Tänään sain vieraita Varsinais-Suomesta ja me tytöt päätimme viettää taidepainotteisen päivän isolla kirkolla. Helsingin Kuusisaaressa Didrichsenin taidemuseossa avattiin nimittäin 13.helmikuuta uusi näyttely "Olipa kerran neuvostaide". Minulle neuvostaide oli ennen tätä näyttely melko tuntematonta. En koskaan ehtinyt vierailla entisessä Neuvostoliitossa ennen sen romahtamista ja Venäjälläkin olen käynyt ensimmäistä kertaa vasta 2014 keväällä.
Tosin Pietari vei sieluni ja haluaisin sinne mahdollisimman pian takaisin kun niin paljon jäi katsomatta ja kokematta. Toki venäläiset taidemaalarit kuten Marc Chagall, Wassily Kandinsky ja Ilja Repin ovat tuttuja. Kun Marc Chagall näyttely oli Retretissä kesällä 1993 pakotin isäni ajamaan sinne ja takaisin yhden päivän aikana kun niin kiihkeästi halusin nähdä Chagallin töitä :) Ai, miten niin taiteeseen hurahtanut...
Didrichenin taidemuseon näyttely käsittää nelisenkymmentä teosta moskovalaisen taidekeräilijä Mihail Arefjevin kokoelmasta. Arefjev on aloittanut neuvostotaiteen keräämisen 2000-luvun alussa ja kokoelmassa on tällä hetkellä yli 1000 taideteosta.
Sergei Jakobtsuk, Saamelaisnaiset 1977
Vladimir Mjagkov, Kutojattaret 1975
Mihail Zautrennikov, Ankkafarmilla 1965
Grigor Azizjan, Uusi koti 1960-luku
Aleksandr Deineka, Hyvä aamu 1959-1960
Vladimir Mjagkov, Kutojattaret 1975
"Maalaukset kuvaavat hyvin Stalinin jälkeisen sosialistisen realismin muuntumista puhtaan aatteellisesta propagandataiteesta kylläkin viralliseksi mutta monimuotoisemmaksi, persoonallisemmaksi ja aihepiireiltään arkisemmaksi ilmaisuksi. Teosten aihe - niin taiteilijoiden kuin keräilijänkin kiinnostuksen kohde - on ensisijaisesti ihminen eri puolilla Neuvostoliittoa. Teoksissa idologinen sisältö on toissijaista." lainaus Didrichsenin museojulkaisu Teoksia Arefjevin kokoelmasta
Me tytöt pidimme näyttelystä ja siellä saa siis myös ottaa kuvia ilman salamaa. Didricheinin näyttely oli jännä aikamatka entiseen Neuvostoliittoon, jossa tehdastyötä tekevät naiset olivat huivit päässä vielä 1970-luvulla. Kutojattaret taulussa kaikki naiset vielä näyttävät ihan siskoksilta ja heillä on todella lyhyet työvaatteetkin. Melkein taulua katsoessa voisi miettiä tehdäänkö tuolla ihan oikeasti töitä? Jotkut tauluista olivat myös hieman naivistisia kuten vaikka tuo Saamelaisnaiset, jossa kyllä on upeat värit. Näyttelystä tuli hyvä fiilis muutamaa taulua lukuunottamatta, jotka olivat tumman sävytyksensä ja aiheidensa puolesta hieman pelottavia. Iso, vähän mosaiikkimaisesti maalattu Hyvä aamu sopi tähän kauniiseen talviaamuun ja auringonpaisteeseen hyvin. Pidin!
Didrichsenin taidemuseon lisäksi Olipa kerran neuvostotaide -näyttely jatkuu vielä Villa Didrichsenin puolella. Tuolla kirjahyllyjen edessä taulu Pojat, Vasili Jerofejev. Villa Didrichsen on ollut taiteilijakoti aikoinaan ja aivan huikea sellainen. Näissä huoneissa tulee aina sellainen kunnioittava olo arkkitehtuuria ja taidetta kohtaan. Ja mikä parasta talosta aukeaa esteetön näköala ympäröivään luontoon ja merelle, jossa tulee valoa tilaan todella paljon samoin kuin kattoikkunakin kautta. Ihan huikea tämä Viljo Revellin suunnittelema kokonaisuus! Ja miten hyvin se istuu ja melkein katoaa ympäröivään luontoon. Puutarhasta löytyy myös museon perustajien Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin hautamuistomerkki. Museon sivuilta löytyy lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia...
Viktor Sajenko, Kyläilemässä 1980
etualalla Henry Mooren veistos lepäävä figuuri
Ehdottomasti kannattaa tutustua myös Didrichsenin upeaa veistospuistoon, jossa voi vierailla maksutta myös museon aukioloaikojen ulkopuolella. Puistossa on mm. Henry Mooren, Eila Hiltusen, Laila Pullisen veistoksi sekä teoksia myös nykykuvanveistäjiltä. Tilla Kekin Mama Europa ja Mama Africa ovat huikeita töitä!
Tilla Kekki, Mama Africa
Tähän loppuun on pakko lainata kuva myös kesäisestä museon ulkoasusta, jota hallitsee tuo huikea turkoosinsininen vesiallas. Kohtahan on jo kevät ja kesäkin :) Olipa kerran neuvostotaide -näyttely on avoinna toukokuun 15.päivään saakka. Jos venäläinen taide kiinnostaa laajemmin
SINEBRYCHOFFin taidemuseossa on Aivazovskista Repiniin näyttely 8.5.2016 asti. Didrichsenin pääsylipulla saa vielä 2€ alennuksen Sinebrychoffin pääsylipusta ellei omista Museokorttia.
Meidän taidepäivä jatkui täältä Ateneumiin Rodinin ja Japanomanian pariin...
Villa Didrichsen 1957 ja Didrichsenin taidemuseo 1964, kuva Rauno Träskelin
Näistä tauluista tykkään. Taulut esittävät selkeästi jotakin ja niissä on arkailematta käytetty värejä. 10+
VastaaPoistaKiva Outi, että pidit. Väriä näissä kyllä ja itsekin pidän väreistä.
PoistaVärikästä taidetta ovat velivenäläiset piirrelleet:)
VastaaPoistaVärejä on käytetty kyllä runsaasti. Tosin jätin tästä bloggauksesta pois niitä tummasävyisempiä eli niitäkin kyllä oli :)
PoistaAi, että kun on mielenkiintoisia töitä <3. Nyt tuli ihan kaipuu Didrichsenin museoon. Kävin entisaikaan siellä katsomassa melkein jokaisen näyttelyn, ja nyt tajuan, kuinka edellisestä kerrasta on jo pitkä aika... Ihan liian pitkä aika.
VastaaPoistaEhkä minunkin on aika hankkia vihdoin se museokortti. Loistava pakkaus ja innovaatio suomalaisilta museoilta.
Rouva Sanan on ehdottomasti tehdä retki Didrichsenin museoon tässä kevään aikana. Itselläni museo on melkein "nurkan takana" ja yksi suosikkimuseoita.
PoistaJa Museokortti on kyllä todella oivallinen juttu! Minusta oli hienoa, että tasavallan presidenttipari vastaanotti museokortit viime toukokuussa ja näytti näin kansalaisille mallia. Jo parilla museokäynnillä ole saanut takaisin korttiin sijoittamasi rahasumman olet monta elämystä rikkaampi.
Hieno näyttely ja mielenkiintoinen katsaus menneeseen maailmaan. Viihdyin kuvien seurassa, kiitos Marjo! Ja Didrichsenin museo esittäytyy myös kauniina museona!
VastaaPoistaKiitos esittelystä! Ja kehut myös museokortille.
Hyvää loppuviikkoa!
Kiva, että pidit Tuula :) Jos vain ehdit Helsingin reissusi yhteydessä käy pistäytymässä Kuusisaaressa. Didrichsen on ihana museo ja Munch näyttelyn jälkeen uskon, että sen on löytänyt entistä useampi taiteenharrastaja. Museokortti rules!
PoistaMukava loppuviikko Tuula - tulen huomenna Turkuun....
Tuo näyttely oli upea - työt tarkemmin tarkasteltuna kertovat niin paljon myös historiaa elämästä Neuvostovallan aikaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Olen kanssasi ihan samaa mieltä vaikkein Neuvostoliitossa ole koskaan vieraillut. Kiva kun jätit kommentin :)
PoistaWau ja hei tykkään noista, niissä on ajan henkeä, neuvostohenkeä ja kivan naivistista tunnelmaa, hassusti tulee mieleen Ultra Bra fiilistä. Asuin lapsuuden Neuvostoliiton kulttuurilähetyksen naapurissa ja oli ns.vanhemmilta pääsy kielletty paikkaan sotaveteraani ja lotta kun ovat minut kasvattaneet, mutta salaa kavereiden kanssa joskus käytiin ja oli hyvin jännää.
VastaaPoistaTuo Didrichsenin museo ulkokuvassa on täysin kuin meidän koti, toki meillä 250 neliötä eikä noin iso talo. Mutta tuo 70-luvun henki. Ensin inhosin tätä taloa, mutta nykyään rakastan isoja ikkunoita ja tilavia huoneita yhdessä tasossa. Uima-allashuoneesta tosin tuli leffa/kirjastohuone. ;)
Ihanaa päivää <3
Hauska mielleyhtymä. Mietitkö Ultra Bran kappaletta "Minä suojelen sinua kaikelta..." ja missä lauletaan siitä eksymisestä Latviassa vai jotain muuta .. Sinulla on ollut varmaan aika jännää jos olet kurkkinut siihen Töölön taloon sisälle lapsena :D Itse mietin aina lapsena mitä niiden pitkien, kermanväristen verhojen takana oikein mahtaa olla kun ikkunat olivat aina peittyinä....?
PoistaDidrichsenin koti on 50-luvun lopulta ja näyttelysiipi vuodelta 64. Viljo Revell otti suunnittelussaan vaikutteita mm. Alvar Aallolta ja Le Corbusieriltä. Teidän talo alkoi heti kiinnostamaan minua arkkitehtonisesti ja on varmasti myös upea. Tuttuni Marjaniemessä ovat tehneet myös uima-allashuoneestaan yhdelle lapselle huoneen eli uima-allastila on katettu ja sen alla on nykyään varastoa. Sinun pitää joskus tehdä postausta teidän talosta :)