Tavaroiden tarinoita

Rakastan kirpputoreilla vaeltamista, tavaroiden penkomista ja aarteiden etsimistä. Blogiani pidempään seuranneet ovat tämän jo varmaan huomanneetkin :) Myös vanhojen tavaroiden liikkeet - vaikka sellaiset kuin IPI Kulmakuppilan paikalla ennen ollut - ovat kiinnostavia. Oikeastaan mitä sotkuisempi putiikki niin sitä kiinnostavampi se paikka on minun mielestäni. Muistan muutamia vuosia sitten kun ystäväni kanssa löysimme jostain Tuusulan ja Vantaan rajamailta liikkeen, joka vaikutti ensin siltä ettei se ole edes auki. Koputtelimme oveen ja lopulta mies saapui jostain takatilasta avaamaan ja päästi meidät sisään äitinsä liikkeeseen, joka oli täynnä tavaraaa lattiasta kattoon. Ihan superpaikka mutta valitettavasti en muista enää tarkemmin missä olimme. 

En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi todella hienossa antiikkiliikkeessä, jossa kaikki on museomaisen siististi vitriineissä ja hyllyillä. Ymmärrän toki, että äärimmäiset kalliit esineet on haluttukin laittaa upeaan järjestykseen ja suojata niitä rikki menemiseltä mutta näistä paikoista puuttuu se löytämisen riemu ja jännitys. Tunnen oloni aina elefantiksi posliinikaupassa fiineissä liikkeissä enkä uskalla edes liikkua ettei mitään vaan putoaisi.

Minulle merkitsevät myös tarinat ja muistot tavaroiden takana. Ne ikäänkuin antavat tavaralle lisäväriä ja liittävät sen johonkin paikkaan, tapahtumaan tai henkilöön menneisyydessä. Hyvä kirpputori myyjä osaa kertoa tavaroistaan ja tehdä koko myyntitapahtumasta mielenkiintoisen. Sitähän minä en voi tietää ovatko tarinat totta vai keksittyjä myynnin edistämiseksi mutta ainakin seuraava mielenkiintoinen tarina sai minut ostamaan pöytälampun :)

Muutamia vuosia sitten olin sunnuntai aamuna Vermon Kontti kirppiksellä kun silmiini osui erikoinen valaisin yhdellä myyntipöydällä. Taottu lamppu oli ylhäältä pallonmuotoinen ja siihen oli upotettu värikkäitä lasinpaloja. Valaisinosaan oli tehty myös tähdenmuotoisia aukkoja. Lampusta lähti siisti valkoinen sähköjohto, jonka päässä oli ihan länsimaisen näköinen pistoke. Lampusta minulle tuli mieleen jotenkin Tuhannen ja yhden yön satujen fiilis....

Myyjätyttö kertoi olleensa pidemmällä reissulla Väli-Amerikassa ja ostaneensa valaisimen Hondurasista. Hän oli itse pitkään miettinyt jaksaisiko edes kantaa tätä kun ostoksia oli kertynyt jo muutenkin liikaa. Saadakseeen lampun mahtumaan matkatavaroihinsa hän oli antanut hotellinsa siivoojatytölle yhdet kenkänsä ja tehnyt siivoojan näin todella iloiseksi. Valaisin oli saatu onnellisesti Suomeen mutta nyt myyjätyttö oli lähdössä asumaan ulkomaille pidemmäksi aikaa ja hän myi irtaimistoaan pois. Hinta valaisimelle oli kohtuullinen ja minähän en ulkokirppiksellä päässyt edes kokeilemaan toimiiko kapistus mutta halusin silti ostaa sen tuon tarinan takia. 

Kotona testasin valaisimen ja se toimii moitteettomasti. Sähkömies ystäväni on myös katsonut sen ja todennut lailliseksi sähkövekottimeksi. Olen aina halunnut nähdä maya intiaanien temppeleitä ja tutustua maya kulttuuriin paikan päällä. Toistaiseksi vain haaveilen matkasta Väli-Amerikkaan ja Hondurasiin kun sytytän valon tähän tunnelmalamppuun. 

Toinen kuvassa näkyvä mielenkiintoinen kirpparilöytö on tuo koruteline, jonka minulle myynyt henkilö oli itse ostanut San Franciscossa kirpputorilta. Siihen ei liity sen kummempaa tarinaa mutta pitkän matkan kautta sekin on päätynyt espoolaiskodin hyllylle. Korutelineessä olevan rukousnauhan olen itse ostanut Vatikaanista ensimmäiseltä reppumatkaltani sen jälkeen kun olin ensin kuuman helteen uuvuttamana kaatanut Coca Cola tölkin kaupan lattialle. Tähän ostokseen liittyy tarina...tosin vähän nolo sellainen mutta muistan tämänkin ostoshetken varmaan ikuiseksi.

Onko teillä tavaroihinne tai niiden ostamiseen liittyviä hauskoja tai jännittäviä tarinoita?

PS. Tämä valaisin on kerran bloggailuni alkuaikoina näkynyt yhdessä postauksessa vähän valoisampana aikana - tästä klik tuohon blokkaukseen jos kiinnostaa. 

Kattaus, kaatis vai koriste?

Tämä postauksen aihe juontaa juurensa parin vuoden taakse. Marjon matkassa vieraili Kaapelitehtaan Retro & Vintage Design Expo tapahtumassa maaliskuussa 2014. Huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi näihin värikkäisiin muovisiin lautasiin. Lautasen ihailu johti mielenkiintoiseen keskusteluun niitä myyvän keräilijän Mikko Aallon kanssa ja kuulin jo lyhyesti, että nämä ovat suomalaisia Fiskamin tuotteita. Sain Mikolta myös avec kutsun osallistua Orange - and more Fiskars 365 -näyttelyn avajaisiin Arabian museon galleriassa. 

Kolmantena huhtikuuta 2014 päästiin sitten kilistelemään Fiskarsin 365. juhlavuoden kunniaksi ja tutustumaan myös itse Fiskamin näyttelyyn. Fiskamin astiasarja edelsi Fiskarsin ympäri maailmaa tunnettuja, lähes ikoniseen asemaan nousseita oranssipäisiä saksia. Voimme kiittää tai syyttää Fiskamin tuotteita siitä, että vuonna 1967 Fiskars varusti saksensa uusilla, ergonomisilla oransseilla kahvoilla. Keräilijä Mikko Aallolta oli juuri ilmestynyt yhdessä valokuvaaja Philippe Gueissazin kanssa myös kirja Fiskamin The Birth of Colours - Värien synty - Fägernas födelse. 

Sain omistuskirjoituksella varustetun oman kirjan Mikolta ja kotona selasin sekä luin sitä ihan innoissani vakaana aikomuksena tehdä tästä näyttelystä sekä kirjasta myös postausta.

Vaan kuinkas sitten kävikään....muutaman päivän kuluttua näistä avajaisista Marjon matkassa bloggaaja nousi Allegro-junaan ja matkasi Pietariin. Venäläinen arkkitehtuuri, mahtavat kirkot, Eremitaasin aarteet, kanavaristeily, pelmenit, kultaiset ikonit ja kaikki muu matkaan liittyvä painoivat Fiskamin asiat/astiat ihan taka-alalle, jonne ne sitten valitettavasti unohtuivat ja jäivät. Harmitti kun sekä kirja että näyttely olivat mielenkiintoisia...

Huomasin viikko sitten Hesarin Nyt-liitteen Menot-osiossa, että Astialiisassa on näyttely Fiskamin muovin värikkäistä vaiheista nimellä Kattaus, kaatis vai koriste? Näyttely on avoinna 12.1.-31.3.2016 osoitteessa Runeberginkatu 59. Tämän näyttelyn tuotteet ovat keräilijä Mikko Aallon kokoelmista ja mikä parasta sieltä voi myös ostaa itselleen jotain Fiskamin tuotteita.

Ei ollut vaikea arvata mihin suunnistin viime lauantaina :) 

Fiskamin tuotteissa käytetty muovi on melamiini johdannainen ja varsin korkealaatuista muovia. Tuotesarjan suunnittelijana toimi teollinen muotoilija Olof Bäckström ja hän sai avukseen  suunnittelutiimiinsä Gittan Landströmin (nyk. Kokko) sekä Mattias Ingmannin. Kaikki suunnittelijat olivat mukana Fiskarsin 365 juhlassa ja minulla on ollut kunnia tavata myös Mattias Ingman työni puolesta muutamia kertoja. Mielenkiintoinen persoona!

Fiskarsilla oli muovitehdas Tammisaaressa 1960-luvulla ja Fiskamin esineet valmistettiin siellä. Mikko Aallon kirjassa on hauska kertomus siitä miten Olof lähetti Gittanin ostamaan kananmunan kaupasta munankupin protomallin tekemistä varten. Kaupasta saatu kananmuna vain sattui olemaan normaalia suurempi joten siksi Fiskamin munakuppi oli monen käyttäjän mielestä liian suuri :)

Fiskamin tuotteiden osalta Gittan suunnitteli tuotteiden muotokieltä ja valmisteli prototyyppejä, Mattias puolestaan erikoistui kuvien muotoilemiseen lautasiin ja kuppeihin. Olof toimi ryhmän vetäjänä ja pääsuunnittelijana. Myöhemmin Fiskamin astioihin tuli Ornamin tekniikan avulla tehtyjä kuviokalvoja, joista osa oli saksalaista alkuperää osa Mattiaksen suunnittelemia. Allaolevassa kuvassa on näitä Fiskars-Ornamin logolla varustettuja Fiskamin lautasia.

Kuusikymmentä luku oli muovin valtakausi ja Fiskamin astiat levisivät Suomessa sekä rannikkoseuduilla että pohjoisessa. Kevyitä ja helppoja muoviastioita suosittiin veneissä sekä retkeilyssä ja kesämökeillä. Fiskamin astiat saivat jalansijan myös kodeissa ja julkisissa tiloissa. Valkoinen Fiskamin suunniteltiin Finlandia-taloa varten. Muovi materiaalina mahdollisti ennennäkemättömiä muoto- ja värikokeiluja sekä symboloi optimismia ja kehitysuskoa. Samoihin aikoihin Suomessa myös tehtiin Futuro-taloja, joista bloggasinkin jo Emman yhteydessä. Muistaakseni myös Finnairille tehtiin omat Fiskamin astiat....jollen ihan väärin muista.

Fiskarsin Tammisaaren tehdas joutui tulipaloon 1966 ja sen jälkeen tuotanto siirrettiin Fiskarsiin. Fiskamin astioita on Mikko Aallon kirjan mukaan tehty tiettävästi kymmentä eri väriä. Yleisimmät värit Fiskamin astioissa olivat: oranssi, punainen, limenvihreä ja valkoinen. Erikoisväreihin kuuluivat: keltainen, ruskea, grafiitinharmaa, tummanvihreä, sinertävän vihreä ja violetti.

Osa Fiskamin astioista on varustettu kauniilla Mattias Ingmannin kukkakuviolla.

Fiskamin astioita valmistettiin myös yritysten logoilla varustettuna ja yksi suosituimmista esineistä toimistoissa oli Fiskamin tuhkakuppi. 60-luvulla toimistoissa vielä poltettiin kun tehtiin töitä - miettikää! Mikko Aallon kirjassa on muuten upeita kuvia markkinointimateriaalista 60-70 lukujen taitteesta. Fiskamin astiat ovat sävysävyyn väreissa Fiskarsin mikroaaltouunien kanssa ja niitä mainostavalla naisella on trumpettilahkeinen jumpsuite ja tupeeratut hiukset. Niin retroa niin retroa!

Oranssi valloitti suomalaisten sydämet ja sitä näki kaikkialla: lampuissa, leivänpaahtimissa, pölynimureissa, kihartimissa, kankaissa jne. Koko 60-luku oli väri-iloittelua ja nyt katsoessaan tämän ajan sisustuksia kodeissa tai toimistoissa ei voi ainakaan väittää siellä olleen harmaata! 

Tarina kertoo, että oranssi väri Fiskarsin saksien kahvoihin päätyi siihen ihan sattumalta. Koneeseen olisi jäänyt vahingossa oranssia mehulingon tekemisen jälkeen. Toisen tarinan mukaan koneeseen, joilla kahvat tehtiin olisi jäänyt tätä oranssia Fiskamin astioiden jälkeen. Oli niin tai näin niin väriraadissa äänestettiin saksien väristä ja äänillä 9-7 oranssi voitti. Ja hyvä, että voitti!

Fiskamin astioiden valmistus loppui 1970-luvun öljykriisiin ja talouslamaan. Fiskamin astioita löytää vielä toisinaan kirpputoreilta ainakin Etelä-Suomessa mutta hyväkuntoisista esineistä saa vähän maksaakin. Mikko Aalto on kerännyt 1.000 Fiskamin yksikön kokoelman, josta nyt osa on näytteillä Astialiisassa. Jos kuusikymmentä luvun muotoilu ja muovi kiinnostaa kannattaa poiketa näyttelyssä. Sinne on ilmainen sisäänpääsy liikkeen aukioloaikoina.

Marjon matkaan lähti tuo Fiskamin-Ornamin lautanen ihanalla turkoosi-vihreä-lila värityksellä!

Jos minulta kysytään niin Fiskamin on kattausta ja koristetta ei kaatista :)

Kahdeksan kolmekymmentä, kiitos!

Pari bloggausta sitten hehkuttelin innoissani täällä blogissa Fidan Lönnrotinkadun liikettä parhaana löytöjen tekopaikkana. Itku pitkästä ilosta - huomasin nimittäin, että 19.tammikuuta olin saanut Fidalta emailin, jossa kerrottiin juuri tämän liikkeen lopettavan toimintansa. Tai jos ollaan ihan tarkkoja niin talon vuokralaiset on irtisanottu liiketiloistaan koska tähän kiinteistöön saneerataan uusi Kämp Groupin luksushotelli Saint Georg. Fidan liike siirtyy Iso Roballe uusiin ja isompiin tiloihin ja avaa ovensa siellä 1.4. alkaen kun uudet tilat ovat valmistuneet. 

Huomasin lähetetyn sähköpostin vasta sunnuntaina ja ensimmäinen alerysäys -50% kaikista tuotteista oli ollut 19. - 22.1. Damned!!!! Juuri tässä liikkeessä on nimittäin sellainen upea retrovaatteita täynnä oleva rekki, jossa olen monasti käynyt penkomassa.... Loppurysäyskin -70% oli alkanut jo lauantaina ja se päättyisi 27.1., jonka jälkeen liike suljettaisiin. 

Menin tänään töiden jälkeen sydän pamppaillen loskakelissä toinen nilkkuri ihan litimärkänä kun autosta ulos astuessani upposin suoraan isoon vesilätäkköön. Ohiajavat autot vielä jatkoivat omalla vesisuihkullaan minun muuttamista uitetuksi rotaksi. Olin siis valmiiksi jo huonolla tuulella omasta märästä olemuksestani ja siitä, että olin varmaan missanut ihan kaiken enkä löytäisi yhtään mitään.

Mutta toisin kävi. Liikkeessä oli vielä tavaraa jäljellä ja lisääkin näytettiin laittavan vielä esille. Tosin kaikki ihanat antiikkikalusteet - kuten päästä vedettävä vanha puusänky, pyöreä pallojalkainen sohvapöytä ja ihana puutuoli - oli jo varustettu Myyty-kyltillä. 

Ja teinhän minä hei löytöjä! Kaksi puristekristallista grogilasia, jotka muistuttavat ihan trendikkäitä Hobstar-laseja. Lisäksi nappasin pieniä hopeoituja lasinalustoja nipun, jossa luulin niitä olevan vain pari mutta kassalla kävi ilmi, että nipussa olikin kuusi! Kiva yllätys :) Puristelasinen pieni kulho tarttui myös mukaan sekä hauska helmistä tehty kaulakoru. Kaulakoru on tällä hetkellä ihan tavallisessa narunauhassa mutta ajattelin vaihtaa sen ehkä metalliketjuun...

Vielä jonottaessasi kassalla vuoroani lähti Marjon matkaan puristekristallinen tarjoiluvati, joka vasta tuotiin myyntiin. Olin napsinut tuotteita katsomatta sen tarkemmin niiden hintoja ja kassalla koin sitten koko reissun iloisimman yllätyksen. "Nämä tekisivät sitten kahdeksan euroa ja kolmekymmentä senttiä." Ei paha summa ollenkaan ja minua oikein hymyilytti!

Retromekkoja en nyt saanut mutta muuten oli oikein Good Bargin Day! Kassalla lykättiin käteen vielä alennuskuponki uuteen avattavaan Iso-Roban liikkeen 1. - 2.4. avajaistarjous -30!

Uusi liike tulee tarkasti osoitteeseen Iso Roba 28.

Kipaisin kaupan kautta kotiin, tein sauvasekoittimella marjasmoothien ja söin vadelmia. Olivat ihan jättiläiskokoisia ja maukkaita. Jos muistatte tai olette nähneet ihanan, ranskalaisen Audrey Tautoun tähdittämän elokuvan Amélie ymmärrätte tämän viimeisen kuvan :) Joskus vain on pakko.... 

Ilonkyyneleitä ♥♥♥

Tulin vain ihan nopeasti tänne blogin puolelle kertomaan tai oikeastaan huutamaan riemusta, että Minnien pitkään jatkunut taistelu silmän sarveiskalvon haavaumia vastaan on 

vihdoin voitettu! 

Animagi Apex Malmin ihana silmälääkäri Anna Valtonen värjäsi ja tutki silmän huolellisesti valonsa kanssa. "Kyllä siinä vielä pieni piste näkyy mutta muuten tämä toinenkin haava on jo ihan parantunut eikä hilseile enää." Tässä vaiheessa minulle tuli ihan ilokyyneleet silmiin koska tätä ikävää vaivaa oltiin kärsitty marraskuun loppupuolelta saakka.

Viheliäisen vaivan voittamiseen tarvittiin monia antibioottitippa kuureja, kipulääkkeitä, terapeuttinen piilolinssi - joka lopulta hukkui jonnekin, keinokyyneleitä, puuduttavia tippoja, grid keratomia - jota suotta pelkäsin ja silmä olisi varmaan parantunut nopeammin jos olisin antanut heti tehdä sen, ikävän muovisen töttörön päässä pitämistä sekä runsaasti kärsivällisyyttä sekä potilaalta että omistajalta.

Koska muovitötterö oli koira reppanan päässä niin pitkään Minnie onnistui vielä kehittämään hiivaa toiseen korvaan hautovasta hatustaan. Siihen saimme sitten vielä yhdenlaisia antibioottitippoja. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että aina oltiin tiputtamassa jotain tai työntämässä pilleriä toisen kitaan tai laittamassa kypärää päähän. Vain ulkolenkeillä vapautin kaverin tuosta hatusta.

Mutta lopulta taistelu voitettiin ♥♥♥

Kiitän sydämestäni sekä Univet Tammiston eläinlääkäri Emmi Syrjästä, joka ohjasi meidät soittamaan lisäapua silmälääkäri Annalta Malmilta. Annan lohduttavat sanat jokaisen käyntikerran yhteydessä saivat minut uskomaan, että kyllä tästä toivutaan. 

Jutun kuvituksena oleva kuvat ovat eiliseltä Nurmijärven kyläilyreissulta, jossa Minnie muina koirina repi perheen Masi cockerspanielin kolmesta pehmolelusta vinkupillit pihalle. Virtaa näyttää olevan kuin pienessä kylässä ja hyvä niin. Nyt voi taas mennä kun pakkasetkaan eivät pauku ja tötterökin on menneisyyttä. On se niin lutuinen ja rakas otus!

Kiitos kaikille tuestanne tässä prosessissa ja tsempeistä ♥♥

Kallion Kulmakuppilassa

Vihdoin viimein sain aikaan bloggauksen ihanasta IPI Kulmakuppilasta Kalliossa. Olin siellä nyt tänään jo neljättä kertaa mutta jostain kumman syystä en ole saanut naputeltua tänne blogin puolelle siitä postausta. Okay...yhdellä kerralla meni akku joten en saanut kunnon kuvia ja toisella kerralla paikka oli niin täynnä ihmisiä etteivät kuvani oikein onnistuneet silloinkaan. 

IPI Kulmakuppila avautui jo elokuussa 2015 Porthaninkadun ja Viidennen Linjan kulmaukseen ihan Kallion punatiilisen ihanan kirjaston viereen. Nämä seudut ovat minulle tuttuja lapsuudesta sillä isovanhempani asuivat tässä lähellä olevassa talossa. Ihan lapsuudesta en muista mitä tässä kulmauksessa olisi ollut mutta myöhemmin siinä oli vuosia tupaten vanhaa tavaraa täynnä oleva liike. Vaikea uskoa, että tämä valoisa vaalea tila on joskus ollut tunkkainen osto- ja myyntiliike. 

IPI Kulmakahvilan sisustus on Petra Majantien käsialaa ja pidän paikan valoisuuden lisäksi siitä, että siellä on ihanan krouvi betonilattia, riittävästi huonekorkeutta ja avaruutta, 50-lukuisia valkoisia metallikaiteita, tammikalusteita ja paljon viherkasveja vähän joka puolella. Hyvin skandinaavinen ja ihania valaisimia myös runsaasti. Henkilökunnan asutkin ovat hauskoja tupsulakkeineen. 

IPI Kulmakahvilassa on myös erilaista se, että siellä työskentelee Lyhty ry:n kehitysvammaisia työntekijöitä ohjaajansa kanssa päivittäin muun henkilökunnan kanssa. Ei myöskään ole mitenkään sattumaa, että Kallion Kulmakahvilan nimeen on valittu lyhenne IPI. Tästä klikkaamalla selviää mitä nuo kolme kirjainta pitävät sisällään ♥♥♥ Ihana tarina!

IPI Kulmakuppila käyttää tuoreita raaka-aineita ja sesonkivihanneksia ruuissaan ja noutopöytä näytti myös visuaalisesti todella houkuttelevalta. Launtai brunssi 11-15 on ihan huippu herkullinen. Silmäni söivät tänäänkin enemmän mitä vatsa veti seisovasta pöydästä. IPI tarjoilee arkiaamuisin 8-10 välillä aamiaista ja 11-14 välillä soppaa ja salaattia. Olen houkutellut kollegaa tänne lounaalle ja tässä ihan lähipäivinä olemme varmasti tulossa IPIin myös lounaalle. 

IPIn kahvilavitriinissä on myös todella makoisia leivonnaisia, joita taas tänäänkin kuolasin. Erikoiskahvejakin löytyy ja myös pienpanimotuotteita. IPI-leiwilläkin on hauskat nimet: atrain, apila, arina ja akana :) Tässä kahvilassa on iloinen ja mukava fiilis! Iloista puheensorinaa, lapsia, nuoria, perheitä ja iäkkäämpiäkin ihmisiä näkyi. 

Kävin tänään kurkkimassa myös Kulmakuppilan yläkertaan, jossa en ole vielä kertaakaan istunut lepakkotuoleissa kahvittelemassa. Siellä oli alkamassa juuri yksityistilaisuus joten muutama valokuva vain klik-klik. Ihana interiööri sielläkin joten houkuttelee kyllä istahtamaan vaikka kaffelle!

Mikä parasta myös koirat ovat tervetulleita IPI Kulmakuppilaan! 

Täytyy ottaa russelipusseli joskus mukaan vaikka kahvittelemaan tuonne yläkertaan. 

Ihan täyden kympin paikka - mi piace ♥♥♥

Tammikuista tuumailua

Kuuntelin alkuviikosta ihan ihmeissäni kun Radio Suomipopin iltapäivä lähetyksessä juontajat puhuivat siitä, että 18.tammikuuta tai siis vuoden 3.maanantai on myös vuoden masentavin päivä brittitutkimuksen mukaan? Minulta jäi valitettavasti kuulematta miksi tämän viikon ensimmäisen päivän olisi pitänyt olla Blue Monday kun puhelimeni soi ja piti vastata. Pakkohan se oli sitten googletella ja katsoa minkä logiikan mukaan tämä viikko olisi pitänyt aloittaa olemalla ihan down?

"Arktiset sääolosuhteet, joulusta kerääntyneet luottokorttilaskut ja liian kaukana oleva palkkapäivä ovat syypäitä siihen, että monia masentaa ja olisi mukavampi jäädä kotiin kuin mennä töihin" tiesi ainakin Taloussanomat valistaa tietämätöntä bloggaajaa. Okay...mielenkiintoista!

Arktiset olosuhteet allekirjoitan itsekin sillä viikonloppuna huomasin, että autoni moottorin lämpötilamittari ei kohoa ajettaessa piiruakaan ylöspäin joten jotain oli vialla! Kilautin huoltoon mutta pääsen sinne vasta 1.helmikuuta juurikin näiden hyisten sääolosuhteisen takia. Koska moottori ei lämpene ei autossanikaan ole kovin lämmintä. Onneksi ystävällinen huoltohenkilö pyysi minua hakemaan hätäavuksi heiltä tuulisuojan (tai maskipeiton kuten hän asian ilmaisi), jonka avulla moottorikin nyt lämpenee ja voin luopua piposta auton sisällä ajaessani :) 

Koska jouluna en ostellut luottokortilla en myöskään odottele valtavaa luottokorttilaskua mikä on helpottava juttu! Muutenkin joululahjoja ostellaan meillä maltillisesti ja kummilasten kanssa sovittiin, että mennään yhdessä shoppailemaan vasta joulun jälkeen. Esiteineille ja teineille on paljon helpompi ostaa kun lahjansaaja antaa myös hyväksyntänsä vaatelahjoille. Tämä kummitäti on nimittäin aina ostanut kummilapsilleen vaatteita :) Palkkapäivä tosin voisi olla vaikka kaksi kertaa kuukaudessa mutta itse en nyt näiden mainittujen syiden takia kutsuisi mennyttä maanantaita mitenkään erityisen masentavaksi tai peitonallehautautumis-maanantaiksi.

Minusta joulun loppuminen on toki aina vähän haikeaa ja se tunne kun koti riisutaan ihanista joulukoristeista pakaten ne taas laatikkoon kirpaisee. Ai, miten niin joulufriikki taas fiilistelee ja laskee jo päiviä seuraavaan jouluun :) Pitkä juhlapyhien kausi vuodenvaihteessa saa toki tottumaan vapaapäiviin ja leppoisaan vuorokausirytmiin mutta aika nopeasti sitä saa kiinni kuitenkin arkirytmistä ja aamuherätyksistä. Ja päivähän on myös pidentynyt...oletteko huomanneet? Tänä aamuna havaisin ensimmäistä kertaa koiralenkillä, että linnutkin jo laulavat. 

Minähän en tunnetusti tee sen suurempia uudenvuoden lupauksia tai aseta itselleni vuoden vaihtuessa tavoitteita saavutettavaksi. Asetan kyllä määrämääriä ja tavoitteita pitkin vuotta mutta jotenkin olen vierastanut uuden vuoden aloittamista täysin uusin ohjein. Ehkä tapani "uudistua" tapahtuu pikkuriikkisin askelein eikä jättiläisloikin. Ja en myöskään halua uhoilla lupauksillani vaan olen ehkä sellainen puurtaja, joka tekee ja toteuttaa ne sitten hiljaisuudessa.

Silloin kun paastosin 2-3 kertaa vuodessa mehupaastolla kaksi viikkoa en koskaan aloittanut vuotta nauttimalla vain nesteitä vaikka mässäilyjen jälkeen se olisikin ollut varmaan ihan hyvästä. Ensimmäisen paaston pidin vasta maaliskuussa. Olen valitettavasti joutunut luopumaan täysnestepaastosta migreenitaipumukseni takia mikä on harmi sillä paastolla on kyllä aika maaginen vaikutus sekä mieleen että kehoon. Jonkinlaisen detox-kuurin kyllä taas pidän jossain vaiheessa...

Tämä vuosi on ainakin aloitettu juomalla runsaasti erilaisia puristettuja mehuja ja syömällä C-vitamiinipitoisia hedelmiä flunssan torjumiseksi.

Kuluvana vuotena tulen käyttämään ahkerasti Museokorttia - se on varma ja lupaus :) Suosittelen muuten kaikille teille, jotka ette vielä ole hankkineet Museokorttia ostamaan sen. Koko ajan tulee lisää kohteita vierailla ja meitä korttilaisia on jo yli 45.000! Aika huikea määrä! Kortin hinta nousi nyt vuodenvaihteessa 54 eurosta 59 euroon mutta jo muutamalla käynnillä olet jo saanut kortin hinnan takaisin. 

Nyt on muuten ihan mieletön Avaruus LEGO maailmassa näyttely Helsingin Observatoriosssa ja sinnekin pääsee Museokortilla. En ole vielä itse ehtinyt käydä mutta must to visit -listallani ehdottomasti!

Tänään vietin erilaisen työpäivän lumisella Läntisellä Uudellamaalla: Tammisaari, Karjaa, Fiskars ja Billnäs alueella. Fiskarsin kylänraitti oli ihan autio ja vaikea kuvitella sitä vilinää mikä siellä kevät-kesäsesongin aikana on. Billnäsissä näin joutsenperheen uimassa ja kaksi saukkoa, jotka laskivat mäkeä. Luitte ihan oikein - ne saukot todella laskivat mäkeä ennen pulahtamistaan avoimeen jokiveteen. Olin siinä vaiheessa vielä autossa ja minua harmitti ihan suunnattomasti etten saanut niistä yhtään kuvaan. Ihan mielettömiä veijareita ja niillä näytti olevan todella hauskaa.

 Viikonloppuna voisin itsekin ottaa pulkan tai kelkan ja mennä laskemaan mäkeä saukkojen lailla vaikkei olekaan vielä laskiainen. Mukavaa perjantaita teille kaikille!

PS. Tuon ihanan käsimaalatun vesikarahvin ja lasin löysin toissa päivänä Myyrmäen Fidasta....kävin taas vähän penkomassa....tätäkin lupaan tehdä vielä paljon kuluvan vuoden aikana...

PSS. Marjon matkassa löytyy nykyään myös Instagramista ja Facebookista, jonne pääse tuolta sivupalkin kuvakkeiden kautta. Kun Facebookiin tulee vähän lisää lukijoita käynnistämme arvonnan...ollaan kuulolla :)

Ihan pieni rapusalaatti ... ja vähän muutakin

Eilen oli ihan superhauska tyttöjen herkutteluilta Kallion Sandrossa Kolmannella Linjalla. Hyvä ystäväni Lappeenrannasta tuli viikonloppu visiitille pääkaupunkiseudulle ja järjesti ystävien tapaamisen maukkaan ruuan äärellä. Edellinen kerta kun lähes tämä sama joukko oli koossa oli kesäkuun alku kun Neiti B:stä tuli Rouva Hoo Parikkalan kauniissa puukirkossa. Apua, onko siitäkin jo niin pitkä aika - mihin tämä aika oikein menee :) 

Ei tämä salaatti turhaan ole ruokalistalla kohdassa 

Garden of Gods - Salads :)

Tällä kertaa valittiin ruokapaikaksi perinteisen sushin sijaan Marrakesh madness Balkan-Beirut Street Kitchen. Arvoimme pitkään Tehtaankadun ja Kallion välillä mutta päädyimme lopulta sitten ihan alkuperäiseen "Sandron kioski" paikkaan. Pidän Sandron letkeästä tunnelmasta ja totta kai myös älyttömän maukkaasta ruuasta. Tästä paikasta ei todellakaan tarvitse poistua nälkäisenä kotiin. Pikemminkin tuntuu siltä, että se "pieni rapusalaatti" ei vaan millään lopu vaikka haarukoit sitä taukomatta :) Rakastan myös makoisaa talonleipää. 

Dj ja musan soittaminen on kiva juttu mutta kun meitä oli 8 henkilöä pöydässä oli vähän vaikeaa pysyä kärryillä kaikissa jutuissa kun ei kuullut toisen puhetta. Toisen pienen miinuksen annan siitä, että olisin kaivannut rasvaisten kuningasrapujen käsittelyn jälkeen muutakin kuin ihanan isoa käsipyyhe-lautasliinaa. Onneksi ystävän laukusta löytyi yksi Savett. Muuten annan Sandrolle kyllä reippaan 9 pistettä mauista ja uskomattoman ystävällisestä palvelusta. Tarjoilijamme seisoi penkillä ja melkein roikkui katon ilmastointiputkissa saadakseen kaikki kahdeksan daamia mahtumaan samaan kuvaan. Sandron kuvausolosuhteet ovat hieman hämärät kuten huomaatte... 

Lauantai aamun aloitin pirteänä Kaisun käsittelyssä Hiusmuotoilu Inochin tuolissa ja kutrit saivat taas vähän hoitoa ja käsittelyä kuukauden tauon jälkeen. Siinä lattea ja kauralastuja puputtaessani huomasin, että Kansallisteatteriin tulee 18.tammikuuta uusi näytelmä Olipa kerran minä - narsistin kootut totuudet. Vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta ja kukapa meistä ei olisi jossain elämänsä vaiheessa törmännyt tällaiseen persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen.

Ja sitten ulos merenrannalle kävelemään. Ihan hirveän pitkään en ystävän kanssa viihtynyt tällä Eiranranta kierroksella koska en ollut pukeutunut ulkoiluvaatteisiin enkä todellakaan halunnut itselleni taas viheliäistä noidannuolta tai jotain muuta kolotusta kylmästä. Kyllä Helsinki ja sen rannat ovat kauniita sekä kesällä että talvella. Jäälläkin taitaa jo uskaltaa huoletta liikkua...

Eiranrannassa on muuten yksi suosikkipatsaistani Helsingissä ja sillä on huikean ihana nimikin Onni-Happiness. Patsas on kiskolaisen Rafael Saifulin 2006 pronssista tekemä. Kaksi hahmoa istumassa tyynen rauhallisina vierekkäin katsellen kauas merelle horisonttiin. Minusta liikuttava on myös näiden kapoisten tyyppien välissä oleva omena - yhteinen eväs kenties... ♥♥♥

Tällä viikolla oli Fidassa mylläkkäpäivät eli perjantaina ja lauantaina sai kaikista tuotteista -50%. Suunnaksi siis Tehtaankadun Fida. Liike on pieni mutta siellä on aina todella laadukasta kierrätystavaraa. Laitan sen kyllä ihan kakkostilalle Lönnrotin-Yrjönkadun kulmauksen Fidan jälkeen. Ja taas kannatti mennä. Kotiin löytyi hopeoituja esineitä ja tämä ehta Made in USSR leimalla varustettu kukkatarjotin. Olen kuolannut näitä pitkään mutta yleensä löytämäni ovat olleet melko huonokuntoisia. Tämä valioyksiö oli alennuksen jälkeen 6€.

Miten teidän lauantai sujui? Olitteko ulkona jäällä tai ulkoilemassa? Mukavaa viikonvaihdetta! Toivotaan, että huomennakin paistaisi :)