Sunnuntaibrussilla Saunalahdessa

Eilen oli tarkoitus nauttia herkullista brunssia aurinkoisen sunnuntai aamun kunniaksi. Ajatus oli alun perin piipahtaa ihan tässä kodin lähellä olevassa brunssipaikassa mutta koska pöytävarauksen tekeminen oli jotenkin epähuomiossa unohtunut emme mahtuneetkaan mukaan, plääh! Nyt piti äkkiä keksiä PlanB koska vatsa kurni jo brunssiherkkuja ja pettymys ruuattomuudesta tuntui myös tosi ikävältä. Muistin käyneeni loppukesästä asiakastapaamisessa yhdessä viehättävässä kartanomiljöössä Espoossa. Muutama tuttavanikin oli myös kehunut Café Bastvikia joten kilautus Saunalahteen varmisti sen, että muutama pöytävaraus oli onneksemme peruuntunut ja meille järjestyisi kahden hengen pöytä kartanosta. Kymmenen minuutin kuluttua olimme jo Bastvikin entisen kartanon pihalla.

Yritin etsiä tietoa Bastvikin kartanon historiasta mutta melko vähän tietoa tästä vaaleanpunaisesta huvilasta löytyy. Nykyinen päärakennus on 1920-luvulta ja arkkitehti Väinö Toivion piirtämä. Itse rakennuksen arvellaan olevan 1800-luvun alkupuolelta mutta tarkkaa ikää talolle ei tiedetä. Rakennus oli tyhjillään neljännesvuosisadan kunnes järjestettiin vuonna 2005 järjestettiin avoin kilpailu, jotta kartanotontille löytyisi uusi käyttötarkoitus ja kunnostuksen toteuttava toimija myös. 

Restaurointiin erikoitunut arkkitehtipariskunta Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff voittivat kilpailun ja kunnostivat taloa seuraavat kolme vuotta. Siitä lähtien Bastvikin kartanon kahvila on palvellut asiakkaita jokaisen kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna 10-17

sekä lauantaina että sunnuntaina.

Café Bastvikin brunssikattauksia on kaksi klo 10 ja klo 12. Niihin kannattaa ja pitää ehdottomasti tehdä pöytävaraus sillä poikkeuksetta paikka on aina täynnä. Meille osui mieletön tuuri, että pari pöytää oli peruutettu koska muussa tapauksessa olisimme syöneet kynsiämme emmekä tätä herkullista brunssia. Brunssin hinta on 25€.

Brunssipöytä oli runsas ja äärimmäisen kauniisti katettu. Minustahan kattaus ja kauneus on puolet makunautinnosta joten yritin ottaa mahdollisimman varovasti lautaselleni ruokaa etten olisi rikkonut brunssipöydän kauniita asetelmia. Maljakossa oman puutarhan kukkasia - ihania, isoja daalioita, joista tuli mieleen oman isoäidin mökin pihalla kasvattamat valtavat daaliat ja syksyn maalla.

Brunssi pöydän antimissa ainakin seuraavia herkkuja:

tuoreita salaatteja ja hedelmiä

ihana juustovalikoima erilaisia herkkujuustoja

uunissa haudutettu luomupuuroa (jota unohdin maistaa)

jugurttia, hilloja, myslejä, pähkinöitä

talon omaa hunajaa

lohta, paahtopaistia, suolaista piirasta

tummapaahtoista kahvia, teetä

marjasmoothie

makeita piirakoita, kermavaahtoa, marjoja

Jotain saattoi unohtua tai mennä väärin mutta selviää paikan päällä kun menette.

Pöydissä kauniisti tummanpunaisia ruusuja pienissä maljakoissa ja pieniä pitsiliinoja. Ravintolan interiöörissä näkyi vanha kartanomainen ilme, mutta silti siellä ei tullut sellainen jäykkä pönöttävä fiilis. Lapsiperheitä oli aika paljon mutta niin näytti olevan myös syöttötuoleja perheen ihan pienimmille. Me istuimme verannalla, jossa äänitaso ei kohonnut yhtään häiritsevästi vaikka tilassa oli ainakin kolme lasta ellei enemmänkin.

Valkoiset pelkistetyt ruokalautaset mutta ihanat vanhat aterimet. Itse tarjoilupöydässä oli hopeisia lautasia ja tarjoiluastioita mutta myös hauskoja, värikkäitä välimerellisiä kulhoja ja vateja. Uutta ja vanhaa sekaisin sopuisasti. Ystävällinen henkilökunta, joka kävi ripeästi korjaamassa pöydistä likaiset lautaset pois ja kertoi missä jälkiruuassa oli pähkinää.

Ihana brunssihetki leppoisasti jutustellen ja syöden hyvin. Ehdin ennen poistumistamme Bastvikin kartanosta kurkata, että verannan lisäksi oli hieman kirjastomainen pienempi tila ja sitten toki se iso sali, jossa pöytiä ja istumapaikkoja oli eniten. Kauniita vanhoja antiikkikalusteita ja tarjoilupöydän alla olevaan lautalattiaan on maalattu ihanat, vinoruudut kahdella eri värillä. Poistuessamme talosta kurkkasimme tämän pyöreän, punaisen ikkunan läpi pihamaalle.

Keittiön ikkuna oli raollaan ja sisällä taidettiin jo kiivaasti valmistella puolilta päivin alkavaa uutta brunssia. Ihana asetelma keittiövälineitä kannussa ikkunalaudalla. Brunssin jälkeen kannattaa ehdottomasti vähän kävellä talon ympäristössä ja tehdä havaintoja sekä puutarhasta että paikalla näkyvistä eläimistä. Perheen lapinkoiran olin nähnyt jo elokuun työvisiittini yhteydessä ja nyt päästiin ihan rapsuttelemaan. Koiruudelle olisi maistunut talon emännän voileipä vai mitä päättelette hänen lipovasta kielestään :)

Koirankoppi oli arkkitehtoninen taidonnäyte ja sopi hyvin tähän kartonomaisemaan. Koira kuulemma enää harvoin menee koppiin mutta talon kissat ovat ottaneet sen reviirikseen. Talon takana aitauksessa nähtiin vielä pari lammasta torkkumassa puun alla.

Bastvikin kartanoaamiainen täytyy ehdottomasti käydä kokemassa vielä uudelleen joku sunnuntai. Netistä tai Café Bastvikin Facebook sivuilta kannattaa vain tarkistaa milloin paikka on auki ja tehdä se pöytävaraus varmistaakseen näiden herkkujen nauttimisen.

Ihana, paikkana täyskymppi - suosittelen!