Kesä on hiipinyt kotiin...ja varis vei munat

Muistatte varmaan kuinka kerroin täällä blogissa muutamia viikkoja sitten iloisesta luonnon järjestämästä yllätyksestä parvekkeellani... Minulla olisi oma mustarastaan pesä olohuoneen ikkunan takana ja 24/7 mahdollista seurata sen tapahtumia ja kehitystä. Muutamia päiviä bloggauksen jälkeen tulin töistä kotiin ja ilokseni huomasin mustarastas naaraan olevan poissa pesältä joten minulle tarjoutuisi oivallinen mahdollisuus pika-pikaa kurkata pesään. 

Parvekkeen ovi varovasti auki ja koiran pääsy ulkotilaan estettiin kaadetulla tuolilla. Hiivin pesälle, kurkkasin ja sitten tuli se fiilis "kun veri pakenee kasvoilta"!!!!! Katsoin pesään varmasti kolme-neljä kertaa ensin tajuamatta edes missä ihmeessä mustarastaan munat oikein olivat? Pesä itsessään oli ihan ehjän koskematon eikä rikkonaisia munankuoriakaan näkynyt missään. 

Vaikka ymmärsinkin lopulta, että edellisenä päivänä parvekkeella näkemäni valtava varis oli varmasti vienyt munat emon poissaollessa en ensin halunnut uskoa sitä :( Tuli niin surullinen tunne ja mieleen palasi flashback ala-asteelta. Luokkamme oli yhdessä opettajan kanssa kerännyt sammakonkutua keväällä läheisestä lammesta ja meidän oli tarkoitus seurata kuinka kutu kehittyisi nuijapäiksi. Aikomus oli toki päästää pienet sammakot takaisin sinne lampeen jatkamaan eloaan. 

Kuinka ollakaan pojat heittelivät jotain luokassa leikkiessään ja valtava purkki sammakoineen päivineen putosi särkyen luokan lattialle. Muistan kuinka yritimme hyvän ystäväni kanssa kerätä kyyneleet silmissä noita nuijapäitä pois lattialta mutta valitettavasti niistä ei pystytty pelastamaan kuin osa. 

Löydettyäni tuon tyhjän pesän minulle ihan samanlainen "pienen surullisen tytön olotila" ja kyyneleet valuivat poskillani. Jonkun mielestä varmaan ylireagoin tilanteeseen koska tällaistähän tämä luonnonkiertokulku on - heikot voivat joutua toisen ruuaksi koska vain. Ehkä tällä varikselle oli omat poikaset ruokittavana, yritin ajatella mutta ei se vienyt pahaa mieltäni pois.

Googlettelin ja kyselin lintuystäviltäni olisinko jotenkin voinut suojata pesän nähtyäni sen variksen?Mutta minua lohduteltiin, että mahdotontahan se olisi ollut vaikka päässäni olin suunnitellut jos minkälaista pahvilaatikkoviritystä ja -katosta. Mustarastas pariskunta löytää varmasti uuden pesäpaikan ja aloittaa munimisen/hautomisen uudelleen ja kesähän on vasta alussa... Ne voivat tehdä Suomen kesän aikana kolmekin poikuetta....tämä lohdutti minua vähän. 

Nyt olen alkanut siis ottaa jo parveketta kesäkäyttöön mutta jostain kumman syystä en ole vielä pystynyt heittämään tuota linnunpesää pois. Vanhemmilla talvehtineet pelargoniat ovat saaneet nyt jo nauttia auringosta omalla parvekkeella ja muut kesäkukkaset haen varmaan nyt viikonlopun aikana puutarhamyymälästä. Nyt myös olohuoneen ikkunan peseminen kutsuu minua koska en voi enää vedota tuohon linnunpesän häirintään...onneksi minulla on hyvä kotimaiset Sinituotteen välineet ja riittävästi kylmää juotavaa hoitaa tuo vähemmän kiinnostava pakollinen kotityö.... 

Siivoillessani kotona muistin tai siis oikeastaan löysin kaksi sisustusjulistetta, jotka olin ostanut Moko Marketista viime marraskuussa. En silloin kehystänyt niitä ja ripustanut seinälle koska ne olivat aiheiltaan niin kesäisiä. Jännä yhteensattuma, että olin hankkinut lintujulisteen varustettuna linnunpesillä ja erivärisillä linnunmunilla! Tässä julisteessa ei todellakaan ole mustarastasta kuvattuna mutta muutama muna on ihan samannäköinen kuin minun mustarastaani sinivihreä-turkoosit, ruskeatäpläiset munat. Toinen juliste on värikkäistä perhosista. Olin syksyllä ostanut jo Nyttja-kehykset Ikeasta ja tänään sitten julisteet ovat kehyksissä. Pääsevät tuohon ruokapöydän yläpuolelle tai sitten olohuoneeseen. En ole vielä tehnyt lopullista päästöstä sijoituspaikasta.

Olen tässä toukokuussa myös eksynyt Myyrmannin kauppakeskuksessa - ehkä kerros 2. tai 3. - uuteen itsepalvelukirpputoriin. En muista edes paikan nimeä mutta iso, siisti ja valoisa, jossa on myös erikseen vanhojen antiikkitavaroiden osasto. Minä, joka normaalisti en ole sisustuksessa kovin romanttinen ihminen ostin sieltä kaksi uutta pahvista säilytyslaatikkoa, joita tarvitaan kotona aina :) 

Kevät/kesä saa ihmismielen selkeästi sekaisin koska laatikot on myös päällystetty kukilla ja linnuilla. Katsotaan mitä muuta kotiin alkaa ilmestyä....ehkei kuitenkaan nyt enää näin romanttista lisää.

HUONEettRUMista saatu tillandsiakin on vielä hengissä joten olen varmaan muistanut suihkutella sitä säännöllisesti :) Hyvä minä!

En tänä vuonna ole saanut kutsua yksinkään yo-juhliin tai valmistujaisiin mutta haluan silti kohottaa nyt lopuksi kuitenkin mansikkaraparperimehu maljan uusille valmistuneille. Onnea teille kaikille koulujenne jälkeen ja elämänohjeeksi tämä pieni viisas ajatus:

Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee.

Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi.

Lähde sitten tekemään sitä.

Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää.

Howard Thurman