Uudenkaupungin Vanhat Talot - osa 2

Tässä jatkoa edelliseen Ugin Vanhojen Talojen postaukseen.

Talotapahtumisessa - kuten myös Loviisassa - on mukava taloihin siirtymisen välillä piipahtaa muissakin ympäristöissä kuten kirppareilla tai antiikkiliikkeissä. Löysimme Uudestakaupungista Wanhaa tavaraa -nimisen liikkeen (osoitteessa Blasieholmankatu 13) kauniista punatiilisestä talosta, jonka seiniin oli kiinnitetty hurmaavat vanhanmalliset lamput ja kyltit. Sisään tänne tottakai! Liike sijaitsi jännästi osittain maan alla kellaritiloissa ja siellä oli huoneita vaikka kuinka paljon täynnä ihania vanhoja tavaroita, lasiesineitä, valaisimia, hopeaa, tinaa jne.

Ihan perimmäisessä huoneessa oli vaikuttava kokoelma talonpoikaisantiikkia. Miten kauniita seinäkaappeja ja klaffipöytiä metritolkulla. Tuo osittain turkoosivihreällä maalilla peitetty kaappi oli äärimmäisen kaunis ja olisi väriensä puolesta sopinut kotiini täydellisesti. En edes uskaltanut kysyä sen hintaa etten vain olisi sortunut siihen.

Kohde 7 Nurmi / Alinenkatu 9

Tätä kotia asuttaa kenkäkauppias, jonka eteisestä löytyi huima määrä eri näköisiä kauniita kenkiä siististi esillä lokerikoissa. Talo vuodelta 1872 on aiemmin toiminut paakarintupana. Koti on äärimmäisen pieteetillä korjattu ja sisustettu kauniisti vanhoilla esineillä. Kodissa tuntui heti todella kotoisalta ja itselleni tuli hassu tunne, että olisin käynyt siellä ennenkin.

Alakerran isoa tupatilaa hallitsi upea huutokaupasta ostettu antiikkikaappi. Sain talonemännältä luvan avata kaapin ovet ja miten kauniita astioita tämä antiikkikaunotar kätkikään sisäänsä. WAU! Talon emäntä oli jännittänyt mahtuuko kaappi tupaan ollenkaan korkeutensa takia koska tarkempia mittoja huutokaupan tiimellyksessä ei oltu otettu. Hyvin oli mahtunut ja sopi tupaan erittäin hyvin!

Yksityiskohdat tekevät kokonaisuuden kuten tässäkin kodissa. Kauniisti kirjottuja vanhoja tekstiilejä näkyi paljon sisustuksessa. Ihana idea kiinnittää keittiöpyyheliina puisilla pyykkipojilla. Talon alakerran värimaailma on utuisen siniharmaa kauttaaltaan. Pidin todella paljon tästä sisustuksesta. Vanha leikkihevonen helmet kaulassa ja kahvimylly seinällä - kauniita yksityiskohtia myös.

Muistona paakarintuvan ajoista katossa roikkui reikäleipiä kuivumassa ja somistuksena oli vanhoja leipälapiota. Keittiökaappien välitilassa oli näkyvillä aidot hirret, jotka oli peitetty läpinäkyvällä lasilevyllä. Upea idea vaikka olikin syntynyt vähän vahingossa edellistä kaakelointi poistettaessa.

Kävimme myös em. talon kanssa samassa pihapiirissä olevassa Kohde 6 Siivonen / 

Alinenkatu 9. Siivosten koti on rakennettu vuonna 1869 ja siinä on toiminut vuoteen 1965 saakka Uudenkaupungin telakan asuntola, jonka pihapiirissä on ollut kuusi asuntoa. Siivosen pihalla oli kiva pihakirppis, josta Marjon matkaa lähti hauska matala, renkaan muotoinen maljakko usealla kukkapaikalla ja pieni hopeoitua lasia oleva pullo. Vaikka mitä kivaa olisi ollut pöydällä myynnissä.  

Kävimme lisäksi Kohteessa 8 Haarala-Ojaranta / Alinenkatu 9. Tämä 1900-luvun alussa rakennettu huoneisto piti sisällään yhden huoneen suuruisen kylpyhuoneen. Ylelliset kylpyhuonekalusteet ja seinänkokoinen peili paksuissa kehyksissä. Kyllä tällaisessa kylppärissä olisi mielellään. 

Kaiken kaikkiaan Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa oli ohjelman perusteella mukana 27 kotia joten murto-osassa niistä ensikertalaisina ehdimme käydä. Lisäksi tapahtuman aikana mm. Wahlbergin museotaloon pääsee sisälle veloituksetta kuten myös Merimiesmuseoon. Meidän oli valitettavasti jätettävä nämä väliin koska päivä oli pitkällä ja meillä nälkä.

Uuteenkaupunkiin liittyy olennaisesti Bonk-museo, Siltakatu 2. Museo oli kiinni joten tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkopuolelta. Tämä "anjovisvoiman" ja "koneiden" ympärille kehitelty museo pitää joskus päästä kokemaan pilke silmäkulmassa :)

Me suuntasimme Kaupunginlahdelle ja punaiseen Aittarantaan. Valitsimme nälkäisinä ensimmäisen terassin ja istuimme pöytään. Ravintola Kahveli oli oivallinen valinta ja ruoka suussa sulavaa. Merenrannalla kun oltiin päädyin ottamaan saaristolaisleipä skagenin ja kunnon kermaista kalakeittoa. Jossain kauempana taisi vähän jyristäkin mutta meidän koko päivämme sujui ihan uskomattoman aurinkoisessa säässä ja kuumakin oli välillä. Upea syyskuu ollut!

Vielä ennen kotiinlähtöä etsiessämme Nesteen huoltoasemaan kävimme pikapikaa Uudenkaupungin Autotehtaan pihapiirissä ja näimme myös Automuseon rakennuksen. Näiltä seuduilta ovat siis lähteneet Saab Cabriolet avoautot, Porschen Boxster- ja Cayman-mallit sekä nykyään täältä tulee Mercedes-Benzin A-sarjan autoja. Vaikka Audi-nainen olenkin minun tekisi mieli päästä tuonne museoon kurkkimaan.

Paljon lisää kauniita taloja nähtiin tankkausmatkan varrella. Tässä keltaisessa talossa on toiminut aikoinaan Jens Zachariassenin urkutehdas, jossa on rakennettu yli 110 urut. Monet rakennetuista uruista ovat valitettavasti tuhoutuneet mutta Loviisan kirkosta löytyy suurimmat säilyneet, tämän tehtaan valmistamat urut edelleenkin. Hauska yhtymäkohta näiden kahden Vanhat talot -tapahtumia järjestävän kaupungin välillä - urut yhdistävät niitä tapahtumisen lisäksi. 

Kiitos kaikille Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa kotinsa avanneille perheille. Kauniita taloja ja koteja. Toivottavasti ei tullut nyt kuvattua sellaisissa kodeissa, joissa ei saanut kuvata. Toivottavasti nähdään seuraavassa Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa. Nyt olemme jo huomattavasti enemmän konkareita - löydämme lipunmyyntikojun, tiedämme mistä nostaa käteistä ja tunnemme alueen kadut jo tähän paremmin.

Mukavaa syksyn jatkoa Uuteenkaupunkiin :) Vi ses igen :)

Keltaisia auringonkukkia syyskuussa

Ajattelin tehdä tällaisen pikapostauksen jos jotain lukijoistani kiinnostavat vielä kukkapellot. Havaitsin viime viikolla ihan sattumalta valtavan, keltaisenaan kukkivan auringonkukkapellon kun olimme koiran kanssa Haltialan tilalle iltalenkillä. Ensin ihanassa ilta-auringonpaisteessa ajattelin näkeväni näkyjä koska en muista koskaan aiemmin syyskuun loppupuolella löytäneeni enää auringonkukkia. Yleensä auringonkukat on kerätty pelloilta jo elokuun loppuun mennessä mutta nyt täällä siis vielä on kokonainen pelto kukkimassa pieni ja vähän isompiakin auringonkukkia.

Pelto löytyy siitä Laamannintieltä ennen parkkipaikalle ajattaessa vasemmalta. Sitten vain auto/pyörä/mopo/skootteri parkkiin ja poimimaan. Jos ei parkkipaikalle enää mahdu niin hätätapauksessa sitten tienvarteen. Pakko myöntää, että olen käynyt siellä itse nyt kolmasti. Auringonkukkien lisäksi ainakin vielä lauantaina löysin sieltä perinteisiä kesäkukkia mm. ruiskaunokkeja ja muita ihanuuksia auringonkukkien juurilta.

Aiempina vuosina pelloille on ollut ihan tunkua ja kukat ovat hävinneet parissa päivässä. Jossain pelloilla olen nähnyt jopa kylttejä ettei kukkia pidä ottaa kuin muutamia, että kaikille halukkaille riittää. Ja kukkiahan on tarkoitus vain kerätä omiin kotitarpeisiin.

Nyt jos kukkia tarvitset piipahda Haltialassa ja ota maljakkoosi vielä pala kesää. Onneksi vinkkasin tästä yhdelle tutulle, joka tarvitsi kukkia viikonloppuna pidettävin rapujuhliinsa joten punaisen raputeeman joukkoon pääsi myös pari maitotonkallista auringonkukkia.

Eilen illalla auringonkukkapellot näyttivät auringon laskiessa todella kauniita. Maagiset värit - sinipunainen taivas ja keltainen pelto. Auringonlasku ja sininen hetki. Kyllä Suomen luonto on vaan kaunis myös näin alkusyksystä. Pelloilla näkyy myös paljon lintuja ja auramuodostelmia. Kai se on kohta myönnettävä, että syksy tekee vääjäämättä tuloaan...

Hälsningar från Sverige

Keskiviikko aamuna kun kännykkäni pirahti klo 4.00 ja ympärillä oli säkkipimeää minusta tuntui ettei vielä voinut olla aamu! Samaa mieltä oli karvakaveri kun talutin sen pikapyrähdykselle tuohon lähimetsään. Edes Hesarin jakajaa ei ollut vielä saapunut joten ensimmäinen kahvikupillinen juotiin ilman päivän painomusteen tuoksuisia uutisia. Taksi oli tilattu 5.45 ja onneksi olin laittanut kaiken aivan valmiiksi jo illalla. Lentokentälle tulin hieman liian aikaisin mutta ehdin sitten juoda sen toisen kupillisen kahvia rauhassa ja tsekata itseni hyvissä ajoin ennen pahinta aamuruuhkaa koneeseen.

Kaksi työntäyteistä workshop päivää ja taas paljon hyvää ruokaa tarjolla. Pakko myöntää, että kyllä ruotsalaiset osaavat laittaa maukkaita ruokia. Silloin kun on "fika" aika ei myöskään säästellä tarjottavien kanssa. Ehkä parasta vaniljapullakakkua mitä olen koskaan syönyt ja ruotsalainen tummapaahtoinen kahvi siihen kyytipojaksi - ai, että oli hyvää! Oli muuten pakko ihan tarkistaa kotiin tultuani mitä "fika" noin ruotsiksi tarkalleen tarkoittaa "en typ av lättare maltid som ofta består av kaffe, te, choklad  och något att äta till, t.ex. kaffebröd eller smörgås".

Yövyimme Göterborgin ulkopuolella Mölndalissa ja hotelli Scandic Mölndal muistutti interiööriltään ihan ruotsinlaivaan. Vitsailtiin illallispöydässä, että koska taxfree mahtaa aueta ja kenellä on Promenade-hytti/huone kenellä taas ulkoikkunallinen hytti. Jännää, että tänne oli kopioitu tällainen tuttu laivamiljöö! Hyvä aamiaispöytä eikä illallisessakaan ollut mitään moitittavaa. Palvelun olisi ehkä toivonut olevan hieman ripeämpää...tarjoilijat hieman unessa...

Torstaina työpäivä osuuden päätyttyä minulla oli hetkinen aikaa piipahtaa Göterborgin keskustassa mutta koska alkoi satamaan vettä ehdin kävellä pienen matkaa Nya Allén nimistä katua ja piipahtaa vanhassa kauppahallissa pitämässä sadetta ennen hyppäämistä taksiin lentokentälle. Katukuvassa näkyi jo syysvaatteita vaikka ilma oli melko lämmin. Yhdessäkään kaupassa en ehtinyt poiketa mutta näyteikkunoiden perusteella harmaata, mustaa, sinapinkeltaista, viinipunaista, terrakottaa ja sähkönsinistä näkyi. Kauppahallissa oli herkullisen näköisiä myyntipöytiä - ihania juustoja, katkarapuja, makkaroita, suklaamakeisia ja leipiä mm. mutta en silti ostanut sieltä mitään.

Kentällä jäi sitten enemmän aikaa kierrellä ja kaarrella. Löysin melko ihanan Deli-pisteen, jossa myytiin perinteisiä ruotsalaisia voileipiä. En voinut vastustaa muna-anjovisleipää, joka muuten maistui ihan taivaalliselle. Jos toastskagen on ruotsalaisen keittiön ylpeys niin ei tämä muna-anjovisleipäkään ollut huono valinta vaan erittäin ruokaisa ja pidän anjoviksen mausta.

Delin yhteydessä oli pieni valikoima ruotsalaisia herkkuja ja tyypillisiä kansankodin ruokatuotteita. En voinut vastustaa hirvenmuotoisia näkkileipiä joten Marjon matkaan lähti paketti hirvinäkkäriä. Tässä näkkärissä on käytetty dinkel-vehnää ja puolukkaa. Maku melko samanlainen kuin Malmgårdista ostamassani dinkel-mustikka näkkärissä. Tässä on nyt jo rouskuteltu hirvi jos toinenkin. Hyvää ihan sellaisenaan sipaistuna päälle vähän margariinia.

Työtäyteinen ja antoisa työreissu kaiken kaikkiaan mutta kotiin on aina kiva palata.

Viime viikolla sain muuten kunnian liittyä 40+ blogit blogiyhteisöön joten nyt ollaan sitten kirjoittamassa muiden mukavien yhteisössä olevien 40+ tyyppien kanssa. Kiitos!