Helsinki International Horse Show

Lauantai iltani ohjelmassa oli vierailu Helsinki International Horse Show tapahtumassa. Horse Show on järjestetty jo vuodesta 1985 mutta itselleni käynti tässä tapahtumassa oli ihan ensimmäinen. Jännää! Odotin koko päivän innolla iltaa ja tutustumista esteratsastukseen livenä. Olin toki katsonut ratsastusta teeveen välityksellä mm. olympialajina. Olin myös vakaasti siinä uskossa, että ratsastuskisat käydään Hartwall Areenalla mutta selvittelin onneksi ennakkoon netin kautta, että nämä kisat pidettäisiin jo toisen kerran Helsingin Jäähallilla Nordenskiöldinkadulla.

Meillä oli liput lauantai iltatapahtumaan mutta koska menimme paikalle hieman turhan aikaisin meille jäi aikaa kiertää ja katsastaa mitä muuta tarjontaa Horse Shown lisäksi hallilla oli. Tapahtuman kävijöistä muuten varmaan lähes 80% prosenttia oli naisia - tämä oli ensimmäinen huomioni. Suurin osa naisista oli myös iältään noin 25-30 vuotiaita - toinen huomioni. Toki joukossa näkyi myös perheitä ja perheenisiä jälkikasvunsa ja vaimon kanssa - kolmas huomioni.

En ollut ymmärtänyt miten paljon erilaisia hevostarvikkeita ja vaatteita tapahtuman yhteydessä jäähallin käytävillä oli. Koska jäähalli on paikkana ehkä vähän ankean betoninen ja karu toivat nämä Horse Expon myyntipisteet sinne mukavasti pehmeyttä ja värikkyyttä. Tarjolla mm. hevospiiskoja (vai pitäisikö kirjoittaa raippoja?), ratsastushousuja, satulanlämmittimiä, lammashansikkaita, pipoja, ratsastussaappaita, loimia ja vaikka mitä muuta hevosaiheista. 

Harmittaa, että huomasin vasta jälkikäteen netistä, että taiteilija Nanna Salmen hevosen jouhikoruja olisi ollut myös esillä. Ystävälläni on upea jouhisormus ja olisi ollut kiva katsella Nannan tuotteita tarkemmin. Aika moni näytti illan päätyttyä poistuvan jäähallilta kantaen melko montaa muovikassia joten ahkerasti oli shoppailtu...

Sitten rupesi huikomaan ja teki mieli syödä jotain pientä ennen kilpailujen alkamista. Helsingin Jäähallin tarjonta ei mielestäni ollut kovin erikoinen vaan tarjolla perinteisiä pizzasliceja, nacchoja, panineja ja uuniperunoitakin taisi olla myös jossain pisteessä. Päädyin lopulta naccholautaseen, joka oli valtavan suuri muttei sen maku ollut mitenkään päätähuimaava. Pavut olivat maukkaita ja ne söinkin ihan kaikki. Tapahtumassa voisi olla ehkä jotain trendikkäämpää syötävää kun paikalla on niin paljon nuoria naisia. Sattumalta tästä samaisesta aiheessa kirjoitti tänään myös Helsingin Sanomien toimittaja Minttu-Maaria Partanen urheilusivuilla.

Ja sitten alkoi itse kilpailu. Kyllä hevoset ovat upeita elämiä ja en voi olla ihailematta niiden sulavaa liikehdintää taitavan ratsastajan kanssa yhteistyössä. On myös käsittämätöntä miten näinkin suuri eläin pystyy niin kepeästi hyppäämään esteiden yli ja vielä useamman esteen peräkkäin. Mietin myös sitä miten vaikeaa on tehdä suoritusta eläimen kanssa kun koskaan ei voi olla täysin varma miten se reagoi ja mitä ennalta-arvaamattomia asioita voi tapahtua suorituksen aikana. Yksilösuorituksessa tiedät tarkkaan mitä tehdä mutta hevonen on puolet esteratsastuksen onnistumisesta ja ratsastajan onnistuminen ei yksin riitä. Varmaan myös hevosella on huonoja ja hyviä päiviä.

Aina ei kaikki kuitenkaan mene ihan putkeen ja hevonen voi myös kieltäytyä ylittämästä esteitä. Muutama hevonen ei lauantai iltanakaan hypännyt ja näiden ratsukkojen osalta kisat päättyivät. Yhden ratsastajan kohtaloksi tuli myös pudota hevosenselästä ennen esteen ylittämistä mutta onneksi hän nousi maasta omin jaloin aplodien saattelemana. Ratsastajalta vaaditaan varmaan mieletöntä mielenhallintaa erilaisiin tilanteisiin ja suorituksen loppuun saattamiseen koska hevonen aistii ratsastajastaan kaiken.

Huikean jännä tämä kisa oli seurattavaksi. Kahdeksantena ratsastanut hollantilainen Jur Vrieling hevosellaan Arezzo VDL teki virheettömän suorituksen nopeimmalla ajalla ja voitti lopulta Helsinki Classic International (1.50m) aikaesteratsastuksen. Hänen menonsa oli kyllä todella upeaa!

Toiseksi tuli hienosti 14. ratsastanut suomalainen Anna-Julia Kontio hevosellaan Fardon. Tytön sukunimi tuntui minusta jotenkin tutulta ja viittasi ehkä ravimaailmaan. Viisas Google tiesi kertoa myöhemmin kotosalla, että Anna-Julia on raviohjastaja Jorma Kontion tytär. Onnittelut kakkostilasta!

Minun täytyy todeta, että esteratsastus oli niin jännittävää ja mukanaan vievää, että taidan mennä katsomaan sitä toisenkin kerran ja ihan paikan päälle. Jännitimme ihan loppuun saakka kestääkö Jur Vrielingin ensimmäinen sija mutta hän oli lopulta voittamaton. Upeita suorituksia oli paljon mutta vain yksi voi voittaa tai siis esteratsastuksessa kaksi - ratsastaja + hänen hevosensa!