Herkkuhetki salaisen puutarhan suojissa

Minun on pitänyt jo pitkään käydä testaamassa Tallinnassa ravintola, jota monet tutut ja foodiet ovat suositelleet. Jostain kumman syystä se on aina jäänyt tekemättä ja niin meinasi viime Eestin reissullakin käydä sillä ravintolan sisäänkäynti on hyvin huomaamaton. Ehkä olisimme heti löytäneet osoitteeseen Uus 31 vanhankaupungin muurien suojissa jos olisimme keskittyneet. Tai ehkä vain halusimme ensin vielä vähän lisätä ruokahaluamme ennen astumista tähän salaperäiseen puutarhaan. Lopussa kiitos seisoo ja me ravintolan kaariholvisen sisäänkäynnin edessä :)

Leib Resto & Aed 

Kaikissa suosituksissa kehotetaan myös varaamaan pöytä täältä ennakkoon koska ravintola on äärimmäisen suosittu. Vaikkei ennakkovarausta oltu tehty meille olisi järjestynyt kahden hengen pöytä myös ulkoa mutta valitettavasti ei päivänvarjon alta. Koska taivaalle alkoi kerääntymään hieman mustia pilviä valitsimme ruokailun sisätiloissa, jotka ovat myös hyvin viihtyisät. Olimme ehkä turhan varovaisia koska lähtiessämme aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta eikä pisaraakaan vettä ollut tippunut taivaalta. Ensi kerralla sitten vehreän vihreässä puutarhassa, jota ympäröivät jykevät kivimuurit.

Ravintolan hauska nimi Leib tarkoittaa eestiläistä perinteistä ja mutkatonta tummaa leipää, jota meille tuotiinkin ensin maisteltavaksi. Itse pidän tummista leivistä paljon ja tässä oli hyvin jännä, pehmeä maku. Luultavimmin leivän juuri on vanhaa ja juuri siinä piilee sen ihanan maun salaisuus.

Olimme myöhäisellä lounaalla ja päätimme jättää alkuruuat väliin. Molemmille valikoitu sama kalainen pääruoka "56°C Siberian sturgeon fillet with green peas, marinated zuccini and chive sauce". Siperian sampi file oli muuten suussasulavaa. Oivallinen valinta! 

Haluan myös antaa täydet pisteet tarjoiluhenkilökunnan palvelualttiudesta ja ystävällisyydestä. Mietimme siinä listaa katsoessamme tuota kalan suomenkielistä nimeä sitä heti muistamatta kun tarjoilijamme jo kipaisi kysymään sitä kollegaltaan. Hän kävi myös säännöllisesti kysymässä tarvitaanko lisää juotavaa ja oliko meillä kaikki kunnossa. Liian monessa hyvässäkin ravintolassa asiakas jätetään aivan oman onnensa nojaan kun hänelle on tuotu ruokalautanen nenän eteen.

Leibin ruokafilosofia on panostaa vahvasti lähiruokaan ja virolaisiin raaka-aineisiin. Me jätimme tällä aterialla viinit maistamatta mutta ravintolalla näytti olevan hyvin kattava viinilista. Lisäksi eri ruokalajeille myös jälkiruualle saa halutessaan viinisuosituksen henkilökunnalta. Tämä varmaan johtuu myös siitä, että ravintolan toinen omistaja on Viron tunnetuin sommelieri.

Pienelle jälkiruualle oli vielä tilaa ja listalta valikoitu "Crème brulée with black bread". Oivallinen valinta ja tähänkin oli siis yhdistetty tuota mustaa leipää. En yhtään ihmettele täällä syötyäni miksi tätä paikkaa niin monet ovat ylistäneet. Hinta-laatusuhde erittäin kohdallaan. Tänne tulen mielelläni myös uudelleen jollain seuraavista Tallinnan reissuista nyt kun tiedän mistä portista pitää pujahtaa. Ai, niin se ravintolan nimessä oleva Aed selvisi minulle vasta kotona - puutarha! 

Me lähdimme sulattelemaan ateriaa ja jatkoimme kävelyä Tallinnan kaduilla ja kujilla. On se jännä juttu miten kaunis ja niin pittoreski paikka tämä Viron pääkaupunki on. Vaikka itse käyn Tallinnassa melko usein mielestäni löydän sieltä aina uusia rakennuksia ja paikkoja, joita en ole aiemmin huomannut. Sen lisäksi, että tuijottaa mukulakivikatua ettei teloisi nilkkojaan kapeilla kujilla kannattaa vaikka välillä vähän pysähtyä voidakseen katsoa myös ylös ja ympärilleen...

Joten minulla on sellainen kutina, että olen tänä kesänä menossa vielä toisenkin kerran Tallinnaan...