Mitä ja milloin viimeksi - blogihaaste

Löysin ihanan blogikollegani Tuulannelin blogista mukavan blogihaasteen, johon teki mieli vastata ihan ex tempore fiiliksen mukaan. Istun tällä hetkellä Landvetter lentokentällä Göteborgissa ja odotan Helsinkiin lähtevää konetta. Ulkona on ihan hirveä hernerokkasumu ja näkyvyys noin 150 metriä. Toivottavasti pääsemme joskus nousemaan täältä ilmaan. Mutta siltä odotellessa minä tarinoin teille aiheesta....

VIIMEKSI MINÄ

Ilahduin eilen illalla hotellin hississä kun täysin vieras mies piti hissiä paikoillaan, että ehdin kantamuksineni hissiin ja kysyi vielä kohteliaasti voisiko auttaa kassieni kanssa. Juu, hän oli ruotsalainen :) eikä yrittänyt iskeä minua vaan oli vain luonteeltaan kohtelias ja mukava.

Nauroin ihan katketakseni kun sai ystävältäni kuvaviestin hänen tyttärensä tekemästä asustuksesta äidille yhden työpäivän ajaksi. Mikä värisilmä ja luova rohkeus tällä pikku puvustajalla oli ollut vaatteita valitessaan ja mammaa pukiessaan! Äiti oli kiltisti mennyt töihin riemunkirjavissa vaatteissaan ja saanut kaikki sinä päivänä hymyilemään. Lisää tällaista toimistoihin :)

Itkin kun sain kuulla, että isäni nuorin sisko kuoli uuvuttavan sairauden jälkeen pari viikkoa sitten. Muistelin hänen iloista luonnettaan ja positiivista elämänasennettaan. Ajattelin miten epäoikeudenmukaista tämä elämä välillä onkaan ja koskaan emme voi tietää milloin on viimeinen päivä. Ajattelin myös tulevia hautajaisia ja surevien lasten, lastenlasten ja sukulaisten kasvoja...

Suutuin juuri ennen joulua kun odotin Sellon parkkihallissa vapautuvaa parkkipaikkaa ja siihen kurvasi väärinpäin toiselta parkkikäytävältä nuori kaveri stereot täysillä huutaen. Teki mieli nousta itse autosta ulos ja huutaa kitapurjeet lepattaen mutta tyydyin vain mulkoilemaan häntä silmät vihaa leimuten autostani. Suutun äärimmäisen harvoin mutta kiire, kuumuus ja toisen röyhkeys saivat minut ylittämään suuttumuksen rajan totaalisesti. Muuten omaan kyllä oikeat lehmän hermot!

Harmistuin viime viikolla aamulla kun en löytänytkään Hesaria postiluukkuni alta aamulla. Soitto HS:n asiakaspalveluun paljasti, että keli oli niin huono ettei jakaja ehtisi tulla kuin 8-9 aikoihin jolloin itse olisin jo työpaikalla. Olen koukussa printtilehteen ja aamiainen ilman lehteä oli tylsä. Selasin nettiversiota ja rasvaiset sormenjäljet ruudulla harmistuttivat myös.

Häkellyin joulun välipäivinä kun minua tervehdittiin nimeltä ystävällisesti yhdessä toimistokompleksissa enkä itse millään tunnistanut tervehtijään. Yritin miettiä pääni puhki tunnenko henkilön työn, vapaa-ajan, opiskelun vai jonkun ystäväni kautta kun samalla toinen puhui ja kyseli minulta joulukuulumisia? Yksikään kello ei soinut päässäni ja lopulta vastapuoli myös ymmärsi etten tunne häntä ja esittäytyi sanojen "Olin varmaan aika eri näköinen kaksikymmentä vuotta ja kaksikymmentä kiloa kevyempänä hiukset päässä vielä..." Minua harmitti ja yritin jotenkin kiemurrella tilanteesta pois...

Kokeilin jotain uutta matkalla Göterborgiin lentokoneessa. Minulla oli kainalossa päivän Iltalehti, josta olin ehtinyt jo kentällä lukea kaikki kiinnostavat uutiset. Koneessa täytin ensin ristikon, joista pidän ja olen tehnyt niitä vuosia mutta sitten päätin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla sudokua. Tämä oli suuri virhe sillä sudokun täyttäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin ristikon ja aloin jo melkein turhautumaan puuhaani.

Urheilin koiran kanssa tekemällä pitkän metsälenkin umpihangessa aurattujen kävelyteiden ja tallattujen polkujen ulkopuolella läheisessä metsässä. Kävelimme vähän harhaan kun piti väistellä hiihtäjiä tehdyillä laduilla joten lenkistämme tuli huomattavasti pidempi kuin olin alunperin ajatellut.

Luin uutta Anna -lehteä ja kevään hiustrendejä sekä mustavalkoista toimistotyyliä mallien yllä. Kevät olisi jo ihan kiva juttu ja tosi moni lehden mustavalkoisista asuista miellytti minua. Ainainen pipo ja kaulaliina ärsyttävät minua ja haluaisin laittaa jo flip-flopit jalkaan...

Söin lounasta kiireellä Göteborgissa ja nappasin lautaselle buffetpöydästä salaattia, pyttipannua ja nuudeleita. Ruokapaikka ei ollut kummoinen ja koko ajan piti vahtia kelloa. Olisin halunnut istua rauhassa mutta kuppilan puheensorina ja oma kiire sotkivat ruokailuhetken.

Herkuttelin ostamalla hotellin viereisestä konditoriosta perinteisen ruotsalaisen kookospallon eli kokosbollan. En koskaan osta kookospalloja kotimaasta mutta Ruotsissa käydessä näitä tulee aina napattu mukaan missä niitä näkee. Ruotsalainen fika - kahvittelu on ihan oma juttunsa ja silloin aina myös syödään jotain hyvää.

Ostin pikkumustan Elloksen nettikaupasta. Tosin se ei sopinut leikkauksensa puolesta ollenkaan tällaiselle pitkäraajaiselle heinäsirkalle joten palautin jo sen ja otin tilalle kivat housut. Katsotaan miten ne mahtavat istua kun tulevat....

Tapasin ruotsalaisia kollegoita, joita en ollut osaa nähnyt yli vuoteen. Todella vilkasta keskustelua kaikesta taivaan sekä maan väliltä ja naurua riittiä ennen workshopin alkua.

Päätin vihdoinkin vaihtaa kylpyhuoneen kaakelien saumauksen valkoiseksi. Olen pohtinut asiaa viime syksystä ja kypsytellyt päätöstä mutta nyt se toteutetaan tässä kevään aikana. Hyvä minä!

Inspiroiduin katsomalla uutta Deko lehteä: kevään värejä, muotoja, materiaaleja ja samalla siemailin lattea kaksi lasillista.

Jos tunnet tämän haasteen omaksesi niin nappaa mukaasi ja postaa oma "Mitä ja milloin viimeksi" -postauksesi omaa blogiisi. Minun koneeni alkaa kohta lähteä ja sumukin on jo hälvennyt. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Kiasmassa syksyllä 2016.