Näin toissayönä jotenkin erikoista ja värikästä unta. Katselin unessani kuin ulkopuolisena suurilla, hieman surullisillakin silmillä varustettuja ihmishahmoja, joista osa oli alasti. Unessani hahmot liikkuivat erilaisissa asennoissa edessäni, osa istui vain ihan paikallaan. Unessani mikään ei ollut täydellistä tai valmista vaan kaikki jotenkin muuttui koko ajan. Yritin puhua ihmisten kanssa mutta kukaan ei vastannut minulle ikäänkuin minua ei olisi ollut olemassakaan heidän todellisuudessaan. Naisia, miehiä ja lapsiakin - osittain värillisenä osittain läpikuultavina. Uneni ei missään tapauksessa ollut painajaismainen vaan kännykän piipatessa herätystään aamuntunteina olisin vielä halunnut jatkaa tuossa unimaailmassa hetken nähdäkseni vielä enemmän. Herätessäni tajusin alitajuntani käsitelleen edellisen illan mielenkiintoista taidekokemusta unessani.
Alice Neel: Spanish family 1943
Torstaina iltana kävin Ateneumissa uuden näyttelyn avajaisissa: Alice Neel - Modernin elämän maalari. Pakko myöntää, että yhdysvaltalainen taidemaalari Alice Neel oli minulle melko tuntematon ennen tätä näyttelyä. Näyttelyn jälkeen olen vimmalla googlettanut ja etsinyt lisätietoa hänestä.
Alice Neelin elämässä mikään ei tunnu kovin seesteiseltä ja tavanomaiselta. Ensimmäisen kuubalaisen aviomiehensä, taiteilija Carlos Enriquezin kanssa Alice sai kaksi tytärtä, joista toinen kuoli alle vuoden ikäisenä ja toisen tyttären aviomies vei vanhemmilleen Kuubaan jättäen samalla myös lapsensa äidin. Ei liene mikään ihme, että Alice sai hermoromahduksen ja yritti itsemurhaakin. Aika karua menettää kaksi lastaan vähän ajan sisällä ja mies siinä samalla. Alice kuitenkin toipui jatkaen maalaamistaan ja sain vielä kaksi poikaa kahden eri miehen kanssa myöhemmin. Pakko lainata tähän tämän aamun Hesarin Alice Neel näyttelyn jutusta kohta "Miehet ja osoitteet vaihtuivat ja lapsia tuli, mutta maalaaminen pysyi Neelille tärkeimpänä."
Alice Neel: Jackie Curtis and Ritta Reed 1970
Alice Neel eli elämänsä hyvin rohkeasti ja kulkemalla todellakin omia polkujaan. Hänen elämänkaarensa voisi hyvin olla miestaitelijan vastaava koska koska siihen liittyi kaikkea muuta kuin pullantuoksuista perhe-elämää. Alice myös rikkoi rohkeasti rajoja maalaten samaan tauluun mustan miehen ja valkoisen naisen mikä ei missään tapauksessa ollut hyväksyttyä 1950-luvulla Amerikassa. Kommunistisympatiat ja liian läheiset ystävyyssuhteet kommunisteihin saivat myös FBI:n kiinnostumaan Alicesta ja häntä kuulusteltiin.
Alice Neel: John Gruen, Jane Wilson and Julia 1970
Alicen maalaamat muotokuvat ovat keskeneräisen oloisia eivätkä todellakaan mitään pönöttäviä perinteisiä muotokuvia, joissa sievistellään. Neel on maalannut elämästä syrjäytyneitä hahmoja, alakulttuurien edustajia, oman perheensä jäseniä kuin myös kulttuurivaikuttajia. Alice on rohkeasti maalannut juuri sitä mitä häntä on huvittanut. Minua puhuttelivat tauluissa silmät, joista ihmisten eletty elämä näkyi. Samoin alastonkuvissa kaikki oli myös maalattu siten kuin se todellisuudessa onkin. Taulut raskaanaolevista naisista näyttävät kaikki ihon alta kuultavat verisuonetkin kaunistelematta. Melko pysähdyttävä oli myös taiteilijan omakuva muutamia vuosia ennen hänen kuolemaansa. Alaston 80-vuotias, harmaatukkainen nainen sohvalla sivellin kädessä juuri kaikkine aitoine vatsamakkaroineen ja roikkuvine rintoineen peittämättä tai retusoimatta mitään. Alicen muotokuva itsestään on elävä juuri tämän takia!
Ateneumin näyttelyn kuraattorina toiminut Neel-asiantuntija Jeremy Lewison totesi hyvin avajaispuheissaan. "Alice oli aina poissa muodista." Vasta taiteilijan kuoleman jälkeen Alice Neelin tuotantoa on esitelty laajemmin ympäri maailmaa. Upea juttu, että Ateneumin tuottama näyttely jatkaa myöhemmin myös Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin. Ateneumin näyttely on avoinna 2.lokakuuta saakka. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan Alicen maailmaan avoimin silmin.
Kuraattori, Neel-asiantuntija Jeremy Lewison ja museonjohtaja Susanna Pettersson
Näyttelyyn tuli myös jännää syvyyttä sillä, että avajaisissa olivat mukana Alice Neelin pojat Hartley ja Richard sekä käly Ginny. Tauluihin maalatut mallit kävelit Ateneumin saleissa aivan elävinä ja istuivat kaikki rivissä avajaispuheiden aikana. Huikeaa!
Alice Neel: Richard 1969
Pojat Richard ja Hartley sekä käly Ginny
Alice Neel: Ginny ja Elizabeth, 1975
Alice Neelin Hartley poika Ateneumin avajasissa.
Kuraattori, Neel-asiantuntija Jeremy Lewison ja museonjohtaja Susanna Pettersson
Näyttelyyn tuli myös jännää syvyyttä sillä, että avajaisissa olivat mukana Alice Neelin pojat Hartley ja Richard sekä käly Ginny. Tauluihin maalatut mallit kävelit Ateneumin saleissa aivan elävinä ja istuivat kaikki rivissä avajaispuheiden aikana. Huikeaa!
Alice Neel: Richard 1969
Pojat Richard ja Hartley sekä käly Ginny
Alice Neel: Ginny ja Elizabeth, 1975
Alice Neelin Hartley poika Ateneumin avajasissa.
Alice Nee: Hartley 1965
Alice Neel poikiensa Hartley (vasemmalla) ja Richard (oikealla) kanssa
Vermont Studio Centerin edessä vuonna 1984. Kuvassa myös Hartleyn
vaimo Ginny ja Richardin ensimmäinen vaimo Nancy.
Kuva on lainattu netistä.
Avajaisissa esiintyi Jonna Tervomaa & Jaakonaho Sähköduo. Heidän avauskappaleensa Lou Reedin Walk on the wild side on kuin suoraan Alice Neelin elämästä - hänkin piti päänsä koko elämänsä ja maalasi vaikkei arvostusta aina tullut.
Candy came from out on the Island
In the back room was everybody's darling
But she never lost her head
Even when she was giving head
She says, "Hey, babe,
Take a walk on the wild side."
And the colored girls go
"Doo do doo do doo do do doo..."
Lou Reed Walk on the wild side
Kiitos vinkistä. Pitääkin käydä tutustumassa näyttelyyn.
VastaaPoistaOlepa hyvä Maiju :) Aikaa on koko pitkä kesä lokakuuhun saakka. Itse pidin ja menen vielä toisenkin kerran. Avajaisissa jää aina paljon katsomatta.
PoistaOnpa jotenkin puoleensa vetäviä tauluja. Ihmisten silmät ovat maagiset. Upeita tauluja.
VastaaPoistaJännää, että sinäkin kiinnitit huomiota silmiin.
PoistaAurinkoista sunnuntaita :)