Kotiparvekkeelle on vihdoinkin hiipinyt syksy...

Kesän lapsena olen mestari venyttämään omaa kesääni pitkälle myöhäiseen syksyyn. Rakastan auringonpaistetta, lämpöä ja pitkiä, valoisia päiviä. Tällaisia me rapunaiset olemme! Haluan istua kotini lisähuoneessa parvekkeella hörppimässä aamukaffetta paperinen, painomusteinen Hesari taiteltuna kätessäni ja kuunnella lähikoivun lintujen sirkustusta. Useina aamuina olen istunut fleecetäkki harteilla mutta istunut silti ja vielä syyskuun loppuun saakka lähes päivittäin. Tähän väliin huomautus siitä, että parvekkeeni ei ole lasitettu! Vasta viikko sitten vedin sukat ensimmäistä kertaa jalkaan kevään jälkeen koiralenkeille aamuisin ja havahduin siihen, että alkaa olla jo aika viileää... Kaivoin jopa yhden villapaidan esille "ajatuksella jos vaikka sattuisi tarvitsemaan". 

.

Napsin parvekkeelta vielä reilu viikko sitten mintunlehtiä jälkiruokaan ja basilikaa salaattiin. Pelargoniat kukkivat vihreitä ja elinvoimaisina ja pukkaavat vielä uusia kukintojakin. Marketoissani ei ollut enää eläviä kukkia mutta vihreät, tuuheat varret. Ja parvekkeeni nurkassa kököttää värikäs aurinkovarjo muistuttamassa kirkkaasta paisteesta ja kesän lämmöstä joka nyt on kaikonnut. Mietin joko laittaisin tai pitäisi sanoa olisiko vihdoin jo aika laittaa parvekkeeni syyskuntoon kun ilmat ovat kylmeneet? Tuumasta toimeen ja Tammiston Plantageniin eilen töiden jälkeen. 

Älä päästä nälkäistä ihmistä ruokakauppaan äläkä kukkahullua ison ostoskärryn kanssa hehtaarikokoiseen kasvimyymälään seikkailemaan. Kaikkea kivaa näytti olevan vielä tarjolla vaikka sesonki syyskukkien osalta alkaakin olla loppumassa ja hei, miten hyviä tarjouksia kanta-asiakkaille olikaan. Lopputuloksena näytti olevan kärryllinen kanervia, callunoita, koristekaaleja ja sypressi.

Sen verran oli himoshoppailijalla järkeä päässä, että kaikki oli kyllä hahmoteltu jo valmiiksi sinne parvekkeelle eri laatikkoihin ja ruukkuihin joten yhtään turhaa hankintaa ei tehty! Pelargoniat siirtyivät näppärästi olohuoneen lattialle ennen talvisijoituspaikkaansa. Tilalle Indiskasta aikoinaan ostettuihin ihaniin metallilankaisiin parvekelaatikkoihin pääsivät talviruukuissa kanervat - valkoista ja punaista. Muratti jatkaa siinä kaverina mutta talvestahan se ei kyllä selviä voittajana mutta tuo parvekkeelle kivasti vihreyttä. 

En voinut aikoinaan sietää koristekaaleja ja nyt arvoin kaupassa otanko kaksi vai kolme mutta parin kanssa kotiin tultiin. Sypressi saa vähän sitten toimittaa joulupuun virkaa parvekkeella kun joulukuu alkaa. Vähän haikein mielin keräsin kesäiset koristeet pois parvekkeelta mutta toisaalta mietin, että nythän voin poltella huoletta niitä erilaisia lyhtyjä vaikka joka ilta lisähuoneessani. Minnien kesävesikuppi pestiin pois parvekkeelta ja laitettiin kaappiin odottamaan seuraavaa kesää.

Jos aurinkoisia päiviä vaan tulee niin vieläkin tassuttelen sinne parvekkeelle juomaa sitä kaffetta. Voihan aina istua lampaantaljalla ja toppatakissa pipo päässä. Loin jo mieleeni vision siitä ettei tässä enää kovin montaa päivää tarvitse kärvistellä niin päivä lyheneminen lakkaa ja valoa kohti aletaan menemään... :) Ai, miten niin optimistinen luonne!

Pyrittekö te venyttämään kesäänne ja taistelemaan syksyä/talvea vastaan? Onkohan kukaan minun tavoin vasta nyt ostanut syyskukat ja tehnyt istutukset vai olenko viimeinen mohikaani tässä jutussa? Tarkistin muuten yhdestä aiemmasta parvekepostauksesta, että lokakuun loppuun minulla nämä syyskukkahommat aina asettuvat. Olen siis tavoilleni uskollinen, piintynyt kesän venyttäjä :D