Mairen päivänä Villa Maireassa Noormarkussa

Olen joskus vuonna kivi ja miekka tehnyt itselleni melko pitkän listan sellaisia rakennuksia, paikkoja ja esineitä, jotka haluan nähdä ja kokea elämäni aikana. Paljon siltä listalta on jo ehditty kiertää ihastellen läpi ja viime lauantaina sain vetää viivan taas yhden kohteen yli. Elokuun 1. ja Mairen päivän kunniaksi otettiin suunta Noormarkkuun ja Villa Maireaan.

Villa Mairea on arkkitehti Alvar Aallon ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille suunnittelema yksityiskoti ja edustusasunto. Talo sijaitsee pienen mäenharjanteen päällä upeassa suomalaisessa mäntymetsässä. Villa Mairea istuu hyvin ympäröivään luontoon eikä tämä modernismia edustava valko-puinen talo vaikuta ulkopäin ollenkaan niin suurelta mitä se itse asiassa on - talon kerrospinta-ala on noin 300m2. Villa Mairea on valmistunut jo vuonna 1939 mitä on vaikea uskoa koska sekä itse talo että sen sisustus - joka muuten on Aino Aallon käsialaa - ovat niin ajattomia.

Villa Maireassa on kauniita yksityiskohtia vaikka kuinka paljon. Onneksi talon ulkopuolella on mahdollista kiertää rauhassa ennen opastetun kierroksen alkua ja vielä sen jälkeenkin. Netistä kannattaa tarkistaa miten kierroksia järjestetään talossa koska toinen kerros on edelleen yksityiskäytössä eikä talon pihapiiriin voi mennä koska haluaa vaan ainoastaan vierailupäivinä.

Meidän kierroksemme kesti noin 50 minuuttia ja pääsimme oppaan kanssa kiertämään alakerran huoneet keittiötä lukuun ottamatta. Opas kertoi keittiöstä hauskan yksityiskohdan liittyen "sisäänkäveltävään jääkaappiin", joka on edelleen toimintakunnossa ja käytössä. Hän nimenomaan korosti, että kyse on jääkaapista eikä kylmiöstä. Tämä erikoinen jääkaappi oli aikoinaan tilattu Yhdysvalloista Villa Maireaan.

Villa Mairean takapihan puolella on suojaisa piha-alue, joka rajautuu itse taloon, pihasaunaa, kiviaitaan ja talon rakennustyömaalta ylijääneeseen maa-ainekseen, josta on rakennettu pieni valli suojaksi yhdelle sivustalle. Ei ehkä voida puhua puutarhasta vaan hyvin tavanomaisesta pihapiiristä, jossa kuitenkin on hieman Aalto-vaasin muotoinen uima-allas. Ei kummempia kukkaistuksia paitsi ruusupenkki talon seinustalla ja villiviiniä muistuttavaa köynnöskasvia. Piha ikään kuin sulautuu ympäröivään luontoon eikä selkeitä rajoja ole. 

Villa Maireassa on paljon japanilaisia vaikutelmia. Alakerran ison 250m2 oleskelutilan seinät on mahdollista työntää auki ja häivyttää raja ulko- ja sisätilan väliltä. Oppaamme kuitenkin kertoi, että seiniä on äärimmäisen harvoin avattu koska mäntymetsä kuhisee hyttysiä kesällä. Itse huomasin kun odotimme pääsyä kierrokselle, että näin todella on ja nyt nilkkani ja jalkani ovat viheliäisiä hyttysenpuremia täynnä - raaps raaps....

Saunasiiven päällä on jännä turvekatto - näitähän näkee taas mm. Vantaan Kivistön asuntomessuilla. Pihasaunan takana oli saunapuut pinossa ja itse rakennus ei todellakaan vaikuttanut yhtään ylelliseltä vaan tavalliselta mökkisaunalta. Kaunis - nyt jo vanha - mänty on aikoinaan määritellyt pihasaunan paikan. Saunan ovessa oli jännällä punostekniikalla päällystetty ovi.

Aallon suunnittelutyön lähtökohtana oli filosofinen ajatus ihmisen, luonnon ja taiteen sopusointuisuudesta. Vaikka rakennus vaikuttaa hyvin laatikkomaisen pelkistetyltä funkkistalolta siitä löytyy puisia seinäpintoja, kauniita pyöreitä muotoja sekä sisääntulosta että parvekkeista, kuorimattomia kuusipuutolppia ja talon epäsymmetrinen muoto tekee siitä kansanomaisen. Japanilaisuus näkyy bambupuun käytössä talon yksityiskohdissa.

Pihaa ympäröivästä kiviaidasta minulle tuli jotenkin mieleen vanhoja hautausmaita ympäröivät paksut kiviaidat. Sammaloituneet kivet ja istutetut saniaiset vielä lisäsivät vaikutelmaani. Tavallaan tuo kiviaita toi turvallisen tunteen pihapiirin sisälle.

Villa Mairean sisätiloissa on valokuvaaminen kiellettyä koska ollaan yksityiskodissa. Valokuvauslupaa voi anoa itselleen hyvissä ajoin ennen vierailua ja Mairea-säätiö käsittelee lupa-asiat. Yleensä valokuvausluvan saavat arkkitehtoniset julkaisut. Koska en päässyt kuvailemaan talon sisällä minun oli pakko kaivaa netin uumenista kuvia sisustuksen osalta. 

Hyvä muuten muistaa, että käsilaukut ja kaikki elektroniset laitteet jätetään ulkovaatteiden kanssa naulakkoon. Jalkaan sujautetaan asuntonäytöistä tutut siniset muovitöppöset tai sitten vaihtoehtona on ihania huopaisia kotitossuja. Itse valitsin sellaiset ja lämmittivät mukavasti Kupittaan laattalattialla seistessä. Tätä kaunista terrakotan väristä lattiaan näkyy tuossa portaiden alapäässä.

Todella alakerran iso tila on lähes kokonaan avointa tilaa joten huonetilassa on paljon kantavia pylväitä näkyvillä. Pylväiden ajatus on jatkaa ympärillä olevaa mäntymetsän tunnelmaa myös sisätiloissa ja mäntytukit on tuotettu Oregonista, koska niiden väri kuorittuna oli näin lähempänä elävää mäntymetsää. Osa pilareista hoitaa talon sadevedet katolta maahan. Kiinnitin itse kierroksen aikana huomiota siihen ettei tilassa näy ollenkaan ilmastoinnin sisääntulo-ulosmeno aukkoja. Villa Mairean katto on varustettua puulevyillä, joissa on yhteensä 52 000 reikää hoitamassa ilmastointia. Taloon on lisätty jälkikäteen järeämpi ilmastointi koska näiden puupaneelin puhdistaminen on aikaa vievää ja erittäin hankalaa tehdä eikä ilma ihan riittävästi vaihdu niiden kautta.

Kuva on lainattu Prezin nettisivuilta.

Ihana huonetila oli Maire Gullichsenin ateljee, jossa hän maalasi ja kasvatti myös erilaisia kasveja. Huoneen lattia on samanlaista liuskekiveä mitä talon ympärillä on ulkonakin eli tässäkin ulko- ja sisätilan välinen raja häviää. Oheinen kuva on muuten lainattu Ikea Decoran sivuilta maininnalla "tämä huone on inspiroinut Ikeaa suunnittelussa". 

Kuva on lainattu Ikea Decoran nettisivuilta.

Kuva lainattu Ounodesign/Pinterest nettisivulta.

Kirjastotila on alun perin ollut tarkoitus rajata vain kirjahyllyillä mutta Gullichsenin toivomuksesta siihen on Aino Aalto myöhemmin suunnitellut seinät, jotka kuitenkin ovat ylhäältä auki. Seinien väliin jää jänniä taulujen säilytyslokeroita. 

Maire Gullichsen oli itse ollut Pariisissa taidemaalausopissa ennen perheen perustamista ja lasten hankkimista. Opas kertoi, että kun Mairen äiti oli lähettänyt hänelle rahaa ostaa turkki kylmää talvi-ilmaa vastaan hän oli mieluummin ostanut Pariisissa silloin muodissa olevan sadetakin ja käyttänyt loput rahat taiteeseen. Omapäinen ja asialleen omistautuva nainen selkeästi!

Maire toi Suomeen monia ulkomaisten taidemaalarien näyttelyitä ja koska suomalaiset eivät ostaneet mm.Picasson tauluja hän itse osti niitä ja kerrytti näin ulkomaisen taiteen kokoelmaansa. Niitä ylimääräisiä tauluja siis oli ja nuo kirjaston ympärille rakennetut lokerikot auttoivat säilyttämisessä. Maire Gullichsen keräsi valtavan kokoelman myös kotimaista taidetta, joka tällä hetkellä on lahjoitettuna Porin Taidemuseoon. Maire Gullichsen lupasi antaa kokoelmansa Porin kaupungille jos museo rakennetaan ja näin lopulta tapahtui 1980-luvun alkupuolella.

Musiikki/kukkahuoneen erikoinen flyygeli on tanskalaisen Poul Henningsenin suunnittelema. Sen paikalla on ollut aiemmissa valokuvissa musta, ihan tavallinen flyygeli mutta sitten tapahtui vaihtokauppa viereisen jugendtalo Havulinnaan hankittuun flyygeliin. Tähän interiöörin tämä aavistuksen erikoinen soittopeli kyllä sopii. 

Kuva lainattu Ounodesing/Pinterest nettisivulta.

Villa Mairen ruokailutilassa mahtuu ruokailemaan peräti 30 hengen seurue. Arkiastiat ovat kauniisti esillä lasivitriinissä koska Maire Gullichsenin ideologian mukaan kauniita astioita ei tarvitse käyttää vain juhlissa vaan päivittäiset ruokahetket ovat yhtä juhlavia. Oli tässä vitriinissä myös Piccasson lautasia kuten myös ruokailutilan ikkunalaudalla. Oppaamme seisoi melkein koko ajan Picasson kannujen edessä ettei kukaan vaan pudota näitä arvokkaita esineitä kierroksemme aikana.

Kuva lainattu Lindman Photographyn nettisivuilta.

Pihapiirissä on myös liuskekivistä muurattu ulkotakka, joka vierestä menivät portaat ylös toiseen kerrokseen. Toinen kerros oli siis suljettu meiltä mutta saimme kuulla, että siellä oli kahdeksan makuuhuonetta. Gullichsenin perheessä oli neljä lasta mutta talossa oli usein yöpyviä vieraita. Meidän opaskierrokselle liittyi yllättäin mukaan talossa vierailulla oleva yritystaiteilija ja kuvanveistäjä Kim-Peter Waltzer kuuntelemaan myös opastusta. 

Villa Mairean puutarha rehevyys melkein peitti alleen liuskekivet pihamaalla. Myös tällä seinustalla oli kauniita punaisia roikkuvia ruusuja ja kivikkokasveja.

Villa Mairea oli upea paikka kokea ja ennen kaikkea siellä vierailu oli yksi haaveeni, joka nyt toteutui. Mairen päivän kunniaksi oli myös Ahlströmin historiallisen ruukinalueen Voyage-näyttelytila auki. Lähes tunnin kestävä opaskierros valotti vielä tarkemmin Ahlströmin suvun historiaan - Maire Gullichsen oli os. Ahlström. Ruukin alueen pienoismallista löytyi Villa Maireakin. Näyttipä se upealta näin pienenäkin!