Tiedättekö, että silloin kun ei oikein etsi juuri mitään se mitä on etsinyt jo pitkään vain tulee silmien eteen jostain yhtäkkiä! Tulipas hämärän pitkä ja epäselvä lause joten yritän selventää mistä nyt on kyse. Olin jo pitkään metsästänyt pianon päälle peiliä. Piano on peruja lapsuudenkodistani ja sain sen mukaani aikoinaan kun kotoa lähdin. Ihan ensimmäiseen opiskelija-asuntoon sitä ei vielä lähdetty kuljettamaan eikä piano sinne olisi mahtunutkaan. Seuraavissa kodeissani se on seurannut mukanani koska minullehan se aikoinaan ostettiin ja minä sitä isäni lisäksi myös pimputtelin.
Olin haaveillut, että pianon päälle voisi sijoittaa melko ison paksuilla hopeanvärisillä kehyksillä varustetun peilin. Kirppareilta ja vanhojen tavaroiden liikkeistä olin peiliä metsästänyt samoin Billnäs-Fiskars akselilta nyt tänäkin kesänä antiikkimarkkinoiden aikaan. Ehkä lähemmäs sellainen mitä etsin oli Kasvihuoneilmiössä mutta tämä peili ei ollut vanha. Juuri kesän alussa piipahdin jopa katsomassa heidän malliaan uusin silmin mutta ne olikin myyty loppuun eikä ollut varmaa tietoa tuleeko enää lisää samanlaisia peilejä. Joten tämäkin peili pitäisi siis unohtaa. Harmitti!
Nyt reilu kuukausi sitten entinen työkaverini ilmoitteli Facebookissa antavansa 50-luvun henkisen kukkapöydän ilmaiseksi sen haluavalle. Muistin heti ystäväni asunnon Mäntässä ja joten yhteys häneen kiinnostaisiko tämä yksilö. Ja totta kai oli mieluinen mutta kun taas sitten viestittelin ex-työkamulle olikin aarre löytänyt jo uuden omistajan. Mutta minulle tarjottiin tilalle "peilihyllyä". Kaluste olisi myynnissä myös muualla joten minun tulisi toimia nopeasti. Saatuani kuvan ja peilihyllyn mitat olin täysin vakuuttunut, että tämä on JUURI SE OIKEA!
Sovimme treffit yhdelle parkkipaikalle, jossa peilihylly vaihtoi omistajaa ja nyt se on kiinnitetty myös tuohon seinälleni. Itse kiinnittäminen kesti siksi melkein kuukauden kun meillä on täällä asunnossa sellaiset seinät ettei niihin ihan tavallinen Black&Decker pure! Lumo kävi ystävällisesti Siippansa kanssa meillä "kaffella" mutta valitettavasti kävi juuri kuten pelkäsin. Siipan akkuporakone ei ollut "iskevä" joten seinään saatiin muutama pienen pieni reikä ja siihen sitten tyssäsi!
Meni tovi ennenkuin sain kunnon Hiltin tutulta lainaksi ja kyllä sitten lähti reiät syntymään. Tämä järeä kone uppoaa seinään kuin veitsi margariiniin. Olen kiitollinen siitä, että isäni on opettanut tyttärensä käyttämään työkaluja ja kerran sain jopa joululahjaksi ruuvimeisselisetin kun sitä olin toivonut. Ja onneksi Lumon Siippa oli mitannut oikeat porauskohdat seinään koska vatupassia en itse vielä omista. Täytyisi laittaa sekin lahjalistalle .... käytännölliset lahjat ovat ihan parasta!
Kuulkaas olen niin tyytyväinen peilihyllyyni! Itse asiassa kyse on mitä todennäköisemmin kaapin yläosasta peileillä, joka on jossain vaiheessa irrotettu itse kaapista. Ja tätä peiliosaa hyllyllä voi todellakin käyttää myös näin seinällä. Kaappi itsessään on ollut uusrenessanssi tyyliä edustava, joka vallitsi 1880-90 -luvuilla. Tyyli haki innoituksensa aidosta renessanssista. Huonekaluissa suosittiin arkkitehtonisia aiheita kuten listoituksia, peilityksiä, päätykolmioita, pilastereita ja pylväitä. Katkaistu otsalista (siis tuo mitä minä kutsun hyllyksi) ja uurnamaiset sorvatut nupit ovat tälle tyylille hyvin tyypillisiä. Ihan kuten minunkin peilihyllyssäni on :)
Vanhemmillani on aivan ihana hieman isommalla kääntyvällä peilillä varustettu saman aikakauden kaappi kolmella isolla vetolaatikoilla. Näitä kaappeja näkee kyllä antiikkimessuilla ja kuolaan niitä aina. Suosittuja puulajeja olivat tummaksi petsattu ja kiillotettu koivu tai petsattu ja vahattu tammi. Oma "peilihyllyni" on selkeästi koivua. Kaappeja ovat tehneet puusepät ja on niitä varmaan "teollisestikin" valmistettu. Minunkin peilihyllyssäni on lyijykynällä taakse kirjoitettu tekijän nimi mutta en ole vielä saanut siitä selvää...
Koska peilit ovat vanhoja ovat ne aavistuksen sameilta. Onneksi peilien taakse ei ole päässyt kosteutta, joka olisi sitten aiheuttanut peilin takana olevaan hopeakerrokseen ikäviä tummentumia. Vanhoihin peileihin ei pidä koskaan muuten suihkuttaa vettä tai puhdistusainetta suoraan vaan suihkuta aineet aina riepuun, jolla sitten pyyhit peiliä. Himmentymiin voisi myös kokeilla hieroa steariiniä, joka sitten kiilloitetaan rievulla. Muistan lukeneeni jostain, että peilejä voi puhdistaa myös halkaistulla perunalla ja jopa teellä. Toisaalta minua ei haittaa vaikka ihan kirkkaaksi en peiliä saisikaan. Pääasia on se, että minulla on tämä ihanuus.
Siinä se sitten on pianon päällä eilen illalla Haltialan pelloilta poimitun kukkakimpun kanssa. Olen muuten vaihtanut perinteisen pianojakkaran turkoosiin Vitran Panton tuoliin ja hyvin silläkin voi istua ja soitella. Pakko myöntää, että minun pianoni on epävireinen ja kaipaisi kipeästi virittäjää.
Mitäs pidätte? Oletteko itse tehneet huippuhyviä löytöjä "ihan vaan sattumalta" kuten minulle kävi tämän peilihyllyni kanssa? Onko uusrenessanssi tyylinä tuttu tai onko teillä ehkä omassa kodissa näitä "nupillisia kaappeja"?
Haltialan pelloilla on muuten vielä paljon auringonkukkia ja siellä seassa vielä näitä kesäkukkiakin joten mars mars poimimaan kesää maljakkoon vaikka huomenna alkaakin jo syyskuu :)
