Sannäsin kartanossa koirakaverin kanssa

Kulunut viikko meni huolellisesti työmatkojen merkeissä joten kotona omassa sängyssäni ehdin nukkua vain pari yötä. Lähdin tiistaina kukonlaulun aikaan Göterborgiin workshopiin kahdeksi päiväksi ja sieltä palattuani pakkasin auton suunnatakseni Sannäsin kartanoon seuraaviksi pariksi päiväksi. Koska en onnistunut mistään saamaan koiralle hoitajaan loppuviikoksi ja koirahoitolat olivat poissuljettu vaihtoehto lähti karvakaveri kartanoon mukanani. Vähän kyllä jännitti miten matka tulisi sujumaan russeliriiviön kanssa koska Minnie ei ole koskaan aiemmin yöpynyt hotelleissa.

Kävin koukkaamassa pohjoisesta lentäneen kollegani kyytiin ja sitten huristelimme Porvoon moottoritietä E18 Sannäs-Ilola liittymään, joka on noin 10 kilometriä Porvoosta itään. Sannäsin kartano on erittäin vaivattoman etäisyyden päässä pääkaupunkiseudusta ja sinne pääse hyvin omalla autolla. Kartanon mailta löytyy myös iso parkkipaikka, jossa mielestäni oli myös lämpötolpat niitä tarvitseville.

Sannäsin kartano ei ollut minulle uusi tuttavuus sillä olen ollut siellä viitisen vuotta sitten edellisen kerran kokousmatkalla. Sannäsin kartanon omilla nettisivuilla on mielestäni aika hyvin kiteytetty kartanon historia muutamalla sanalla "Muinaiseloa, sotastrategioita ja makeaa elämää." Mutta mitä mahtaa tuon em. lauseen taakse oikein kätkeytyä. Kurkistetaanpas vähän kauemmas Sannäsin historiaan ensin.

Sannäsin kartanon mailla on ollut asutusta jo 1400-luvulla mutta 1500-luvulla siitä tuli rälssitila, jonka omistajat olivat aatelisia ja itse tila oli siis vapaa veroista kuninkaalle.  1600-luvulla Sannäsin kartanolla niin paljon maita, että niitä voitiin lahjoittaa myös alustalaisille. Kartanon pihapiirissä on edelleen 1700-luvulta vanha Väentupa, jossa me pitimme kokousta torstaina ja perjantaina. Pohjan sodan aikana (1700-1721) kartanon talous heikkeni ja kerrotaan, että talo tiluksineen menetettiin korttipelissä toiselle suvulle. Peliongelma ei selkeästi ole mikään nykyajan vitsaus! 

Vuonna 1836-1837 kartanon silloinen omistaja vapaaherra Alex Gustaf Mellin rakennutti uuden empiretyylisen päärakennuksen, jonka piirsi Senaatintorin ympäristönkin suunnitellut Carl Ludwig Engel. Engelin käsialaa on myös upea puinen keltavalkoinen portti, joka johtaa kartanon pihalle. 

Päärakennusta ympäröivän upean kartanopuiston suunnitteli Paul Olsson, jonka kädenjälkeä ovat myös lempipuistoni Esplanadi Helsingissä sekä Kultarannan puisto Naantalissa. Nyt talvella puisto oli lumen ja jään peittämänä kuten edelliselläkin vierailukerrallani, joten ensi kesänä täytyy kyllä nähdä puisto myös kesäisessä vihreän vehreässä asussaan ja kukkaloistossa. 

Mellinin tyttärentytär avioitui nuorena vapaaherra Gustaf Silverhjelmin kanssa, mutta valitettavasti hän menehtyi tuhkarokkoon juuri synnytettyään lapsensa. Kartanossa huhutaan kummittelevan ja valkoinen hahmo kartanon käytävillä olisikin juuri tuo poloinen henkensä menettänyt Ingrid Mellin. Me emme nähneet yhtään kummitusta mutta kartanon upeissa huoneissa näkyi sen sijaan toinen toistaan upeampia kakluuniuuneja, valtavia kristallikruunuja ja isoja kynttilänjalkoja. Mutta eikös jokaisella kartanolla pidäkin olla virallinen kummitus tai ainakin tarina kummituksesta ;)

Leskeksi jäänyt Silfverhjelm solmi uuden avioliiton Creutzin aatelissukuun kuuluvan toimittaja-kirjailija Elsa von Bornin kanssa. Aviopari oli hyvin isänmaallinen ja Vapaussodan sotilaskomitea kokoontuikin Sannäsin kartanon valkoisessa salissa, joka nykyään toimii kokoustilana. Myös Mannerheim oli vakiovieras kartanossa ja hänellä oli oma huone kartanon tiloissa. Tähän "Marskin kabinettiin" pääsee kurkkaamaan kartanossa vieraillessaan ja Mannerheimin muotokuvia kartanossa näkee parillakin seinällä.

1920-luvulla Sannäsin kartanossa vietettiin kulttuurin ja nautintojen täyttämää elämää. Vakiovieraita talossa olivat taidemaalari Akseli Gallen-Kallela, oopperalaulaja Aino Ackté ja taidemaalari Alwar Cavén sekä paljon muita seurapiirien kermaan kuuluvia henkilöitä. Aatelisten aika Sannäsin kartanossa päättyi 1927 kun vapaaherra Silfverhjelm joutui myymään kartanonsa. Sannäs oli useiden yksityisten omistuksen kunnes päätyi vuosiksi Lifim:in koulutustilaksi 1970-luvulla. Nyt kartanon omistaa Aalto-yliopisto.

Sannäsin kartanossa voi tiukan kokouspäivän päätteeksi käydä saunomassa ja uimassa hotellin lämmitetyssä uima-altaassa. Lähellä on myös palloiluhalli sisäpelien pelaamiseen ja kuntosali. Meille oli järjestetty hauska Out of the map -suunnistus kartanon mailla. Nuuksion eräopas jakoi meidät joukkueisiin ja sitten lähdettiin GPS-laitteiden kanssa luontoon etsimään rasteja ja ratkaisemaan tehtäviä. Jostain kumman syystä minun GPS-laitteeni pimeni ja koska meillä oli laitteita kaksi emme alkaneet vaihtamaan pattereita vaan vedimme kisan loppuun saakka yhden GPS:n avulla.

Palauttaessani laitteen eräoppaalle hän huomasi, että laite oli jotenkin joutunut oikosulkuun - se oli aivan tulikuuma ja patterit sisällä olivat alkaneet jo sulaa. Onneksi kapistus ei räjähtänyt käsiini! Eräopas myös päivitteli, että näin kävi ensimmäistä kertaa hänen 20 vuoden opasuransa aikana. Olen selkeästi sähköinen nainen! Pahoittelen suunnistuskuvan huonoa laatua mutta siinä kilpailun tiimellyksessä tuo oli paras kuva mikä ehdittiin ottaa. Ja huomatkaa trendikäs otsalamppuni, joka oli kyllä hurjan kätevä pilkkopimeässä metsässä.

Sannäsin kartanon ruokatarjonta on aivan loistava. Itse en tällä kertaa syönyt iltaruokaa kartanolla koska suuntasimme Porvooseen mutta aiemmalla vierailukerrallani pidin kartanon tuoreesta tarjonnasta ja kausiherkuista. Myös aamiaispöytä notkui tuoretta leipää, puuroa, myslejä, jugurttia, kananmunia, pekonia, leikkeleitä, kahvia, teetä, tuoremehuja, hedelmiä ja pientä makeaa. Söimme molempina päivinä maittavan lounaan kartanolla mutta kiireessä en ehtinyt niitä kuvailemaan.

Sannäsin kartanon yhteyteen on 1970-luvulla rakennettu uusi kongressirakennus hevosenkengän muotoon. Itse rakennus on tuolle ajalle tyypillinen tasakattoinen betonirakennus, joka voisi toki olla kauniimpikin tässä miljöössä. Huoneet ovat tyylikkään yksinkertaisia sisustukseltaan ja niihin on helppo päästä piipahtamaan kesken kokouksen koska aina ei tarvitse kulkea respan kautta. Minulle oli varattu lemmikkihuone koiran takia ja siellä ei ollut ollenkaan mattoja. Huone sijaitsi myös rakennuksen päädyssä ulko-oven vieressä joten sieltä pääsi helposti koiran kanssa ulos tarvittaessa.

Lisämaksu lemmikkihuoneesta oli 15 euroa ja koiran sai ottaa mukaan myös Väentupaan, jossa pidimme kokousta. Hotellin henkilökunnassa oli myös russelifaneja koska Minnie sai silityksiä ja ihailua osakseen. Hotellin ympärillä on ihanteelliset lenkkimaastot myös lemmikkiä ajatellen. Huoneet on varustettu kaikille tarvittavilla mukavuuksia ja ne olivat tilavia.



Väsynyt karvakaveri otti välillä torkkuja emäntänsä Longchampin matkakassissa ellei sitten makoillut huopineen kokoushuoneen lattialla. Sannäs on erittäin eläinystävällinen paikka! Minnie käyttäytyi sen ajan kun oli yksin huoneessa (4-5 tuntia) erittäin esimerkillisesti eikä hajoittanut tai tuhonnut mitään :)

Sannäsin kartanossa voi toki järjestää myös erilaisia juhlia tai pitää vaikka häät. Huomasin myös hotellin ajankohtaista osiosta, että 4.2. siellä järjestään blini-ilta. Noutopöydässä näytti olevan vaikka mitä bliniherkkuja ja pääruoaksi karitsaa unohtamatta jälkkäripöytää. Blinejä pitäisi itsekin kohta päästä taas maistelemaan :) Kannattaa kurkkia enemmän tietoa Sannäsin omilta nettisivuilta.

Sannäsin kartano on kaunis historiallinen miljöö ja siellä oli mukava kokoustaa ja yöpyä.

Kiitos Sannäs!