Polin - Puolan juutalaisten museo Varsovassa

Parin viikon takaiselle Varsovan työmatkallani jätin viimeisenä reissupäivänä yhteisen lounaan väliin ehtiäkseni tutustumaan paikkaan, josta olin vaikuttunut jo syksyllä 2013. Pääsin edellisen työantajani asiakastilaisuudessa kuulemaan sen suunnitelleen arkkitehdin luennon tästä huikeasta rakennuksesta ja päätin silloin, että jos joskus menen Varsovaan tänne olisi päästävä. Nappasin taksin Varsovan päärautatieasemalta ja vaikka meillä ei kuskin kanssa ollut yhteistä kieltä hänelle riitti määränpääksi pelkkä Polin ja hyvin löysimme perille entisen juutalaisgheton alueelle aurinkoisen kuumana elokuun lopun päivänä. 

Lipputoimisto näytti olevan kuitenkin kiinni ja sydämeni melkein muljahti ympäri sillä nythän oli torstai ja museot ovat kiinni aina maanantaisin? Onneksi huomasin lopulta pienen lapun, jossa ilmoitettiin vapaapääsystä museoon kyseisenä päivänä. Huh, en ollut tehnyt turhaa reissua vaan pääsin kuin pääsinkin näkemään Polinin sekä sisältä että ulkoa. 

Puolalaisten juutalaisten historiallinen museo eli Polin on rakennettu Varsovan entisen tuhotun juutalaisgheton paikalle ja ulkoapäin se näyttää hyvin suomalaiselta. Toisaalta sen arkkitehtuuri on erittäin monumentaalinen ja tuo mieleen Frank Gehryn laatikkomaiset rakennukset. Polinin julkisivu on "kaksinkertainen" ja sen uloimmassa kerroksessa on käytetty kuvioitua lasia ja patinoitua kuparia. Rakennus heijasti todella upeasti valoa ja välkkyi auringossa mutta näyttää valokuvien perusteella hienolta myös pimeässä illassa. Suomalainen Arkkitehtitoimisto Lahdelma ja Mahlamäki voitti suuren kansainvälisen arkkitehtikilpailun ehkä juuri tällä valoisuudellaan. Rakennus itsessään on hyvin "valoisa" vaikka sen sisällä onkin paljon synkkyyttä Puolan juutalaisten historiasta. 

Polinin sisäänkäynti on todella vaikuttava. Laatikkomaisen rakennuksen keskellä on ikäänkuin kanjoni, josta pääsee sujahtamaan sisälle rakennuksen uumeniin. Arkkitehti Rainer Mahlamäen työnimi rakennukselle on ollut Kaislameri. Arkkitehdin mukaan sisääntuloaula kuvaa Vanhan Testamentin kertomusta Punaisenmeren jakautumisesta. Sisääntulo on hyvin veistoksellinen ja en ollut ainoa, joka vain tuijotti ylös ja sivuille näitä korkeita, kaarevia ja hiekanvärisiä seiniä. Aula kulkee läpi koko rakennuksen ja toisesta päästä näkee esteettä toiseen päähän. Kierros näyttelyyn Puolan juutalaisten 1000 vuotiseen historiaan alkoi tästä aulasta ja päättyi myös tänne. 

Lainasin ylläolevan Polin piirrosluonnoksen arkkitehti Rainer Mahlamäen 19.9.2013 pitämästä Open Day -luentoesityksestä, josta löytyy myös oma blogipostaus ja tämä ottamani valokuva. Oli aikoinaan ihan huikeaa kuunnella Mahlamäen ajatuksia suunnittelutyöstä.

En oikein osannut odottaa tältä Puolan juutalaisten 1000 vuotiselta historialta yhtään mitään tässä vaiheessa. Olin lukenut ennakkoon, että Polin edustaa uudenlaista lähetymistapaa juutalaisuuteen ja täällä keskityttäisiin enemmän puolalaisten ja juutalaisten yhteiseloon. Silti minua ehkä vähän myös pelotti tai arvelutti miten suhtautuisin holokaust ja Varsovan ghetto osuuteen mutta lähdin kiertämään silti hyvin avoimin mielin näyttelyä. Vaikka oli siis torstai iltapäivä oli näyttely täynnä ihmisiä ja jossain saleissa sai jopa edetä ihan jonossa. Hyvin eri ikäisiä ihmisiä ja paljon perheitä sekä totta kai myös meitä turisteja mutta yhteenkään suomalaiseen en törmännyt. 

Huomasin kiertäessäni saleja, että museon tarjonta on valtaisa ja siellä on todella paljon katsottavaa. Näyttelytiloja on peräti 4500 neliömetriä ja Polin sisältää yhdeksän gallerian näyttelykokonaisuuden. Koska minulla ei ollut kuin parisen tuntia aikaa tuntui välillä vähän turhauttavalta kulkea vain eteenpäin kun olisin halunnut katsella enemmän. Ehdottomasti tänne kannattaa varata aikaa ja vesipullo mukaan. Polinissa on paljon kosketusnäyttöjä ja tarinoista tulee hyvin henkilökohtaisia kun asiat ovat aina yksittäisen henkilön kertomia. Hyvä lähestymistapa historiaan!

Museossa löytyy äärimmäisen kaunis 1600-luvun Krakovan synagogan pienoismalli ja upea synagogan koristemaalattu sisäkattokin. Nämä löytyvät osasta, jossa ollaan Puolan myöhäiskeskiajassa. Näyttely on toteutettu todella hyvin ja kaikkialla on opasteet myös englanniksi. Voit myös ottaa mukaasi kuulokkeet ja saada opastuksen englanniksi. Itse kuljin ilman kuulokkeita koska aikaa oli niin vähän. Paljon mielenkiintoista jäi "vähän hämärän peittoon" kun ei vain ehtinyt lukea kaikkea saatikka omaksua lukemaani. 

Viime vuosisadan alun juutalaiskortteleita esitellään hauskasti rekonstruoidulla kadunpätkällä, jonka varrella on mm. elokuvateatteri. Minulle tuli tästä mieleen Helsingin Kaupunginmuseon vähän vastaava vanhan Helsingin katuosuus Aleksin museotiloissa. Polinin äänimaailma tukee vielä tilojen autenttisuutta. Toisaalta kulkeminen museossa myös vääjäämättä lähestyi Varsovan gheton muodostamista ja holokaustia joten koko ajan odotin jotain kauheutta tulevaksi...

En silti ahdistunut kulkiessani näyttelysalien halki. Esillä ei lopulta ollut mitään kauheuksia keskitysleireiltä. Totta kai tuotiin esille asiat faktoina ja seinillä oli paljon aitoja valokuvia mutta täällä ei mässäilty raakuuksilla. "Vuonna 1939 Puolassa oli noin 3,3 miljoonaa juutalaista. Kuusi vuotta myöhemmin heistä oli hengissä enintään 300 000. Nyt Puolan juutalaisyhteisö lasketaan tuhansissa." Olen usein miettinyt käyntiä keskitysleireillä mutta toisaalta puntaroinut sitä miten suhtautuisin niihin täysin oikeassa ympäristössä? Muistan kun isoäitini vieraili juuri Puolan leireillä ja itki kertoessaan niistä meille... Toisaalta historiaa ei voi paetakaan...

Kuvat sodan jälkeen lähes 90 prosenttisesti tuhotusta Varsovasta olivat toki sellaisia, että kyyneleet kihosivat silmiin niin minulla kuin monella muullakin näyttelyssä kiertelevällä. Onneksi Varsovan vanhaa keskustaa on rakennettu uudelleen vanhaan loistoonsa ja tästä tulen myöhemmin kertomaan enemmänkin. Varsovan jälleenrakentaminen on ollut käsittämätön juttu kaiken kaikkiaan ja se miten kaupunki on nousut raunioista uusiksi taloiksi kaiken tuhon jälkeen...

Puolan juutalaisuuden näyttely jatkui ihan 2000-luvulle saakka kunnes lopulta noustiin takaisin siihen ihanan valoisaan sisääntuloaulaan, johon aurinko paistoi sisälle molemmista päädyistä. En ollut pyörtynyt enkä edes hyperventiloinut näyttelyssä mutta minulla oli aivan sudennälkä koska olin skipannut sen lounaan. Polin ravintolasta söin buffetpöydästä kana-kasvis-riisiannoksen, joka oli äärimmäisen maittava hintaan 20 zlotya eli 4,65€. Jäätee kuului mukaan annoksen hintaan! Ei paha hinta ollenkaan. Saman verran olin muuten maksanut taksista museolle. 

Kuljeskelin vielä hetken Polin museon ympärillä puistossa ja kävin katsomassa Varsovan ghetton kansannousun muistomerkin Ghetton sankarit, joka on pystytetty puistoon jo 1948. Polin on hebreaa ja tarkoittaa sekä Puolaa että ilmaisua "lepää täällä". Museo oli vaikuttava mutta ei pelottava vaan pikemminkin hyvin valoisa ja kaunis paikka. Varsovan Polin voitti muuten Suomen ensimmäisen arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon. Lisäksi Euroopan museofoorumi valitsi Polinin vuoden museoksi vuonna 2016. Voimme olla myös ylpeitä siitä, että suomalaisen arkkitehtitoimiston suunnittelema rakennus voitti kilpailun.

Marjon matkassa suosittelee ehdottomasti kurkistamaan Poliniin Varsovan reissulla. 

Lisää Varsova postauksia on tulossa joten pysythän kuulolla.