Makeaa ja suolaista mahan täydeltä

Eilen oli taas se päivä kun kuka tahansa sai ryhtyä pitämään omaa ravintolaa päiväksi Suomessa ja maailmallakin. Ravintoloita oli Ravintolapäivän Facebook-sivujen mukaan eilen auki 2042 ja mukana olevia maita 29. Ihan huikeita lukuja! Löysin Ravintolapäivän omilta sivuilta myös kartan, joka tiesi punaisella pallerolla kertoa, että pohjoisin ravintola oli jossain Pohjois-Norjassa. Eteläisimmät paikat löytyivät Australiasta - kolme ravintolaa - ja Brasiliassakin näytti olevan yksi. 

Ihan upea juttu jo vuodesta 2011 ja kiitos perustajille Antti Tuomola, Olli Sirén ja Timo Santala :)

Olimme kiertelemässä Lumon kanssa ja päätimme tällä kertaa jättää ruuhkaisen Espan suosiolla väliin. Ensimmäisenä suunnattiin Vanhankirkon puistoon tai tuttavallisemmin Ruttopuistoon. Tasaisesti ihmisiä muttei missään vaiheessa liikaa ryysistä ja älyttömän pitkiä jonoja. Iloisia ihmisiä, yrittelijäitä ravintoloitsijoita, aurinkoa ja yhdessäoloa - voiko muuta toivoa täydelliseltä sunnuntaipäivältä. 

Meidän Amazing Food Racen ensimmäinen pit stop oli hauska OSB-levystä tehty myyntikärry, jossa Montgolta niminen yritys tarjoili MiniBlinejä. Iloinen hymy myyntimieheltä on aina plussaa ja nämä pikkuherkut tarjottiin kahvinsuodatinpaperin sisälle - hieno idea ja toimi!

Seuraavaksi siirryttiin perinteiseen blinipaikkaan, joka mukana tällä kertaa teemalla Blinilä Goes Russian Pickles. Blinien normaalien lisukkeiden lisäksi oli mahdollista saada myös Myrttisen aitoja venäläisiä suolakurkkuja, jotka on valmistettu maitohappokäymisen avulla. Näitä oli siis ihan pakko kokeilla kirjolohenmädin, sipulin ja smetanan kyytipoikana. Juomaksi otimme lasilliset Lehtikuohua. Kuusenkerkkäjuomaa ei tällä kertaa ollut tarjolla mutta Brewdogin Nanny State olutta sen sijaan olisi ollut. Me halusimme pitkäjalkaiset lasit, jotta voisimme kilistää cincin kesälle. On se vaan jännä juttu, että blinit ne maistuu aina hyvälle oli sitten kesä tai talvi....

Lainasin kuvan "kuvaaja kuvaa kuvaajaa" Lumon blogista.... :) ja sitten syötiin kun nämä kuvausvelvollisuudet oli hoidettu alta pois. NAMS!

Tämä Ruttopuiston läpi kävelevä muusikkoryhmä mainosti Kill Carmen by Compañía Kaari & Roni Martin. Esitys Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoa ja esitykset Kattilahallissa elokuun viimeisinä päivinä. Tänne pitäisi kyllä ehdottomasti päästä....

Seuraavaksi teki mieli japanilaista joten suunnaksi otettiin Yakitori & Sushi, Calpis Bar. Sushit jätimme suosiolla väliin helteisenä sunnuntaipäivänä mutta kuuman grillin yakitorit houkuttelivat. Lumo muisteli alkuvuoden Japanin reissun katukeittiöitä ja yakitori elämyksiä.

Ja ruokamatka jatkui. On se jännä miten joku oli kirjoittanut Ravintolapäivän omille Facebook-sivuille seuraavasti "Ravintolapäivä=ripulipäivä". Olen varmaan ollut reilusti yli puolessa tähän mennessä järjestetyssä ravintolapäivässä ja syönyt kadulla, teltoissa, kotipihoilla, privaattikodeissa, merenrannalla, laiturilla, sisäpihalla, vilkkaasti liikennöidyn kadunvarressa, puistossa ja varmaan muuallakin mutta kertaakaan en ole saanut ripulia muista vatsanpuruista puhumattakaan. Tulkitsen em. mielenilmauksen kateellisuudeksi tai ilkeilyksi niille, jotka jaksavat ja haluavat yrittää.

Nyt pitikin sitten saada jo jotain juotavaa ja löysimme myyntipöydän, jossa tarjoiltiin kylmää ja virkistävää inkiväärijuomaa. Plussaa pitäjille siitä, että jääpaloja sai pyydettäessä lisää!

Sitten minun teki mieli makeaa ihanasta vaaleanpunaisesta kojusta Pumba's Boutique. Melkoinen karkkipaikka jo värityksen perusteella ja tarjottavana mm. näitä herkkuvartaita. Näitä ei vaan voinut vastustaa....

Lumo puolestaan otti vastapäisestä myyntipöydästä herkullisen tapas-lautasen. Taas meinasi annoskateus iskeä kun katselin näitä herkkuja. Mutta pakko se on tunnustaa ettei Ravintolapäivässä vain voi ottaa kaikkea mitä mieli tekisi - vatsa ei vaan vedä vaikka silmät syö!

Lähdimme etsimään Punavuoresta ja Kaivarin rannasta lisää ruokailupaikkoja mutta loppujen lopuksi kuitenkin päädyimme Kallioon ja Karhupuistoon, jossa kuhisi vielä väkeä runsain joukoin. Olimme aloittaneet oman kierroksemme puoliltapäivin ja nyt klo16 jälkeen osa jo sulki kojujaan kun tuotteet olivat loppu tai viimeisiä vietiin myyntipöydiltä.

Tämä suloinen, pieni nakkipiilojen myyjä oli pääsyt tämän päivän Hesarin Ravintolapäivä juttuun. Karhupuistossa oli kuitenkin vielä runsaasi grillejä kuumana ja paljon huumaavia etnisiä tuoksuja leijui ilmassa. Paljon lapsiperheitä ja iloisia ilmeitä täälläkin.

Pisimmän korren veti Karhupuiston tarjonnassa tämä cupcakeja ja valtavia kakkupaloja myyvä koju, jota ei vaan yksinkertaisesti pystynyt ohittamaan ostamatta mitään. Myyjien lusikatkin olivat jo loppuneet mutta Lumo onnistui sokerinhämmennys puutikulla ja minä viimeisellä muovihaarukalla syömään nämä herkut ja pakko myöntää, että hyviä olivat.