Tavaroiden tarinoita

Rakastan kirpputoreilla vaeltamista, tavaroiden penkomista ja aarteiden etsimistä. Blogiani pidempään seuranneet ovat tämän jo varmaan huomanneetkin :) Myös vanhojen tavaroiden liikkeet - vaikka sellaiset kuin IPI Kulmakuppilan paikalla ennen ollut - ovat kiinnostavia. Oikeastaan mitä sotkuisempi putiikki niin sitä kiinnostavampi se paikka on minun mielestäni. Muistan muutamia vuosia sitten kun ystäväni kanssa löysimme jostain Tuusulan ja Vantaan rajamailta liikkeen, joka vaikutti ensin siltä ettei se ole edes auki. Koputtelimme oveen ja lopulta mies saapui jostain takatilasta avaamaan ja päästi meidät sisään äitinsä liikkeeseen, joka oli täynnä tavaraaa lattiasta kattoon. Ihan superpaikka mutta valitettavasti en muista enää tarkemmin missä olimme. 

En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi todella hienossa antiikkiliikkeessä, jossa kaikki on museomaisen siististi vitriineissä ja hyllyillä. Ymmärrän toki, että äärimmäiset kalliit esineet on haluttukin laittaa upeaan järjestykseen ja suojata niitä rikki menemiseltä mutta näistä paikoista puuttuu se löytämisen riemu ja jännitys. Tunnen oloni aina elefantiksi posliinikaupassa fiineissä liikkeissä enkä uskalla edes liikkua ettei mitään vaan putoaisi.

Minulle merkitsevät myös tarinat ja muistot tavaroiden takana. Ne ikäänkuin antavat tavaralle lisäväriä ja liittävät sen johonkin paikkaan, tapahtumaan tai henkilöön menneisyydessä. Hyvä kirpputori myyjä osaa kertoa tavaroistaan ja tehdä koko myyntitapahtumasta mielenkiintoisen. Sitähän minä en voi tietää ovatko tarinat totta vai keksittyjä myynnin edistämiseksi mutta ainakin seuraava mielenkiintoinen tarina sai minut ostamaan pöytälampun :)

Muutamia vuosia sitten olin sunnuntai aamuna Vermon Kontti kirppiksellä kun silmiini osui erikoinen valaisin yhdellä myyntipöydällä. Taottu lamppu oli ylhäältä pallonmuotoinen ja siihen oli upotettu värikkäitä lasinpaloja. Valaisinosaan oli tehty myös tähdenmuotoisia aukkoja. Lampusta lähti siisti valkoinen sähköjohto, jonka päässä oli ihan länsimaisen näköinen pistoke. Lampusta minulle tuli mieleen jotenkin Tuhannen ja yhden yön satujen fiilis....

Myyjätyttö kertoi olleensa pidemmällä reissulla Väli-Amerikassa ja ostaneensa valaisimen Hondurasista. Hän oli itse pitkään miettinyt jaksaisiko edes kantaa tätä kun ostoksia oli kertynyt jo muutenkin liikaa. Saadakseeen lampun mahtumaan matkatavaroihinsa hän oli antanut hotellinsa siivoojatytölle yhdet kenkänsä ja tehnyt siivoojan näin todella iloiseksi. Valaisin oli saatu onnellisesti Suomeen mutta nyt myyjätyttö oli lähdössä asumaan ulkomaille pidemmäksi aikaa ja hän myi irtaimistoaan pois. Hinta valaisimelle oli kohtuullinen ja minähän en ulkokirppiksellä päässyt edes kokeilemaan toimiiko kapistus mutta halusin silti ostaa sen tuon tarinan takia. 

Kotona testasin valaisimen ja se toimii moitteettomasti. Sähkömies ystäväni on myös katsonut sen ja todennut lailliseksi sähkövekottimeksi. Olen aina halunnut nähdä maya intiaanien temppeleitä ja tutustua maya kulttuuriin paikan päällä. Toistaiseksi vain haaveilen matkasta Väli-Amerikkaan ja Hondurasiin kun sytytän valon tähän tunnelmalamppuun. 

Toinen kuvassa näkyvä mielenkiintoinen kirpparilöytö on tuo koruteline, jonka minulle myynyt henkilö oli itse ostanut San Franciscossa kirpputorilta. Siihen ei liity sen kummempaa tarinaa mutta pitkän matkan kautta sekin on päätynyt espoolaiskodin hyllylle. Korutelineessä olevan rukousnauhan olen itse ostanut Vatikaanista ensimmäiseltä reppumatkaltani sen jälkeen kun olin ensin kuuman helteen uuvuttamana kaatanut Coca Cola tölkin kaupan lattialle. Tähän ostokseen liittyy tarina...tosin vähän nolo sellainen mutta muistan tämänkin ostoshetken varmaan ikuiseksi.

Onko teillä tavaroihinne tai niiden ostamiseen liittyviä hauskoja tai jännittäviä tarinoita?

PS. Tämä valaisin on kerran bloggailuni alkuaikoina näkynyt yhdessä postauksessa vähän valoisampana aikana - tästä klik tuohon blokkaukseen jos kiinnostaa.