltä". Venäjää se ei ollut koska sen olisin tunnistanut ja ehkä muistanut kouluajoilta myös yksittäisiä sanojakin tai sanontoja :D

Lelukauppa Riimikko oli kiinni koska oli sunnuntai. Jouduin vain litistämään nenäni kiinni ikkunaruutuun ja ihastelemaan Muumitaloa, josta oltiin vielä ihan talvisissa tunnelmissa. Pikku Myy näytti herttaisen vihaiselta itseltään luistimet kaulalla roikkuen. Muumipappa hiihteli tuttu silinterihattu päässä Nipsun huudellessa ohjeita taustalta. Olikohan jotain voiteluun liittyvään :) Muumipeikko oli tehnyt lumipalloissa lumilyhdyn ja Muumimamma istuskeli kahvipöydässä odotellen muita jo talvipuuhistaan sisälle lämpimään. Riimikkoon kannattaa aina kurkistaa koska se on ihana, vanhanajan lelukauppa!

Karvakaverin kanssa käytiin vielä joen rannassa katsastamassa paikalliset koirien lenkkimaastot ja nuuskimassa uusia hajuja. Samalla oli hyvä ihailla kirkkoa ja jokivartta vielä vähän erilaisesta perspektiivistä. Porvoo on kaunis kaupunki kaikkina vuodenaikoina.

Meinasin jo unohtaa mainita pikavisiitista Brunbergin myymälässä vanhassakaupungissa. Kova hinku oli saada Brunbergin suukkoja mutta niitä myytiin vain 100kpl laatikoissa. Vaikka suuri suukkojen ystävä olenkin mietin, että tuo määrä taitaa olla vähän ylimitoitettu joten päädyin sitten vain Brunbergin tryffeleihin :) Brunbergilta on muuten tullut ihanan raikkaita uusia kevätsuukkoja!