Loviisan Suolatorin ihanat kaksoset tai ainakin melkein...

Loviisan Suolatorin laidalla seisoo vierekkäin kaksi ihanaa vanhaa taloa, joita olen itse tottunut kutsumaan "kaksosiksi". Talot kuuluvat kahdelle eri perheelle ja sitä paitsi ne ovat ulkoisestikin täysin erinäköisiä. Käydessäni Loviisassa ensimmäistä kertaa LWT-tapahtumassa olin hieman sekaisin monen eri talon nimestä ja siitä sitten varmaan tämä erikoinen nimitykseni niille juontaa juurensa. Kurkistetaan seuraavaksi sisälle näihin "kaksosiin" Puutarhakadun varrella. 

Vackerbacka

Loviisan ainoa porttitalo Vackerbacka toivottaa vierailijat aina iloisesti tervetulleiksi värikkäillä viireillä tai koristeilla, upealla taivaansinisellä porttikatolla ja häikäisevän kauniilla kattovalaisimella. Tästä portista kulkeminen on juhlaa myös arkena. Astutaan sisälle nupukivetylle pihalle rinnetontilla.

Vackerbackassa on tapahtunut ihan hurjasti Joulukotien jälkeen. Talon toisesta puoliskosta, jossa vielä joulukuussa toimi tekstiilitaiteilija-äidin työhuone oli tullut nyt vanhempien Juhan ja Tinan sekä pienempien lasten koti. Täällä selkeästi jo asuttiin! Lastenhuoneissa oli kivoja sarjakuvatapetteja ja ihan oikea teltta-tiipii. Miksei minulla ollut tuollaista kun olin pikkutyttö vaan piti kyhätä maja kahden tuolin varaan virityn peiton alle :) Ihana iso "keittiö/tupa/olohuone" tila tuntui valoisan tilavalta ja tänne kaikki kuusikin perheenjäsentä mahtuvat saman pöydän ääreen. 

Ruokapöydän puulankut olivat huikean kauniita kuten itsessään koko pöytä!

Olihan sitä pakko näin kauniista peilistä ottaa bloggaajaselfie ennen talon toiselle puolelle siirtymistä. Unohdin muuten kuvata tuolla isossa "keittiö/tupa/olohuone" tilassa katon rajassa olevan ihmisen tai ainakin lapsen menevän aukon. Katoksellisen portin läpi pystyy nimittäin "ryömimään" eli jo asutulla puolella olevalta "uuninpankolta" pääsen nyt myös tänne. Täällähän voi leikkiä vaikka piilosta.... ihan huikeaa! Tässä talossa on kaikkia jänniä juttuja...

Muutama fiilistelykuva vielä vanhalta puolelta missä perhe Karvonen aiemmin asui. Aiemmista LWT postauksistani löytyy lisää kuvia kun Vackerbacka on niin kuvauksellinen ja jännä kohde. Sekoitus uutta ja vanhaa suloisessa sovussa, talonpoikaisantiikkia ja huippudesignia!

Tuolla uunin takana oikealla näkyvät ne portaat, joita pitkin pääsee kipuamaan "uuninpankolle" ja siitä kattoportin läpi talon uudelle puolelle. Pihan hauskan majan edessä oli housebändi musisoimassa. Vackerbacka on hauska ja tyylikäs koti!

Ajurintalo 

Naapurin "kaksoseen" ei tarvitse ottaa kuin muutama askel niin päästäänkin jo Katjan ja Heikin lapsineen asuttamaan Ajurintaloon. Tämän upean talon on rakennuttanut Suolatorin laidalle 1900-luvun alussa vossikka-ajuri Alfred Lindborg. Ajurintalon olohuoneen pöydälle on koottu mielenkiintoisia vanhoja piirustuksia ja papereita tästä talosta. Jos on aikaa ja mielenkiintoa kannattaa tutkailla niitä...

Ajurintalon pihalla oli tänä kesänä toteutettu muutaman vuoden mielessä kypsynyt projekti palauttaa nupukivipiha. Täällä on saatu varmaan ahkeroida, jotta ruoho ja maa-aines on saatu siirrettyä pois. Pidin kovasti nupukivipihasta ja se sopii taloon todella hyvin. Hyvä ratkaisu!

Tänä vuonna olin Ajurintalon alakerran kiertämisen jälkeen päättänyt ehdottomasti kiivetä kesävintille ylös kapeita jyrkkiä portaita. Viime kesänä väentungos sai minut jättämään yläkerran väliin mutta halusin aistia tämän lumoavan interiöörin nyt. Minulle tästä Ajurintalon kesävintistä tulee mieleen mummola ja siellä ollut vintti sekä myös navetan yliset jostain kumman syystä. Vinteillä on aina vähän hämärää ja siellä on paljon vanhoja kummallisia tavaroita kuten täälläkin.

Valkoisia harsomaisia verhoja peittämässä nukkumapaikkoja - kuin moskiittoverhoja elokuvissa. Vanhoja kalusteita, matkalaukkuja, kuivattuja kukkia, olkihattu, lasipurkkeja. Kasa erilaisia lautapelejä, joita voisi pelata ajankuluksi sateen piiskatessa vasten kattopeltiä kesäpäivänä. Kirjoja ja lehtiä luettavaksi. Näkymä kattoikkunasta kadulle ja edessä olevan talon katon yli melkein merelle saakka. Kattopalkkiin kiinnitetty keinu heilumassa. Kiireettömyyttä, salaperäisyyttä ja kesäfiilistä. Näitä kaikkea Ajurintalon kesävintti on! Kuinkahan monta ihmistä tänne mahtuisi nukkumaan..

Hurmaava paikka kaiken kaikkiaan ja viehättää minua kovasti!

Ehdottamasti kannattaa kivuta tänne ylös ja muistaa laskeutua "omalla vastuulla" varovasti myös sieltä alas. Ajurintalon alakerran kuvia löytyy aiemmista postauksistani. Tällä kertaa en onnistunut näkemään yhtään perheen suloisista kissoista. Niistäkin kuvia kyllä löytyy jos jaksaa selailla aiempia bloggauksia...

Loviisan kaduilla voi LWT:n aikana törmätä myös näihin erikoisesti pukeutuneisiin herrahenkilöihin. Mahtoi miehillä olla kuuma tamineissaan karvalaukut olalla koska viime viikonloppuna sää oli todella helteisen kuuma ja aurinkoinen koko päivän. En muuten muista yhtään LWT päivää, että olisi satanut. Ajurintalon isäntä Heikki kertoi, että jonain vuonna oli satanut iltapäivällä. Hyvin ovat säät tapahtumaan suosineet. Mutta tyylikkäitä nämä herrat kyllä olivat!

Marjon matka jatkui katuihin maalattuja mattoja pitkin seuraaville taloille, joista sitten seuraavissa postauksissa myöhemmin...hauska idea ja tätä voisi vaikka toteuttaa täällä Espoossakin.