Ruotsinpyhtään ruukkialue

Kesäkuussa tehtyäni vierailun sekä bloggauksen Verlan upeasta ruukkimiljööstä sain Anonyymilta lukijaltani mielenkiintoisen ehdotuksen käydä tutustumassa myös Ruotsinpyhtään ruukkialueeseen. Ruotsinpyhtään tai Strömfors on reilun sadan kilometrin päässä Helsingistä ja 18km Loviisan keskustasta. Matka E18 tietä pitkin sujuu nopeasti ja kun käännyt moottoritieltä Ruotsinpyhtäälle ajat pakosta myös Eija's Gardenin ohi Ahvenkoskella. Samaan reissuun voi siis hyvin yhdistää nämä kaksi kaunista ja mielenkiintoista paikkaa :)

Ruotsinpyhtään ruukin historiasta löytyy yllättäin sama herrahenkilö, joka oli myös Malmgårdin upean linnan takana. Kreivi Johan Creutz oivalsi, että läheiset metsät ja koski tarjosivat hyvät edellytykset hänen perustamalleen kankivasarapajalle. Ruukin nykyinen nimi Strömfors tulee seuraavilta omistajilta Forselles-suvulta. Ruukkialueen nykyinen ilme on peräisin ajalta, jolloin Strömforsin ruukin johtoon nousi 31-vuotias leskirouva Virginia af Forselles. Lisää ruukin mielenkiintoisesta historiasta voitte lukea tästä linkistä.

Ruotsiinpyhtään tai Svenska Pyttiksen maisemaa hallitsee punatiiliset rakennukset sekä ihanat punamultaiset, vanhat puutalot. Tyynessä kesäsäässä talot kuvastuivat kuin peilistä lumpeiden peittämään vettä vasten. Ilma oli vierailumme aikana hieman epävakaa ja aurinko meni välillä piiloon pilviverhon taakse mutta sadepisaroita ei niskaamme onneksi ropissut. Taas auttoi kun tälläkin reissulla oli mukanani seepraraidallinen kokoontaitettava sateenvarjo :)

Ruotsinpyhtään ruukkialue on nykyään Museoviraston suojeluksessa vanhoine rakennuksineen. Ympäristö on säilynyt mielestäni melko pittoreskina eikä värikkäitä päivänvarjoja tai muita turhia mainossomisteita näy pilaamassa kaunista kylänraittia. Strömforsin ruukinalueella kunnioitetaan perinteitä. Entisessä Armonlinnassa on korkeatasoisia huoneistoja ja vähän vaatimattomamman yöpymisen voi varata hostelista.

Viehättävä "Lemmensilta" Kasöörinsaarelle.

Ruukin aluetta hallitsee kaksi punamultaista rakennusta, joista isompi on nimeltään siis Armonlinna ja se on Virginia af Forsellesin rakennuttama. Talon erikoinen nimi juontaa juurensa siihen, että leskirouva Virginian aikaa ruukin johdossa kutsuttiin "Hänen armonsa ajaksi". 

Vuorineuvoksetar johtikin tarmokkaasti ruukkia lähes 60 vuoden ajan ja sai paljon hyvää aikaa myös työläisten parissa. Toinen Armonlinnan kutsumanimi on Lutikkalinna... Voitte vain arvata miksi useiden työläisten asuttamaan taloa kutsuttiin myös tuolla nimellä. Korkealla tornilla varustettu rakennus Armonlinnan vieressä on Letkutorni.

Ruotsinpyhtään alueella on paljon käsityöläispajoja/puoteja . Osa näistä on ruukinalueella ympärivuoden osa taas pistäytyy kesäaikaan myymässä tuotteitaan. Ruukinalueella on myös paja, joka on nimetty Hänen Armonsa Pajaksi. Pajassa voi käydä katsomassa ammattiseppien taontaa tai päästä kokeilemaan sitä ihan itse taontakursseilla. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja tätä voisi olla hauska myös testata - siellä oli kursseja sekä naisille että äijille!

Itse ihastuin Kupintekijän tuotteisiin ja valikoimaan. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että liikkeessä oli omistajan koira ja useimmat tuotteista olivat koiramaisia :) Tassunjäljet mallistossa oli hauskoja eri koirarotujen muotoisia namikulhoja. Sääli ettei jackrusselia löytynyt mutta nyt vähän harmittaa etten ostanut vaikka tuota mäyräkoiraa korvikkeeksi...

Myös nämä koirakorvilla varustetut mukit olivat veikeitä! Ihan selkeästi vehnäterrieri tai airedalenterrieri...jos oikein katsoo niin ehkä voisi olla myös russeli…

Nämä värikkäät esineet ovat puolestaan Kupintekijän Viikinkiretki mallistosta. Tipukaatimella oli kirkkaankeltainen, piiiiiiitkä nokka ja silmätkin.

Strömforsin kartanon päärakennusta oli ihailtava vain ulkoapäin sillä se oli suljettu yleisöltä. Nykyinen kartanorakennus on vuodelta 1892. Missäköhän kunnossa rakennus on sisältä ja mihin tarkoitukseen sitä nykyään käytetään?

Letkutornin yhteydessä toimii Letkis-niminen puoti - uniikkeja villatuotteita, hauskoja koruja, värikkäitä tunikoita, salsaa, hilloja jne. Suurin osa puodeista sijaitsee Tallimäen rakennuksissa mutta muutamia on myös näissä vanhoissa rakennuksissa veden äärellä.

Ruotsinpyhtään kahdeksankulmaista kirkkoa meidän piti tyytyä ihailemaan vain ulkoapäin sillä se oli harmiksemme suljettu. Kirkko on rakennettu 1770 ja sen nykyinen ulkoasu on peräisin vuoden 1800-luvun lopusta. Kirkon sisällä on Helene Schjerfbeckin ainoaksi jäänyt alttaritaulu maalaus. Taulun lisäksi olisin kuumeisesti halunnut nähdä kirkossa olevan kirkkolaivan. Nämä kattoon ripustettava votiivilaivat ovat mielestäni todella kauniita ja niitä näkee harvoin. Nyt katselimme vain kirkon kauniita ikkunoita ja lyhtyjä ulkopuolelta.

Vanhassa paloasemarakennuksessa on nykyään pajamuseo, johon on ilmainen sisäänpääsy. Museossa pystyy perehtymään tarkemmin miten entisaikojen työmiehet puukengät jalassa ovat takoneet rautaa hieman hämärässä ja kuumassa pajassa. Seinällä on vaikuttava kokoelma Strömforsin ruukin - myöhemmin Ahlströmin - kirvesterämalleja sekä ankkureita.

Ruotsinpyhtään alueella on myös hyviä ruokapaikkoja ja siellä myytiin jopa lettuja suoraan veneestä. Sedät siellä paistoivat herkkuja huudellen "Tulkaas tytöt maistelemaan lettusia!" Ruukinmyllyn Kesäteatteri oli tältä vuodelta jo ohi mutta ensi vuonna sitten taas uudet näytökset ja uusi esitys.

Mukavan idyllinen paikka ja lyhyen etäisyyden päässä pääkaupunkiseudulta jos ei ehdi yöpymään täällä. Itseäni alkoi kyllä houkuttaa Lutikka.....tai siis Armonlinnassa nukkuminen ... :)