The Harbour Club ja kummallinen unisex toiletti

Viime viikkoisella Amsterdamiin suuntautuneella työmatkallani pääsin testailemaan aivan mieletöntä paikkaa nimeltään The Harbour Club Amsterdam. Olimme tehneet asiakkaiden kanssa arkkitehtonisen kanavakierroksen ihaillen huikeaa nykyarkkitehtuuria aurinkoisessa toukokuun lopun säässä. Edellisen päivän pilviverho ja pieni sade olivat onneksi väistyneet ja taivas oli upean sininen. Voiko täydellisempää säätä edes toivoa :) 

Päädyimme lopulta kahden tunnin seilailun jälkeen hieman nuhjuiseen laituriin lounastamaan. Ensivaikutelma tästä paikasta antoi ihan väärän käsityksen ja kohta oltiinkin jo istumassa huikean valkoisilla pöytäliinoilla katettujen pöytien ääressä ja Vitran Vegetal tuoleilla istumassa. Pakko sen verran purnata, että tuossa auringonpaisteessa liinat heijastivat valoa kuin peilit ja vaikka on moukkamaista jouduin syömään aurinkolasit silmillä osan aikaa. 

Kuva lainattu The Harbour Club Amsterdamin kotisivuilta.

Vaikka me lounastimme terassilla olihan sitä pakko käydä vähän kurkkimassa myös ravintolan sisäpuolta ja sisustusta. Kuten sanottua rakennus on ulkoapäin kuin vanha teollisuustila tai ainakin se näyttää siltä mutta sisältäpäin kaikki on uutta. Jännä sekoitus Vitran klassikko huonekaluja, upeita muraaleja seinillä, tukevia puurakenteita, korkeita kynttilänjalkoja ja värikkäitä lyhtyjä. Rentoa mutta silti hyvin huolellisesti mietittyä ja viimeisteltyä. Vaikka joku näyttää puolihuolimattomalta se ei todellakaan ole sitä. 

Koska olimme lounaalla sisätilat olivat pari ihmistä lukuunottamatta ihan tyhjiä vielä. Tuon seinämuraalin on muuten tehnyt kuuluisa neo-pop-taiteilija Selwyn Senatori. Jännä puoliksi italialainen-puoliksi hollantilainen tyyppi, joka maalaa hyvästä ruuasta, viineistä, Italiasta, matkustamisesta, musiikista, elokuvista, naista ja designista eli kiteytettynä "la Dolce Vita" henkeen. Ihanaa väri-iloittelua, joka sopi tuohon ympäristöön äärimmäisen hyvin!

The Harbour Clubin menu on ravintolan nettisivujensa mukaan sekoitus Miamin, Barcelonan ja Côte d'Azurin keittiöitä. Listalla on todella paljon toki kalaa ja äyriäisiä kun ollaan satamassa mutta löytyy sieltä myös liharuokia ja kasviksia. Ja hei se kalatiski sisällä ravintolassa! Sitä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Pituutta tällä ihanuudella on peräti kuusi metriä ja melkoisia vonkaleita siellä pötkötteli jäiden päällä odottamassa vuoroaan kokkien käsittelyyn. Oli myös maagista katsella kun edessä valmistettiin sushia ja sashimia! Kyllä huipputaitavat ammattilaiset ovat näppäriä työssään. Kateellinen amatööri siinä katsoi lumoutuneena sulavaa työskentelyä....

Kaikki ruuat alkupaloista pääruokiin olivat suussasulavia. Tuon sydämenmuotoisen "kakkusen" alle on piilotettu tartar-pihvi, joka suoraan suli suussa. Vieressäni syötiin vegesushia, joka puolestaan oli niin kauniisti aseteltu, että oli ihan sääli tarttua siihen kiinni syömäpuikoilla. Pääruuaksi tarjoiltu meriahven vei kieleni parsan ja perunamuusin kera. Ja taas olisi tehnyt mieli nuolla lautaselta viimeiset kalanliemen ja kasvisten nestepisarat....en silti tehnyt niin :)

Pieni varoituksen sana tähän lopuksi. Jos lähdet The Harbour Clubissa puuteroimaan nenääsi ja pesemään käsiäsi saatat todella yllättyä. Siinä, että toilettitila on unisex ei ole mitään kummallista mutta tilan väritys ja musiikki saattavat yllättää sinut. Kun tulee sisälle kirkkaasta auringonpaisteesta on ihan pakko ensimmäisenä kokeilla jäivätkö aurinkolasit ehkä nenälle kun et yksinkertaisesti näe tässä mustanpuhuvassa tilassa yhtään mitään. Toiseksi matalan kaapin päällä ovat dj:n soittovehkeet ja paikassa soi musiikki kuin olisit tullut tanssilattialle. 

Kestää todella tovin ennenkuin silmäsi tottuvat tähän hämärään ja ylipäätänsä hahmotat missä itse toilettitilat edes ovat. Pakko myöntää, että täällä on ihan meidän reissullakin yritetty mennä ovesta tuonne koppiin sisälle saranapuolelta. Itse eriössä on kyllä valot joten no worries :D Olen joutunut vähän ylivalottamaan noita kuvia enemmän kuin ne todellisuudessa olivatkaan jotta kuvista saa jotain selvää. Pakko myöntää, että tämä toilettitila ei jätä ketään kylmäksi! Kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa ja yllättyä :)

Jos kaipaat hieman erilaista miljöötä ja hyvää ruokaa kannattaa ehdottomasti poiketa The Harbour Club Amstrerdamissa. Täällä voi viettää myös iltaa pidemmän kaavan mukaan. Me jatkoimme kaupunkiin ja arkkitehtuuriin tutustumista mutta se onkin sitten jo ihan uuden postauksen aihe....

Kurkistus ihanaan kaupunkikotiin

Sain pari viikkoa sitten mahdollisuuden kurkistaa sisälle huikean ihanaan Habitaren, Asun-lehden ja Bo Lkv:n yhteiseen asuntoprojekjektiin ihan Helsingin ydinkeskustassa. Lönnrothinkadun ja Yrjönkadun kulmauksessa seisoo takaisin asuntokäyttöön kunnostettu komea Kivipalatsi, jonka suunnitelmat on 1800 luvun lopulla tehnyt Florentin Granholm. Saman arkkitehdin piirustuspöydältä on peräisin myös upea Bengtskärin majakka - yksi suosikki saaristokohteeni kesäisin! Jo astuessani Kivipalatsin rappukäytävään tunsin ihanan vanhan talon leppeän hengen ja ilmapiirin. Korkea huonetila, värikkäät kattomaalaukset, kauniit kiviportaat, koristellut pilarit ja porraskaide, jota varmaan moni käsi oli koskenut vuosien varrella puhuttelivat minua. Olisi todella lumoavaa tulla päivittäin töistä kotiin tällaisen rappukäytävän kautta....

Habitare ja Asun-lehti ovat aloittaneet huhtikuussa Kevätmessuilla mielenkiintoisen yhteistyön ja syyskuun Habitarea odotellessa muutamiin yksityiskohteihin avataan ovet yleisölle. WAU! Mikä onkaan sen mielenkiintoisempaan kuin päästä kurkistamann jonkun kotiin sisälle! En ole vuosiin käynyt katsomassa asuntoja (paitsi toki lähes vuosittain Asuntomessuilla kesäisin) koska en ole asunnon vaihto/ostoaikeissa mutta aina se on yhtä mielenkiintoisen kiehtovaa. Kivipalatsin tyylikkään kodin myyntistailauksen on tehnyt Asun-lehden Ulla Koskinen. 

Habitaren pääteemat tulevat syksyllä olemaan: Ovet auki!-yhteisöllisyys, jakaminen ja sosiaalisuus. Messujen muita teemoja ovat järjestäminen ja lapset. Odotan jo nyt innolla messuja koska sinne on tulossa The International New York Timesin designkriitikko ja muotoiluvaikuttaja Alice Rawsthorn, joka tulee valitsemaan messutarjonnasta omia suosikkejaan. Rawsthorn tulee pitämään Habitaressa myös luennon ilmiöistä, jotka vaikuttavat muotoiluun nyt ja tulevaisuudessa. Habitare tulee vuosittain kutsumaan Kansainvälisen Ystävän ja Alice on ensimmäinen. 

Tunnen suunnatonta vetoa vanhoja taloja ja asuntoja kohtaan. Olen itse viettänyt koko elämäni melko uusissa kerrostaloissa Etelä-Haagassa ja Espoossa mutta salaa unelmoinut vielä joskus asuvani vanhassa talossa Helsingin keskustan tuntumassa. Kaakeliuunit, korkeat huoneet, puulattiat - ehkä hieman narisevatkin, pikkuruutuiset ikkunat, historian kerrokset ja ajanpatina viehättävät minua. Tästä asunnosta puuttui kakluuni mutta muuten se vastasi juuri minun unelmaani kaupunkikodista. Se sijainti on ideaalinen eli Stockmannille pääsee muutamassa minuutissa kuten myös Rautatieasemalle ja muihin keskustan paikkoihin. Vanha Ruttopuisto on kivenheiton päästä kotiovelta.  

Pieni rauhaisa parveke sisäpihalle kruunasi tämän kodin ja oli kuin piste iin päällä. Tuolla laventelien ja laakerinpuun katveessa olisi nautinnollista juoda aamukahvit ennen töihinlähtöä ja tankata itseensä aurinkoenergiaa päivää varten. Tai vaikka istua iltasella viinilasin ja kirjan kanssa tunnelmoiden... 

Kodin sisustuksessa oli ihanaa kerroksellisuutta. Pidän kodeista, jotka kertovat omistajien eletystä elämästä ja täällä tuli sellainen fiilis, että esillä olevilla tavaroilla oli asukkaille joku merkitys. Liian kliiniset ja täysin uusilla kalusteilla stailatut kodit ovat toki kauniita mutta eivät aivan minun makuuni. Makuasioista on toki turha kiistellä mutta tästä kodista pidin ja sekä huonekaluista että esineistä siellä. Ja totta kai ihania huonekaluklassikoita joukossa! Uskon, että itselläni olisi ollut ehkä vähän enemmän tavaraa huoneissa vaikka ihailinkin asunnon avaruutta. 

Asunnon kylpyhuoneet tuntuivat toimivilta pohjaratkaisultaan sekä valoisilta ikkunattomuudesta huolimatta ja löytyihäni täältä pieni saunakin, jota ilman pärjäisin itse kyllä loistavasti. Vaaleita seinäpintoja ja paljon valoa koko asunnon läpi. Yksi suosikkitilani oli iso olohuone, josta avautui parveke sisäpihalle. Ja se huonekorkeus oli juuri sopivan ihana! 

Makuuhuoneen levolliset sävyt tekstiileissä ja kalusteet ihan kutsuivat heittäytymään sängylle loikoilemaan mutta en kuitenkaan tehnyt sitä meidän bloggaajien illassa :) vaikka olinkin hieman väsynyt työpäivän jälkeen. Pidin myös siitä, että makuuhuoneessa oli viherkasveja ja heti kotiin tultuani siirsin olohuoneen kasvin (jonka nimeä en nyt muista) omaan makuuhuoneeseeni. Toisaalta asunnossa oli muuten käytetty runsaasti värejä, joista myös itse pidin. Kirjoituspöytä nurkkaus myös kutsui istahtamaan ääreensä. Matala metallinen pöytälamppu on supermagea ja japanilaisuus viehätti myös minua tässä kokonaisuudessa. 

Ihana asunto ja voisin hyvinkin muuttaa tänne asumaan. Uskon, että russeliriiviökin viihtyisi täällä vaikkei se kaupungissa ole asunutkaan. Lähimpään koirapuistoonkaan ei oli pitkä matka :)

Kiitos kivasta illasta Habitare, Asun-lehti ja Bo Lkv!

Russeliriiviön kanssa mennään eikä meinata

Jokainen meistä jackrussellinterrierin omistajista tietää, että tämän pienen mutta pippurisen koirarodun kanssa on liikuttava ja paljon! Kun Minnie muutti talouteemme yli 10 vuotta sitten kiinnitin jääkaapinoveeni magneetin "Jackrussell on luonteeltaan eloisa, valpas ja toimelias terrieri, jolla on tarkkavainen ja älykäs ilme. Russeli tarvitsee runsaasti liikunta!" 

Olen itsekin valitettavasti kantapään kautta oppinut, että jos russeliriiviölle ei tarjoa riittävästi aktiviteetteja päivän aikana tai pura sen energiaa metsissä juoksenteluun ei terrieritytön silmään oikein malta iltaisin uni tulla. Yön pitkinä pimeinä tunteina joutuu sitten ihan muina koirina puuhastelemaan kaikennäköistä. Meillä on syöty - juu, luitte ihan oikein - kaksi koiranpetiä täysin käyttökelvottomiksi. Aamulla on silputun superlonkasan joukossa nukkunut väsynyt mutta onnellisen näköinen koiruus. Tässä vaiheessa on täysin turha enää torua vaan kannattaa heti töistä tultuaan vetää ulkoilukengät omiin jalkoihinsa ja suunnata ulos koiranhihna toisessa kädessä. 

Blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Merrell Finlandin kanssa.

Me liikumme paljon metsissä ja tutkimme luontoa siinä samassa. Kamera kaulassa tai kännykässä tallentaa aina luonnonheräämistä siinä samalla kun koira "lukee omia postejaan ruohikosta". Olen totuttanut Minnien jo pienestä pitäen myös autolla matkustamiseen eli saatamme ajaa pidemmällekin samoilemaan vaikka Nuuksioon tai Suomenlinnan rantakallioille. Käymme myös säännöllisesti Rajasaaren koirasaaressa. Edelleen jaksan ihastella miten ihanteellinen koirapuisto tämä saari on juosta vapaana merenrannalla, kallioilla, metsässä ja välillä pulahtaa myös uimaan.

Yksi lempipaikkamme on Lauttasaaren rantakalliot ja siellä kyllä riittää tutkittavaa ja haisteltavaa ihan yllinkyllin. Uusia hajuja ja välillä löydetään myös jotain niin vastustamatonta, että se sujahtaa suuhun nopeammin kuin omistajan EI kajahtaa ilmoille! Kosteilla rantakivillä tarvitaan kengät, jotka pitävät omistajan suhtkoht kuvin jaloin tosin Merrell Waterprot eivät välitä siitä kastuvatko jalat vai ei. Ulkoilukenkien mikroverkkokudos kuivuu tosi nopeasti ja näitä suositellaan myös melontaan. Minulla kun jalat myös tuppaavat hikoilemaan liikkuessa on näissä valmiit tuuletusaukotkin :)

Ylijoustavat nikkani (joista vasen on kerran murtunut Barcelonan Ramblaksella nyrjähdyksen seurauksen) kaipaavat myös tukevaa nyöritystä ja napakkuutta siitä, että kenkä on hyvin jalassa. Vaikka olenkin korkkari- ja kenkähullu ei tulisi mieleenikään lähteä edes pikku kävelylenkille tämän tehopakkauksen kanssa epämukavissa jalkineissa. Kun me liikumme se on menoa eikä meininkiä! Totta kai käymme myös kotimme läheisyydessä olevassa koirapuistossa, jossa me omistajat voimme harrastaa sosiaalista kanssakäymistä keskenämme turisten ja koiruudet juoksemista puistossa. 

Pakko myöntää, että sen verran turhamainen nainen olen, että myös ulkoilujalkineissa kiinnitän huomiota ulkoisiinkin seikkoihin kuten värien yhteensopivuuteen. Näitä Merrellin kenkiä on harmikseni vain miesten kokovalikoimassa ihanan oransseina mutta onneksi myös turkoosi on yksi lempiväreistäni. Meidän ulkoilulenkeillä on välillä myös mahdollisuus istahtaa aurinkoon nauttimaan lämmöstä ja meren kohinasta. Russelikin otti pienet päivätorkut tuossa jalkojen juuressa. Kevätilma taisi vähän väsyttää vai oliko se lenkin pituus :) 

Tuo kalliossa näkyvä elefanttihahmo liittyy muuten LaruArt -tapahtumaan. Syksyllä se taas tulee ja me olemme varmasti näillä kallioilla russelin kanssa "taiteilemassa" tai vain katselemassa töitä. 

Hyvässä ulkoilujalkineessa kiinnitän myös huomiota pohjaan, joka Merrell Waterpro Maipo mallissa on pyöristetyn sahalaitainen ja tosi pitävä. Kenkä tuntui turvallisen pitävältä myös pohjan kastuttua enkä kokenut oloani bambiksi liukkaalla jäällä. Olen pari kertaa talvella pyllähtänyt kun talviulkoilujalkineessa ei kovalla pinnalla ole ollut tarpeeksi pitoa ja kaatuminen on tehnyt kipeää ja entäs ne mustelmat sitten. En haluaisi kaatua kumoon jos kuljen helteillä paljain säärin vaikka lapsena minulla olikin aina kesäisin polvet auki ja tukevasti teipattuna laastareilla. Miten ihmeessä sitä tulikin aina kaaduttua ja hankittua ikuiset arvet polviin - poikatyttö ja villi kenties... ?

Tästä vuodesta tulee muuten ihan varmasti hyvä mustikkavuosi mikäli näiden raakileiden määrään on luottamista. Jos vain ei ilmat kylmene niin kohtahan sitä pääsee jo leipomaan mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeen kera - nams! Poimin suuhuni myös muutamia ketunleipiä mutta en toki ihan polun vierestä missä "koirien postit" ovat :) Makoisia!

Tänään tehtiin vähän erilainen lenkki ja käytiin tarkistamassa omilta lähikallioilta miltä näyttää metsämansikkatilanne. Sekin näytti oikein hyvältä joten suut messingillä täällä odotellaan jo koska voi laittaa ne ensimmäiset mansikat heinään? Kesä on nyt täällä ♥♥♥

Ja väsynyt russeli nukkuu jo pedissään….

Merrell Waterpro Maipo kengät saatu testaukseen.

Laitumellelaskua, sambaa ja haudontaa

Sunnuntai ilta ja aivan superihana toukokuinen viikonloppu kääntymässä iltaa kohden. Helteistä ja aurinkoista säätä kaikkina päivinä ja menoa sekä meininkiä ihan yllinkyllin. Kohta voin istahtaa telkkarin ääreen jännittämään tuleeko Suomelle tänäkin vuonna kultamitali jääkiekosta ja tavataanko torilla mutta sitä ennen ajattelin kirjoittaa tänne blogiin vähän viikonloppuani pähkinänkuoressa. 

Lauantai aamulla yhdeksältä käännettiin auton nokka kohden Marttilaa ja Kylämäen hevostilaa. Siellä olisi perinteinen laitumellelasku päivä ja mahdollisuus nähdä innokkaita oriita kirmaamassa niitylle talven jälkeen. Tutustuin tähän tapahtumaan ensimmäistä kertaa vuosi sitten ystäväni Leenan vinkkauksesta ja tästä klik pääset kurkkimaan enemmän Kylämäestä ja Unki-ravintolasta. Tällä kertaa Leenan kanssa keskityimme vain katselmaan sitä riemua mitä hevosilla oli kun kesä alkaa ja jätimme suussasulavat hevospurilaiset väliin. 

Mukana Marjon matkassa totta kai yli-innokas russeliriiviö Minnie, joka olisi ihan välttämättä halunnut sännätä hevosten kanssa niityille. Tällä reissulla russelin vatsaan myös katosi salamavauhdilla hevosenlantaa koska se vaan on niin vastustamattoman hyvää. YÖKS! Kiva oli treffata myös ex-tempore entinen työkaveri Pekka vaimonsa kanssa ja munkkikahveiksihan se meni Unki-ravintolan terassilla. Kiitos Pekalle kun tarjosit meille :)

Seuraavaksi leivottiin kummitytön kanssa mansikkakakku tai oikeastaan kummitädin rooli oli vain vatkata kermavaahto ja levittää se kakun päälle. Muuten kakku on 8v kummitytön tekemä ja maistui niin kesäiselle ja hyvälle ♥ Teimme myös pitkän lenkin lähimetsässä ja totesimme, että kielotkin alkavat jo ihan kohta kukkia. Kesä on hiipinyt kuin varkain luontoon....

Lauantai ilta päättyi vähän ikävämmissä merkeissä kun tultuamme kotiin havaitsin, että russeliriiviöni muistutti enemmän bullterrieriä kuin jackrussellia joten kiireenvilkkaa Univet Tammistoon, joka olikin jossain välissä ehtinyt muuttaa nimensä Eläinsairaala Evidensiaksi. Onneksi lääkäri pystyi heti sulkemaan pois sekä kyyn- että ampiaisenpuremat koska pikku potilas ei aristanut kun sitä koski kuonoon. Diagnoosi oli äkillinen allerginen reaktio ehkä jostain siitepölystä tai kasvista. Lääkkeeksi annettiin kortisonipiikki ja ohjeet seurata koiruutta. Onneksi meni ohi ja aamulla oli enää aavistuksen turvonnut. Täytyy todella muistaa ostaa se kyypakkaus nyt kotiin!

Aamulla nukuin pitkään ja söin ihan rauhassa aamiaista Hesarin kanssa. Olin napannut edellisenä iltana yhden autiotalon pihalta pari omenapuun oksaa ja laittanut ne lasikannuun. Voi miten kauniita omenankukat ovat. En taida nyt itse ehtiä tänä vuonna Malminkartanon omenakukkatarhaan mutta tästä klik niin voit kurkkia miltä siellä näytti viime keväänä. Ihan huikea paikka. 

Sunnuntain kohokohta oli Kallio kukkii -festarin päätöspäivän Imperio do Papagaion tanssikoulun sambakulkue Kalliossa. Kummityttö on aloittanut samban harrastuksen ja tässä harjoiteltiin jo kesäkuun perinteistä sambakulkuetta varten. Samba-kulkueet ovat aina iloisia ja kaikki hymyilevät. Musiikki, liikunta ja tanssinriemu yhdistettynä värikkäisiin ja näyttäviin asuihin saa melkoisen karnevaalitunnelman aikaan. Ja hyvin kummityttö oli oppinut sambakävelyn ja -askeleet. 

Hienosti meni ja kummitäti oli todella ylpeä!

Sambakulkueessa oli mukana myös yhden kulkueen nesteytyksestä huolehtivan Viuhti-koira -

ihana isovillakoira, joka käveli kulkueessa mukana kuin kotonaan.

Kaikki muut kupsuttelevat kukkapenkkejään ja laittavat parveketta mutta minä ryhdyn siihen vasta kuukauden kuluttua. Ai miksikö vasta silloin? Koska parvekkeellani on vuokralainen Rouva Mustarastas, joka rakensi sinne pesän ennen Hollannin matkaani ja on nyt pyöräyttänyt pesään viisi ihanaa sinivihreää, ruskeilla pilkuilla varustettua munaa. Rouva Mustarastas hautoo niitä 14 vuorokautta, joista on kulunut nyt vasta pari ennenkuin poikaset kuoriutuvat. Sen jälkeen Rouva ruokkii niitä vielä toiset 14 vuorokautta minkä jälkeen otan parvekkeen omaan haltuuni. Tiedän, että moni pitää minua aivan hulluna kun annoin Rouvan tehdä sinne pesään vielä munatkin mutta mustarastaan laulu on niin kaunista kuultavaa iltaisin. Lisäksi minulla on suora näköyhteys pesään ja harvoin sitä pääsee seuraamaan livenä tällaista luontolähetystä.

Tsemppiä Suomen leijonille illan peliin ja kultaahan me sieltä lähdetään tavoittelemaan eikös niin!!!